”Kulta, tämähän on Siirappia”…

Moni teistä tietää, että olen yrittäjä ja minulla on kauneus studio Helsingissä, jossa teen monenlaisia luksushoitoja ihmisille, pääsääntöisesti naisille.

Viimeisimpiä hankintojani on suihkurusketuslaite. Se on siis laite, jolla saadaan hyvin luonnollinen rusketus, kylläkin keinotekoisesti, DHA:n avulla (DHA:ta saadaan kasviksista, esim. sokerijuurikkaasta ja sokeriruoósta). Eli iho ruskettuu ilman vaarallista auringon UV-säteilyä ja värjää ihon uloimman kerroksen. Kun aineet reagoivat ihon aminohappojen ja proteiinien kanssa, syntyy sen tuloksena kaunis, ruskettuneen näköinen iho.

Pari viikkoa sitten harjoittelin ruiskuttamista ja ruiskuttelin kynäruiskulla kahta eriväristä sävyä, kahteen eri ihmiseen. Toiselle toista ja toiselle toista.

Valmistautuessani ruiskutukseen ja tehdessäni testiruiskutuksia vedellä, huusin miehelleni… ”Kulta, nyt kun muistan, voisitko ottaa jääkaapista suihkurusketusvärit lämpiämään”.

Kun sitten menin hoitolan puolelle, huomasin, että mieheni oli nostanut molemmat värit esiin sekä yhden ylimääräisen pullon. Tämä ylimääräinen pullo oli siirappi.

Pullo näytti melkoisen samalta. Siinä oli samanväristä ainetta sisällä kuin suihkurusketuspulloissa.
Minua alkoi naurattaa…. Sanoin, ”kulta olet nostanut suihkurusketuspullojen kanssa lämpiämään myös siirappipullon”.

Mietin, että nämä aineet olivat samanvärisiä, samantyyppisissä pulloissa olevia tuotteita. Ei ihme, että hassu erehdys tapahtui.

Egypti vuonna 2006

Vuonna 2006 olin puhujamatkalla Egyptissä.
Kävelin erään kaupungin katuja ja kadun varrella oli myyntipöytiä. Myyntipöydillä oli paljon kelloja, koruja ja aurinkolaseja. Hidastin kulkuani… Koska olen esteetikko ja pidän kauniiden asioiden katselemisesta, pysähdyin katsomaan, mitä ihanimpia hyödykkeitä.

Aikani näitä myyntipöytien tuotteita tuijotettuani, tajusin niiden olevan dioreita, cucceja, versaceja, chaneleita, ynnä muita laatumerkkejä, 3-5 euron hintaan. No nehän olivat feikkejä, epäaitoja eli suoraan sanottuna… väärennöksiä. Mietin, jos nyt ostaisin tällaisen, kukaan ei erottaisi onko kyseessä aito vai feikki (=väärennös). Statukseni ihmisten silmissä nousisi, mutta itse tietäisin, että huijausta mitä huijausta.

Edellisvuotisella matkallani samaan paikkaan, olin hankkinut jäljitelmälaukkuja muutaman ja käyttänytkin niitä tyytyväisenä. Ne olivat kuitenkin laadukasta nahkaa, vaikkakin epäaitoja.

Epäaito ei kuulosta ollenkaan niin pahalta kuin väärennös… Mutta väärennös on, aitoa muistuttava, samoja elementtejä sisältävä (metallilaatat, kangas, logot jne) väärennös eikä sellaista tulisi käyttää. Eihän kukaan maksa kaupassa väärennetyillä euroillakaan, koska se on rikos ja erittäin väärin.

Kun Jumala alkoi puhua minulle tästä feikki-asiasta, oli minun pakko ryhtyä toimenpiteisiin. Hävitin siis kaikki epäaidot laukkuni ja parit aurinkolasit, joista tuli logottomia autoaurinkolaseja, jotka pyörivät hansikaslokerossa ja ovat hätätilanteita varten, kun oikeat aurinkolasini eivät ole sattuneet matkaan mukaan.

