sunnuntai 14. huhtikuuta 2013

Marhaban - avaralle paikalle!


Marhaban



مرحبا (marħában), Arabialainen tervehdys, jonka juurisana on ráħiba ja tarkoittaa laajentumista sekä sanasta ráħħaba, joka tarkoittaa armollisesti vastaanottamista.

Toivotus yksinkertaisesti toivottaa sinut avaralle paikalle. Paikalle, jossa voit armollisesti vastaanottaa…

Tämä on avian loistava tervehdys!

Sen sisältö on mitä mahtavin jos ajatellaan avaraa paikkaa, jossa sinulla on tilaa liikkua ja tilaa hengittää. Sellainen vapauden tila on loistava paikka vastaanottaa armollisesti se, mitä taivaasta, taivaallisista halutaan sinulle antaa…

Lue Job 36

Tarkastellaan jaetta 16
Sinutkin houkutteli ahdingosta pois avara tila, jossa ei ahtautta ollut, ja lihavuudesta notkuvan ruokapöydän rauha.

Voi kuinka joskus kärsin suomen kielen suppeudesta, sanojen ja käännöksenkin laihuudesta, vaikka 38a luenkin… Jos vain pystyt lukemaan englanninkielistä raamattua suomenkielisen rinnalla, sinun kannattaa tehdä niin, koska sananlukusi ja ennenkaikkea ymmärryksesi jakeiden sisällöstä syvenee.

sana ahtaus… enlg. Käännös käyttää sanaa straitness, joka merkitsee ahdinkoa ja kärsimystä… Ahtaassa paikassa on ahdinko ja kärsimys.

Ja paikka johon sinut viedään (ei siis houkutellut ahdingosta pois) vaan vaikka hän olisi siirtänyt sinut pois…paikalle, jossa ahdinkoa ei ole… tämä paikka on avara… juuri sanalle löytyy sanasta yatsaq yaw-tsak' , joka tarkoittaa vuodattaa tai ylitsevuotavaa…

Loppujakeessa puhutaan ihavuudesta notkuvasta ruokapöydästä.

Ruokapöytä on paikka jossa tullaan ravituksi… siellä siis syödään…

Lihavuudesta notkuva pöytä...

Sana fatness tarkoittaa lihavuutta… ja kun taas tarkastellaan alkukieltä… sana, jota käytetään on: deshen deh'-shen ,jonka merkitys on lihavuus, hedelmällisyys, siunaus…..

Ja mennäksemme vielä syvemmälle…  löytyy juurisana: dashen daw-shane'.
Tulla lihavaksi, kasvaa lihavaksi, tuhkan poistamista, itsensä lihottamista, voitelua.

Jokaisen ahtaan paikan tarkoitus on opettaa sinulle jotakin… joskus se jalostaa luonnettasi, mutta opettaa paljon muutakin…

Ahtaassa paikassa on vaikea hengittää… jotkut saavat jopa paniikkikohtauksen jos joutuvat liian ahtaalle… Vastoinkäymisillä on limiitti… Ahdas paikka voi olla mitä vaan elämässäsi, joka sinut vetää niin ahtaalle, ettei hengitys kulje… Hengellinen elämäsi laimenee, muutut alavireisesti tai jopa masennut…

Minua lohduttaa ajatus siitä, että kun tilanne päättyy, eli minut siirretään avaralle paikalle…. Siirretään minut samalla lihavuudesta notkuvan pöydän ääreen, jossa minun on tarkoitus ravita itseäni.. Syödä kunnolla, hitaasti nauttien, ilman kiirettä, ilman kelloa, nauttia ihanasta ja ravitsevasta ruoasta…

Kun ravitsen itseäni Jumalan sanalla ja aterioitsen Hänen kanssaan (siis vietän laatuaikaa Taivaallisen Isäni kanssa) Hänen itsensä valmistaman pöydän ääressä Ps23:5… siellä on hedelmällisyys, voitelun lisääntyminen ja valtava siunaus… Taivaallisista!

-Tina-




maanantai 26. marraskuuta 2012

Viisaita Neuvoja Saarnaajalta


Saarnaaja 11:10


Heräsin torstai aamuna uneen (ehkä se oli painajainen tai sitten ei), jossa olin lapsuuden maisemissa ja vanhassa ostoskeskuksessa. Lähdin ostarin parkkipaikalta juoksulenkille. Tullessani lenkiltä, menin parkkipaikalle, johon äitini ja isäni olivat kanssani tulleet. Parkkipaikalla, en nähnyt äitiäni enkä isääni missään… Etsin heitä katseellani kaikkialta… ja lopulta aloin huutaa äitiii, isii… Äitii, isii… ja sitten muistin, että he ovatkin kuolleet… Käännyin ja sanoin 25v sitten olleelle työkaverilleni (joka yhtäkkiä olikin vierelläni): Tuula, mulla on niin hirveen ikävä äitiä ja isiä… Tuula halasi mua lujasti ja pitkään vastasi: Kuule Tina, mä tiedän”… Heräsin siihen, että itkin ääneen…

Aloin miettiä surua…

Surusta tuli mieleeni erityisesti yksi kohta raamatusta… Saarnaajan kirjasta, luku 11 jae 10.

Karkoita suru sydämestäsi ja torju kärsimys ruumiistasi, sillä nuoruus ja aamurusko ovat turhuutta.

Wau, mikä kohta… jae lohdutti juuri sinä aamuhetkenä… Mutta mitä ihmettä! Sana alkoi tehdä työtään ja kuinkas sitten kävikään?

Jumala ei ole yksiselitteinen vaan Hän on monitahoinen Jumala ja tiesin, että näitä jakeita mun tulisi tarkastella lähemmin… Joten kaivoin jälleen kerran inspiraatiossa selitysteokset esille ja aloin painautua syvemmälle Isän läheisyyteen ja Hänen sanansa syvyyksiin…

Karkota suru sydämestäsi…

Kun tarkastelin alkukieltä, sanalle suru löytyi monta merkitystä: suru, viha, vihastuminen, vihaisuus, provosoituminen, halveksunta, inho, närkästyminen, happamuus… Meidän tulisi siis luopua, suorastaan karkottaa eli ajaa pois, käskeä häipymään yllämainitut tilat ja fiilikset sydämestämme.

Torju kärsimys ruumistasi…

Eli estää, kieltää tulemasta, torjua sydämemme särkyneisyys, pahuus, surullisuus ja kaikkinainen sydämemme rikkonaisuus… eli meidän tulisi eheytyä sisäisesti… Tässä viitataan siis luonnolliseen ihmiseen, lihallisuuteemme, sielullisuuteemme. Siihen, miten järki, tahto ja tunteet voivat väärällä tavalla hallita meitä ja jopa näiden kautta vaikuttaa negatiivisesti ympäristössämme: töissä, kotona, koulussa, seurakunnassa… Meidän tulisi astua yliluonnolliseen Pyhän Hengen täyteyteen… Aikuisuuteen… Riisua hengellisen pikkuvauvan vaippa ja astua isomman lapsen vastuuseen itsestään ja eheydestään, kasvaa aikuisuuteen, nimenomaan tulla hengellisesti kypsemmiksi.

