Juhlat on juhlittu.... Ei sentään...
Arki on yhtä juhlaa Jeesuksen kanssa!
Olemme valmistautumassa Harrogaten matkaa varten. Lähdemme 3. heinäkuuta ja palaamme 10 päivä myöhään illalla.
Ruth palasi jo kotiin ja toi meille täällä käydessään junaliput, joten jännää on luvassa kun matkaamme ensimmäistä kertaa Mancesterista rautateitse Harrogateen.
Yövymme Ruthin vanhempien luona ihan Harrogaten keskustan välittömässä läheisyydessä. Kiitos Herralle, että saamme viettää rakkaitten ystävien kanssa koko viikon.
Ei pelkästään seminaariin osallistuminen vaan myös ystävien tapaaminen, on todella mahtavaa! Odotan todella paljon seminaarilta!
On myös jännää nähdä saanko koneeni takaisin ennen matkaa. On niin järkyttävää, että uudehko kone voi olla koko ajan rikki. Alle kaksi vuotta vanha kone ja kolmatta kertaa korjaamolla. Tylsää on se, että veimme koneen jo viime viikon keskiviikkona huoltoon, mutta he saivat tilattua osan vasta tänään. Mitäköhän tuo kone teki siellä 3 päivää???
Tuntuu, että on ihan kädetön. Kirjanpito on seisonut pian viikon. Kaikki linkit ja sähköpostikirjeenvaihto on toisella koneella. Tämä varakonekin on ihan eri merkkiä, tosi vanha ja täysin eri tavoin käyttäytyvä kuin omani. Mutta kiitos Herralle, että tuo "oikea" kone saadaan kuitenkin korjattua. Toivottavasti mitään tärkeää ei katoa.
Yritän päivitellä blogia Englanninmatkamme aikana ja kertoa seminaarin kuulumisia, joten kannattaa seurata.
Jos odottelet nettisivujen päivittämistä.... ja opetusten lisäämistä.... sen voin luvata vasta viiveellä. Mutta löytyyhän sieltä paljon kerrattavaa, mm. opetus salaisesta paikasta sekä siitä mitä rakkaus on.
Ole siunattu Jeesuksen nimessä!
Tina
maanantai 30. kesäkuuta 2008
maanantai 23. kesäkuuta 2008
23.06.2008
Paha päivä...
voiko pahoja päiviä olla olemassa...?
Mielestäni voi!
Tänään, aamusta lähtien on kaikki mennyt pieleen.
Nuoremman poikani kanssa "väännettiin" pelipäivistä tai ainakin siitä, tarkoittaako pelipäivä sitä, että silloin on lupa pelata aamunnoususta iltahämärään, vai sitä, että se on päivä, jolloin voi kohtuullisesti pelata "rakentavia" tietokonepelejä (ei siis väkivaltaa tai muutakaan mäiskimistä tai K15 tai yli oleville, pelejä).
Läppärini hajosi taas. Kone on vain kaksi vuotta vanha ja se on jo kolmatta kertaa rikki. Sain juuri tehtyä työasioita, joten nyt on mahdollista, että ne on kaikki kadonneet rikkoutumisen myötä.
Aloin laittaa kynsiäni kuntoon ja hologrammisydänpurkki putosi kädestäni lattialle ja pienen pienet hologrammisydämet lensivät pitkin ruokasaliamme. Niitä sitten mieheni kanssa keräsimme yksitellen sormenpäitämme käyttäen.
Lisäksi monia monia muitakin asioita tapahtui, jotka pääsivät hiertämään mieltäni. Lopulta minulta pääsi itku.
Raamatussa sanotaan Korkeassa Veisussa (K.V 2:15) Ottakaamme ketut kiinni, pienet ketut, jotka viinitarhoja turmelevat, sillä viinitarhamme ovat kukassa.
