Se on siinä!

Heipä Hei Lukija,

Espanjanseikkailu alkaa olla päättymässä... Lähes kolme viikkoa täällä ihanassa lämpimässä opiskelua on takana.

Vietän viimeisiä hetkiä täällä hotellihuoneessa, odottaen lentokentälle lähtöä. Kaikki alkaa olla pakattuna, pesuaineet vielä puuttuvat, koska aion ottaa vielä kylvyn ennen lähtöä.

Yölintu

Paluulento on yöllä. Kone lähtee klo 23.55. Flunssa on nyt kova ja esirukousta tarvitaan, että lento ei ole tuskainen. Meinaan kyllä sujuvasti ottaa Duactin jotta nenä pysyisi edes jotenkin auki. Samoin buranaa, jotta pää ei särje. Yleensä en koskaan käytä lääkkeitä kuin äärimmäisessä hädässä.

Pakkaamisen ekspertti

Kyllä, se minä olen. Olen elämäni aikana muuttanut niin monesti, että voisin hyvinkin ottaa hoidettavakseni ihmisten muuttopakkauksia. Samoin nämä matkalaukkuihin sullomiset alkaa olla aika hyvin hallussa.

Kävin kiinakaupassa ostamassa markan matkalaukun, johon sain tungettua ostamani työtuolin, UV-kaapin jolla pidetään välineet steriileinä, sekä puikkoja, joilla voidaan hoitotuotteita levittää+muuta studioon tulevaa tavaraa. Ostin myös kaksi seinään kinnitettävää tuuletinta, jollaisia ei suomesta saa... Ne eivät mahtuneet matkalaukkuun, joten ne tulevat erillisenä pakettina. Tämän kiinalaukun tavaroineen sekä tuulettimet laitoin tulemaan TavaraTaksilla Suomeen. Kuva tyhästä ja täysinäisestä lähes ratkeamispisteessä olevasta laukusta.

Tämän toisen matkalaukun, jossa on siis vaatteeni, tuon normaalisti koneessa. Jaksan aina yllättyä siitä, kuinka paljon mahtuu tavaraa pieneen matkalaukkuun.

Haikeaa

Kyllä, on haikeaa lähteä täältä lämpimästä ja lämpimien ihmisten luota takaisin kylmään Suomeen. Jos perhettä ei olisi, harkitsisin vakavasti jäämistä.

Ikävä kotia, Aria, Jonea ja Tepaa

Ristiriitainen tunne tulee siitä, että mun persoona sopisi huomattavasti paljon paremmin tänne pitkien aamujen maahan ja kovaääniseen, käsilläpuhuvien joukkoon.... Mutta rakkaat on kaikki Suomessa.

Onneksi on SKYPE

Skypen kautta ollaan Arin kanssa juteltu, nettikameraa käyttäen, pari kertaa päivässä. Samalla olen vaihtanut parit sanat Jonen kanssa ja Tepakin on käynyt ruudulla ja olen hänellekin jutellut. Täällä olisi ollut iltaisin melko tylsää, jos ei olisi skypeä.

Samoin kaikki käytännön asiat ollaan voitu puhua samantein ja ajanvarauskirja pystytty pitämään ajantasalla kun Ari on sitä päivitellyt.

Sisäisen parantumisen aikaa...

Olen täällä ollessani käynyt läpi surutyötä äidistä ja isästä sekä ex-puolisostani, joka menehtyi viime keväänä. Olen myös pohtinut paljon poikaani ja hänen menetystään isänsä kuoleman myötä.

Mieleeni on noussut asioita lapsuudestani, joiden merkityksiä olen miettinyt tähän päivään, miten tapahtuneet ovat minua muokanneet... esim. selkäleikkaukseni, kävelemään uudestaan opetteleminen, sektiot + muut leikkaukseni. Opiskeluni, soittotunnit ja jatkuva kurinalainen treenaaminen ja sen tuomat rajoitukset elämääni. Lapsien syntymä, avioero, 8v yksinhuoltajana oleminen ja sen mukana tuoma taloudellinen kitkuuttaminen ja lopulta köyhyyden kirouksesta vapautuminen. Päämäärätietoinen opiskelu ja itsensä kehittäminen ja miten Jumalan viisaus on siinä minua konkreettisesti auttanut.

Jumalan armosta, avioituminen Arin kanssa, sen tuomat kasvuprosessit naiseuteen ja naisena olemiseen. Yrittäjäelämä ja sen tuomat haasteet ja monet monet muut asiat, joita olen nyt täällä ollessani käynyt läpi.

Tämä on ollut erinomaista aikaa tutkia itseään ja kiittää Herraa kaikesta, mitä elämässä on tapahtunut. Vaikeista tilanteista huolimatta on Jumala aina ollut lähellä. Silloinkin vaikka mielessä on ollut lähes jo epätoivo, epäilys - on Herra kuitenkin ollut jokaista olosuhdetta suurempi ja ihmeellisempi. Kuinka vaikeat asiat ovat kääntyneet siunauksiksi, jotka ovat kantaneet ja jotka on voinut jakaa eteenpäin.

