Torstai on toivoa täynnä....
Tänään on oikeasti ollut hurja päivä.
Yöllä valvoin ja kuuntelin kun joku räjäytti sisäpihalla pommeja. 10 minuutin välein hirveitä pamauksia, ensin isoja ja sitten pieniä papatteja. Yritin kirjoittaa opetusta portaaleista, ovista ja porteista.. välillä sain sydärit kun pamahti. Lopulta soitin poliisille ja pyysin heitä tekemään jotakin. Kirjasin huvin vuoksi kellonajat ylös, milloin räjähdykset kuuluivat. Ensimmäinen tuli 00.42, 00.51, 01.01, 01.11, 01.20 jne.
Kesti kaksi tuntia soitostani ennenkuin kuulin poliisin ajavan pihalla. No siinä ajassahan räjäyttelijät olivat jo pinkoneet pakoon... jatkoin kirjoittamista.
Mieheni on tehnyt remonttia valtavalla kiireellä valmiiksi... vain sähkömies puuttuu...
Eli siitä jäi nyt sitten kiinni. Minä olen istunut koneella ja kirjoittanut opetuksia, tehnyt yhden kynsikorjauksen asiakkaalle, käynyt hakemassa JPn Santiksesta, tehnyt ruokaa, jutellut ja ollut henkisenä tukena pikkukundin huoneen siivoamisessa, pakannut tourneeta varten äänitysvehkeet, kameravehkeet, maksupäätevehkeet, opetusvehkeet, tietokonevehkeet, äänentoistovehkeet... vielä on pakkaamatta piano, nuotit ja vaatteet... ne on pakko jättää huomiseksi.
Sitten vielä Arin kanssa alettiin siivoamaan, ettei meidän luottolapsenvahti saa järkytystä remonttipölyn keskellä. Huono oli tulos, koska kello oli niin paljon, ettei enää voinut imuroida. Pyyhittiin kyllä pölyt ja tehtiin kaikki muu voitava.
Olin ihan onnessani, että JP sai tulla kotiin ennenkuin lähtee Lahteen AUKiin. Ja toisaalta myös siitä, että näin hänen kaveriaan pitkästä aikaa... Olen rukoillut molempien poikien puolesta.
Mutta pikemmittä puheitta hoitamaan miehen hiukset, että ovat siistit ennen reissua...
Matkan tapahtumista kuulet lisää, koska otan läppärin mukaan...
Tournee..... YES!!
Jeesuksen nimessä!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti