lauantai 29. toukokuuta 2010

Itsemurha, lopullinen ratkaisuko? Mitä raamattu sanoo itsemurhasta?

Saimme viime maanantaina jälleen kerran suru-uutisen. Poikani isä oli kuollut.

Hän muutti vuosia sitten Rovaniemelle naisen perässä ja asui siellä avoliitossa hänen kanssaan. Heidän avoliittonsa oli kariutunut ja poikani isän elämä oli ilmeisesti mennyt sekaisin. Poliisi epäilee sitä itsemurhaksi, mutta siihen saadaan varmuus vasta ruumiinavauksen valmistuttua.

Tämä suru-uutinen sai minut pohtimaan itsemurhaa raamatun valossa, joten pääset tuoreeltaan lukemaan mihin päädyin tutkimisessani...

Itsemurha, lopullinen ratkaisuko? Mitä raamattu sanoo itsemurhasta?

Saarn: 7:17 Älä ole kovin jumalaton, äläkä ole tyhmä: miksi kuolisit ennen aikaasi?

Tuntuuko sinusta siltä, että elämä ei enää ole elämisen arvoista? Tuntuuko ongelmasi ylisuurilta tai ylitsepääsemättömiltä? Tuntuuko sinusta siltä, ettei kukaan välitä?

Joskus tällaiset epätoivoiset tunteet tai apatia saavat ihmisen ajattelemaan itsemurhaa….

Mitä raamattu sanoo itsemurhasta?

Ei itsemurha ole mikään uusi tai pelkästään tämän ajan ongelma, se on ja on jo ollut raamatun ajoilta lähtien... Raamattu listaa seitsemän itsemurhaa.

Abimelek
Tuom 9:52-54 Niin Abimelek tuli tornin ääreen ja ryhtyi taisteluun sitä vastaan; ja hän astui tornin ovelle polttaakseen sen tulella. 53 Mutta eräs nainen heitti jauhinkiven Abimelekin päähän ja murskasi hänen pääkallonsa. 54 Silloin hän heti huusi palvelijalle, joka kantoi hänen aseitansa, ja sanoi hänelle: "Paljasta miekkasi ja surmaa minut, ettei minusta sanottaisi: 'Nainen tappoi hänet'". Ja hänen palvelijansa lävisti hänet, ja hän kuoli.

Simson
Tuom 16:25-30 Ja kun heidän sydämensä olivat tulleet iloisiksi, niin he sanoivat: "Noutakaa Simson huvittamaan meitä". Niin Simson noudettiin vankilasta huvittamaan heitä. Ja he asettivat hänet seisomaan pylvästen väliin. 26 Silloin Simson sanoi palvelijalle, joka piti kiinni hänen kädestään: "Päästä minut tunnustelemaan pylväitä, joiden varassa rakennus on, nojatakseni niihin". 27 Mutta huone oli täynnä miehiä ja naisia; myöskin kaikki filistealaisten ruhtinaat olivat siellä, ja katolla oli noin kolmetuhatta miestä ja naista katselemassa, kuinka Simson heitä huvitti. 28 Silloin Simson huusi Herraa ja sanoi: "Herra, Herra, muista minua ja vahvista minua ainoastaan tämä kerta, oi Jumala, niin että saisin filistealaisille yhdellä kertaa kostetuksi molemmat silmäni!" 29 Sitten Simson kiersi käsivartensa molempien keskipylväiden ympäri, joiden varassa rakennus oli, toisen ympäri oikean ja toisen ympäri vasemman käsivartensa, ja painautui niitä vastaan. 30 Ja Simson sanoi: "Menköön oma henkeni yhdessä filistealaisten kanssa!" Ja hän taivuttautui eteenpäin niin rajusti, että rakennus luhistui ruhtinasten ja kaiken siinä olevan kansan päälle. Ja kuolleita, jotka hän surmasi kuollessaan, oli enemmän kuin niitä, jotka hän oli surmannut eläessään.

Saul
1 Sam 31:4 Ja Saul sanoi aseenkantajallensa: "Paljasta miekkasi ja lävistä sillä minut, etteivät nuo ympärileikkaamattomat tulisi lävistämään minua ja pitämään minua pilkkanaan". Mutta hänen aseenkantajansa ei tahtonut, sillä hän pelkäsi kovin. Niin Saul itse otti miekan ja heittäytyi siihen.