Pienen ketun alkusanan juuri on kovertaa. Ja juuri tällaiset monet pienet ja usein rykelmässä tulevat asiat, ovat niitä, jotka syövät sielumme aluetta (järki, tahto ja tunteet) kaikkein eniten.
Siksi raamattu kehottaa meitä ottamaan kiinni ne pienet asiat.
KV myös sanoo että viinitarhamme ovat kukassa. Alkukielessä puhutaan hedelmistä, viinirypäleistä, jotka ovat herkässä vaiheessa.
No miten sitten ottaa ketut kiinni?
Esim. peittää peitteellä eli asettaa viiniköynnösten päälle peite, joka estää kettuja pääsemästä käsiksi köynnökseen.
Mikä on tämä peite?
Se on Jumalan läheisyys. Se on Kristuksen läheisyys. Se on Pyhän Hengen täyteys.
Vaikka me emme välttämättä ymmärrä, että maanpäällinen vaelluksemme usein korreloi taivaallista vaellustamme, tulisi meidän huolehtia suhteestamme Kristuksen kanssa.
Hauskaa sinänsä on, että vain pari päivää aikaisemmin, Isä puhui minulle erään fyysisen vaivan tai pikemminkin tuntemuksen kautta siitä, mitä elämässäni on nyt tapahtumassa. Sitä suuremmalla syyllä minun tulee tarkkailla kettuja, etteivät pääse turmelemaan viinitarhaa. Eli en saa antaa maailman murheiden tulla Jumalan mielennmukaisten murheiden tilalle, vaan turha murhe ja huoli tulee torpeedoida välittömästi "oireitten ilmaantuessa".
Oletko sinä päästänyt ketut valloilleen? Vai etkö ole osannut ottaa niitä kiinni? Oletko tunnistanut ketut ketuiksi?
Rukoukseni on, että olisimme ja eläisimme niin lähellä Herraamme Jeesusta, että oppisimme tunnistamaan ketut ketuiksi jo ennenkuin ne on kokonaan näkyvissä ja tihutöitään tekemässä.
Sinua siunaten!
Tina
voiko pahoja päiviä olla olemassa...?
Mielestäni voi!
Tänään, aamusta lähtien on kaikki mennyt pieleen.
Nuoremman poikani kanssa "väännettiin" pelipäivistä tai ainakin siitä, tarkoittaako pelipäivä sitä, että silloin on lupa pelata aamunnoususta iltahämärään, vai sitä, että se on päivä, jolloin voi kohtuullisesti pelata "rakentavia" tietokonepelejä (ei siis väkivaltaa tai muutakaan mäiskimistä tai K15 tai yli oleville, pelejä).
Läppärini hajosi taas. Kone on vain kaksi vuotta vanha ja se on jo kolmatta kertaa rikki. Sain juuri tehtyä työasioita, joten nyt on mahdollista, että ne on kaikki kadonneet rikkoutumisen myötä.
Aloin laittaa kynsiäni kuntoon ja hologrammisydänpurkki putosi kädestäni lattialle ja pienen pienet hologrammisydämet lensivät pitkin ruokasaliamme. Niitä sitten mieheni kanssa keräsimme yksitellen sormenpäitämme käyttäen.
Lisäksi monia monia muitakin asioita tapahtui, jotka pääsivät hiertämään mieltäni. Lopulta minulta pääsi itku.
Raamatussa sanotaan Korkeassa Veisussa (K.V 2:15) Ottakaamme ketut kiinni, pienet ketut, jotka viinitarhoja turmelevat, sillä viinitarhamme ovat kukassa.
Pienen ketun alkusanan juuri on kovertaa. Ja juuri tällaiset monet pienet ja usein rykelmässä tulevat asiat, ovat niitä, jotka syövät sielumme aluetta (järki, tahto ja tunteet) kaikkein eniten.
Siksi raamattu kehottaa meitä ottamaan kiinni ne pienet asiat.