Olin myös edellisvuotena ostanut eräältä uskovalta sisarelta lompakon, joka oli väärennös. Tämä sisar on siis Herran palvelija ja kiertänyt puhumassa monissa paikoissa, myös ulkomailla. Silloin en tiennyt, että väärennöksen myyminen on Suomen lain mukaan rikos (kummallista, ettei ostaminen ole). Mikäli sen olisin tiennyt, en taatusti olisi lompakkoa ostanut ja saattanut sisartani lakia rikkomaan. Oletan, ettei tämä uskova sisarkaan sitä tiennyt, koska lompakon minulle myi, vaikkakin takahuoneessa, muilta piilossa… tai ainakin toivon niin, ettei tiennyt.

Jouduin todellakin tekemään parannusta, hävittämään väärennökset ja kerta kaikkiaan, paloin halusta luopua kaikkien väärennösten käytöstä ja sanoin Herralle, jos mulla ei ole varaa ostaa aitoa, niin sitten saa olla.

Aitoudesta täytyy maksaa kova hinta…

Joitain vuosia sitten perustettiin Helsinkiin Louis Vuittonin myymälä, Espalle. Kävelimme Espalla ja pysähdyimme näyteikkunan eteen. Toinen toistaan upeampia laukkuja, joilla oli aivan tolkuton hinta, useista sadoista euroista, useisiin tuhansiin euroihin. Helsingissä on myös paljon putiikkeja, joista voi ostaa merkkilaukkuja, -vaatteita, -asusteita ja -jalkineita, erittäin korkeaan hintaan.

Aidosta ja aitoudesta täytyy aina maksaa… Jos se on niin merkkitavaroiden kanssa, niin se on ihmisyydessäkin. Oletko koskaan miettinyt, minkä hinnan olet maksanut siitä, että puhut totta, totuutta?

Onko pesukoneesi koskaan mennyt rikki niin, että vaatteet jäivät sinne sisälle?

Minulla on käynyt niin… Pesin alusvaatepyykkiä ja koneessa oli monenmoista hepenettä.
Kun tein vakuutusyhtiöön ilmoituksen, panin kaiken sen, mitä koneessa oli sisällä. Joku tuttavistani sanoi, kai laitoit vakuutusyhtiölle, että siellä oli Burberryn paitasi ja Vuittonin vyö ja Tommy:n pikeepaita jne… Sanoin: ”no ei käynyt kyllä mielessäkään”. Olin pannut vahinkoilmoitukseen vain sen, mitä koneessa oli, en yhtään enempää tai vähempää.

Suurin osa tutuistani sekä uskovista ystävistäni, piti minua idioottina, koska laitoin sinne niin vähäarvoisia artikkeleita, enkä yhtään fiksannut arvoa paremmaksi, jotta saisin edes ”omani pois maksamistani vakuutusmaksuista”. Olin kauhistunut. Ajattelin heti ensimmäisenä, että sehän on vakuutuspetos, enkä minä halua olla osallisena petoksessa.

OK… Olen maksanut hinnan totuuden puhumisesta…

Moni on minuun loukkaantunut. Totuuden puhuminen ei tarkoita sitä, että on tyly, ilkeä tai aggressiivinen. Totuuden sanominen/esiin tuominen voi tapahtua kauniistikin… Mutta usein se saa vastapuolen loukkaantumaan, hermostumaan, huutamaan, raivoamaan, uhkailemaan, puolustautumaan, panemaan välit poikki…

Totuuden kuuleminen sattuu koska se pakottaa sinut kohtaamaan itsesi ja tekemäsi vääryyden tai oikaisee uskonnollisen kuvitelmasi/käyättäytymisesi. Se asettaa synnillisen tekosi julkisen häpeän alaiseksi… Synti on aina perkeleestä… Aina!… Kun totuus puhutaan, asetetaan perkele julkisen häpeän alaiseksi. Ihminen kohtaa Totuuden, Ihminen kohtaa Jeesuksen. Ainoastaan ylpeys on esteenä. Ylpeys oli perkeleen pahin ongelma. Ja ylpeyden tähden se syöstiin alas.

Aitous on Jumalan merkki

Louis Vuittonin laukun mukana tulee aitoustakuu ja dust-bag eli suojalaukku.

Kun me annamme elämämme Jeesukselle, panee Jumala meihin merkin, tagin: ”Jumalan Oma”. Se on ns. aitoustakuu. Pyhä Henki, joka on merkki aitoudesta. Uskoontulossa Sinun henkesi yhtyy Jumalan hengen kanssa eli kytkeytyy taivaallisiin. Uskoontulo ei ole vain rituaali, tai lause, joka lausutaan… Uskoontulossa syntyy suhde, syvä rakkaussuhde.