Olen tullut siihen tulokseen, ettei siunausta saa koskaan pitää itsellään, vaan sillä siunauksella, jolla Jumala on sinua siunannut, voit siunata muita. Se voi olla taloudellinen tuki, viisauden jakaminen, opitun jakaminen, aikasi antaminen... mikä tahansa. Ja kuinka saamasi siunaus alkaa kasvaa. Kohta sinä ja elämäsi on niin täynnä Jumalan siunausta, ettei elämääsi mahdu enää tuskaa ja ahdistusta, koska ne ovat jääneet kaikkien siunausten alle eli muuttaneet muotoaan "ei häritseviksi" tai "ei liikaa tilaa ajatuksistasi vieviksi".

1 Kor 7:5 sanotaan aviopareille, ettei ole hyvä vetäytyä pois toisistansa paitsi ehkä keskinäisestä sopimuksesta joksikin ajaksi, niin että olisitte vapaat rukoukseen ja sitten taas tulisitte yhteen, ettei saatana teitä kiusaisi teidän hillittömytenne tähden.

Tämä on viisas neuvo meille. Koska yhdessä rukoileminen puolison kanssa on kuitenkin erilaista kuin omassa rukouskammiossa sydämensä vuodattaminen Jumalalle kaikkine tuskineen ja kiitoksineen. Salassa... vain sinä ja Jeesus. Rakkaussuhde Jeesukseen tulee pitää kunnossa, tilivälien tulee olla lyhyitä, jotta voisi elää täydellisesti täyteläistä elämää Kristuksessa.

Muuttua Kristuksen kuvan kaltaiseksi, eli tulla enemmän täyteen Pyhän Hengen täyteyttä, jotta alkaisi ajatella ja toimia kuten Jeesus tekisi. Ja ennenkaikkea pystyä rukoilemaan muiden ihmisten, maansa, kansakuntien puolesta, jotka esirukousta tarvitsevat.

Näihin tunnelmiin, täältä Espanjan Fuengirolasta, päätän matkakertomukseni...

Sunnuntai Sulaa Suussa

Heipä hei Lukija,

Eilen lauantaina ja tänään sunnuntaina olen katsellut aurinkoa eli istunut parvekkeella aamupäivästä ja lukenut koirakirjoja sekä ratkonut ristisanoja.

Tänään lähdimme open, Piian ja heidän miestensä kanssa syömään lähellä Miramaria olevaan ravintolaan. Ravintola oli mahtava. Sait itse valita raaka-aineista lautasesi täytteet ja kokki valmisti niistä ruoan. Sisäkuva ravintolasta... unohdin kuvata ruokapisteet :(

Söin sushia, Pekingin ankkaa, nuudelia, vähän riisiä. Pääruoaksi vihannespainotteista vokkia, jossa oli hyvin vähän kanaa ja ravun pyrstöä sekä reippaasti valkosipulia. Jälkiruoaksi raikkaita hedelmiä. Eli paljon kasviksia, vähän lihaa sekä pikkiriikkisen riisiä. Ei siis ähkyä.

Kuvassa paistetut sammakon koivet Upin lautaselta.

Kenkäfriikin Paratiisi

Minähän tunnetusti olen lahjakas kenkäfriikki. Ja olen todennut, että täällä on aivan taivaallisen ihania kenkiä ja ne ovat vielä ihan tajuttoman halpoja.

Kun vuonna 2007 tapasin Arin ja kun sitten aloitimme seurustelumme, siirryin hiljalleen 8-10cm piikkareista matalampiin kenkiin, koska Ari on pitkä ihminen, jolla on pitkät jalat ja pitkä askel ja niiden yhteisvaikutuksesta myös pitkä vauhti, en tahtonut pysyä 10cm koroilla Arin perässä. No vuosien mittaan korot ovat vain madaltuneet madaltumistaan... Ja Suomi on ollut pullollaan rumia matalia kenkiä... Mutta ei se haittaa... Täältä Espanjasta kun saa aivan ihania balleriinojakin.

Vierailimme Open kanssa muutama päivä sitten, pikapikaa, "ruokiksella" kenkäkaupassa. Sieltä minulle tarttui kouraan kahdet ballerinat. Toiset ruskea-bling-bling ja toiset kulta-hopea-bling-blingit. Molemmissa oli nahkavuori. Hinta 5€/pari. Eli 10€lla sain kahdet hyvät ballerinat, joita voi käyttää vaikka töissä...

Suloista bling blingiä

Maanantai on vapaa

Ope kysyi, olinko pyytänyt vapaapäivää, johon vastasin, että kyllä mä vähän taidan olla. Maanantaille oli tullutkin yksi peruutus, joten sain kuin sainkin vapaapäivän.

Menen huomenna ostamaan seinään kiinnitettäviä puhaltimia. Niitäkun ei suomesta saa, on tarjolla on vain lattia- tai pöytämalleja.

Ostin studioon ihanan eläikuviollisen peitteen ja toivon saavani vielä toisen samanlaisen. Niille on käyttöä hoitoja tehdessä... Ovat myös kauniita sisustusartikkeleita. Aion tuoda täältä myös muuta tavaraa hoitolaan, jotka maksavat suomesta ostettuina moninkertaisesti. Näitä kaikkia ostosasioita aion huomenna hoidella. Ne kun pitää olla torstaihin mennessä pakattuna kuljetusyhtiöllä.

Luovaa aikaa

Tämä yksinoloaika täällä lämpimässä on ollut, kiireisestä koulutusaikataulusta huolimatta, erittäin luovaa aikaa. Olen kehitellyt liiketoimintaan liittyviä asioita, tehnyt tulevaisuuden suunnitelmia, ottanut vastaan työpaikkahakemuksia, pohtinut, pohtinut ja pohtinut.