Saulin aseenkantaja
1 Sam 31:5 Mutta kun hänen aseenkantajansa näki, että Saul oli kuollut, heittäytyi hänkin miekkaansa ja kuoli hänen kanssansa.

Ahitofel
2 Sam 17:23 Mutta kun Ahitofel näki, ettei hänen neuvoansa noudatettu, satuloi hän aasinsa, nousi ja lähti kotiinsa omaan kaupunkiinsa, ja kun hän oli toimittanut talonsa, hirttäytyi hän; niin hän kuoli, ja hänet haudattiin isänsä hautaan.

Simri
1 Kun 16:15-20 Juudan kuninkaan Aasan kahdentenakymmenentenä seitsemäntenä hallitusvuotena tuli Simri kuninkaaksi, ja hän hallitsi Tirsassa seitsemän päivää. Väki oli silloin asettuneena leiriin Gibbetonin edustalle, joka oli filistealaisilla. 16 Kun leiriin asettunut väki kuuli sanottavan: "Simri on tehnyt salaliiton ja on myös surmannut kuninkaan", niin koko Israel teki sinä päivänä leirissä Omrin, Israelin sotapäällikön, kuninkaaksi. 17 Ja Omri ja koko Israel hänen kanssaan lähti Gibbetonista, ja he saarsivat Tirsan. 18 Ja kun Simri näki, että kaupunki oli valloitettu, meni hän kuninkaan linnan palatsiin ja poltti kuninkaan linnan päänsä päältä tulella, ja niin hän kuoli, 19 syntiensä tähden, jotka hän oli tehnyt, kun oli tehnyt sitä, mikä on pahaa Herran silmissä, vaeltamalla Jerobeamin teitä ja hänen synnissään, jota tämä oli tehnyt ja jolla hän oli saattanut Israelin tekemään syntiä. 20 Mitä muuta on kerrottavaa Simristä ja salaliitosta, jonka hän teki, se on kirjoitettuna Israelin kuningasten aikakirjassa.

Juudas
Matt 27:3-5 Kun Juudas, hänen kavaltajansa, näki, että hänet oli tuomittu, silloin hän katui ja toi takaisin ne kolmekymmentä hopearahaa ylipapeille ja vanhimmille 4 ja sanoi: "Minä tein synnin, kun kavalsin viattoman veren". Mutta he sanoivat: "Mitä se meihin koskee? Katso itse eteesi." 5 Ja hän viskasi hopearahat temppeliin, lähti sieltä, meni pois ja hirttäytyi.

Kuudes käsky kuuluu: Älä tapa!

Yleensä ajattelemme, että kuudes käsky, älä tapa, tarkoittaa sitä, ettemme saa tappaa vihollisiamme emmekä lähimmäisiämme. Mutta tulemmeko ajatelleeksi, että se koskee myös itsensä tappamista eli itsemurhaa? Harva meistä ymmärtää, että itsemurha rikkoo juuri kuudetta käskyä vastaan.

Itsemurha haavoittaa ja satuttaa vakavasti, ei vain Jumalan sydäntä, vaan myös itsemurhan tehneen ihmisen rakkaimpien ja läheisten sydämiä. Se koskettaa myös niitä, jotka ovat vaikka vain pintapuolisesti itsemurhan tehneen tunteneet. Jumala haluaa parantaa särkyneen sydämen, vaikka läheisen itsemurhan kokeneen paranemisprosessi voi olla aikaa vievä ja tuskallinen.

Monet raamatun sankareista kärsi ajoittaisesta masennuksesta, joskus jopa katuivat syntymäänsä esim. Kuningas Daavid (Ps 13:2-4) tai Jeremia (Jer 20:14-18) ja Job (Job 7:15-16).

Kuitenkin jokainen näistä miehistä olivat Jumalan siunaamia ja he sinnikkäästi, huolimatta heidän kohtaamistaan suurista kärsimyksistä ja epäoikeudenmukaisuuksista, he pysyivät Uskossa Jumalaan. He uskoivat Jumalan hyvyyteen kohdallaan, ja näin tekemällä he olivat koetuksen keskellä kestäviä. Lopulta heidät johdettiin yltäkylläiseen elämään. Tämä on meille oivallinen esimerkki koetuksissa kestämisestä ja Jumalaan luottamisesta kiperässäkin tilanteessa.