Tiedät, että rakkaussuhde ei voi toimia, jos ei ole 100% rehellisyyttä ja luottamusta kahden rakastavaisen välillä. Näin on myös sinun ja Jumalan välisessä suhteessa.

Uskonnollinen ihminen rukoilee hienoja, kaavamaisia rukouksia, joista puuttuu aitous, elämän jakaminen.

Muistat fariseuksen ja publikaanin synagogassa… miten he rukoilivat (Luuk 18:10-13). Syntinen tahtoo aina pyrkiä parannukseen, hinnalla millä hyvänsä. Luovuttaa syntinsä ja pukea päällensä Jeesuksen Kristuksen (dust bagin, joka estää lian tarttumista).

Joskus ulkonäkö voi pettää… Mistä ihmeestä erotat sitten aidon ja väärennöksen?

Siinäpä se… joskus tunnistaminen vie aikaa, koska väärentäjä tulee päivä päivältä taitavammaksi ja taitavammaksi… Sinun tulee tuntea totuus, jotta osaat erottaa aidon väärennetystä.

Asia näyttää/tuntuu samalta, mutta pienet yksityiskohdat paljastavat väärennöksen väärennökseksi.

Paluu suihkurusketukseen…

Olen opiskellut turvallisesta ruskettumisesta, ilman aurinkoa ja tutkinut erilaisia rusketusaineita ja ruskettumistapoja. Erotan purkkeja jo hyvin toisistaan, värjäävien ainesosien koostumusta ja pystyn jo jotenkin arvioimaan lopputulosta eri ihotyypeillä.

Mieheni ei koskaan ole suihkuttanut rusketuksen rusketusta tai tutkinut niitä… Hän ei voinut erottaa aitoa rusketusväriä aidosta siirapista, koska purkit olivat samankaltaisia.

Hänen silmänsä ei ollut harjaantunut erottamaan näitä kahta toisistaan, eikä hänen tarvitsekaan, koska hänen erikoisalueensa on toisaalla… Mutta ensimmäisen erehdyksen jälkeen, hän ei taatusti tule tekemään enää hassua erehdystä toistamiseen, koska hän on oppinut jotakin jo ensimmäisestä kerrasta.

Opettele tunnistamaan Totuus

Opettele tunnistamaan aito väärennöksestä. Opettele tuntemaan Totuus, jotta tiedät, kun Pyhä Henki tulee, ettet erehdy luulemaan Häntä väärennökseksi. Pahimmassa tapauksessa suljet Häneltä oven, etkä päästä Häntä sisään siksi, että luulet aitoa väärennökseksi.

Tai kauhukuva on se, että luulet väärennöstä aidoksi ja päästät väärennöksen sisään sekoittamaan sinua entisestään. Luulet, että se on hyväjuttu, mutta todellisuudessa petätkin itseäsi.

Koetelkaa kaikki henget (1 Joh. 4:1), myös Pyhä Henki. Herra ei siitä loukkaannu, että pyydät todistamaan aitouden…

Totuutta etsimään Jeesuksen nimessä!

Mitä luvattu on...

Lueskelin aamutuimaan Hebrealaiskirjettä, lukuja 6-8 ja mietiskelin lukemaani monelta eri kantilta, miten se koskee itseäni, perhettäni ja lopulta Kristuksen ruumista eli seurakuntaa.

Mietin kaikkia niitä lupauksia, joita Herra on vuosien varrella minulle antanut. Osa niistä on toteutuneet todella nopeaan tahtiin ja osa on vielä ”vaiheessa”…

Joskus tuntuu siltä, että jotakin asiaa joutuu odottamaan loputtomiin.

Hebr 6:15 ja näin Aabraham, kärsivällisesti odotettuaan, sai, mitä luvattu oli.

Meidän tulee ottaa oppia Aabrahamista, joka kärsivällisesti odotti sitä, mikä oli luvattu.

Mitä sinulle on luvattu? Muisteletko niitä? Kuka on luvannut?

Monet ihmiset lupaavat asioita, vaikka eivät koskaan niitä tulisikaan täyttämään.

Minulle on luvattu sitä sun tätä… sitten vielä totakin… Monet lupauksista on vielä täyttämättä ja todennäköisesti niin käykin.