Uskon, että Jumalalla on suunnitelma HeavenlyNailsille. Odottelen, että luokseni tuodaan oikeat sydämelliset ja ihanat, luotettavat ja periaatteelliset ihmiset, joiden kanssa voin alkaa yhteistyön, ja joka jatkossa vapauttaisi resurssejani enemmän suunnitella myös avustus- ja lähetysmatkoja Afrikkaan.

Viimeiset päivät Fuengirolassa

Nyt alkaa viimeinen viikkoni Fuengirolassa. Tulen suuresti ikävöimään näitä ihmisiä, joita olen täällä tavannut. Erityisesti Satua, opeani, joka on jakanut/antanut minulle niin paljon osaamistaan ja taitojaan. Olemme viettäneet pienessä huoneessa intensivisesti lähes kolme viikkoa, emmekä kertaakaan ole hermostuneet toisiimme, vaan meillä on ollut hirmu hauskaa. Satu on valloittava persoona!

Olin myös todella otettu, että hän tänään kertoi vierailleensa "saarnaajasivuillani" ja päättänyt tilata sieltä yhden saarna-CD:n, uskoen, että siitä on apua hänen ystävilleen.

Olen myös kiitollinen siitä, etten ole vakaumukseni tähden ollut syrjitty enkä halveksittu, vaan minut on otettu vastaan avosylin ja sydämellisesti. Nämä ihmiset ovat jättäneet jälkensä sydämeeni ja tulen muistamaan heitä aina lämmöllä ja siunaten heidän arvokasta työtään täällä Fuengirolassa, ei pelkästään koulun oppilaiden keskuudessa vaan koko suomalaisen yhteisön keskuudessa.

Jumala heitä runsaasti siunatkoon!

Rukouksia kuuleva Jumala...

Heipä Hei Lukija,

olen tässä saanut jälleen kerran nähdä Jumalan toiminnan käytännössä...

Minä kun olen tällainen julkihihhuli, niin kertoilen avoimesti myös rukouselämästäni, sielunhoitokurssista, johtajuuskoulusta jne... Tämä avoinmuus on tuottanut hauskoja tilanteita. Niistä voit lukea lisää alta...

VauhtiMimmi vauhdissa

Opiskelujen vauhti on ollut huima. Päivävauhti on ollut max. neljä asiakasta ja kuusi pigmentaatiota per päivä, eli siis hurjasti harjoitusta on jo tähän mennessä saatu. Monenmonet kulmakarvat, eyelinerit sekä monet huulet. Olen myös päässyt harjoittelemaan erilaisia tekniikoita, värien valintaa ja pigmentointitapoja. Asiakkaita on ollut monen ikäsiä, kokoisia, näköisiä ja olen saanut nähdä, miten viiva näyttää erilaiselta eri ihmisellä. Olen päässyt myös tekemään "uusintakierroksia" eli toista pigmentointikertaa. Kiitän Jumalaa siitä, että olen saanut mahdollisuuden olla täällä kolmisen viikkoa ja päässyt tekemään myös näitä uudelleenpigmentointeja eli uusintakierroksia. Olen kerennyt näkemään ja kokemaan pigmentointien saralla jo enemmän kuin olisin osannut kuvitellakaan.

Rukouselämäni helmiä

Opettaja kysyi, olenko pannut kättä ristiin kun alussa näytti siltä, että olisi vain muutama työ koko koulutukseni ajalle, koska suurin osa "talvehtijoista" ei vielä lokakuun alussa ole saapunut vaan saapuvat yleensä lokakuun loppupuolella. Sanoin niin tehneeni, koska halusin saada paljon kokemuksia täällä ja olla edes vähän valmiimpi pigmentoija palatessani Suomeen. Hän tuumasi vaan, että hyvin on rukoiltu kun nyt on niin paljon tulijoita, ettei kaikkia keretä edes tekemään. Siinä on meille rukousvastausta kerrassaan ja todistustakin Jumalan ja rukouksenkin voimasta.

Viikko, jona feria-juhlaa Fuengirolassa on vietetty, on yleensä aina ollut sateinen. Kerroin tilanneeni hyvää ilmaa koko täälläoloajalleni. Alussa ope ja hänen miehensä hieman naureskelivat jutuilleni, mutta en usko, että enää... Taannoin mentiin käymään tukkuun ja kerroin tilanneeni viime viikonlopuksi hyvän ilman. He kertoivat että säätiedotus on luvannut koko viikonlopuksi kurjaa ilmaa - kaatosateita ja myrskyä. No, edellisessähän blogissa kerroin, kuinka sää oli huono vain lauantaina ja sunnuntaina paistoi aurinko.

Ihmiset, jotka ovat olleet asiakkainamme, ovat ihmetelleet, kuinka nyt ferian aikaan onkin ollut niin hyvä ilma, johon openi vaan tuumasi, että Tina toi hyvät ilmat tullessaan, "se kun on ne tilannu". Ja perään hersyvää naurua. Opettajani on todella ihana ja sydämellinen ihminen. Hänen naurunsa on niin hersyvää ja helisevää, että tulen varmasti kaipaamaan sitä. Sanoinkin, että otan hänestä kuvan ja panen sen pigmentointihuoneen seinälle ja nauhoitan hänen ääntään nauhalle kun hän sanoo minulle: "hitaaaaammmin" madalletulla äänellään ja tuima-tuimasti.