KV myös sanoo että viinitarhamme ovat kukassa. Alkukielessä puhutaan hedelmistä, viinirypäleistä, jotka ovat herkässä vaiheessa.
No miten sitten ottaa ketut kiinni?
Esim. peittää peitteellä eli asettaa viiniköynnösten päälle peite, joka estää kettuja pääsemästä käsiksi köynnökseen.
Mikä on tämä peite?
Se on Jumalan läheisyys. Se on Kristuksen läheisyys. Se on Pyhän Hengen täyteys.
Vaikka me emme välttämättä ymmärrä, että maanpäällinen vaelluksemme usein korreloi taivaallista vaellustamme, tulisi meidän huolehtia suhteestamme Kristuksen kanssa.
Hauskaa sinänsä on, että vain pari päivää aikaisemmin, Isä puhui minulle erään fyysisen vaivan tai pikemminkin tuntemuksen kautta siitä, mitä elämässäni on nyt tapahtumassa. Sitä suuremmalla syyllä minun tulee tarkkailla kettuja, etteivät pääse turmelemaan viinitarhaa. Eli en saa antaa maailman murheiden tulla Jumalan mielennmukaisten murheiden tilalle, vaan turha murhe ja huoli tulee torpeedoida välittömästi "oireitten ilmaantuessa".
Oletko sinä päästänyt ketut valloilleen? Vai etkö ole osannut ottaa niitä kiinni? Oletko tunnistanut ketut ketuiksi?
Rukoukseni on, että olisimme ja eläisimme niin lähellä Herraamme Jeesusta, että oppisimme tunnistamaan ketut ketuiksi jo ennenkuin ne on kokonaan näkyvissä ja tihutöitään tekemässä.
Sinua siunaten!
Tina
sunnuntai 15. kesäkuuta 2008
16.06.2008
Yön hiljainen hetki...
Talo on jo hiljentynyt ja istun koneella kirjoittamassa blogiin.
Olin lauantaina 14.6 Lappeenrannassa pitämässä jälleen johtajuuskoulua. Nyt oli vuorossa neljäs osa, jossa käytiin mm. "armolahjatesti" läpi. Oli ihanaa katsoa ihmisten reaktioita kun he tunnistivat jotakin itsestään ja jotakin yllättävääkin huomattiin... voiko tämä olla totta? Ei oo totta? En olis uskonut.. kommentteja kuului tämän tästä.
On ollut ihanaa seurata näiden neljän opetusjakson aikana, kuinka ihmiset ovat muuttuneet avoimemmiksi ja rennommiksi kerta toisensa jälkeen.
Kun lähdin ajamaan kotia kohti, sydämeni täytti syvä kiitollisuus. Kiitos Isä! Tämä on juuri se syy tehdä tätä työtä ja nähdä, miten ihminen herää kyselemään sekä itseltään, omista motiiveista että Herralta... Mitä sinä Isä haluat? Mitä haluat, että teen? Voisinko tehdä jotakin toisin?
Se on "se" syy, mikä saa minut kerta toisensa jälkeen hyppäämään autoon ja ajamaan pitkin Suomea ja lentämään ympäri maailmaa puhumaan/julistamaa/ylistämään ja rukoilemaan, samaan aikaan kun iso osa vaikka meistä suomalaisista, uskovistakin menee viikonlopuksi mökille tai muuten vain rentoutumaan, ja nähdä, miten lamppu syttyy, kun Pyhä Henki pääsee koskettamaan.
Ei pelkkä opetus, vaan myös Jumalan voiman osoitus siitä, että Herra on Herra vielä tänäänkin. Hänen armonsa on iankaikkinen. Hänen Poikansa, ylösnoussut Vapahtaja, koskettaa meitä, rakastaa meitä, on mennyt ylös taivaaseen Isän tykö ja lähettänyt meille Totisen puolustajan, Pyhän Hengen, joka antaa viisautta ja ilmestystä Isän sydämeltä meidän sydämelle.
Kiitos Isä, että olet niin ihana!