Autoin kerran erästä pastoria kiperässä tilanteessa ja hän sinä ”heikkona hetkenään” lupasi minulle jotakin, mikä on edelleen lunastamatta. Kerran autoin sisarta tiukassa taloudellisessa tilanteessa ja hän sinä hetkenä lupasi minulle jotakin, mikä on edelleen lunastamatta. Eräs sisar lupasi minulle tekevänsä hyväkseni erään asian, mutta loukkaantui myöhemmin minuun, ennen kuin oli täyttänyt lupaustaan, kun otin puheeksi hänen elämässään olevan synnin ja sanoin sen synniksi. Silloin hän ilmoitti, ettei hän teekään sitä, mitä on luvannut, koska olen lain alla, enkä siis armon alla. Tällaisia vastaavia esimerkkejä on lukuisia.

Olen ajatellut, että mikään asioista ei tule ihmiseltä. Kukaan ei voi antaa mitään sellaista, mitä itse ei omista. Tietenkin asemansa puolesta ihminen voisi tehdä paljonkin… Aseman seurakunnassa, aseman työelämässä, taloudellisen aseman jne… puolesta. Mutta ei koskaan antaa sitä, mitä ei oikeasti omista.

Jos sinulla on asema, joka ei oikeasti kuulu sinulle – voitko siitä käsin valtuuttaa toista mihinkään? Onko sellaisella valtuutuksella siunaus? Jos sinulla on taloudellinen asema, tai statuksesi antamaa valtaa, joka on väärin keinoin hankittu… voitko siitä käsin valtuuttaa ketään? Ja onko sellaisella valtuutuksella siunaus? Tai jos annat ihmiselle jotakin vain voidaksesi myöhemmin häntä siitä muistuttaa tai sen käyttöä kontrolloida tai ”pitää kiitollisuuden velassa” tai ”odotat vastapalvelusta” toiselta antisi tähden. Onko sellaisella antamisella siunaus?

Kuka lunastaa aina antamansa lupaukset?

Jumala…

Meidän tulisi osata erottaa, mikä on Jumalan lupaus ja mikä on ihmisen, inhimillisyydestä käsin antama lupaus tahi erottaa lupauksen kautta tullut vaatimus (lue: kiitollisuudenvelka). En tarkoita tässä nyt sitä, etteikö ihminen voisi Jumalan Hengen johdatuksessa luvata toiselle jotakin… Mutta silloin kun Hengen inspiroimana toimit, viet asian loppuun, koska Henki itse sinua muistuttaa.

Jumalan lupauksen täytääntöönpano

Joskus todellakin joudumme odottelemaan vastausta…

Minulta on moni sinkku pyytänyt "jatkuvaa/jatkuvasti" esirukousta, jotta saisi puolison heti/nopeasti/pian/vuoden sisään jne… Hyviä rukouksia sinänsä, mutta Jumalan aikataulut ovat erilaiset kuin ihmisen aikataulut.

Monesti elämässämme pitää tapahtua asioita, jotta voi tapahtua asioita. Yleensä uuden asian/tilanteen/ihmissuhteen edestä pitää jotakin panna pois.

Ihmissuhteiden edestä pitää panna pois omaa rikkonaisuuttaan. Eheytyä sisäisesti rakastamaan itseään, jotta kykenee rakastamaan toista. Rakkauttakin on niin montaa eri lajia, että ”se ainoa oikea rakkaus” ei ole pelkästään eros-rakkaus…. Ihmissuhteen pitää sisältää elementtejä jokaisesta rakkauden lajista, jotta edes jonkinlainen pysyvyys voitaisiin saavuttaa.

Kun Jumalan maailmassa tapahtuu, ja tapahtuu muutoksia koko ajan, tulee meidän muuttua samassa suhteessa Kristuksen kuvan kaltaiseksi… Muuttua kirkkaudesta kirkkauteen Pyhän Hengen avulla.

Silloin Jumalan lupauksetkin alkavat täyttyä. Mutta keskeisin asia niiden täyttymiselle on rakkaus Jeesukseen Kristukseen, Pyhään Henkeen ja Isään, Jumalaan.

Rakkaus ei ole vain sanoja

Rakkaus ei ole vain sanoja, se on myös tekoja.