Uskon, että Jumala on asettanut jokaiseen ihmiseen elämän voiman, jolla voidaan kukistaa demoninen painostus, joka on johtamassa itsemurhaan. Ihmiseen Jumala on asettanut selviytymisvaiston, kiperiä tilanteita varten. Ympärillesi katsomalla voit nähdä Jumalan antaman elämän voiman, selviytymiskyvyn, sellaisillakin alueilla, joissa on vaikea kasvuympäristö, esim. luonnossa. Jos Jumala ei olisi antanut elämän voimaa, selviytymiskykyä, maapallolla ei olisi kasvin kasvia, eikä ihmisen ihmistä, saatikka eläintä. En usko, että täällä olisi elämää lainkaan.

Itsemurha on täysin vastakkain Jumalan tahdon kanssa ja on suoraan lähtöisin demonisesta valtapiiristä. Perkele ei tule muuta kuin varastamaan ja tappamaan ja tuhoamaan (Joh 10:10), se on sen perimmäinen päämäärä, tuhota ihmisen elämä.

Meillä kristityillä on voima vihollisen vallan yli. Vihollinen ei voi työntää tai ajaa meitä itsemurhaan jos me huudamme avuksemme Herran nimeä.

Me olemme hengellisessä taistelussa, ongelma vaan on, ettei moni meistä ole tietoinen siitä, eikä tiedä, miten vihollisen hyökkäyksiä vastaan suojautua.

Joutuvatko kaikki itsemurhan tehneet helvettiin?

Jotkut ihmiset luulevat, että kaikki ne, jotka ovat tehneet itsemurhan, joutuvat välittömästi helvettiin. Raamattu ei sano mitään sellaista! Raamattu ei itse asiassa sano tästä mitään. Jumala luultavasti ei ole halunnut tehdä asiaa mustavalkoiseksi – varmasti ihan hyvästä syystä.

Jos me tietäisimme, itsemurhan tehdessämme, pääsevämme taivaaseen, uskoisin, että itsemurhia tehtäisiin huomattavasti enemmän. Jos tietäisimme, että kaikki itsemurhan tehneet joutuisivat automaattisesti suoraan helvettiin, huolimatta siitä, millainen heidän tilanteensa on ollut, olisi se liian suuri taakka itsemurhaan päätyneen perheelle ja ystäville.

Murha ja itsemurha eivät ole anteeksiantamattomia syntejä. Ainoa anteeksiantamaton synti on Jeesuksen Kristuksen torjuminen (Mark 16:16), Pyhän Hengen pilkka.

Mark 3:28-29 Totisesti minä sanon teille: kaikki synnit annetaan ihmisten lapsille anteeksi, pilkkaamisetkin, kuinka paljon pilkannevatkin; 29 mutta joka pilkkaa Pyhää Henkeä, se ei saa ikinä anteeksi, vaan on vikapää iankaikkiseen syntiin."

Kaikki muut synnit annetaan anteeksi, paitsi tämä.

Ihminen, joka pohtii itsemurhan tekemistä, on vaarassa joutua helvettiin, mikäli hänen suhteensa Jumalaan ei, sillä hetkellä, ole kunnossa. Ehkä itsemurhaa hautovan suhde Jeesukseen on katkennut ja juuri sen tähden hän kokee elämänsä helvetilliseksi, suorastaan maanpäälliseksi helvetiksi. Oikeaan, todelliseen helvettiin joutuminen on pahempaa kuin ne helvetilliset tunteet, joita tässä ajassa, koetaan.

Tärkeää on ymmärtää, että Jumala tuomitsee meidät, jokaisen yksilön, yksilöllisesti, mitaten kaikki elämässämme olevat tekijät, uskomme ja motiivimme. Jokainen meistä on niin monimutkainen ja monitahoinen, vain yksin Jumala voi tuomita meidät, aidossa totuudessa ja viisaudessa, ilman kenenkään suosikkiasemaa.