Lohdutuksen sanoja...

Eräänä päivänä tuli "toiselle kierrokselle" nainen, joka oli ihan ensimmäinen asiakas, jonka kulmia sain pigmentoida opettajani valvovan silmän alla. Ope ei vielä ollut tullut paikalle ja sovittiin, että laitan asiakkaan puutumaan. Laittaessani asiakkaalle puudutusainetta, hän alkoi kertoa elämästään ja purskahti itkuun. Hän kertoi tulleensa leskeksi vain vähän aikaa sitten.

En koskaan ollut ajatellut, että äidin ja isän poismenosta olisi "hyötyä", mutta kerroin omasta menetyksestäni ja keskustelimme surusta ja surutyön tekemisestä. Ope viipyikin pidempään ja olimme juuri saaneet keskustelumme päätettyä kun ope porhalsi vauhdilla paikalle. Kerroin vain jälkeenpäin, että keskustelimme syvällisiä läheisen menettämisestä, joho ope vaan tuumas: "on se hyvä kun sulla on sydän paikallaan".

Viikoilla siivet selässä

Nämä päivät ovat menneet todella kovaa vauhtia. Olen herännyt joka aamu auringonnousun aikaan ja lähtenyt koululle klo 10ksi. Hotellille olen päässyt takaisin seitsemän korvilla illalla. Sen jälkeen en aina ole edes jaksanut lähteä syömään vaan olen syönyt salaattia tai patonkia + juustoa täällä hotellilla.

Arin kanssa olen tainnut puhua lähes joka päivä ja Tepaakin nähnyt nettikameran välityksellä. On se ihanaa tää nykyaika, kun voi olla puolisonsa + lastensa kanssa joka päivä tekemisissä ja näkemisissä vaikka välillä on tuhansia kilometrejä. Ikävä ei pääse kasvamaan liian kovaksi...

Rukouspyyntöjä

En ikinä olisi uskonut, että saan olla tilanteessa, jossa ope pyytää koululleen esirukousta. Hän on nähnyt rukouksen voiman ja rohjennut kertomaan asiasta, joka hänen mieltään painaa. Saan olla Herran lähettiläänä täälläkin, vaikka varmasti monen kristityn mielestä kauneudenhoitolala ja elävä usko voi olla vaikeasti toisiinsa yhdistettäviä.

Uskon kuitenkin, että me - julkihihhulit, jotka teemme työtä (tavalla tai toisella) uskosta osattomien keskuudessa, saamme olla todistamassa Jeesuksesta tavalla, joka järisyttää heidän ajatusmaailmaa.

Olen joskus pohtinut sitä, kun kerron ihmiselle, joka Jeesusta ei vielä tunne omana Vapahtajanaan, Jumalan tekemistä ihmeistä esim Afrikan lähetysmatkoillani (jalkojen rakentuminen, riivaajien pakeneminen, halvaantuneen parantuminen jne...) heidän on helpompi uskoa Jumalan yliluonnollisia tekoja kuin meidän uskovien.

Me, epäuskoiset uskovaiset, niin helposti ajattelemme, "kuka tuokin luulee olevansa" tai "pitää itseään jotenkin muiden yläpuolella olevana", "palauttaispa Jumala sen tilanteen ennalleen". Me uskovat kun arvostamme niin paljon enemmän niitä julistajia, jotka julistavat "suurilla massoilla ja koneistoilla" seurakunnissa, uskovien keskuudessa.

Kiitos Herralle, että niin moni "ei uskova" on ollut hämmentyneinä Jumalan voimasta. Uskon, että saamme nähdä vielä suuria asioita, mitä Herra tekee!! Jo nyt olen saanut rukoilla monen ihmisen puolesta HN Studiossa. Osa on parantunut sairaudestaan ja osa kokenut saavansa apua elämäntilanteeseensa tai oloonsa. Näitä tulee varmasti vielä lisää, jokaiselle meille silloin kun kuljemme rukoillen.

Se on Pienestä kii..

Tämä ei ole minusta kiinni, ominaisuuksistani tai olosuhteistani. Jumala on sama Jumala... eilen tänään ja iankaikkisesti! Hänen Voimaansa me turvaamme. Hänen Sanaansa me uskomme ja luotamme!

Jeesuksen nimessä!

Onnellisen Naisen Auringonpaiste

Heipä Hei Lukija,

Herra kuuli rukoukseni ja antoi tänään aivan mahtavan auringonpaisteen. Oli kyllä niin oma lehmä ojassa kun rukoilin, eilen ollessani koko päivän sisällä, kun ulkona oli mieletön kaatosade ja tuuli. Parvekkeelta katselin pauhaavaa merta ja rukoilin.... Herra sinä tiedät, että mulla on tiivis tahti koulussa ja olen siellä kaikki päivät aamusta iltaan, Herra anna auringonpaiste, että pääsisin edes vähän nauttimaan lämmöstä.