Sillä nuoruus ja aamurusko on turhuutta…

Lasta, nuorta, keskenkasvuista, epäkypsää hedelmää, raakiletta… Ihmistä (ei siis välttämättä nuorta vaan jopa aikuista, täysi-ikäistä, ikäihmistä tai ketä tahansa, joka ei ole halunnut tai kyennyt kasvamaan hengellisesti eli eheytymään), joka käyttäytyy oman rikkonaisuutensa tähden lihallisesti jopa lapsellisesti.

Lapsen, keskenkasvuisen, sisäisesti rikkonaisen käyttäytyminen, joka johtuu esim provosoitumisesta on turhaa ja tyhjänpäiväistä…

Pelastaja, Parantaja, Vapahtaja

Jokainen meistä tulee joskus tilanteeseen, jossa meidän tulisi, jotakin hengellisesti saavuttaaksemme, painautua Isän läheisyyteen.

Kun sinulle tulee ylireagointi normaalissa tilanteessa, ehkä alistut juoruilemaan, kuuntelet juoruja ja annat niiden vaikuttaa sinussa. Tai suutut tai menetät malttisi niin, että tekisi mieli potkaista/tirvasta/näyttää mistä kana pissaa ja missä kaappi seisoo… Menetät malttisi niin, että reagoinnissasi ei enää ole tolkkua…

Tai jonkinlaista reagointia vaativassa tilanteessa seisot kuin suolapatsas, et saa suutasi auki, lamaannut, pelkäät, arkailet, vaikka näet että vääryys tapahtuu… Annat sen tapahtua, koska asia ei sinuun liity (vaikka näet sen ja koet sen vääryytenä, mutta et halua ottaa kantaa).

Mene silloin polvillesi ja painaudu Isän läheisyyteen. Anna Pyhälle Hengelle valtuutus tulla näyttämään sinulle, mistä reaktiosi tai reagoimattomuutesi johtuu… Kun Pyhä Henki tulee ja avaa sydämesi kätköissä olleen lukitun oven ja valaisee sen takana olevan tilan, tapahtuu parantuminen, eheytyminen, vapautuminen… Ei vihollinen voi enää sitä sulkea ja pimeyttä panna takaisin, koska valo on jo pimeyteen tullut ja syrjäyttänyt sen. Pienikin valonlähde paljastuu pimeässä ja paljastaa tilan, koska valo on voimakkaampi kuin pimeys.

Kun astuit sisään pelastukseen, tulit uskoon… Sinä hetkenä kun otit Jeesuksen vastaan Vapahtajanasi, tapahtui SOZO. Sozo on sana, jonka merkitys on pelastuminen, parantuminen ja vapautuminen. Sozo tarkoittaa näitä kaikkia – Hengen, sielun ja ruumiin kokonaisvaltaista pelastumista.

Pelastuksessa sinulle kuuluu myös sielun pelastuminen, eli kun sinun henkesi yhtyy Jumalan Hengen kanssa syntyy yhteys, uskoontulo. Pelastuminen pitää sisällään parantumisen… Sisäisen ja ulkoisen parantumisen sekä vapautumisen mistä tahansa, vapauttasi Jumalan syvempään tuntemiseen estävistä asioista.

Kaikki parantuminen ja vapautuminen kuuluu sinulle! Joskus parantuminen ja/tai vapautuminen voi tapahtua heti ja joskus se vie pidemmän aikaa… Siihen saattaa liittyä kieltäytymistä, tietoisia valintoja, pidättäytymistä…

Se ei välttämättä putoa yliluonnollisesti päällesi (ohjaudu ulkoapäin), vaan voi tapahtua hiljalleen, huomaamatta. Joskus se vaatii intensiivistä Jumalan läsnäolossa olemista, jatkuvaa Pyhällä Hengellä täyttymistä, saturaatiota tai jopa integriteettiä. Pyhän Hengen vaikutuksessa olemista, siinä viipymistä, siinä ikään kuin marinoitumista. Se voi olla mielen alueen hallintaa monin eri tavoin…

Tiedät, kun käyt rukoukseen… tulee tuhat ja sata asiaa mieleen… Keskittymistäsi häiritään… Joudut tsemppaamaan, jotta pysyt rukouksessa. Joskus sinua alkaa väsyttää ja vaivut uneen kesken kaiken… Meinaat luovuttaa… Älä luovuta äläkä lähde toimittamaan asioita… Viivy vielä hetki oman jaksamisesi yli…

Minun mieleni ja ajatukseni on valjastettu Herralle!

Jumala rakastaa sinua! Hän haluaa olla kanssasi, Hän haluaa keskustella kanssasi! Hän haluaa kertoa ajatuksiaan ja salaisuuksiaan taivaallisista juuri sinulle! Olet Hänelle erityinen! Hän kaipaa sinua ja läheisyyttä kanssasi. Hän arvostaa sinua ja sitä, että haluat olla Hänen kanssaan!

Hän rakastaa sinua ja siksi Hän haluaa kohdata ja koskettaa sinua, sisintäsi, mieltäsi, sydäntäsi, tahtoasi, tunteitasi, kehoasi. Hän haluaa pelastaa, parantaa ja vapauttaa sinut kasvamaan eheänä täyteen aikuisuuteen, jotta voit palvella Häntä ehyellä sydämellä! Ja nähdä Hänen voimavaikutukset kaikkialla elämässäsi ja ympäristössäsi!











perjantai 1. kesäkuuta 2012

Jos mulla olisi sydän...