Tärkein totuus kaikessa on, että jokainen meistä tulee seisomaan Hänen valtaistuimensa edessä tekemässä tiliä elämästämme. Jos meistä jokainen eläisi läheisesti tämän väkevän totuuden kanssa, suurin osa synnistä (kirkossa ja maailmassa) tulisi välittömästi loppumaan.

Mikäli olet suunnittelemassa itsemurhaa ja luotat Jumalan armoon siinä, että pääset taivaaseen. Odota hetki…! Jumalan armo ei koskaan tarkoita sitä, että meillä olisi lupa, ikäänkuin lisenssi synnin tekemiseen! Ne, jotka tietoisesti ja oman tahdon mukaisesti tekevät syntiä ovat suuremmassa vaarassa kuin ne, jotka eivät ymmärrä syntiä tekevänsä.

Ehkä sinusta (juuri tällä hetkellä) tuntuu siltä, että Jumala on valovuosien päässä sinusta. Hän on paljon lähempänä kuin luuletkaan. Hän voi jopa puhua sinulle tämän tekstin kautta. Avaa korvasi ja kuuntele, kuinka Herra sanoo sinulle, miten arvokas elämäsi Hänelle on. Sinua tarvitaan täällä maan päällä. Sinun elämälläsi on tarkoitus, eikä sitä ole vielä täytetty. Jumala rakastaa sinua, kuten myös monet ympärilläsi olevat ihmiset! Jumala ei olisi Jumala, mikäli hän ei auttaisi sinua tässä tilanteessa (vaikka tilanne tuntuisi kuinka mahdottomalta tahansa).

Usein masennus ja alakulo ovat vihaa, tai isäntä muille tunteille, jotka olet kääntänyt sisäänpäin ja jäädyttänyt.

Mitä kannat mukanasi?

Kannatko vihaa, kaunaa, kateutta, katkeruutta, anteeksiantamattomuutta, olet turhautunut, mustasukkainen, epätoivoinen, tunnet itsesi arvottomaksi, toivottomaksi, pelokkaaksi, kostonhimoiseksi vai ryvetkö itsesäälissä? Voit antaa kaikki nämä tunteesi Jumalalle ja alkaa vastaanottaa parantumistasi juuri nyt, tässä hetkessä, uskoen. Jos et tiedä, miten näistä kielteisistä tunteista päästetään irti, tunnusta se Jumalalle ja pyydä Hänen apuaan luovuttaa ne Hänelle.

Kukaan ei selviytyä voittajana tällaisesta asioista itsekseen. Meistä jokainen tarvitsee Jumalan voimaa päästäksemme vapaaksi synnillisestä ja toivottomasta ajattelutavasta. Siksi raamattu neuvoo meitä muuttumaan mielemme uudistuksen kautta (Room 12:2). Pyhä Henki on ainoa, joka voi auttaa meitä pääsemään vapaaksi ja parantamaan meidät näistä tappavista tunteista.

Samalla tavalla kun sairas ruumiisi tarvitsee lääkitystä tullakseen terveeksi, samalla tavalla tarvitsee myös tunteemme. Yksi voimakas tapa taistella masennusta vastaan on puhua ja tunnustaa Jumalan sanaa. Etsi raamatusta jakeita, jossa puhutaan Jumalan rakkaudesta ja anteeksiannosta. Vaikka ne eivät siinä hetkessä tuntuisikaan miltään, mutta usko tulee kuulemisesta ja kuuleminen Kristuksen sanan kautta.

Lukemalla näitä jakeita ääneen, menee Jumalan sana sisään silmistäsi, tulee ulos suustasi ja kulkeutuu korviesi kautta sydämeesi. Joskus ääneen lukemista saa tehdä pitkiä aikoja, toisinaan Jumalan sana vaikuttaa nopeammin… riippuen linnakkeesta, joka Jumalan sanalla murretaan. Ne ovat meillä ihmisillä jokaisella erilaiset ja yksilölliset. Ratkaisun kaava on kuitenkin meille kaikille sama. Raamattu, elävä, Elävän Jumalan Sana.

Raamattu on kuin antibiootti, se tuhoaa jokaisen taudin siemenen ja puhdistautumattoman asian kulkureitin.

perjantai 14. toukokuuta 2010

Kaikkeinpyhimmässä

Heräsin Tepan kanssa aamulla jo 5.30... Aamulenkin jälkeen istahdin sohvalle aamiaiselle, Jumalan sanan ääreen... Kaikkeinpyhimpään...

