POK - Tulppa on poksahtanut

Pok - Tulppa on poksahtanut!

Olen viime ajat ollut valtavan inspiraation vallassa...

Taivaallisia Koruja on valmistunut monenlaisia.... Lasista, kivestä, kristalleista, nahasta, nauhasta, organzasta, mokasta, hopeasta ja muovistakin... Kaulakoruja, rannekoruja, korvarenkaita, kaulaan ripustettavia avaimenperiä. Hopeaan ja kullattuun hopeaan linkittettyjä. Jokainen koru on erinäköinen...

Jokaisella korulla on aiheryhmä, mihin ne kuuluvat: SKY, Purity, Kingdom, Earth, Fire, Life jne jne...

Inspiraatiota...

Kun katselin koruaihioita, syntyi visioita... Sanoisin, että luovuus on puhjennut kukkaan.

Joitakin vuosia sitten sanoin, huolissani, ystävättärelleni... "Ennen olin niin kovin luova... kirjoitin runoja, sävelsin inspiraatiossa, lauloin inspiraatiossa, suunnittelin vaatteita jne... Tuntui, että aina kun istuin alas, pulppuaminen alkoi... Nyt olen ihan tyhjä.... Mihin on kadonnut luovuuteni? Ystävättäreni sanoi.... "kyllä se sieltä vielä tulee".

Niinhän se tulikin... Vuosia meni, mutta se on tullut...

Nyt luon joka päivä uutta... Asiakkaalle; kynsiin, ripsiin, hiuksiin, kasvoihin, käsiin, jalkoihin... niin ja koruihin. Joskus kun katselen asiakastani, näen hänen näköisen korun. Taivaallisen värisen tai oloisen... Tai hänelle sopivan tyylin, kynsiin, hiuksiin, vaatteisiin, kasvoille... Se on ihan ihmeellistä!

Jumala on Luoja...

Me olemme osalliset Hänen luonteenpiireteistään. Jumlan luovuus asuu meissä. Se suorastaan huutaa päästä esiin kauttamme.
Ei pelkästään kauneudenhoidossa tai korujen/kynsien teossa vaan Herran käsinä, jalkoina, suuna... Ikäänkuin Jumalan jatkeena, tässä ajassa.

Jokaisen korun olen tehnyt rukoillen... Koruihin on kätkettynä jotakin... Taivaallista!... Jumalallista luovuutta, joka rukouksessa on asetettu olemassa olemaan. Kun ihminen pukee korun päällensä, hän pitää rukouksin valmistettua, unikkia (ainoa laatuaan) korua yllään. Uniikkia, kuten hän itsekin on, ainutlaatuinen. Jumalan silmissä arvokas, suloinen ja ihana.

Näin meidän Isämme näkee meidät jokaisen. Kauniina, ihanana, suloisena... ja ainutlaatuisena.

Niiinpä rukoukseni tänään on... että oppisimme näkemään itsemme ja toisemme Jumalan silmin, ainutlaatuisina yksilöinä, ainutlaatuisine lahjoinemme. Toinen on Jumalallisen erinomainen toisessa asiassa ja toinen toisessa. Karsikoon Jumala meistä kaiken vertailun ja kilpailun. Olkoon meillä yksi, ainutlaatuinen Jumala, Kaikkivaltias, joka näkee ja tuntee jokaisen meistä läpikotaisin, näkee meidät Jumalallisessa läpivalaisussaan... Täydellisinä ja suloisina... Niin rukoilen näkeväni sinut ja sinä minut...

Rakkaudella ja rakkaudessa...

Osta totuutta

Luin tänään raamatusta sananlaskuja...

Tai itse asiassa etsin viisautta... Jumalallisia ratkaisuita: viisautta, ymmärrystä, neuvoa, voimaa, tietoa, totuutta ja Herran pelkoa... Rukouksessa viisauden pyytäminen johti minut sananlaskuihin.

San 23:23 Osta totuutta, älä myy, osta viisautta, kuria ja ymmärrystä.

Aloin miettiä totuuden ostamista....

Kun ostat jotain annat pois omastasi, jotta pystyt ostoksen tekemään... Joskus ostos on halpa, eikä se vaadi sinulta suurtakaan ponnistusta maksaa ostoksen hinta, ja sinusta tulee ostetun asian omistaja. Joskus taas joudut tekemään pitkän ajan suunnitelmia elämässäsi eli säästää, panna rahaa syrjään, jotta voit sitten ostaa kalliin tuotteen. Kaikella on aina hinta!

Jos ostan totuutta, tulee minusta totuuden omistaja... Totuutta ei kannata myydä.. sitä kannattaa vaan hankkia.

Mitä on totuuden myyminen?

Sitä, että annat pois. Ajattele, jos antaisit totuuden tai edes osan totuutta pois... Mitä sen sijaan tulee?