Moni meistä sanoo rakastavansa Jumalaa, mutta kuinka moni meistä on valmis uhraamaan itsensä Jumalan valtakunnan esiintulemiseksi? En siis puhu tässä nyt rukous- tai ylistyskokouksissa hengailuista, porukalla palvonnasta tai ulkomaalaisten/kuuluisien puhujien perässä juoksemisesta tai hengellisten kokemuksien metsästämisestä. Puhun vakituisesta, jokapäiväisestä tavastasi viettää aikaa Herran kanssa omassa rukouskammiossasi niin, että Pyhä Henki pääsee tekemään sinussa työtä ja Hänen kohtaamisensa myötä muuttumisesta kirkkaudesta kirkkauteen.

Moni meistä tekee näkyvästi hyvää, keittää kahvia seurakunnan keittiövuorossa, laulaa ylistysryhmässä tai kitarakuorossa, on monessa mukana… aktiviteettejä riittää vaikka muille jakaa… ehkä uupuukin liian suuren vapaaehtoisen työtaakan alla… Ja päästyään kotiin, avaa telkkarin ja jää katsomaan tv-sarjaa… Ja unohtaa henkilökohtaisen hetken Isän sylissä, kerraten päivän tapahtumat… odottaen saavansa reboundin itse Herralta, Jumalalta, joka kaikki tankit täyttää.

Yltäkylläinen Elämä

Herra on luvannut meille yltäkylläisen elämän

Yltäkylläistä elämää voi elää, vaikka kaikki ”toiveet” ei olisikaan täytettyjä. Yltäkylläinen elämä on sisäistä tyytyväisyyttä pelastuksesta, Jumalan tahdossa olemisesta. Sisäisestä rauhasta, joka meille Kristuksen kautta on annettu. Se on onnellisuutta Jumalan huolenpidosta ihan jokaisessa tilanteessa ja olosuhteessa. Tietoisuus Jumalan Kaikkivaltiudesta ja siitä, että Hän ON Jumala.

Hän ON Jumala

Hän ON…. Hän on Luoja, lupausten täyttäjä, Kuningas, Herrain Herra. Ei ole suurempaa nimeä kuin Jeesus. Yksin Jeesus riittää!

Meillä on lupa odottaa lupausten täyttymistä! Muistella sitä, mitä Herra on luvannut. Vaikka ihmiset eivät lupauksiansa pitäisikään, pitää Jumala omansa! Ja siihen voimme luottaa!

Ole rohkea ja kärsivällinen odotuksessasi!

Jeesuksen nimessä

Tuhkaa Taivaalta...

Heipä hei lukija...

Viimeisten päivien aikana on puhelimeeni tullut kierto-/ketjukirjeitä, tekstiviestejä tuhkasta ja Jumalan tuomiosta...

Tuhkasta puhutaan...

Joona 3:1 Joonalle tuli toistamiseen tämä Herran sana: 2 "Nouse ja mene Niiniveen, siihen suureen kaupunkiin, ja saarnaa sille se saarna, minkä minä sinulle puhun". 3 Niin Joona nousi ja meni Niiniveen Herran sanan mukaan. Ja Niinive oli suuri kaupunki Jumalan edessä: kolme päivänmatkaa. 4 Ja Joona käveli kaupungissa aluksi yhden päivänmatkan ja saarnasi sanoen: "Vielä neljäkymmentä päivää, ja Niinive hävitetään". 5 Niin Niiniven miehet uskoivat Jumalaan, kuuluttivat paaston ja pukeutuivat säkkeihin, niin suuret kuin pienet. 6 Ja kun tieto tästä tuli Niiniven kuninkaalle, nousi hän valtaistuimeltaan, riisui yltään vaippansa, verhoutui säkkiin ja istui tuhkaan. 7 Ja hän huudatti Niinivessä: "Kuninkaan ja hänen ylimystensä määräys kuuluu: Älkööt ihmiset, älköötkä eläimet-raavaat ja lampaat- maistako mitään, käykö laitumella tai vettä juoko. 8 Verhoutukoot ihmiset ja eläimet säkkeihin, huutakoot väkevästi Jumalaa ja kääntykööt itsekukin pois pahalta tieltänsä sekä väkivallasta, mikä heidän käsiänsä tahraa. 9 Ehkäpä Jumala jälleen katuu ja kääntyy vihansa hehkusta, niin ettemme huku." 10 Kun Jumala näki heidän tekonsa, että he kääntyivät pois pahalta tieltänsä, niin Jumala katui sitä pahaa, minkä hän oli sanonut tekevänsä heille, eikä tehnyt sitä.