Menossa on Hebrealaiskirjeen yhdeksäs luku.

Jäin aamulla miettimään jaetta 4

Kolmannen luvun lopusta näkee, että kyse on kaikkeinpyhimmästä.

Kaikkeinpyhimmässä oli kultainen suitsutusalttari ja liiton arkki, yltympäri kullalla päällystetty, jossa säilytettiin kultainen mannaa sisältävä astia ja Aaronin viherioinyt sauva ja liiton taulut.

Jäin miettimään näitä kaikkeinpyhimmän elementtejä, mitä ihmettä ne tarkoittavat.

Suitsutusalttari kuvastaa ylistystä, rukousta ja palvontaa
Liiton arkin merkitys on Jumalan antamat lupaukset
Kulta kuvaa kuninkaallisuutta ja kestävyyttä
Mannaa sisältävä astia on lupaus yltäkylläisyydestä, se on myös lupaus siitä, että Jeesuksessa Kristuksessa on kaikki tarpeemme täytetty.
Aaronin viheriöivä sauva kuvastaa Jumalan antamaa elämää kuolleelle
Liiton taulut eli kymmenen käskyä... Jeesus teki lain täydelliseksi.

Salaisessa piilopaikassa, Jumalan läsnäolossa, kaikkeinpyhimmässä, johon Jumala tahtoo meidän painautuvan... Jumalan läsnäolossa on aina ylistys, rukous ja palvonta, Jumalan lupauksista kiinnipitäminen, kuninkaallisuuden ymmärtäminen eli Jeesuksen korottaminen Jumalan poikana ja pääsynä kaikkein pyhimpään.

Rukouksessa, ylistyksessä ja palvonnassa on myös kestävyyttä, se ei ole mantra tai ritirampsu, joka hoetaan mekaanisesti tai ulkolukuna. Se ei ole hieno rukous, jossa on taidollisesti asetellut, ihmiskorvalle sovitetut, täydellisyyttä hipovat, hienosti hiotut sanat. Ylistys ei ole absoluuttisella sävelkorvalla täydellisesti vedetty biisi, ylistyslaulu tai hymni. Palvontaa voi olla myös ilman sanoja... palvontaa voi olla vaikka rummuttamalla, tanssimalla tai makaamalla hiljaa.

Jumalan läsnäolossa kaikki tarpeesi tyydytetään eli olet kyllästetty Jumalallisuudella... Olet yltäkylläinen elämässäsi, koska kaikki tarpeesi täytetään Kristuksessa.

Ne asiat, joita olet halunnut tai ylettömästi kinuat, täytetään Kristuksella ja ne menettävät elämässäsi merkitystään, koska Jumalan läsnäolon merkitys tulee suuremmaksi kuin omat tarpeesi tai olosuhteesi.

Aaronin viheriöivä sauva kertoo kuinka kuolleet saavat elämän. Kuinka elämässäsi kuolleessa tilassa olevat asiat alkavat, yksi toisensa jälkeen, muuttua eläviksi. Jumalan läsnäolo tekee sinussa muutosta... Pyhä Henki sinussa muuttaa sinua Kristuksen kuvan kaltaiseksi ja muutut Kirkkaudesta Kirkkauteen, koska itse Jumalan henki sinussa saa suuremman valla kuin oma itsesi, egosi, tarpeesi... Kuolleet kohdat sinussa alkavat elää... Suru muuttuu iloksi, menetys voitoksi, velat saamisiksi.

Liiton taulut, Jumalan käskyt ovat helppoja pitää. Älä tapa, älä tee huorin, älä pidä muita jumalia.
Muut jumalat elämässäsi väistyvät ja Jeesuksen Kristuksen kautta Jumalan tunteminen syvenee, koska kuolleet teot sinussa muuttuvat Pyhän Hengen kautta eläviksi teoiksi.

Tästä jakeesta voimme vetää johtopäätöksen, että pyhityselämä voittaa armossa elämisen.

Voimme elää elämäämme luottaen Jumalan armoon, mutta Kaikkeinpyhimpään lue: Jumalan läsnäoloon painautuminen on pyhityselmää parhaimmillaan, koska Jumalan läheisyydessä ei synti kestä. Siellä vääryys paljastuu, synti tulee esiin, oikeus elmässäsi tapahtuu.