Joten kun tajusin aamulla pilvien väistyvän, singahdin nopeasti aamiaielle ja sen jälkeen istumaan parvekkeelle auringonpaisteeseen. Luin paikallisia Uusi Fuengirola-lehtiä ja Suomelan Sanomia. Kuuntelin ylistysmusiikkia ja kiitin ja ylistin Herraa Hänen hyvyydestään meitä kohtaan, että auringonpaistetta antoi. Istuin pitkälle iltapäivään ja sitten nopeasti suihkuun ja kävelylle.

Kävelyllä...

Törmäsin naiseen, jolle tein pari päivää sitten silmiin rajaukset. Silmät olivat hämmästyttävän hyvännäköiset. Punotus oli tiessään ja nainen oli tosi tyytyväinen. Lupasi vielä tulla näytille tulevalla viikolla koululle. Kävin myös kaupoilla ostamassa juotavaa, juustoa ja sämpylää huomiselle. Mukaan tarttui samettiset, ihanat, bling bling-lipsukkaat, joissa on muutaman sentin korko.

Ylistysmusiikkia kantautui korviini

Kävelin rantakadulla kasseineni ja yhtäkkiä kantautui korviini ylistysmusiikkia ja käännyin samantien katsomaan, mistä musiikki tulee. Ajauduin musiikin johdattelemana sisään johonkin seurakuntaan. Ylistys oli meneillään ja astuessani ovesta sisään, minua käteltiin ja annettiin englanninkielinen raamattu kouraan ja ohjattiin sisään. Jäin ylistämään ja kuuntelemaan saarnan. Kokouksen loputtua vaihdoin muutaman sanan ovella olevien kanssa ja he antoivat aikataulun kouraani, mistä näen tulevat kokoukset. Tervetuloa, kiitos ja näkemiin... samassa lauseessa...

Sattuu ja tapahtuu Espanjassakin...

Kävelyltä palattuani skypetin Arin kanssa ja kävin nopsasti suihkussa, tein pikameikin ja pukeuduin illalliselle. Ajattelin, että menen tuohon lähellä olevaan ravintolaan, jossa olimme pyörätuolinaisten kanssa tulopäivänä.

Laitoin sievää päälleni, meikkasin ja laitoin hiukset. Hieman koruja, uudet bling-bling lipsukkaat ja menox.

Ravintolassa oli reilusti ihmisiä ja valitsin suht-tuulensuojaisan paikan ja istuuduin. Kerkesin hetken istua, kun tarjoilija tuli ajamaan minut ulos ja sanoi, me ollaan kiinni. Ravintolassa kuitenkin istui ihmisiä useissa pöydissä sekä drinkkilasit että ruoat edessä ja kundi vaan heittämään minua ulos. Olin ihan hämmentynyt ja lähdin. Tässä on tylytyksen ravintola, vältä tätä. Palvelu on hidasta ja tarjoilijat tylyjä.. kahden kokemuksen perusteella todettua, joista toinen kokemus siis tosi nolo: ravintolamme on suljettu, vaikka se on auki??? Ehkä olin alipukeutunut, ehkä en??

Hyvän palvelun Bahia...

No ajattelin, että ok... kaipa täällä saa sitten jostain toisesta ravintolasta ruokaa. Kävelin hiukanmatkaa eteenpäin ja menin toiseen ravintolaan, joka oli melkoisen täynnä ihmisiä, mutta yhdelle rexonan-käyttäjälle löytyi tilaa. Bahian löydät ihan Rafaelin aukion vierestä, rannalta katsottuna oikealta.

Palvelu oli erinomaista. Tarjoilijoiden alkuperä taisi olla intia tai jotain. Loistava palvelu kertakaikkiaan. Hymyä, nopeutta, kiinnostusta miltä maistuu jne. Tarjoilija ohjasi minut pöytään ja antoi ruokalistan ja otti juomatilauksen saman tien. Ensin tuli juomat ja sen jälkeen alkupalat: erilaisia suolapähkinöitä ja oliiveja sekä erilaisia vihanneksia mausteliemessä. Sitten tuli tilaamani valkosipulileipä.

Päätin rohkaista mieleni ja tilasin merikrottia talon tapaan sekä basmatiriisiä.

En ollut koskaan aikaisemmin syönyt merikrottia. Kun pääsin hotellille katsoin miltä merikrotti näyttää... ja totesin... onpa ruma kala.

Ruoka tuli ruukku-muodossa ja yllätyksekseni mukana oli katkarapuja, simpukoita sekä mustekalaa niin ja kaksi merikrottimedaljonkia. Maku oli taivaallinen, kala oli pehmeää ja "kanan oloista", mutta vaan niin hyvää. Juomaksi oli vettä ja kuivaa valkoviiniä, joka sopi erinomaisesti äyriäisten ja merikrotin kanssa yhteen. Erikoistilauksesta bastmati-riisiä.

Suosittelen tätä ravintolaa täysillä... Hyvä ja nopea palvelu, miellyttävät tarjoilijat ja erinomaista ruokaa...

Maanantaina jatkuu koulu...

Koulu alkaa klo 14.30 eli minulla on hyvää aikaa aamulla tehdä nahkaharjoituksia ja istua partsilla. Huomiselle on varattu reippaasti töitä eli olen takaisin kotona (siis hotellilla) vasta kahdeksan maissa illalla.

Vapaa viikonloppu...