Heipä hei lukija…
Tovi on vierähtänyt taas edellisestä kirjoituksesta… Nykyään kirjoitan vain silloin kun tulee “se tunne”, että jotain pitää panna paperille…
Olen viime aikoina tutkinut itseäni, sydäntäni, motiivejani – niin niin, jälleen kerran.. Ja todennut, että olen matkalla, matkalla joka on pitkä maraton. Juuri kun luulen oppineeni jotakin, totean, etten vielä tiedäkään mitään.
Viime talvinen opiskelu pani lähes totaalisen stopin kirjoittamiselle ja keskityin vain lukemiseen ja sen panemiseen käytäntöön töissäni. Maaliskuussa sain opintoni päätökseen erinomaisin arvosanoin ja sen jälkeen olen levännyt.
Nyt on taas uusi lehti kääntynyt olemisessa ja muuttunut olemisen sietämättömäksi keveydeksi ja syväksi itsetutkiskeluksi.
Ei pelkästään vanhempieni (2009), vaan myös ex-mieheni eli poikani isän kuolema (2010) pysäyttänyt ja pistänyt miettimään elämää ja sen arvokkuutta ja irvokkuutta, vaan myös elämän jatkuminen “täällä mailman toisella puolen”…
Suru on olemassa, mutta se on muuttanut muotoaan. Luulin, että se osin katoaisi, mutta ei – ajoittain se tulee kuin viiltävä kipu, tyhjyys, turvattomuus, yksinäisyys kaikkien ihmisten keskellä ja heistä huolimatta.
Tänään Paskana Perjantaina 1.6.2012
Mietin ystäväpariskuntaani, joita ohjeistin joitain vuosia sitten eräästä erittäin tärkeästä asiasta, josta kerroin Herran mulle puhuneen sekä ohjeistaneen ja neuvoin heitä sen perusteella. Huomasin myöhemmin, ettei sanojani otettu vastaan vaan ehkä kuunnteltiin muita “parempia tai fiksumpia” neuvoja ja otettiin käyttöön se “omaa korvaa eniten miellyttänyt vaihtoehto”?
Jäin miettimään ja huokailemaan asiaa. Ajattelin, että tuo asia tulee vielä eteen uudelleen. Nyt viime päivinä se on tullut. Minua harmitti tavattomasti, että he eivät kuunnelleet neuvojani.. ei sen takia, että ne olivat juuri minun neuvojani, vaan siksi, että neuvoni oli viisas ja validi, taivaallisista saatu… Eikä ihmisten puhumia, inhimillisiä ja hyvältä kuulostavia neuvoja.
Ajattelin, ja koinkin silloin itseni kovin kurjaksi ja tylsien viestien välittäjäksi… kun aina haluan tehdä kaikki niin oikein, ettei kenelläkään ole siihen sanottavaa, ei ihmisillä, virkavallalla, esivallalla tai Jumalalla, vaan koko elämä menisi mahdollisimman paljon raamatun ohjeiden mukaan yhteiskunnan sääntöjä ja lain sisältöjä noudattaen… siis laillisesti ja kurinalaisesti… Uskon, että Jumala pitää juuri erityisesti tästä ajattelutavastani.
Tänään mieheni sanoi minulle, että teen vääryyttä eräässä asiassa. Itse en nähnyt sitä vääryytenä, vaan katsomisena eri näkövinkkelistä. Se ei olisi ollut laitonta, väärää, yhteiskuntaa pilaavaa tai sitä rapistuttavaa. Se ei myöskään olisi ollut syntiä tai rikkomista Jumalaa vastaan, mutta mieheni piti sitä vääryytenä.
Hermostuin hänen jankuttamiseensa ja syyttämiseensä ja käskin hänen “hypätä pituutta” tosin en näin kauniita sanoja käyttäen. Ja tehostin sanojani korottamalla ääntäni (lue: huutamalla), ettei minun tarvitse häntä totella, koska olen aikuinen ja päätän itse, mitä asialle teen, eikä hänen painostamisensa saa minua muuttamaan mieltäni.
Mieheni oli lähdössä ulos ja yritin hieroa hänen kanssaan sovintoa ennen hänen lähtöään, mutta hän torjui minut ja painui vihaisena ulos. Ja silloin se iski taas kiinni…
Hylkääminen ja yksinäisyys – mulla ei oo enää ketään… Ensin minua itketti… Sitten mietin asiaa, että… vaikka tekoni ei sinänsä ollut väärin, virhe, synti tai vastaava… Hän koki sen vääryytenä (vaikka se ei kohdistunut häneen). Jos se hänen mielestään on vääryys, niin miksi minä en voisi tehdä toisin vain hänen mielikseen, joten tein muutoksen asiaan ja kerroin sen hänelle.
Tunsin olevani tosi kurja kun hermostuin jankuttamiseen ja huusin rumasti… ja vielä kurjempi kun tulin torjutuksi ja mietin, miksi olen niin sydämetön ihminen, että hermostun puolisooni ja oman typerän kypsymättömyyteni takia saan taas tuntea mieheltäni hylkäämistä ja ehkä muutaman päivän mykkäkoulua ja vihanpitoa.
Jos mulla olisi sydän…
Mieleeni nousi Anna Erikssonin biisin kertosäkeen yksi ainoa lause… jos mulla olisi sydän…
Jos mullakin olisi sydän, joka olisi niin kypsä, etten menettäsi malttiani nalkuttamisesta ja jankuttamisesta, perässäkulkemisesta ja epäoikeudenmukaisen arvostelun kohteena olemisesta tai väärintekijäksi nimittämisestä… Mutta mulla ei ole, koska olen rikkinäinen ihminen, jota Jumala kyllä varmasti on eheyttänyt, mutta ei kokonaan eikä näemmä vielä tarpeeksi… Mutta rukoilen, että musta tulisi niin ehyt, etten piittaisi itseeni kohdistuvista vääristä syytöksistä.
No minun piti sitten kaivaa sen sanat esiin ja nehän on todella loistavat! Nehän puhvat juuri minusta ja tunteistani: riittämättömyydestä, surusta, häpeästä ja hylätyksitulemisen pelosta… Näistä kaikista tunteista, jotka koskettavat meitä kaikkia tavalla tai toisella… ja joista kaikki ei edes uskalla puhua, saatika niitä tunnustaa… edes itselleen….
Minun oli ihan pakko alkaa miettiä näitä enemmän… kirjoitan sulkuihin yhdenlaisen sanojen tulkinnan…
Jos mulla olisi sydän... (lyrics)
Olen kasvanut kiveen kiinni.
 (Olen juurtunut Jumalaan, tai juuttunut paikoilleen)
Tämän sellin seiniin.
(omaan rajallisuuteeni, ymmärrykseni vankilaan)
Kaltereiden takana pilvet, matkalla kotiin (sen, mitä näen ulkona, rajallisella näkökyvylläni, kertoo vapaudesta suurempaan viisauteen ja ymmärrykseen, totaaliseen läpinäkyvyyteen)

Olen poltettu rööki. (Käytetty, pois heitetty, tumpattu/tukahdutettu/mitätöity)
Peitto rispaantunut. (henkisesti nukkavieru)
Ja jos täältä joskus pääsen, tunnetko mut? (Kun minusta aika jättää ja on aika kohdata tuonpuoleinen. Tunteeko Jeesus minut?)