Nämä on asioita, mitä ei kykene ihmisjärki ymmärtämään, ne pitää ymmärtää sydämellä. Vastaukset pitää etsiä itse ja yksin Herran kanssa.

Me voimme olla taidokkaita rukoilijoita, voimme olla kauniita ylistäjiä, voimme olla taitavia julistajia, mutta jos meiltä puuttu henkilökohtainen Jumalallisen läsnäolo olemme vain inhimillisesti taidokkaita, kauniita ja taitavia.... Jos meidän elmässämme on jatkuva suhde Kristukseen ja viipymistä kaikkeinpyhimmässä, on meillä paljon enemmän kuin inhimilliset taidot. Silloin elmässämme on Jumalallinen perspektiivi, näkemys ja ymmärrys Taivasten Valtakunnasta. Olemme silloin myös voimallisia, voimaannutettuja vapauttamaan se olemassa olemaan tässä ajassa, maanpäällä, Jumalallisella valtuutuksella.

Oletko sinä valmis tähän?

Oletko sinä valmis antamaan itsesi eläväksi uhriksi? Antamaan valintasi Jumalalle? Tekemään ne valinnat, jotka Herra pyytää sinua tekemään? Vaikka ne olisivatkin ihmisten mielestä naurettavia, ei hyväksyttyjä, traditioita vastaan taistelevia, sukupuolirooleja ravisuttavia?

Voi olla, että joudut tekemään asioita, mitä kukaan ei koskaan aikaisemmin ole tohtinut tehdä.
Voi olla, että Herra lähettää sinua paikkaan, jossa kukaan ei koskaan ole käynyt saatika julistanut.
Voi olla, että käsityksesi elämästä, elämäsi arvoista, tärkeysjärjestyksesi tai vastaavasi heittää "häränpyllyä" eli menee totaalisesti sekaisin.
Voi olla, että ystäväsi jättävät ja kaverisi hylkäävät, ehkä perheesikin kääntää selän...

Mutta mitä sen on väliä kun olet niin lätkässä... (lue: rakastunut) Jumalaan... että pidät kaiken muun halpana Jeesuksen, Kristuksen tuntemisen rinnalla.

Ole sinnikäs, ole rohkea... Painaudu kaikkein pyhimpään, Jumalan läsnäoloon... Salaiseen piilopaikkaan!

Jeesuksen nimessä!

sunnuntai 9. toukokuuta 2010

Tepa Tulee Taloon


Heipä Hei Lukija....

Selvittiin äitienpäivästä...... Ensimmäisestä äidin kuoleman jälkeen...
Tuntui ihan hassulta, ettei voinut soittaa äidille ja toivotella äitienpäivää tai mennä käymään, niinkuin aina ennen, kaikkina niinä vuosina kun olen asunut pois kotoa.

Uskon, että äitienpäivän haikeutta helpotti Tepa...

Olin jo pitkään ajatellut sitä, että lapset ovat jo isoja, eikä uusia enää tässävaiheessa ole viisasta hankkia... Mutta hoiva-, lellittely- ja kasvatusviettini ovat vielä voimakkaat... Aloin jutella Arille, että voitaisko miettiä koiran hankkimista....

Tein netissä "koiratestejä", mikä koirarotu olisi meille sopivin ja paras... Suurin osa koiraroduista karsiutui... Kaksi jäi... toinen oli kiinanharjakoira ja toinen länsigöötanmaanpaimenkoira.

Aloin tutkia näitä molempia rotuja ja totesin, että Göötti voisi olla suloinen... ja meidän perheeseen sopiva koira.

Etsin yhdistyksen sivuilta kasvattajia ja totesin, että gööttejä on tosi vähän jalostettu ja ylipäätään tarjolla.

Otin yhteyttä yhdistyksen puheenjohtajaan, lähetin hänelle valokuvallisen kirjeen meidän perheestä ja kerroin olevani ihastunut göötin luonteenpiirteisiin sekä mielikuvasta, joka minulle oli syntynyt "perheeseemme sopimisesta".

Sain saman tien vastauksen Oililta, että kaikki tämänhetkiset pentueet ovat varattuja ja jono on pitkä. Olin jo kirjeeseen laittanut, että olisimme jopa valmiit odottamaan sopivaa koiraa...