Heidän piti pukeutua säkkipukuun ja kuuluttaa paasto. Päämies itse istuutui säkkipuvussaan tuhkaan ja huudatti ko. kaupungissa määräyksen, etteivät eläimetkään saa maistaa ruokaa tai juomaa, vaan kaikkien tulisi verhoutua säkkiin ja tehdä parannusta eli panna pois kaikki ne asiat, jotka heidän kätensä likaa. Ja sitten sanotaan.... ehkäpä Jumala katuu... ja lopulta pelasti heidät.

Jumala antoi meille Jeesuksen, kaikkein parhaimpansa ja arvokkaimpansa, joka antoi elämänsä kaikkien syntiemme edestä ja kuolemallaan meidät puhdisti ja ylösnousemuksellaan meidät myös vapautti...

Jes 40:28 ja 31 Etkö tiedä, etkö ole kuullut: Herra on iankaikkinen Jumala, joka on luonut maan ääret? Ei hän väsy eikä näänny, hänen ymmärryksensä on tutkimaton. 31 mutta ne, jotka Herraa odottavat, saavat uuden voiman, he kohottavat siipensä kuin kotkat. He juoksevat eivätkä näänny, he vaeltavat eivätkä väsy.

Joskus kun näitä parannukseen kehottavia, peräti uhkaaviakin profetioita tulee, se panee miettimään Jumalan roolia, Jumalaa... Herra ilman muuta haluaa ja odottaa, että teemme parannusta ja käännymme synneistämme. Monia asioita tapahtuu, jotta sieluja pelastuisi ja Jumala puhuu meille monien asioiden ja tapahtumien kautta, jotka on jo löydettävissä raamatusta.

Näky hukkuvista sieluista...

Vuosia vuosia sitten, seurakuntani 24/7 rukoushuoneessa, Herra näytti minulle, ikään kuin lähentyvästä karttakuvasta, meressä olevan pitkulaisen saaren ja siellä olevat sielut, jotka kohottivat kätensä, kauhuissaan huusivat ja itkivät Herran puoleen. Sanoin... Herra, näet nämä huutavat, hukkuvat sielut ja tämän kansan... Jollei ole ketään muuta, joka lähtisi, niin Isä, Sinä tiedät elämäntilanteeni ja olosuhteeni... Lähetä Minut! Sinä oot valmis ne muuttamaan, että pääsen lähtemään, näiden hukkuvien sielujen tähden.

Tuska näistä hukkuvista sieluista oli sanoinkuvaamaton, ja tuntui, että sydämeni halkeaa, suorastaan pakahtuu siitä! Olin valmis jättämään kaiken vain näiden hukkuvien sielujen tähden. Toki lapseni (jotka silloin olivat vielä melko pieniä) olisin ollut valmis ottamaan mukaan... tai ajattelin, että Herra järjestää myös heidän asiansa niin, että voisin tehdä työtä vaivatta lapsineni...

Vasta vuoden 2004 Tsunamin jälkeen tajusin, että saari, jonka näyssä näin oli Sumatra. Ja sielut, joiden puolesta jo vuosia aikaisemmin rukoilin, oli Sumantran hukkuvia sieluja.

Me emme koskaan tiedä, milloin on "aika"... lähdön aika.

Mitäs, jos kaikki tapahtuisi jo huomenna?

Oleko sinä lykännyt ajattelemista… iankaikkisuudesta? Ajatteletko, että ”uskonto” on mummojen tai luusereiden hommaa? Pelottaako sinua kuolema, Jeesus vai Jumala? Pelottaako sinua luonnon katastrofit, lento-onnettomuudet, sairaudet... Vai pelkäätkö kipua?

Usko ei koskaan ole uskontoa vaan se on elävä ja toimiva suhde Jeesuksen ja Pyhän Hengen kautta Jumalan kanssa. Uskonto ei voi pelastaa ketään, ainoastaan Jeesuksen Kristuksen kautta voi pelastua ja oppia tuntemaan Jumalaa ja Hänen tahtonsa, elää olla ja toimia sen mukaan.

Nämä asiat, joita nyt tapahtuu.... Ne ovat ihan raamatun mukaisia... Raamatussa kerrotaan nykyisistä tapahtumista, luonnonkatastrofeista.