Onko muita vaihtoehtoja kuin totuus tai valhe?
Minä ehdottomana ihmisenä sanon että ei... mutta ehkä voisi olla harmaa alue (liberalismi)... se kohta, jossa ollaan hiljaa, vaikka pitäisi puhua, puolustaa, pitää puoliaan...? Ei sano totuutta... Ei kerro kaikkea... Ympäripyöreilee...

Jos sinulla on totuus, riittääkö se?

Hmm... eipä taida riittää... Totuuden lisäksi tarvitaan "kuria". Tässä kohtaa kurilla tarkoitetaan opetusta, opettamista, neuvomista, ohjaamista... Opetusta raamatusta, vanhemmiltasi, opettajalta koulussa, hengelliseltä äidiltäsi/isältäsi... ja ennen kaikkea Pyhältä Hengeltä.

Riitääkö kuri ja totuus?

Ei taida riittää... Tulee auktoriteetin alla olevaa tottelemista... Jos olet tottelija, voit alkaa ajatella, että joku käskee sinua tekemään jotakin, mitä et ymmärrä... sokeasti vain tottelet. Ehkä ajattelet, että sinua ohjataan ulkoapäin ja sinun pitää vain totella... Robotti-uskoa, uskonnollisuutta...

Pieni maahanmuuttajalapsi aloittaa Suomessa koulun. Hän istuu koulunpenkillä ja yrittää ymmärtää, mitä opettaja puhuu. Hänelle opetetaan opetussuunnitelman mukaisesti... Mutta jos hän ei ymmärrä, mitä opetetaan, ei hän pysty soveltamaan sitä käytäntöön, vaikka olisi kuinka hyvää opetusta.

Tarvitaan ymmärrystä, jotta voidaan ymmärtää opetusta totuudesta. Tieto ja ymmärrys johtaa viisauteen!

Tieto ilmoittaa meille tosiasiat.... Ymmärrys on kyky rakentaa tosiasioiden/totuuden päälle ja sen varaan. Meillä tulee olla tieto ja ymmärrys. Toinen ilman toista on vähäarvoista... Tieto (usko) tulee kuulemisesta, ja kuuleminen Kristuksen sanan (raamattu) kautta.

Joskus kuulemisen ja kuuntelemisen esteenä voi olla oma egomme ja se meidän tulee laittaa syrjään, koska juuri inhimillinen katsantokanta, sinun egosi estää sinulta voiton. Voita oma egosi, nöyrry totuuden (=Jeesus) edessä... Vaikka et ymmärtäsi.. Et käsittäisi... Jumalan ymmärrys on kuitenkin paljon ylempi kuin meidän limiittimme.

Ymmärrys tulee ohjeiden kautta..

Olet varmasti joskus leiponut tai kokannut jotakin sellaista, mihin olet tarvinnut keittokirjaa?
Keittokirjan ohjeiden avulla olet onnistunut loihtimaan onnistuneen, suorastaan taivaallisen herkun. Olet lukenut ohjeet, ymmärtänyt ne ja toiminut niiden mukaan ja tulos on ollut erinomainen.

Näin on myös raamatun ohjeiden kanssa. Kun toimit niiden mukaan, saat ymmärryksen laajasti toimia oikein ja totuudessa... Silloin toimit viisaasti.

Ilman ohjeita, emme voi ymmärtää miten ratkaista ongelmia, olivatpa ne elämisessä tai olemisessa.

Avain on raamattu!

Kuinka hyvin tunnemme Jumalan sanan (totuus), kuinka hyvin olemme kuuliaiset (kuri) ja olemme saaneet ymmärryksen toimia oikein... ja näemme viisauden valinnoissamme.

Vain raamattu voi johtaa sinut sisään totuuteen. Totuus on kuin arvokas jalokivi, joka on taitavasti hiottu ja sen jokainen fasetti (hiontapinta) vain odottaa paljastumista. Totuus tekee sinut vapaaksi synnin kahleista, ja voit nousta siivillesi korkeuteen kuin kotka.

Totuus itsessään on liikkumatonta ellei sinulla ole viisautta, joka avaa sen salaisuudet, seurattavaksi ohjeiden ja ymmärryksen kautta.

Raamattu on syvällinen, monimutkainenkin, mutta Pyhän Hengen johdolla me löydämme elämiseemme ja olemiseemme Jumalalliset, viisaat ratkaisut.

Jeesuksen nimessä!

Pyörällä Päästä ja Pää Pyörällä

Kävimme tänään vanhukselassa pakkaamassa tavaroita. Tai emme me pelkästään pakanneet vaan myös purimme, lajittelimme, heitimme pois ja hävitimme. Osa tavaroista menee roskiin, osa mökille, osa poltetaan, osa annetaan hyväntekeväisyyteen, osa myydään ja osa säästetään. Karmea urakka selvittää... Myös henkisesti...

Tänään kun katselin tyhjeneviä huoneita ja pakkailin tavaroita, ajattelin, että kaikki kävi niin äkkiä. Monia asioita jäi jakamatta... Jotenkin sitä ei osannut ajatella, että lähdön hetki voi tulla nopeasti, niin nopeasti, ettei kerkeä reagoida.