Rukoilin hiljaa, että Isä.... voi kun joku peruuttaisi...

Heti seuraavana päivänä Oili jätti vastaajaani viestin, että Vihdissä olisi yksi poliisikoiraksi uumoiltu, mutta sittemmin peruutettu göötti. Ja antoi kasvattajan yhteystiedot. Soitin siltä seisomalta kasvattajalle ja sovimme tapaamisesta tänään, äitienpäivänä.

Olin saanut Tepasta kuvan lauantaina, siis edellisenä iltana, ja katselin kaunista eläintä.
Hänen kuvaansa katsellessa nousi mieleeni ajatus, että koira on terhakka, utelias ja sopeutuisi nopeasti meihin ja uuteen kotiin... Ajattelin heti, että siinä on meidän koira, joka tykkää meistä jo heti valmiiksi ja on jo valmis muuttamaan meidän kotiin.

Tänään siis menimme, koko perhe, katsomaan Tepaa...

Heti ajettuamme piaan, Tepan veli Kamu haukkui ja ilmoitti isäntäväelle meidän tulleen... Tepa vain katseli vierestä... Ari sanoi, että toi hiljainen on meidän koira... Ja niin oikeasti olikin...

Tepa ja Kamu päästettiin aitauksesta ja emäkoira sisältä ja saimme kaikki tervehtiä toisiamme. Olin aivan myyty!

Meinimme sisään ja tutustuimme koiriin.

Tepaa siinä katsellessani ajattelin, että onpas terhakka ja utelias, omatoiminen tyttö. Koirasta näki, että se on hyvin sopeutuvainen ja utelias, leikkisäkin.

Ottaessani Tepan syliin, se alkoi heti minua suukottamaan. Normaalisti olen aina ajatellut, että yököttävää, että koira nuolee kasvoja, mutta kun Tepa minua lipaisi, tiesin, että hän se on.
Rukoukseni, koko automatkan oli, että voi kun Tepa meistä tykkäisi.

1,5 tuntia koirien kanssa oltuamme ja kasvattajan kanssa juteltuamme sovimme, että hakisimme Tepan kotiin torstaina. Joten meille muuttaa maailman ihanin göötti-tyttö, Tepa.

Tepasta ja seikkailuista kuulette varmasti vielä lisää....

Ihanaa! Perheeseen tulee Uusi Vauva!

torstai 6. toukokuuta 2010

Ystävätär, Rakas ja Kallis Ystävätär - Ymmärrys tulee Yllättäin

Minulla oli tänään aamupäivä vapaata... Kävimme, Arin kanssa, tapaamassa erästä minulle erittäin rakasta ystävätärtä..

Tapasimme Risteyspaikassa 2000-luvun alussa ja olimme olleet tuttavia siitä lähtien, mutta (hassua kyllä) meistä tuli hyviä ystäviä vasta vuoden 2005 lopussa.

Ystävyys alkoi kummasti... Oli joulujuhla 18.12.2005. Tunsimme toki toisemme ja tapasimme ennen juhlaa sattumalta aulassa. Menimme saliin istumaan vierekkäin. Alkuylistyksen aikana katsoin, itseäni vanhempaa sisarta ja hän katsoi minua. Otin häntä kädestä kiinni ja Pyhä Henki kosketti meitä voimakkaasti.

Meillä on ikäeroa 26 vuotta, mutta se ei koskaa ole tuntunut välillämme suurelta.

Olen kuunnellut häntä viisaana vanhempana ja hän taas minua Jumalan kutsumana palveluntyöhön ja olemme tulleet siunatuiksi molemmat, palvelleet toinen toistamme.

Hän kertoi, kuinka Jumala oli kutsunut hänet rukoilemaan puolestani, lähetysmatkojeni puolesta ja perheeni puolesta. Jopa Joonas, "se nuorimmainen" ihastui ystävättäreeni niin, että halusi, että juuri hän tulisi lapsenhoitajaksi kun minä olin lähetyskentällä Afrikassa (Tansania, Egypti, Kenia) ja muuallakin (Amerikka, Englanti... jne.).

Ystävättäreni on meille varmasti enemmän kuin ystävätär, hän on perheenjäsen.