Miksi siis pelkäät?

Pelko tulee pelkästään siitä, että elämäsi ei ole oikeassa suhteessa Jeesukseen, Vapahtajaamme, joka vapautti meidät synnin orjuudesta! Pelko on sidoksissa omaan mieleesi, moraaliisi, tunteisiisi - ymmärrykseesi... Ei siihen tosiasiaan, että Jumala on rakkaus... Raamatussa sanotaan, että täydellinen rakkaus karkottaa pelon!...

Tällä hetkellä sinulla on vain yksi vaihtoehto: sinun moraalisi/valtaväestön moraali sekä odotukset, jotka poikkeavat mahdollisesti valtaosasta. Mittarina on vain oma ymmärryksesi ja mielesi. Toiselle on sallittua varastaminen, toiselle valehtelu jollekin puolisonsa pettäminen… Teot siis oman moraalisi mukaan. Näin toimii se ihminen, joka ei tunne Jeesusta.

Mutta kun annat Jeesuksen tulla elämääsi, kaikki muuttuu.. Pelko poistuu ja sisäinen parantuminen voi alkaa, kun vain antaudut.

Rukoillaan:

Jeesus, Kristus, minä tunnustan, että olen syntinen, enkä voi itse itseäni pelastaa. Pyydän Sinua, Herra Jeesus antamaan minulle kaikki syntini anteeksi ja puhdistamaan minut verelläsi, kaikesta väärästä ja synnistä. Otan sinut vastaan Vapahtajanani ja elämäni Herrana. Kiitos siitä, että Sinäkin tahdot ottaa minut vastaan ja pelastaa sieluni ja elämäni. Amen!

Kosketa meitä Henki, kosketa Kirkkaus!

Jeesuksen Nimessä...

Armo, anteeksiantamus, Vapahtajan ihmisrakkaus…

Armo, anteeksiantamus, Vapahtajan ihmisrakkaus…

Heräsin aikaisin aamulla lauluun, joka soi mielessäni. Se on vanha Avoimen Lähteen laulu, joka kertoo anteeksiantamisesta… Sen kertosäe alkaa sanoin Armo… Anteeksiantamus… Vapahtajan…. Ihmisrakkaus…

Tämä sydämessäni soiva laulu kirvoitti mieleni miettimään anteeksiantamusta....

Anteeksiantamus

Anteeksiantaminen ei suurimmalle osalle meistä, ole helppoa. Kun meitä tavalla tai toisella loukataan nousee itsesuojeluvaistomme esiin. Ihmiselle ei luontaisesti ole helppoa olla armollinen silloin kun meitä on kohdeltu väärin.

Onko anteeksi antaminen tietoinen valinta, tahtosidonnainen fyysinen toiminta? Vai onko se tunne? Julistus tunteittemme olemassaolosta?

Raamattu antaa meille vastauksia moniin anteeksiantoa koskeviin kysymyksiin.

Onko anteeksiantamus tietoinen valinta vai julistus tunteiden olemassaolosta?

Uskon, että anteeksiantamus on valinta. Tahdon päätös, jonka motiivina on kuuliaisuus Jumalalle ja Hänen käskyjensä noudattamisen kautta.

Kol 3:13 kärsikää toinen toistanne ja antakaa toisillenne anteeksi, jos kenellä on moitetta toista vastaan. Niinkuin Herrakin on antanut teille anteeksi, niin myös te antakaa.

Miten voi antaa anteeksi, vaikka ei tunnu siltä? Miten päätös anteeksiantamisesta voidaan kääntää sydämen muutokseksi?

Me annamme anteeksi uskon kautta. Koska anteeksiantamus on luontoamme vastaan, meidän tulisi antaa anteeksi uskomme kautta, vaikka meistä ei tuntuisikaan siltä. Meidän tulee luottaa Jumalaan siinä, että Hän tekee sen työn, joka tarvitsee tehdä, jotta anteeksiantamus tulisi täydelliseksi.

Uskon Jumalan kunnioittavan meitä kun sitoudumme olemaan Hänelle kuuliainen ja halustamme mielyttää Häntä silloin kun valitsemme antaa anteeksi. Silloin Hän pääsee tekemään työtään. Meidän tehtävämme on antaa anteeksi uskon kautta. Ja Jumalan tehtävä on saattaa se työ sydämissämme päätökseen.