Jos mulla olisi sydän, kaipaisin sinua. (Itsessäni ei ole mitään hyvää, Kristuksessa on) 
Revin sen irti kun tiedän, se ei tarvitse minua. (nämä sanat kertoo kaiken) 
Jos mulla olisi sydän, huutaisin sinua.
(jos olisi sydän, kertoisin tarvitsevani sinua epätoivoisesti, ilman häpeää).  Jos mulla olisi sydän, kuolisin tähän. (sanat kertoo kaiken)

Olen kasvanut kuriin kiinni jo. (Olen tottunut itseäni suojeleviin sääntöihin)
Vaihtanut nimeni numeroon. (merkitykseni on kadonnut, ehkä jäänyt vain numeroksi kännykkääsi)
Tuon taivaan takana toinen..
Päivät lahoo. (Taivasikävä on tosiasia, Täällä ajassa elettävä elämä, tuntuu lahoavalta puulta, joka haurastuu päivä päivältä, iän myötä)

Olen ruokalan tuoli. (Olen käyttötavara, johon ei liitetä tunteita tai sitouduta)
Räystään katkennut pää. (jostain suuremmasta kokonaisuudesta erotettu)
Silmät tyhjyyttä vuotaa…
Kuuletko enää? (Liian monet menetykset/loukkaukset/kaltoinkohtelut saa ihmisen kuolemaan sisältäpäin ja itkemään vailla sisältöä olevia (itsesäälin) kyyneleitä.. Kuuletko merkityksettömän, sisällöttömän itkun?)

Jos mulla olisi sydän, kaipaisin sinua. Revin sen irti kun tiedän, se ei tarvitse minua. Jos mulla olisi sydän, huutaisin sinua. Jos mulla olisi sydän, kuolisin tähän.
Jos mulla olisi sydän, kaipaisin sinua. Revin sen irti kun tiedän, se ei tarvitse minua. Jos mulla olisi sydän, huutaisin sinua. Jos mulla olisi sydän, kuolisin tähän.


Tällaisin ajatuksin tänään…


keskiviikko 14. joulukuuta 2011

Jumalan ohjekirja avioliitolle...


Jumalan ohjeet avioliitolle 

Avioliitto on yksi ihanimmista lahjoista, jonka Jumala on ihmisille antanut. Se on aarre, jota kannattaa vaalia, jakaa ja kehittää. Jumalan antamat ohjeet ovat tänäkin päivänä pätevät.

Ostaessasi jonkin uuden laitteen tai työkalun, laatikon kyljestä käy ilmi, että ohjeet löytyvät paketin sisältä. Monikaan meistä ei vaivaudu lukemaan, paketin mukana tulevaa käyttöohjetta tai manuaalia. Me vain kokoamme osat yhteen parhaimman kykymme mukaan. Joskus olemme onnistuneet kasaamaan laitteen oikein ja se toimii, toisinaan taas ei toimi. Silloin kun laite ei toimi, joudumme palaamaan alkuun ja kaivamaan manuaalin esille, etsimään sieltä kokoamisohjeet ja syyn, mikä meni pieleen. Yksi käyttämästäni lempisanonnasta on: lue manuaali, ennenkuin kasaat.

Avioliiton solmimisessa suurimmalla osalla pareista on samanlainen lähestymistapa, he kasaavat osat kokoon ilman manuaalia. He eivät vaivaudu lukemaan sitä tai jos vaivautuvat, eivät ehkä pohdi sitä, mitä se tarkoittaa ja valitettavasti tuloksena on toimimaton avioliitto. Puolisot eivät pysty elämään toistensa kanssa rauhassa, koska manuaali olikin jäänyt lukematta, liitto kaatuu ja kaikki maksavat korkean hinnan sen kaatumisesta.

Otsikoista olemme saaneet lukea, että avioerotilastot vaan kasvavat. Yhä vain useammat lapset kasvatetaan yksinhuoltajaperheissä, ilman äitiä tai isää. Avoerotilastoista puhumattakaan. Nämä hajonneet ihmissuhteet tuovat sydänsuruja sekä aikuisille että lapsille, koska he joutuvat eroamaan jommasta kummasta biologisesta vanhemmastaan.


Ohjeet avioliittoa varten

Kun avioliitossa epäonnistutaan tai se alkaa rakoilla, ihminen alkaa loogisesti etsiä epäonnistumisen syitä ja miettii tapoja, joilla yrittää pelastaa suhteensa.

Kun sitten lopulta päätämme lukea ohjeet, kohtaamme kriittisiä kohtia, joihin pitää palata, jotta voisi löytää lisäohjeita laitteen kokoamisessa.

Mikäli ihminen ei tunne Jumalaa, hän joutuu kääntymään inhimillisen ohjekirjan puoleen, koska hänelle ei löydy Jumalallista ohjeistusta (lue: manuaalia) avioliiton kokoamiseen. Loogisesti ajateltuna, emme halua ihmisten tekemiä tilastoja päättyneistä liitoista tai lukea tutkimuksia avioliittojen päättymisistä, joiden varaan meidän pitäisi liittomme koota, vaan me haluamme parhaimman mahdollisen ohjeistuksen, jonka perusteella ja jonka perustalle voimme rakentaa onnellisen avioliiton ja saada sen menestymään.

Me kristittyinä olemme onnellisessa asemassa, koska meillä on raamattu, Jumalan Sana, josta löytyy ohjeet myös toimivalle avioliitolle.

Tiedätkö mitä nämä ohjeet ovat? Haluatko tietää? Oletko valmis elämään näiden ohjeiden mukaan? Vai sitoudutko mielummin vastustamaan niitä ja haluat kärsiä lain rikkomisen kautta tulevista vastoinkäymisistä?

Jokaisen meistä tulee valita, mitä me haluamme tehdä! Mutta muista, että se, että ei tee valintaa tai päättämättömyys on myös valinta – se on huono sellainen.

Mitä Jumala sanoo? Mistä ja miten me voimme löytää Hänen ohjeensa? Ymmärtääksemme nykyistä, meidän pitää tietää taustaa…

Ensimmäinen avioliitto

Kun Jumala loi ihmisen, Hän teki kaksi erilaista mallia, miehen ja naisen (1Moos 1:27). Ja Jumala loi ihmisen omaksi kuvaksensa, Jumalan kuvaksi hän hänet loi; mieheksi ja naiseksi hän loi heidät.

Jumala siis loi ihmisen omaksi kuvakseen miehen ja naisen. (1 Moos 1:30) Ja Jumala katsoi kaikkea, mitä hän tehnyt oli, ja katso, se oli sangen hyvää.  Ja tuli ehtoo, ja tuli aamu, kuudes päivä.

Jumala katseli ympärilleen ja totesi, että Hänen tekemänsä on sangen = erittäin hyvää.

Ihmisen seksuaalista identtiteettiä ei vain suunniteltu olemaan ok, sen suunniteltiin olevan erittäin hyvä. Mahtavaa on se, kun me käytämme tätä erityistä Jumalalsta saatua lahjaa niinkuin Jumala on sen tarkoittanut. Surullista vain on, että monet ihmiset eivät kunnioita omaa saatika muiden seksuaalista identtiteettiä, kuten heidän pitäisi.

Moraalittoman seksuaalisen käyttäytymisen kautta, he vähättelevät sitä, mitä Jumala on tehnyt aivan erityiseksi kokemukseksi. Ensimmäisestä avioliitosta kerrotaan 1 Moos 2. luvussa.