Talo on jo hiljentynyt ja istun koneella kirjoittamassa blogiin.
Olin lauantaina 14.6 Lappeenrannassa pitämässä jälleen johtajuuskoulua. Nyt oli vuorossa neljäs osa, jossa käytiin mm. "armolahjatesti" läpi. Oli ihanaa katsoa ihmisten reaktioita kun he tunnistivat jotakin itsestään ja jotakin yllättävääkin huomattiin... voiko tämä olla totta? Ei oo totta? En olis uskonut.. kommentteja kuului tämän tästä.
On ollut ihanaa seurata näiden neljän opetusjakson aikana, kuinka ihmiset ovat muuttuneet avoimemmiksi ja rennommiksi kerta toisensa jälkeen.
Kun lähdin ajamaan kotia kohti, sydämeni täytti syvä kiitollisuus. Kiitos Isä! Tämä on juuri se syy tehdä tätä työtä ja nähdä, miten ihminen herää kyselemään sekä itseltään, omista motiiveista että Herralta... Mitä sinä Isä haluat? Mitä haluat, että teen? Voisinko tehdä jotakin toisin?
Se on "se" syy, mikä saa minut kerta toisensa jälkeen hyppäämään autoon ja ajamaan pitkin Suomea ja lentämään ympäri maailmaa puhumaan/julistamaa/ylistämään ja rukoilemaan, samaan aikaan kun iso osa vaikka meistä suomalaisista, uskovistakin menee viikonlopuksi mökille tai muuten vain rentoutumaan, ja nähdä, miten lamppu syttyy, kun Pyhä Henki pääsee koskettamaan.
Ei pelkkä opetus, vaan myös Jumalan voiman osoitus siitä, että Herra on Herra vielä tänäänkin. Hänen armonsa on iankaikkinen. Hänen Poikansa, ylösnoussut Vapahtaja, koskettaa meitä, rakastaa meitä, on mennyt ylös taivaaseen Isän tykö ja lähettänyt meille Totisen puolustajan, Pyhän Hengen, joka antaa viisautta ja ilmestystä Isän sydämeltä meidän sydämelle.
Kiitos Isä, että olet niin ihana!
torstai 12. kesäkuuta 2008
12.06.2008
Meillä oli mahtava kotikokous eilen.
Liukkosen Jani oli jakamassa Floridan Lakelandin kuulumisia ja asioita, joita Herra oli nostanut hänen mieleensä.
Aloitimme ylistyksellä ja puoli kahdeksan aikaan Jani pääsi jakamaan Isän sydämeltä meidän sydämelle. Saimme nauttia Isän voimallisesta läsnäolosta jo heti alusta alkaen. Kunnia Jumalalle! Isän ihana Kirkkauden läsnäolo täytti asuntomme.
Kiitos Jani, että tulit ja kiitos teille kaikille, jotka olitte mukana tuomassa Jumalallista läsnäoloa kotiimme! Ja kiitos ennen kaikkea Jumalalle Hänen läsnäolostaan.
Kokoonnumme vielä ensi keskiviikkona yhdessä rukoilemaan ja sitten jäämme "kesätauolle" eli viettämään aikaa perheen kanssa ja rauhoittumaan.
Blogi ja nettisivujen (www.fightforsalvation.fi) päivitykset jatkuvat läpi kesän, koska Jumala puhuu ja minä kirjoitan :)
Ole siunattu Jeesuksen nimessä!
Liukkosen Jani oli jakamassa Floridan Lakelandin kuulumisia ja asioita, joita Herra oli nostanut hänen mieleensä.
Aloitimme ylistyksellä ja puoli kahdeksan aikaan Jani pääsi jakamaan Isän sydämeltä meidän sydämelle. Saimme nauttia Isän voimallisesta läsnäolosta jo heti alusta alkaen. Kunnia Jumalalle! Isän ihana Kirkkauden läsnäolo täytti asuntomme.