Heipä Hei Lukija,

Päivät ovat vierähtäneet kuin siivillä. Yhtään en ole kerennyt auringossa makoilemaan tai edes istuskelemaan, kun opetusta on ollut ilman taukoja, päivittäin. Ainoa oli 7.10 kun feria alkoi, silloin oli Fuengirolassa paikallinen vapaa. Sinä päivänä kävin feria-alueen vieressä katselemassa ja 14.30 piti olla jo koululla kun lähdettiin käymään Malagassa tukussa, jonne jäin vielä Pian ja hänen perheensä kanssa palloilemaan.

Ihan oikeita ihmisiä...

Olen päässyt nahkaharjoitusten jälkeen pigmentoimaan ihan oikeita ihmisiä. Olen harjoitellut kulmakarvojen tekemistä jo kahdesti ja kerran silmien ylärajauksia. Ensi viikolle on sovittuna jo todella paljon harjoitustöitä ja silloin pääsen tekemään alusta asti itse. Töitä on siis 2-3 pigmentointia per päivä, myös huulia.

Tinalle vihdoinkin kunnon kulmakarvat

Minulle tehtiin pigmentointi kulmakarvoihin tiistaina 6.10 ja voin kertoa, että puudute, jota käytämme ja jota tulen Suomeen palattuani käyttämään on ihan mielettömän tehokas. En tuntenut kipua lainkaan. Tämä oli erittäin hyvä kokemus, koska nyt osaan asiakkaalle kertoa, miltä pigmentointi kulmissa tuntuu.

Kulmani näyttävät hyvin luonnollisilta, koska piirrämme kulmat paikoilleen karva kerrallaan. Jälki on erittäin hyvä. Tässä on kuva kertaalleen pigmentoiduista kulmakarvoista. Parin viikon päästä ne tulee pigmentoida uudelleen, jotta lopullinen tulos saataisiin aikaiseksi. Pigmentointikertoja tarvitaan aina kaksi. Katsos - eipä ole tehdyn näköinen vaan hyvin luonnollinen.

Koulupäivä on Joulupäivä

Siltä ainakin tuntuu. Jokainen koulupäivä on kuin Joulu. Vastaanotettu lahja, joka antaa haastetta, jonka kautta opin koko ajan uutta. Lahja, joka opettaa minua käyttämään päätäni ja käsiäni ihan uudella tavalla... Tykkään!

Koulu on joka päivä loppunut 17-18 välillä, joten nahka-harjoitukset olen tehnyt koulupäivän jälkeen ja aamulla, jos koulu on alkanut hieman myöhempään. En uskonutkaan, että käden oikean asennon hakeminen nahkanpalan avulla voi olla näin tärkeää.

Samoin huomasin, että kun teen oikeaa ihoa, neula käyttäytyy ihan eri tavalla ja käden asennolla on vielä suurempi merkitys. En ihan aikuisten oikeasti ymmärrä, miten tällaisen Suomessa tehtävän 1-2 päivän koulutuksen jälkeen voi alkaa ylipäätään tehdä pigmentointeja? Eihän ne viivat voi olla tasaisia eikä väriä taatusti saada vietyä tarpeeksi syvälle, että pysyvyys oikeasti olisi se 2-5 vuotta. Uskon, että tämä on yksi syy, miksi meillä Suomessa on niin paljon asiakkaita, joilta on värit haihtuneet jo vuoden kuluttua pigmentoinnista.

Fuengirolan kolme pääkatua ja sisustuskauppoja

Tämä on aika yksinkertainen pikkuruinen kylä tai kaupunki. Täällä on kolme pääkatua: Junakatu, sen tunnistaa siitä, että yläpuolella kuljee junarata. Bussikatu, jolla kulkee bussit ja rantakatu, joka kulkee rannassa ja on tässä hotellini ja rannan välissä.

Olen löytänt ihania sisustuskauppoja, joihin aion mennä penkomaan ja varmasti löydän studioon jotakin ihanaa... Aion myös ostaa täältä parit satulatuolit hoitolaan, koska en ole Suomesta löytänyt isolle peffalle sopivaa tuolia jossa olisi mahdollisimman matala ja mukava nouseva kohta. Ne eivät maksakaan täällä juuri mitään.

Tässä näkymä rantakadulta.

Primavera

Sain suosituksen eräästä ravintolasta täällä rantakadulla. Se on ihan vain parin sadan metrin päässä hotellistani. Kävin siellä eilen syömässä pizzan...

Tässä kuva ravintolasta ja pizzasta. Molemmat näyttävät hyvältä.

Odottelen auringonnpaistetta...

Täällä luvattiin tälle viikonlopulle sateita ja kaatosateita. Aurinko on pilven takana, mutta vettä ei sada. Lähden kohta kaupungille lompsimaan ja katselemaan tuonne sisustusliikkeisiin mitä sieltä löytyy ja millaiseen hintaan. Toivottavasti aurinkokin tulisi esiin ennusteluista huolimatta. Kuvassa pesetapatsas, muistoksi euroon siirtymisestä.

Mustaa viivaa Valkoiseen nahkaan

Heipä Hei Lukija,

Harjoittelin eilisen illan ja tämän aamun piirtämään pigmentointikoneella mustaa viivaa valkoiseen nappanahkaan. Vaikka se tuntuu helpolta, se ei sitä ole. Koneen soundin kuunteleminen vaatii aikaa... siitä voi kuunnella, onko käden paino oikea eli tuleeko nahkaan (ihoon) oikea määrä väriä. Ope oli tyytyväinen ja oli sitä mieltä, että kyllä minusta vielä pigmentoija tulee. Tämä oli aika lohdullinen tieto...