Fil 1:6 varmasti luottaen siihen, että hän, joka on alkanut teissä hyvän työn, on sen täyttävä Kristuksen Jeesuksen päivään saakka.

Anteeksiantaminen päästää vangin vapaaksi….

Anteeksiantaminen vapauttaa sinut tunteiden vankilasta. Silloin tiedämme anteeksiantamisen tulleen täydelliseksi kun saamme tulokseksi vapauden. Me itse olemme se, joka kärsii kaikkein eniten silloin kun valitsemme anteeksiantamattomuuden. Kun me annamme anteeksi, Herra päästää sydämemme vapaaksi vihasta, katkerudesta, mielipahasta ja närkästyksestä sekä loukkaantumisesta, joka ilmiselvästi sitoo meitä tunteiden vankilaan.

Anteeksiantamus on usein hidas prosessi

Matt 18:21-22 Silloin Pietari meni hänen tykönsä ja sanoi hänelle: "Herra, kuinka monta kertaa minun on annettava anteeksi veljelleni, joka rikkoo minua vastaan? Ihanko seitsemän kertaa?" 22 Jeesus vastasi hänelle: "Minä sanon sinulle: ei seitsemän kertaa, vaan seitsemänkymmentä kertaa seitsemän.

Tässä jakeessa Jeesus teki selväksi, ettei anteeksi antaminen ole ihmiselle helppoa. Se ei ole vain kertavalinta, jolla automaattisesti eläisimme anteeksiantamuksessa. Anteeksi antaminen saattaa vaatia koko elämän pituisen ajan, mutta silti se on Herralle tärkeää. Meidän tulee antaa jatkuvasti anteeksi kunnes asia on kokonaan rauhoittunut sydämessämme.

Onko oikein tuntea vihaa ja tuomiota sitä ihmistä kohtaan, jolle meidän tulisi antaa anteeksi?

Tämä kysymys on toinen syy rukoilla sen ihmisen puolesta, jolle meidän tulisi antaa anteeksi. Me voimme rukoilla Jumalaa käsittelemään hänen elämässänsä oleva epäoikeudenmukaisuus/vääryys ja sen jälkeen jättää rukouksemme Jumalan alttarille. Meidän ei enää sen jälkeen tarvitse kantaa vihaa tai loukkausta mukanamme. Luonnollista on tuntea vihaa syntiä, epäoikeudenmukaisuutta ja vääryyttä vastaan, mutta se ei ole meidän tehtävämme tuomita toista ihmistä synnistä.

Luuk 6:37 Älkääkä tuomiko, niin ei teitäkään tuomita; älkää kadotustuomiota lausuko, niin ei teillekään kadotustuomiota lausuta. Antakaa anteeksi, niin teillekin anteeksi annetaan.

Miksi meidän tulisi sitten antaa anteeksi?

Matt 6:14-16 Sillä jos te annatte anteeksi ihmisille heidän rikkomuksensa, niin teidän taivaallinen Isänne myös antaa teille anteeksi; 15 mutta jos te ette anna ihmisille anteeksi, niin ei myöskään teidän Isänne anna anteeksi teidän rikkomuksianne. 16 Ja kun paastoatte, älkää olko synkännäköisiä niinkuin ulkokullatut; sillä he tekevät kasvonsa surkeiksi, että ihmiset näkisivät heidän paastoavan. Totisesti minä sanon teille: he ovat saaneet palkkansa.

Tärkein syy on se, että Jeesus itse neuvoo meitä antamaan anteeksi. Raamattu sanoo, jos me emme anna anteeksi, ei meillekään anneta anteeksi. Toinen syy on se, ettei meidän rukouksemme/anteeksiantamuksemme estyisi.

Mark 11:25 Ja kun te seisotte ja rukoilette, niin antakaa anteeksi, jos kenellä teistä on jotakin toistansa vastaan, että myös teidän Isänne, joka on taivaissa, antaisi teille anteeksi teidän rikkomuksenne."

Yhteenvetona…

Anteeksiantamus on valinta, päätös, jonka teemme. Vaikka me suoritamme tämän "anteeksiannon" me asetamme käskyn paikoilleen elämässämme ja ihan omaksi hyväksemme ja vastaanotamme palkinnon anteeksiantamuksestamme - vapauden.