Aatami luotiin ensimmäiseksi ihmiseksi, ihmiskunnan alussa Eevaa ei vielä oltu luotu. (1 Moos 2:20) Ja ihminen antoi nimet kaikille karjaeläimille ja taivaan linnuille ja kaikille metsän eläimille. Mutta Aadamille ei löytynyt apua, joka olisi hänelle sopinut.

Tuohon aikaan Aatami oli sinkku, yksinäinen, ainoa ihminen koko maan päällä.

Raamattu paljastaa, että tässä paikassa ja tilanteessa oli jotain vikaa.

Aatamin luomisen jälkeen Jumala laittoi hänet Edenin puutarhaan viljelemään ja huolehtimaan siitä (jae 15). Aatamilla oli vastuuta, työ, joka varmasti kiehtoi häntä.

Aatami tutki, oppi paljon maailmasta, eläimistä, viljelemisestä, tästä kauniista, monimuotoisesta Jumalan luomasta luonnosta ja elintilasta.

Aatami ei pelkästään vaan oppinut, hän sai Jumalalta etuoikeuden nimetä kaikki linnut, eläimet sekä muut luodut asiat (jae 19). Huolimatta siitä, tajusiko Aatami vai ei, Jumala huomasi hänessä jotakin epätäydellistä, vajavaista ja keskeneräistä. (Jae 18) Ja Herra Jumala sanoi: "Ei ole ihmisen hyvä olla yksinänsä, minä teen hänelle avun, joka on hänelle sopiva".

Mietitään hetki… Miksi Aatamin ei ollut hyvä olla yksin? Aatami, ihminen, psyykkis-fyysinen, elävä olento, oli ilman ihmisen tasoista ja kaltaista apua.

Mieti miltä Aatamista on mahtanut tuntua kun hän tarkkaili eläimiä, uroksia ja naaraita, niiden parinmuodostusta ja elämää, kuinka eläimillä oli omat puolisonsa. Tämän eläinten valtakunnan tarkkailemisen kautta, urospuolisten ja naaraspuolisten eläinten, hän oivalsi olevansa ainoa ihminen maan päällä. Hän oli miespuolinen, jolle ei ollut vastaavaa naispuolista vastinetta.

Jumala loi Eevan

Sinkut usein kokevat itsensä yksinäisiksi. Heillä on ehkä useitakin ystävyyssuhteita, mutta he silti kokevat olevansa yksinäisiä. Maailmassa vallitsevan yleisen tilan takia, jopa avioliitossa olevat ihmiset voivat kokea itsensä yksinäisiksi.

Jumala ymmärsi Aatamilla olevan ongelman ja tarjosi siihen täydellisen ratkaisun – naisen, josta tulisi Aatamille vaimo. Jumala on jokaisen täydellisen lahjan lähde (Jaak 1:17) Jokainen hyvä anti ja jokainen täydellinen lahja tulee ylhäältä, valkeuksien Isältä, jonka tykönä ei ole muutosta, ei vaihteen varjoa.

Jumala tiesi tarkalleen, millaisen vaimon Aatami tarvitsee ja muotoili hänet juuri sellaiseksi.

Jumala teki Aatamin maan tomusta. Adam-sana tulee Hebrean sanasta adamah, joka tarkoittaa maata. Jumalan muotoillessa Eevaa, Hän ei käyttänytkään enää maan tomua vaan vaivutti Aatamin syvään uneen ja otti yhden Aatamin kylkiluista ja muovasi Eevan siitä (1 Moos 2:21-22)  Niin Herra Jumala vaivutti ihmisen raskaaseen uneen, ja kun hän nukkui, otti hän yhden hänen kylkiluistaan ja täytti sen paikan lihalla.
22 Ja Herra Jumala rakensi vaimon siitä kylkiluusta, jonka hän oli ottanut miehestä, ja toi hänet miehen luo.

Hebrean sana banah, usein käännetään sanaksi rakentaa. Eli Jumala kirjaimellisesti rakensi Eevan. Rakkaudellinen, ystävällinen ja armollinen Jumala suurella ilolla ja riemulla otti Aatamin kylkiluun ja muovasi Eevan, niin fyysisesti kuin henkisesti täydentämään Aatamia.

Raamattu tähdentää myös toista näkökulmaa tässä ensimmäisessä aviosuhteessa. Koska Jumala teki Eevan yhdestä Aatamin kylkiluusta, on Aatamin ja Eevan välillä kiistattomasti olemassaoleva side. Tämä näkökulma oli epäilemättä erittäin merkittävä Aatamille, koska ensimmäiset Aatamin sanomat sanat Eevalle (jae 23) olivat: Ja mies sanoi: "Tämä on nyt luu minun luistani ja liha minun lihastani; hän kutsuttakoon miehettäreksi, sillä hän on miehestä otettu".

Aatami tunnisti linkityksen, näkymättömänä siteen, tähän ihmeelliseen luotuun naiseen, nimeltä Eeva. Hän oli osa Aatamia ja Aatami oli osa häntä.

Ensimmäinen avioliitto

Luku ei kerro siitä, mitä Aatami tai Eeva ajattelivat tai miltä heistä tuntui kun he oppivat tuntemaan toinen toisensa, mutta seuraavasta kahdesta jakeesta voimme oppia jotakin Jumalan perustaman avioliiton ääriviivoista. (jae 24-25) Sentähden mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa, ja he tulevat yhdeksi lihaksi.
25 Ja he olivat molemmat, mies ja hänen vaimonsa, alasti eivätkä hävenneet toisiansa.



Luopukoon isästänsä ja äidistänsä

Avioliiton tärkein aspekti on isästä ja äidistä luopuminen. Jumala opettaa perustamaan kokonaan uuden perheyhteisön. Aatamilla ja Eevalla ei ollut fyysisiä vanhempia, joista luopua, mutta tulevien sukupolvien pitäisi ymmärtää noudattaa näitä ohjeita. Vanhempien kunnioittaminen ja heidän neuvojen kysyminen on viisasta, mutta vastanaineiden tulisi muistaa, että he ovat ihan uusi perheyhteisö. Ihan vain käytännön syistä, että ehkä puolisosi ei halua tehdä samalla tavalla kuin sinun perheessäsi on tehty.

Kahden vastanaineen ihmisen tulisi oppia työskentelemään yhdessä avioliittonsa eteen, osoittamalla kunnioitusta ja rakkautta toisiansa kohtaan. Viisautta on seurata raamatullisia periaatteita: vaimojen olla alamaisia miehelleen ja miehen rakastaa ja kunnioittaa vaimoaan. (Kol 3:18-19) Vaimot, olkaa miehillenne alamaiset, niinkuin sopii Herrassa. 19 Miehet, rakastakaa vaimojanne, älkääkä olko heitä kohtaan katkerat. (Ef 5:25) Miehet, rakastakaa vaimojanne, niinkuin Kristuskin rakasti seurakuntaa ja antoi itsensä alttiiksi sen edestä,

Olkaa yhteenliittyneitä

Toinen periaate (1 Moos 2:24) Sentähden mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa, ja he tulevat yhdeksi lihaksi.