Tässä on kuva harjoittelunahasta.

Kulmakarvat

Tänään pääsinkin jo itse asiaan... Tämän päivän asiakkaalle tehtiin kulmakarvojen pigmentointi. Ope ensin näytti ja sitten vaihdettiin paikkaa... Siinä kävi juuri, miten olin ajatellutkin. Eli en uskaltanut ottaa tarpeeksi napakkaa otetta ja arkailin, kun asiakas hätkähti neulan liikkeellelähtöä. Käytiin otteita vielä läpi ja pääsin hyvälle miten minun tulisi pitää käsiä, jotta liike olisi tarpeeksi tehokas. Mutta täytyy myöntää, että ei tämä ihan heikkohermoisten ja vapisevien käsien hommaa ole. Pitkämielisyyttä todella tarvitaan.

Harmittaa, että unohdin aamulla silmälasit hotellille, koska olisin muuten päässyt tekemään myös silmän rajauksia. Ilman laseja en kuitenkaan uskaltanut niitä tehdä.

Feria-juhlat

Tänään täällä alkoi Feria juhlat. Fuengirolan alueella vietetään koko viikon Feria juhlaa. Huomenna kaikki paikat on kiinni, koska on paikallinen pyhäpäivä. Päätimme Ope, Pia ja minä lähteä tukkuun Malagaan, jonna minä ja Pia tukkureissun jälkeen jäädään palloilemaan.

Pyörätuolinaiset

Kun palasin koululta kaupan kautta hotellille, näin rantakadulla pyörätuolinaiset. He olivat ihanasti ruskettuneita (toisin kuin minä) ja iloisella päällä. Juteltiin hetken ja he kyselivät kovasti koulusta... Pääsin esittelemään heille harjoittelunahkani, joka oli pakattu kotitehtävien joukkoon muistoksi. Oli mukava törmätä heihin.

Uni on maistunut ja maistuu... joten myöhemmin taas lisää...

ps... ilma on hyvä!

Koulutusmatka Espanjaan... 03-21.10.2010

Heipä Hei Lukija...

Kirjoittelen täältä Espanjan auringon alta. Lämmintä on n. +25C ja aurinko paistaa... Vietän täällä seuraavat kolme viikkoa opiskellen kestopigmentointia.

Jos et tiedä, mitä kestopigmentoinnit ovat, ne ovat mm. kosmeettisia hoitoja, joilla voidaan korjata puutteellisia kulmakarvoja, tehdä silmiin rajaukset sekä korjata huulten muotoa. Kestopigmentoinnilla saadaan kasvoilla ns. pysyvä meikki. Tulos kestää 2-6 vuotta, jonka jälkeen se voidaan uusia.

Kestopigmentointia käytetään myös rintojen rekonstruktio-leikkauksen jälkeen esim. rintaan voidaan kestopigmentoida nänni ja nänninpiha. Sillä voidaan auttaa myös pälvikaljusta kärsiviä potilaita sekä häivyttää arpia esim. huulihalkioita. Tässä siis lyhykäisyydessään, mitä on kestopigmentointi.

Se, miksi päädyin Espanjassa olevaan kouluun, on yksi ainoa syy. Suomalainen kestopigmentointikoulutus kestää vain 1-2 päivää, jonka aikana tehdään vain yhden kerran silmät, kulmat ja huulet... Kuitenkin koulutus Suomessa maksaa saman kuin tämä 3-viikkoinen, jossa saan huomattavasti enemmän kokemusta jo koulutuksen aikana.

Uskon jälleen, että matkalla on muutakin merkitystä... Mitäänhän meille ei tapahdu täällä sattumalta.

Matka alkaa kun lähdetään liikkeelle...

Lähdin 3.10.2010 klo 6.15 lähtevällä koneella Malagaan. Istuin rivillä 10 käytäväpaikalla. Vieressäni istui kaksi naista, joiden kanssa juttu lähti heti liikkeelle. He olivat hyvin avoimia ja kovia keskustelemaan. Lennon edetessä kävi selville, että ikkunan vieressä istuva nainen oli rullatuolipotilas. He kertoivat olevansa liikkeellä kolmistaan ja toinen rullatuolinainen istuikin muutaman penkkirivin taaksepäin meistä. Eivät olleetkaan päässet samalle penkkiriville. Kyselivät, mihin olen menossa ja miksi... Se herätti paljon keskustelua kauneudesta ja kauneudenhoidosta. Rakennekynnet olivat tutut rullatuoli-naiselle, hänellä oli ollut sellaiset monta vuotta. Kerroin, että meinaan ottaa taksin lentokentältä Fuengirolaan. He kertoivat, että heille on varattu kaksi invataksia ja ehdottivat, että voisin tulla heidän mukanaan... He vievät mut sitten hotellille.

Olin ajatellut, että ihanaa pääsen ovelta ovelle eikä tarvitse kantaa laukkua lainkaan. Toisin kävi...