Kiitos Jani, että tulit ja kiitos teille kaikille, jotka olitte mukana tuomassa Jumalallista läsnäoloa kotiimme! Ja kiitos ennen kaikkea Jumalalle Hänen läsnäolostaan.
Kokoonnumme vielä ensi keskiviikkona yhdessä rukoilemaan ja sitten jäämme "kesätauolle" eli viettämään aikaa perheen kanssa ja rauhoittumaan.
Blogi ja nettisivujen (www.fightforsalvation.fi) päivitykset jatkuvat läpi kesän, koska Jumala puhuu ja minä kirjoitan :)
Ole siunattu Jeesuksen nimessä!
lauantai 7. kesäkuuta 2008
07.06.2008
Luuk 14:16 Niin hän sanoi hänelle: "Eräs mies laittoi suuret illalliset ja kutsui monta. 17 Ja illallisajan tullessa hän lähetti palvelijansa sanomaan kutsutuille: 'Tulkaa, sillä kaikki on jo valmiina'. 18 Mutta he rupesivat kaikki järjestään estelemään. Ensimmäinen sanoi hänelle: 'Minä ostin pellon, ja minun täytyy lähteä sitä katsomaan; pyydän sinua, pidä minut estettynä'. 19 Toinen sanoi: 'Minä ostin viisi paria härkiä ja menen niitä koettelemaan; pyydän sinua, pidä minut estettynä'. 20 Vielä toinen sanoi: 'Minä otin vaimon, ja sentähden en voi tulla'. 21 Ja palvelija tuli takaisin ja ilmoitti herralleen tämän. Silloin isäntä vihastui ja sanoi palvelijalleen: 'Mene kiiruusti kaupungin kaduille ja kujille ja tuo köyhät ja raajarikot, sokeat ja rammat tänne sisälle'. 22 Ja palvelija sanoi: 'Herra, on tehty, minkä käskit, ja vielä on tilaa'. 23 Niin Herra sanoi palvelijalle: 'Mene teille ja aitovierille ja pakota heitä tulemaan sisälle, että minun taloni täyttyisi; 24 sillä minä sanon teille, ettei yksikään niistä miehistä, jotka olivat kutsutut, ole maistava minun illallisiani'."
Olen miettinyt tätä Luukkaan evankeliumin kohtaa…
Nämä ihmiset olivat ennalta kutsuttuja pitoihin. Isäntä oli nähnyt vaivaa ja valmistanut illallisen.
Talo oli siivottu, ruoat ostettu ja valmisteluja oli alettu tekemään jo päiviä aikaisemmin. Astiat oli jo nostettu kauniisti esiin ja isäntä sekä emäntä olivat pukeutuneet parhaimpiinsa.
Sitten isäntä lähetti palvelijansa sanomaan kutsutuille, että kaikki on jo valmiina. Ehkä hän oli jo tovin odottanutkin vieraita ja sitten alkoi kysellä perään, missä kutsutut ovat?
Mitä nämä ihmiset tekivät? He alkoivat keksiä erilaisia tekosyitä.
Miksi väitän niitä tekosyiksi?
Katsos… ensimmäinen sanoi, että osti pellon ja sitä piti lähteä katsomaan.
Jos sinä ostaisit pellon, etkö olisi katsonut sitä jo ennen ostamista vai ostaisitko sinä ”sian säkissä” eli pellon näkemättä? Miksi siis jo ostettua peltoa katsoa pitäisi?
Toinen sanoi…. minä ostin viisi paria härkiä ja menen niitä koettelemaan.
Eivätkö ne olisi pitäneet koetella jo ennen ostoa? Niin minä ainakin tekisin, enhän huonoa missään nimessä ostaa haluaisi. Miksi siis koetella jo koetellut?