Miehen tulee yhtyä vaimoonsa. Tämä tarkoittaa sitoutumista vaimoon. Jumalan jälkeen vaimon tulisi olla tärkeysjärjestyksessä seuraava, johon mies korkeimmin sitoutuu. Raamatullinen teksti on selvää! Miehen tulisi rakentaa, tätä erityistä, läheistä suhdetta vaimoonsa.

Miten sitten mies ja nainen liittyy tiiviisti toisiinsa ja saa suhteensa rakastavaksi ja kestäväksi?

Yksinkertaisia asioita ovat halaukset, suukottelut, sitoutuminen rakentamaan ja vahvistamaan rakkaudellisin sanoin ja teoin, Jumalan antamaa avioliiton sidettä, puolisoonsa.

Kun mies ja vaimo jatkuvasti tekevät työtä rakentaakseen suhdettaan, he löytävät helpommin yhteisymmärryksen perheen riitatilanteessa.

Jotkut ihmiset ajattelevat rakkauden olevan jokin mystinen ja maaginen tunneside, kun kaksi ihmistä rakastuu sattumalta tai ilman syytä. Totuus on toisenlainen: Rakastavaa suhdetta täytyy hoitaa. Se vaatii voimanponnisteluita. Rakkaus on huolehtimista ja huomaavaisuutta toista kohtaan, eikä vain haihtuvaa, eteeristä, kontrolloimatonta tunnetta.

Siitä huolimatta, että syvä aviollinen side vaatii sitoutumista ja työtä, se on sen arvoista. Mies ja vaimo, jotka ovat toisiinsa sekä yhteiseen kasvuprosessiin sitoutuneita, kuvaavat usein puolisoaan parhaimmaksi ystäväkseen. Tämä on toinen yksinkertainen tapa kuvata Jumalan haluamaa sidettä avioliitossa. Syvää ystävyyttä!

Avioliitto, jossa esiintyy tämä jumalallinen side, on luonteeltaan kahden ihmisen liitto, jotka ovat halukkaita kuuntelemaan ja puhumaan heidän eroavaisuuksistaan tai ongelmistaan nöyryyden hengessä. Jos he eivät pysty ratkaisemaan ongelmiaan itse, he etsivät apua, sielunhoitoa, koska he arvostavat suhdettaan, eivätkä halua kadottaa sitä.

Suhteessa olevien konfliktien tasosta voi tarkasti ennakoida pelastuuko avioliitto.  Ihmiset, joiden avioliitto on epäonnistunut, usein sanovat, että he kadottivat halun erityiseen suhteeseen puolisonsa kanssa.

Jotkut avioparit ovat saaneet uudelleen syttymään tämän halun pyytämällä Jumalalta rakastavaa ja nöyrää asennetta, ja ovat tehneet asioita näyttääkseen rakkauttaan puolisolleen, vaikka heitä ei ole huvittanut sitä tehdä. Moni naimisissa oleva ihminen on löytänyt kaipaamansa kadotetut tunteet kun ovat alkaneet tehdä asioita, jotka tiivistävät kahden ihmisen välistä suhdetta.

Tulla yhdeksi lihaksi

Seuraava periaate, joka myös on löydettävissä raamatusta (1 Moos 2:24) ja he tulevat yhdeksi lihaksi. Se tarkoittaa: intiimistä seksuaalisesta suhteesta nauttimista toinen toisensa kanssa. (vrt. 1 Kor 6:16).

Askeleet, jotka johtavat rakastavaan seksuaaliseen suhteeseen ovat elintärkeitä ja välttämättömiä menestyneelle avioliitolle. Kun Jumala suunnitteli avioliittoa, Hän tarkoitti sen kehittyvän syväksi ja kestäväksi ystävyydeksi, Hän myös opetti meitä, että meidän ei pitäisi tyydyttää halujamme ennen avioliiton siunausta tai sen ulkopuolella. Harmi, että tänäpäivän deittailuun kuuluu useilla myös seksi.

Raamattu ohjeistaa selvästi, että Jumala haluaa seksin kuuluvan vain avioliittoon. (Hebr 13:4) Avioliitto pidettäköön kunniassa kaikkien kesken, ja aviovuode saastuttamatonna; sillä haureelliset ja avionrikkojat Jumala tuomitsee. (1 Kor 6:9-10) Vai ettekö tiedä, etteivät väärät saa periä Jumalan valtakuntaa? Älkää eksykö. Eivät huorintekijät, ei epäjumalanpalvelijat, ei avionrikkojat, ei hekumoitsijat eikä miehimykset,
10 eivät varkaat, ei ahneet, ei juomarit, ei pilkkaajat eivätkä anastajat saa periä Jumalan valtakuntaa.

Jumalan ohje meille ihmisille on, että meidän tulee välttää esiaviollisia ja avioliiton ulkopuolisia seksisuhteita. Tämä on tarkoitettu meidän omaksi turvaksemme. Jumala tarkoitti seksin olemaan intiimi kokemus puolisoiden välillä, jonka avulla mies ja vaimo sitoutuvat toisiinsa. Seuraamalla näitä ohjeita omassa avioliitossasi, saat sen menestymään ja kukoistamaan.

Jumalan ohjeen huomiotta jättämisellä on hintansa. Esiaviolliset suhteet damaattiseseti heikentävät ihmisen kykyä muodostaa syvää ja kestävää suhdetta omaan puolisoonsa.

Tapa, jolla voit itse vaikuttaa vallitseviin seksikäyttäytymistrendeihin on pitää omat ihmissuhteet yksinkertaisina sekä pitää kiinni Jumalan antamista ohjeista: Hyväksy ja harjoita Jumalan antamia ohjeita säästää seksi avioliittoon. Se osoittaa kunnioituksesi omaan seksuaalisuuttasi kohtaan, koska olet saanut sen Jumalalta lahjaksi.

Tässä kontekstissa seksi ei ole halvennettu tai alennettu primitiiviseksi toiminnoksi.

Älä häpeä

Viimeinen Jumalallinen ohje avioliittoa varten, jonka Jumala paljasti Aatamille ja Eevalle (1 Moos 2:25) Ja he olivat molemmat, mies ja hänen vaimonsa, alasti eivätkä hävenneet toisiansa.

He olivat ainoat ihmiset maan päällä, yksityisyys ei ollut se juttu. Seksuaalisuus ei ollut, eikä ole, itsessään likaista tai hävettävää. Avioliitossa miehen ja vaimon tulisi tuntea olonsa mukavaksi toisen maskuliinisuuden ja feminiinisyyden kanssa.