Päästyämme Malagan kentälle, tulikin rullatuolien kanssa ongelmia. Heillä oli perinteiset rullatuolit, joilla he liikkuivat koneeseen ja kentälle. Sen lisäksi toisella oli käsipyörä polkemista varten ja toisella sähkötoiminen rullatuoli. Sähkökäyttöisen rullatuolin omistajaa lähti paikallinen avustaja viemään matkalaukkujen luo. Toinen rullatuolinainen jäi odottamaan sähköistä tuolia. Sitä ei saatukaan käyntiin, koska päävirtakytkin olikin penkin alla ja ruuveilla kiinnitetyn kannen takana. Meisseleitä ei löytynyt.

Poljettava käsipyörä, sähkökäyttöinen tuoli jouduttiin "tullaamaan" maahan eli ilmoittamaan tullille (ne täytyy myös ilmoittaa tullille kun he lähtevät maasta).

Minä ja vanhempi avustajanainen lähdimme hakemaan matkalaukkuja ja silloin kävikin selville, että tämä vanhempi nainen, joka oli kahdelle rullatuolipotilaalle apuna, ei nähnytkään kunnolla, joten avustin avustajan matkalaukkuhihnojen luo ja sieltä etsimään invatakseja. Invataksien kuljettajat olivat kylttien kanssa hakemassa heitä. Koska avustaja ei nähnyt, mitä kylteissä lukee, etsin sankan kuskijoukkion keskeltä heidän nimillään olevat kyltit. Miehet löytyivät, mutta koska aikaa oli tähän kaikkeen härdelliin kulunut tunti, olivat he jo aikeissa lähteä. Onneksi kerkesimme löytämään heidät ennen sitä.

Sitten odottelimme, että tullimuodollisuudet olisivat selvät ja että jotenkin sähkökäyttöinen pyörä saataisiin liikkeelle... Kaikkeen tähän meni aikaa 2,5h.

Taksit toivat meidät heidän vuokra-asunnolleen, joka osoittautuikin kovin hankalaksi.

Pyörätuolit mahtuivat hädin tuskin hissiin ja sähköpyörää eikä "poljettavaa" käsipyörää voitu jättää alakertaan, koska ovea ei saanut lukkoon ja vuokraemäntä kertoi, että siellä käy varkaita, jotka varastavat kaiken, minkä irti saavat. Joten minä riuskana tyttönä autoin heitä matkalaukkujen kanssa.

Jouduimme nostamaan asunnon sisäovia pois, koska rullatuolit eivät mahtuneet vessaan, keittiöön eikä kylpyhuoneeseen. Asunnon käytävät olivat niin kapeat, ettei rullatuolilla päässyt kääntymään kunnolla, joten oli nostettava myös yksi huoneen ovi pois paikoiltaan. Taksit eivät voineet odottaa vaan lähtivät kohti uusia asiakkaita.

Naiset kysyivät, haluaisinko asua heidän kanssaan tämän kolme viikkoa, mutta katsoin, että minun on järkevämpää opiskella omassa yksinäisyydessäni, vaikka olisin säästänyt pitkän pennin asumiskuluissani. Meillä kaikilla oli kovin erilaiset rytmit... olisi voinut tulla ongelmia oman rauhan ja harjoitustöiden kanssa... vaikka muuten he olivat todella mainioita tyyppejä ja yhteiselo olisi voinut onnistuakin.

Asunnon täytön jälkeen lähdimme kohti hotelliani. Matka tuntui tosi pitkältä vetää lähes 22kg painoista laukkua perässä ja toista (8kg) olalla, vaikka meitä olikin kaksi jakamassa taakkaa. Yritettiin laittaa matkalaukku sähkökäyttöisen tuolin tarakalle, mutta laukku oli liian suuri ja käsilaukkuani taas ei saatu mitenkään tarakalle kiinni.

Vaika matka olikin tässäkohtaa hieman vaivalloinen, päätökseni auttaa heitä oli käytännön kristityn elämää. Panna omat tarpeet syrjään ja auttaa niitä, jotka apua tarvitsevat.

Sain myös huomata, että vaikka olin ajatellut, että pääsen vähällä laukkujen roudaamisella.... niin minä roudaan laukkuja silloin kun Herra minut sellaiseen tilanteeseen johdattaa, vaikka omat ajatuksen olisivatkin olleet toisenlaiset.

Lähdimme siistiytymiseni jälkeen yhdessä syömään läheiseen ravintolaan... Vaihdoimme yhteystiedot ja tulemme varmasti tapaamaan vielä uudelleen matkamme aikana. Rukoillaan, että saan tilaisuuden todistaa uskostani ja mahdollisesti myös rukoilla heidän puolestaan.

Ritva Norris Cosmetics School...

4.10 koulu alkaa klo 17.15, teoriaosiolla. Saan myös keinoihoa mukaani, johon minun pitää tehdä kotitehtävänä harjoitustöitä eli harjoitella koneen käyttöä ja pigmentoida niihin viivoja.

Tämä viikko kuluu pitkälti teoriaa opiskellen ja katsoen kun opettaja tekee pigmentointeja.

Ensi viikolla alkaakin show.... Eli silloin tulevat minun asiakkaani eli silloin minä teen opettajan ohjauksella ja viimeisellä viikolla teen sitten itsenäisesti ja opettaja seuraa vierestä. Tähä mennessä minulle on varattuna 3 kulmat, 3 silmänrajaukset ja 4 huulet. Töitä tulee varmasti lisää...

Tästä alkaa siis matkakertomukseni Espanjasta...

Antoisia lukuhetkiä...