Kolmas vetosi ihmissuhteeseensa…. Miksei nuorikko olisi voinut olla mukana? Puolisot mennä juhliin yhdessä? Minä olisin ilman muuta ottanut mieheni mukaan ja olisimme menneet yhdessä nauttimaan hyvästä seurasta ja varmasti erinomaisesta illallisesta.
En yhtään ihmettele, että isäntä loukkaantui, koska hän oli perheensä ja palvelijoittensa kanssa nähnyt vaivaa jo paljon ennen H-hetkeä.
Kutsutut eivät tainneet pitää kutsua missään arvossa? He eivät pitäneet isännän ja hänen perhekuntansa vaivannäköä minkään arvoisena. Pitivätkö he sitä halpana? Jos jollekin asialle ei anna arvoa, sitä pitää halpana.
Oletko koskaan tullut ajatelleeksi, että isäntä halusi siunata näitä vieraita, jotka hän oli kutsunut illallisille. Kutsutut eivät halunneet ottaa siunausta vastaan ja pidättivät isäntää saamasta oman taivaallisen siunauksensa. Isäntä ei jäänyt toimettomaksi. Hän lähetti palvelijansa hakemaan metsien miehet pitoihin. Köyhät, raajarikot ja ne, joille se todellakin oli juhla-ateria.
Aikansa tällaista käyttäytymistä ja tekosyitä jaksaa varmasti kuunnella, mutta jossakin vaiheessa tulee mitta täyteen. Isäntä sanoi: ”minä sanon teille, ettei yksikään niistä miehistä, jotka olivat kutsutut, ole maistava minun illallisiani'." Todennäköisesti isäntä ei aio enää lähettää näille kutsutuille enää uudestaan kutsua.
Pyydänkin sinua miettimään…. voisiko Herra ajatella näin kun Hän lähettää palvelijansa puhumaan juuri sinun seurakuntaasi tai tuttavasi luokse kotikokoukseen. Sinä saat kutsun, lupaat ehkä tulla, mutta et koskaan ilmesty paikalle, tai selittelet ja keksit tekosyitä, koska olet mukavuudenhaluinen, etkä halua nähdä vaivaa lähteäksesi.
Puhujalla olisi tarjolla sinulle taivaallista ilmestystä, ehkä ratkaisuja sinun elämäntilanteeseesi, joita et kuitenkaan halua ottaa vastaan.
Jumala käyttää ihmisiä ja vaikuttaa ihmisissä tahtomista ja tekemistä. Miksi sinut olisi kutsuttu pitoihin eli sinulle ilmoitettu kokouksesta/juhlista? Ehkä isäntä/pastori on pitänyt sinua arvossa ja halunnut, että tulet siunatuksi taivaallisella illallisella? Mitä Jumala ajattelee siitä, että olet kutsuttu, mutta et vastaa kutsuun tai keksit tekosyitä, jotta sinulla olisi näennäinen syy olla tulematta?
Oletko sinä kutsuttu? Oletko vastaanottanut kutsun? Mitä olet kutsulla tehnyt? Tullut, keksinyt tekosyitä, jättänyt tulematta?
Tässä sinulle ajattelemisen aihetta seuraaville päiville…
Jeesuksen nimessä
Olen miettinyt tätä Luukkaan evankeliumin kohtaa…
Nämä ihmiset olivat ennalta kutsuttuja pitoihin. Isäntä oli nähnyt vaivaa ja valmistanut illallisen.
Talo oli siivottu, ruoat ostettu ja valmisteluja oli alettu tekemään jo päiviä aikaisemmin. Astiat oli jo nostettu kauniisti esiin ja isäntä sekä emäntä olivat pukeutuneet parhaimpiinsa.
Sitten isäntä lähetti palvelijansa sanomaan kutsutuille, että kaikki on jo valmiina. Ehkä hän oli jo tovin odottanutkin vieraita ja sitten alkoi kysellä perään, missä kutsutut ovat?
Mitä nämä ihmiset tekivät? He alkoivat keksiä erilaisia tekosyitä.