Paljastamalla liian paljon vartalostaan vastakkaiselle sukupuolelle, ennen avioliittoa tai sen ulkopuolella, on rikkomista Jumalan käskyä vastaan. Se kylvää mieleen vääriä ajatuksia ja mahdollisesti johtaa ei-toivottuihin, “laittomiin” seksuaalisiin tekoihin tai suhteisiin.

Jeesus varoitti nimenomaan tästä (Matt 5:28) Mutta minä sanon teille: jokainen, joka katsoo naista himoiten häntä, on jo sydämessään tehnyt huorin hänen kanssansa.

Miesten ja naisten tulisi hallita mieltään ja toimia tavalla, joka kunnioittaa omaa ja muiden seksuaalisuutta sekä Jumalaa.

Jumalallinen johtajuus avioliitossa

Paavali kuvaa avioliiton miehen ja naisen välillä olevan samanlainen kuin Kristuksen ja seurakunnan suhde, hän myös opettaa meitä johtajuudesta aviopuolisoiden välisessä suhteessa. (Ef 5:23) sillä mies on vaimon pää, niinkuin myös Kristus on seurakunnan pää, hän, ruumiin vapahtaja.

Tapa, jolla Jeesus johtaa seurakuntaansa on tapa, jolla aviomiehen tulisi johtaa vaimoaan. Jeesus on ruumiin vapahtaja… Hän kirjaimellisesti antoi elämänsä, rakkaudesta seurakuntaansa.

Tämän ajatuksen mielessä pitämällä, Paavalin antoi ohjeet aviomiehille tavasta johtaa: Miehet, rakastakaa vaimojanne, niinkuin Kristuskin rakasti seurakuntaa ja antoi itsensä alttiiksi sen edestä,
26 että hän sen pyhittäisi, puhdistaen sen, vedellä pesten, sanan kautta,
27 saadakseen asetetuksi eteensä kirkastettuna seurakunnan, jossa ei olisi tahraa eikä ryppyä eikä mitään muuta sellaista, vaan joka olisi pyhä ja nuhteeton.
28 Samalla tavoin tulee myös miesten rakastaa vaimojansa niinkuin omia ruumiitaan; joka rakastaa vaimoansa, hän rakastaa itseänsä.
29 Sillä eihän kukaan koskaan ole vihannut omaa lihaansa, vaan hän ravitsee ja vaalii sitä, niinkuin Kristuskin seurakuntaa (jakeet 25-29)

Kun johtajasta paljastuu tämän kaltaista rakkautta ja sitoutumista, mitä Jeesus näytti seurakunnalle, on helppoa seurata sellaista ihmistä ja tehdä se, mitä hän pyytää/toivoo/ohjeistaa. Me tiedämme, että tämänkaltainen johtaja aina ajattelee sydämessään meidän parastamme. Paavalin opetus aviomiehille oli se, että heidän tulisi olla sellaisia johtajia, jotta heidän aviovaimolla olisi helppo seurata heitä.

Tälle oletukselle aviomiehestä perustuen, Paavali opetti naisia olemaan alamaisia puolisolleen, niinkuin sopii Herrassa. Miehille perheen päänä olemiselle annettiin ohjeksi Kristuksen esimerkki seurakunnan päänä ja ruumiin pelastajana.

Molemminpuolinen alistuminen rakkaudelle

Nämä Paavalin ohjeet ovat kunnioitettavia molemmille sukupuolille ja edustaa tärkeää avainta onnelliseen avioliittoon. Mies ja vaimo, jotka jatkuvasti taistelevat auktoriteetista ja eivätkä kontrolloi riidan tasoa, heidän liittonsa johtaa usein avioeroon.

Puolisot, jotka suhteensa aikaisessa vaiheessa ovat oivaltaneet toistensa tuovan vahvuutensa suhteeseen ja keskustelevat kuinka he yhdessä näiden vahvuuksien kanssa voivat tehdä suhteestaan Paavalin mallin mukaisesti toimivan kokonaisuuden, saavat suhteensa toimimaan, mutta pariskunnat, jotka “lyövät toisiaan sanalla” hukkaavat parisuhteensa päämäärän.

Jotkut aviomiehet käyttävät Paavalin sanoja lyömäaseena alistaakseen vaimonsa tottelemaan rakkaudetonta, itsekästä käytöstään ja perustelevat sen sanankohdalla tottelemisesta raamatun valossa. Jumala kuitenkin ohjeistaa vaimoja olemaan alamaisia… niinkuin sopii Herrassa. Kun mies rakastaa ja kunnioittaa vaimoaan, on vaimon helppoa seurata miestään ja olla alamainen, mitä seuraamisella tässä tapauksessa tarkoitetaan. Molempien tulee tehdä oma osuutensa. Ohjeet on annettu molemmille.

Häpeä ei seuraa kun noudatat Jumalan antamia ohjeita, saat kestävän ja hyvän avioliiton.

lauantai 19. marraskuuta 2011

Fafan Tervaleijonat


Heipä Hei Lukija,

Olen viime aikoina mietiskellyt luopumista ja ehkä vähän kuolemaakin…

Olin 14-vuotias kun menetin todella rakkaan vaarini, vain joitain päiviä ennen 15-vuotis syntymäpäiviäni… Olin vaarin tyttö.

Muistan ollessani 4-vuotias, kuinka istuin vaarin polvella ja söin vaarini pyydystämää ja valmistamaa uunihaukea. Sain aina kaivaa vaarini peltisestä leijona-rasiasta tervaleijonapastillin itselleni. Sain aina upottaa käteni vaarin isoon käteen ja kulkea vaarin rinnalla käsikädessä. Muistan vaarin tekemät pajupillit, jotka soivat kauniisti… Edes isäni ei osannut tehdä sellaisia!

Vaarini oli saanut sydänkohtauksen jo aiemmin, ja sain muistuttaa vaariani kulkemaan hitaasti, ettei sydämeen satu enää uudestaan. Vaarini ja mummini veivät minua usein luistelemaan Vuorsaaren luistelukentälle, jossa vaari aina tanssitti minua ja pelasi kanssani. Muistan, kuinka paistattelin vaarini ihailussa, kuinka hän kehui taitojani – ja minä uskoin olevani taitava ja osaavani… ja osasinkin, koska vaari kannusti…

Famuni ja fafani muuttivat Vuosaaresta Helsingin keskustaan ja menin usein teini-ikäisenä, soittotuntini jälkeen heille. Joskus he tulivat Fredalle minua vastaan, joskus kävelin heille yksikseni. Famulla ja fafalla oli aina minulle aikaa. Muistan erityisesti sen, että he aina kulkivat yhdessä, eivät koskaan erikseen… Me kokkailimme yhdessä ja juttelimme koulusta ja soittamisesta, tulevaisuudesta ja unelmistani.