Nythän minulla oli joitakin kuukausia aikaa tajuta menettäväni vanhempani ja keskustella heidän kanssaan kuolemasta ja hautajaisjärjestelyistä.

Keskustelua elämästä siinä ajassa ei kuitenkaan kerennyt enää käymään, koska hoitaminen vei suurimman osa ajasta... koska he lähtivät ikäänkuin "suorilta jalolta sairaalaan". Siitä ei pystynyt puhumaan, koska sairaus runteli molemmat niin nopeasti. Ei kerennyt jakamaan viimeisen vuoden oivalluksia kuin osittain, muu aika meni sairauden käsittelemiseen puolin ja toisin. Eikä kokonaisuudessaan kerennyt kiittämäänkään sanoin, vain teoin...

Joka kerta kun lähdin isin tai äidin luota, hyvästelin heidät niinkuin näkisin heidät viimeistä kertaa, joten mitään ei jäänyt sinänsä sanomatta, mutta jotenkin ajattelen silti, että elämä päättyi liian nopeasti.

Emme tiedä päiviemme määrää, joten meidän pitäisi osata elää niin, että asiamme on jatkuvasti kunnossa Herran kanssa, koska lähdön hetki voi periaatteessa olla koska vaan.

Meidän tulisi myös elää lähimmäistemme kanssa niin, että mitään selvittämätöntä ei jäisi jäljelle, vaan kaikki on sovittu ja anteeksi annettu - niin ja saatu. Et voi tietää, milloin suljet oven viimeistä kertaa perässäsi.

Läheistesi tulisi tietää asioistasi, mielipiteistäsi ja ajatuksistasi, joten osaisivat toimia sitten kuoleman hetkellä ja tietäisivät, mikä on sinun viimeinen toiveesi hautajaisten, omaisuutesi tai muiden käytännön järjestelyiden kanssa.

Onko meistä keskustelemaan kuolemasta toinen toistemme kanssa? Tai edes läheistemme kanssa?

Uskon, että moni meistä ihmisistä pelkää kuolemaa tavalla tai toisella, vaikka olisimmekin kristittyjä. Osa siksi, ettei tunne Jeesusta ja pelastusvarmuus puuttuu. Osa siksi, että uskoontulosta huolimatta hengellinen elämä ei ole lähtenyt kasvuun ja oppi/opetus pelastuksesta on jäänyt hämäräksi tai jopa epäselväksi, eikä ihminen olekaan varma siitä, jatkuuko elämä kuoleman jälkeen tai jos jatkuu, jatkuisiko omakin? Osa taas siksi, että heihin on istutettu elämänsä aikana monenlaisia pelkoja, kivun pelkoa, sairauden pelkoa, hylkäämisen pelkoa, muutoksen pelkoa jne jne.

Osa taas pelkää ikävää... En näe koskaan lapsiani, lapsen lapsiani, puolisoani.
Osa pelkää miten omaisten, puolison, lapsien käy... Osa pelkää muuten vain, eikä osaa antaa pelolleen nimeä.

Puhukaa elämästä ja kuolemasta - etsikää vastauksia...

Raamatussa sanotaan:
Joh. 3:15-16 että jokaisella, joka häneen uskoo, olisi iankaikkinen elämä. 16 Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.

Joh. 5:24 Totisesti, totisesti minä sanon teille: joka kuulee minun sanani ja uskoo häneen, joka on minut lähettänyt, sillä on iankaikkinen elämä, eikä hän joudu tuomittavaksi, vaan on siirtynyt kuolemasta elämään.

Kuolemassa ei ole pelättävää kun asiat Jumalan kanssa on kunnossa. Elämässäkään ei ole mitään pelättävää kun panee asiansa Jumalan ja läheistensä kanssa kuntoon.
Elämän rehellisyys ja omantunnon puhtaus auttavat selviytymään päivittäin, ei tarvitse pelätä mitään. Avoimmuus ja ystävällisyys auttavat myös.

Ei sinun tarvitse pelätä sitä, mitä muut sanovat tai ajattelevat. Ne ovat vain ihmisten mielipiteitä. Tärkein on se, mitä Jumala on sinusta ja tekemisistäsi mieltä.

Jos joku puukottaa sinua selkään, loukkaannut, se on luonnollista... mutta mitäs siitä? Ne, jotka sinut tuntevat, tietävät, että elät aidosti ja rehellisesti. He myös luottavat sinun terveeseen harkintaasi. Kannustavat sinua. Rakastavat sinua. Auttavat sinua.

Luuk. 10:27 Hän vastasi ja sanoi: "Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta voimastasi ja kaikesta mielestäsi, ja lähimmäistäsi niinkuin itseäsi".

Tässä on meille ohjenuora elämälle... Ja tähän on hyvä myös tämä pohdiskelu päättää...

Jeesuksen nimessä!