Viime vuonna kun vanhempieni saattohoidot olivat jo loppupuolella, todettiin ystävättärelläni kalkkeuma päässä. Sanoin Herralle, että mä en Isä kestä, jos menetän myös ystävättäreni samalla kertaa kuin vanhempani... Sitä en oikeesti, Isä kestä!

Aika ajoin ystävättäreni on sairastellut ja joka kerta Herra on pannut minut rukouskammiossani rukoilemaan hänen puolestaan. Ajoittain Herra on järjestänyt kalenteristani "ajan" olla ystävättäreni kanssa. Voidella hänet öljyllä ja rukoilla hänen puolestaan. Ja aina hän on noussut kun Herra on häntä koskettanut. Myös tänään (sairastettuaan muutaman päivän)!

Kuukausi sitten ystävättäreni täytti 70-vuotta. Olimme kutsutut hänen syntymäpäivilleen. Silloin tapasin myös hänen toisen tyttärensä (toisen olin jo tavannut aikaisemmin)... Olen saman ikäinen kuin molemmat hänen tyttäristään :) Tuntui hämmentävältä, koska olisin voinut olla heidän siskonsa. Kimppahalasimme ja sanoin heille, että rakastan heidän äitiään ihan tavattoman paljon. Olimme kaikki liikuttuneita!

Tänään rukouksen jälkeen keskustelimme yhteiskunnasta ja siitä, että Herra on pannut meidät jokaisen rukoilemaan Suomen ja yhteiskunnan puolesta. Uskon, ettemme koskaan voi käsittää Jumalan suuruutta, miksi Hän panee meidät tekemään asioita, joita emme voi pienessä päässämme käsittää, kunnes Hän antaa niihin ymmärryksen.

Ymmärrys tulee yllättäin...

Olen lukenut Hebrealaiskirjeen 6-8 lukua jo monta päivää ja mietiskellyt sitä Herran edessä rukouksessa.

Joitakin aikoja sitten alkoi Hebr 7:28 elämään mielessäni.... ja siitä kävimme tänään keskustelua rukouksen jälkeen...

Kun kerroin Herran avanneen minulle ko. jakeen ja selitin sitä hänelle, sanoi ystävättäreni, että hänellä menee väreet pitkin vartaloa. Pyhä Henki avasi asiaa mieleeni lisää samalla kun ystävättäreni vahvisti oman ajatuksensa sekä kokemuksensa kautta. Mietin Jumalan suuruutta... Emme koskaan voi sitä käsittää!

Miksi meidän Jeesus sitten, niin usein, on lasipullossa?

Miksi me otamme "instant-jeesuksen" esiin pullosta vain silloin kun kipeästi häntä tarvitsemme? Ja panemme Hänet nopeasti pulloon takaisin kun "homma" on selvä? Miksi Jeesuksemme ei ole kokoajan, ja jatkuvasti arjessamme oleva Sankari, joka pelastaa meidät joka hetki ja kokoajan?

Puhuimme siitä kun ystävättäreni julistaa Jeesuksen Voitto Voimaa aina tiukassa elämänsä tilanteessa, minä taas pyydän Jeesusta pelastamaan minut.

Se on sama asia... Pelastuksessa tapahtuu Kristuksen Voitto! Parantumisessa tapahtuu Kristuksen Voitto! Vapautumisessa tapahtuu Kristuksen Voitto...

Pelastus, Parantuminen ja Vapautuminen on alkukielellä sama sana SOZO... siksi me rukoilemme samaa asiaa, mutta ei suomenkielisellä sanalla, joka kuitenkin alkukielellä tarkoittaa samaa... pelastusta, parantumista ja vapautumista.

Meillä voi olla monenlaisia tilanteita elämässämme ja rukouksemme voivat vaihdella rajusta huudosta hiljaiseen huokailemiseen... Kaikessa me kuitenkin pyydämme Jeesusta Pelastamaan meidät, tukeudumme Hänen VoittoVoimaansa. Hän on voimallinen pelastamaan meidät mistä tahansa tilanteesta, asenteesta ja olosuhteesta.

Meidän vain tulee kyetä tukeutumaan Häneen! Myös Hänen palvelijoittensa kautta!

Jeesuksen nimessä!