Miksi väitän niitä tekosyiksi?
Katsos… ensimmäinen sanoi, että osti pellon ja sitä piti lähteä katsomaan.
Jos sinä ostaisit pellon, etkö olisi katsonut sitä jo ennen ostamista vai ostaisitko sinä ”sian säkissä” eli pellon näkemättä? Miksi siis jo ostettua peltoa katsoa pitäisi?
Toinen sanoi…. minä ostin viisi paria härkiä ja menen niitä koettelemaan.
Eivätkö ne olisi pitäneet koetella jo ennen ostoa? Niin minä ainakin tekisin, enhän huonoa missään nimessä ostaa haluaisi. Miksi siis koetella jo koetellut?
Kolmas vetosi ihmissuhteeseensa…. Miksei nuorikko olisi voinut olla mukana? Puolisot mennä juhliin yhdessä? Minä olisin ilman muuta ottanut mieheni mukaan ja olisimme menneet yhdessä nauttimaan hyvästä seurasta ja varmasti erinomaisesta illallisesta.
En yhtään ihmettele, että isäntä loukkaantui, koska hän oli perheensä ja palvelijoittensa kanssa nähnyt vaivaa jo paljon ennen H-hetkeä.
Kutsutut eivät tainneet pitää kutsua missään arvossa? He eivät pitäneet isännän ja hänen perhekuntansa vaivannäköä minkään arvoisena. Pitivätkö he sitä halpana? Jos jollekin asialle ei anna arvoa, sitä pitää halpana.
Oletko koskaan tullut ajatelleeksi, että isäntä halusi siunata näitä vieraita, jotka hän oli kutsunut illallisille. Kutsutut eivät halunneet ottaa siunausta vastaan ja pidättivät isäntää saamasta oman taivaallisen siunauksensa. Isäntä ei jäänyt toimettomaksi. Hän lähetti palvelijansa hakemaan metsien miehet pitoihin. Köyhät, raajarikot ja ne, joille se todellakin oli juhla-ateria.
Aikansa tällaista käyttäytymistä ja tekosyitä jaksaa varmasti kuunnella, mutta jossakin vaiheessa tulee mitta täyteen. Isäntä sanoi: ”minä sanon teille, ettei yksikään niistä miehistä, jotka olivat kutsutut, ole maistava minun illallisiani'." Todennäköisesti isäntä ei aio enää lähettää näille kutsutuille enää uudestaan kutsua.
Pyydänkin sinua miettimään…. voisiko Herra ajatella näin kun Hän lähettää palvelijansa puhumaan juuri sinun seurakuntaasi tai tuttavasi luokse kotikokoukseen. Sinä saat kutsun, lupaat ehkä tulla, mutta et koskaan ilmesty paikalle, tai selittelet ja keksit tekosyitä, koska olet mukavuudenhaluinen, etkä halua nähdä vaivaa lähteäksesi.
Puhujalla olisi tarjolla sinulle taivaallista ilmestystä, ehkä ratkaisuja sinun elämäntilanteeseesi, joita et kuitenkaan halua ottaa vastaan.
Jumala käyttää ihmisiä ja vaikuttaa ihmisissä tahtomista ja tekemistä. Miksi sinut olisi kutsuttu pitoihin eli sinulle ilmoitettu kokouksesta/juhlista? Ehkä isäntä/pastori on pitänyt sinua arvossa ja halunnut, että tulet siunatuksi taivaallisella illallisella? Mitä Jumala ajattelee siitä, että olet kutsuttu, mutta et vastaa kutsuun tai keksit tekosyitä, jotta sinulla olisi näennäinen syy olla tulematta?
Oletko sinä kutsuttu? Oletko vastaanottanut kutsun? Mitä olet kutsulla tehnyt? Tullut, keksinyt tekosyitä, jättänyt tulematta?
Tässä sinulle ajattelemisen aihetta seuraaville päiville…
Jeesuksen nimessä
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