Eräänä päivänä tullessani kotiin koulusta, isäni käski istua alas… Isä ja äiti kertoivat vaarini saaneen sydänkohtauksen ajaessaan Itäväylällä. Famu ja fafa olivat matkalla kotiin. Vaaria oli alkanut puristaa rinnasta ja hän oli sanonut famulle, että nyt pitää mennä nopeasti kotiin ja saman tien hän oli tuupertunut auton rattiin. Onneksi famuni osasi ajaa autoa ja sai pysäytettyä auton tien laitaan. Ambulanssimiehet totesivat vaarini kuolleeksi. Se oli siihen mennessä elämäni pahin päivä!

R.I.P. Äiti ja Isi...

Menetin vanhempani 2009. Isäni syyskuun 2 päivä ja äitini lokakuun 30 päivä. Molemmat kuolivat syöpään. Menetin heidätkin liian aikaisin. En ollut valmis kuoleman kohtaamiseen, enkä heistä luopumiseen. Se tapahtui liian aikaisin – ihan liian aikaisin. Nämä olivat elämäni neljänneksi ja viidenneksi pahimmat päivät.

Ajattelen lähes joka päivä isää ja äitiä. Minulla on heitä hurja ikävä! Harmittaa, etteivät he kerenneet näkemään esikoiseni joulukuussa syntyvää vauvaa, eikä kuopukseni pinkomista kymppiluokalla korottaen numeroita lukiota varten tähtäyksenä jatko-opinnot, joista isäni olisi ollut tosi ylpeä.  Ja etteivät äiti ja isä enää olleet tukenamme kun kuopukseni menetti isänsä vuonna 2010.

Tuntuu, että elämästämme olisi lohkaistu kerralla ihan liian suuri pala pois. On vaikeaa elää ikävän ja surun kanssa. Ikävän, joka ajoittain hyökyy päälle kuin aalto. Surun aalto, jonka alla on vaikeaa hengittää. Ilma loppuu!

En puhu tässäkohtaa siitä, että olisin huolissani kenenkään heidän pelastumisesta… Raamattu sanoo, että me pelastumme perhekunnittain… vaan puhun pelkästään inhimillisestä ikävästä ja sen käsittelemisestä – sen tuomasta aaltoliikkeestä.

Tätini sanoi, vanhempieni kuoleman jälkeen, että suruun tottuu. Niin varmasti tottuukin, mutta joskus tulee ihmisen elämään tilanteita, että olisi ihana soittaa faijalle ja jutella… Tai olisi ollut ihanaa silloin teini-iässä mennä vaarin luo, istua viereen ja saada olla isompi kuin olikaan, puhua järkeviä…. tai vaikka vain paistaa lettuja kaasuhellalla ihan ite.

Minun poikani joutuivat myös luopumaan isovanhemmistaan liian aikaisin… Jos minusta tuntuu tältä, niin miltä tuntuu pojistani?

Molemmat heistä puhuvat vaaristaan ja mummistaan lämmöllä.. He muistelevat sitä, mitä he tekivät yhdessä… Ihan kuten minäkin… Miksi aika ei muuta? Miksi aika muuttaa?

On jäänyt vain ihanat muistot edesmenneistä. Joskus ihan hätkähtää kun näkee vaarinsa/isänsä näköisen ihmisen tai äitinsä/famunsa näköisen kadullakävelijän… Pitää katsoa ihan uudelleen… sisällä sykähtää…

Meidän sukumme on tosi pieni…

Minulla on sukua ruotsissa, serkut. Emme ole olleet yhteydessä vuosikausiin. Eräs serkkuni asuu Suomessa, mutta yhteyttä ei ole yrityksistä huolimatta syntynyt. Isäni veli, lähetti minulle erittäin epämiellyttävän meilin isäni kuoleman jälkeen, enkä ole saanut rakennettua yhteyttä hänenkään kanssaan. Isäni kuoleman jälkeen sekin vähä, joka oli olemassa, hävisi. Jotakin kaukaisia isän serkkuja asuu Tampereella, mutta olen nähnyt heidät viimeeksi n. 4-vuotiaana, joten yhteyttä ei sinnekään suuntaan ole. Äidin puolelta minulla on kaksi tätiä.

Minkälaisen perinnön minä jätän lapsilleni?

Saanko minä päiviä sen verran, että kerkeisin tapaamaan lapsen lapsen lapseni?
Muistellaanko minua viisaana, huolehtivana äitinä? Vai äitinä, joka vain selviytyi arjesta?

Muistelevatko minun lapseni mukavia hetkiä kanssani? Vai muistavatko he vain sen elämisen kamppailun, joita kävin silloin kun ero kohtasi ja taistelin jokapäiväisen leivän puolesta? Ja että lapsilla oli kaikki tarpeellinen…

Muistavatko he rakkauden yltäkylläisyyden vai sen, etten ostanut jätskiä kun ei ollut eron jälkeen rahaa ostaa muuta kuin perunoita ja lenkkimakkara kastiketta varten.

Muistavatko he yhteiset mukavat viikonlopun leffaillat vai vain pitkät työpäiväni ja opiskelun tuomat paineet sekä kurin, joka takasi minulle opiskelurauhan.

Muistavatko he puristavat luistimet, kun piti odottaa alennusmyyntejä, jotta on varaa ostaa uudet seuraavalle vuodelle. Vai ne uudet saadut lönksäävät luistimet? Katselin aikuisen poikani varpaita ja tajusin, että hän ei ollut valittanut koskaan sitä, että kengät olivat olleet pienet, vaikka näin hänen varpaistaan, että ne olivat olleet kippurassa liian pienissä kengissä ja nyt ovat ”kärsineen näköiset”.

Osaanko minä olla lapsen lapsilleni Tina (famu), jonka luo on kiva tulla…. Osaanko minä ottaa lapset omina persoonina ja nähdä heidän vahvuutensa niin kuin omat isovanhempani ovat minussa nähneet ja kannustaneet oppimaan  lisää…

En edes tiedä haluanko olla mummo… se kuulostaa niin vanhalta… Olenko valmis mummoksi?
Kun tulee mummoksi, on pakko hyväksyä ajatus, että oma nuoruus jäänyt jo taakse ja elämä alkaa olla kääntynyt loppupuolelle.

Niin monta lähetysmatkaa on vielä tekemättä, niin monta herätyskokousta pitämättä… Kuitenkin pikkuset tarvitsevat lähelleen turvallisia aikuisia, jotka rakastavat… Tukien heitä, Jumalan pieniä ihmeitä, kasvamaan terveiksi, tunteviksi, empaattisiksi aikuisiksi.

Osaanko antaa tarpeeksi aikaa ja rakkautta? Toivottavasti osaan…  mutta olenko valmis luopumaan muusta… vai voiko kaiken jotenkin yhdistää…?

Siinä on kamppailua... henkistä, emotionaalista sekä hengellistä konsanaan…

Tällaisin ajatuksin tänään – armonvuonna 2011.