keskiviikko 14. joulukuuta 2011

Jumalan ohjekirja avioliitolle...


Jumalan ohjeet avioliitolle 

Avioliitto on yksi ihanimmista lahjoista, jonka Jumala on ihmisille antanut. Se on aarre, jota kannattaa vaalia, jakaa ja kehittää. Jumalan antamat ohjeet ovat tänäkin päivänä pätevät.

Ostaessasi jonkin uuden laitteen tai työkalun, laatikon kyljestä käy ilmi, että ohjeet löytyvät paketin sisältä. Monikaan meistä ei vaivaudu lukemaan, paketin mukana tulevaa käyttöohjetta tai manuaalia. Me vain kokoamme osat yhteen parhaimman kykymme mukaan. Joskus olemme onnistuneet kasaamaan laitteen oikein ja se toimii, toisinaan taas ei toimi. Silloin kun laite ei toimi, joudumme palaamaan alkuun ja kaivamaan manuaalin esille, etsimään sieltä kokoamisohjeet ja syyn, mikä meni pieleen. Yksi käyttämästäni lempisanonnasta on: lue manuaali, ennenkuin kasaat.

Avioliiton solmimisessa suurimmalla osalla pareista on samanlainen lähestymistapa, he kasaavat osat kokoon ilman manuaalia. He eivät vaivaudu lukemaan sitä tai jos vaivautuvat, eivät ehkä pohdi sitä, mitä se tarkoittaa ja valitettavasti tuloksena on toimimaton avioliitto. Puolisot eivät pysty elämään toistensa kanssa rauhassa, koska manuaali olikin jäänyt lukematta, liitto kaatuu ja kaikki maksavat korkean hinnan sen kaatumisesta.

Otsikoista olemme saaneet lukea, että avioerotilastot vaan kasvavat. Yhä vain useammat lapset kasvatetaan yksinhuoltajaperheissä, ilman äitiä tai isää. Avoerotilastoista puhumattakaan. Nämä hajonneet ihmissuhteet tuovat sydänsuruja sekä aikuisille että lapsille, koska he joutuvat eroamaan jommasta kummasta biologisesta vanhemmastaan.


Ohjeet avioliittoa varten

Kun avioliitossa epäonnistutaan tai se alkaa rakoilla, ihminen alkaa loogisesti etsiä epäonnistumisen syitä ja miettii tapoja, joilla yrittää pelastaa suhteensa.

Kun sitten lopulta päätämme lukea ohjeet, kohtaamme kriittisiä kohtia, joihin pitää palata, jotta voisi löytää lisäohjeita laitteen kokoamisessa.

Mikäli ihminen ei tunne Jumalaa, hän joutuu kääntymään inhimillisen ohjekirjan puoleen, koska hänelle ei löydy Jumalallista ohjeistusta (lue: manuaalia) avioliiton kokoamiseen. Loogisesti ajateltuna, emme halua ihmisten tekemiä tilastoja päättyneistä liitoista tai lukea tutkimuksia avioliittojen päättymisistä, joiden varaan meidän pitäisi liittomme koota, vaan me haluamme parhaimman mahdollisen ohjeistuksen, jonka perusteella ja jonka perustalle voimme rakentaa onnellisen avioliiton ja saada sen menestymään.

Me kristittyinä olemme onnellisessa asemassa, koska meillä on raamattu, Jumalan Sana, josta löytyy ohjeet myös toimivalle avioliitolle.

Tiedätkö mitä nämä ohjeet ovat? Haluatko tietää? Oletko valmis elämään näiden ohjeiden mukaan? Vai sitoudutko mielummin vastustamaan niitä ja haluat kärsiä lain rikkomisen kautta tulevista vastoinkäymisistä?

Jokaisen meistä tulee valita, mitä me haluamme tehdä! Mutta muista, että se, että ei tee valintaa tai päättämättömyys on myös valinta – se on huono sellainen.

Mitä Jumala sanoo? Mistä ja miten me voimme löytää Hänen ohjeensa? Ymmärtääksemme nykyistä, meidän pitää tietää taustaa…

Ensimmäinen avioliitto

Kun Jumala loi ihmisen, Hän teki kaksi erilaista mallia, miehen ja naisen (1Moos 1:27). Ja Jumala loi ihmisen omaksi kuvaksensa, Jumalan kuvaksi hän hänet loi; mieheksi ja naiseksi hän loi heidät.

Jumala siis loi ihmisen omaksi kuvakseen miehen ja naisen. (1 Moos 1:30) Ja Jumala katsoi kaikkea, mitä hän tehnyt oli, ja katso, se oli sangen hyvää.  Ja tuli ehtoo, ja tuli aamu, kuudes päivä.

Jumala katseli ympärilleen ja totesi, että Hänen tekemänsä on sangen = erittäin hyvää.

Ihmisen seksuaalista identtiteettiä ei vain suunniteltu olemaan ok, sen suunniteltiin olevan erittäin hyvä. Mahtavaa on se, kun me käytämme tätä erityistä Jumalalsta saatua lahjaa niinkuin Jumala on sen tarkoittanut. Surullista vain on, että monet ihmiset eivät kunnioita omaa saatika muiden seksuaalista identtiteettiä, kuten heidän pitäisi.

Moraalittoman seksuaalisen käyttäytymisen kautta, he vähättelevät sitä, mitä Jumala on tehnyt aivan erityiseksi kokemukseksi. Ensimmäisestä avioliitosta kerrotaan 1 Moos 2. luvussa.

Aatami luotiin ensimmäiseksi ihmiseksi, ihmiskunnan alussa Eevaa ei vielä oltu luotu. (1 Moos 2:20) Ja ihminen antoi nimet kaikille karjaeläimille ja taivaan linnuille ja kaikille metsän eläimille. Mutta Aadamille ei löytynyt apua, joka olisi hänelle sopinut.

Tuohon aikaan Aatami oli sinkku, yksinäinen, ainoa ihminen koko maan päällä.

Raamattu paljastaa, että tässä paikassa ja tilanteessa oli jotain vikaa.

Aatamin luomisen jälkeen Jumala laittoi hänet Edenin puutarhaan viljelemään ja huolehtimaan siitä (jae 15). Aatamilla oli vastuuta, työ, joka varmasti kiehtoi häntä.

Aatami tutki, oppi paljon maailmasta, eläimistä, viljelemisestä, tästä kauniista, monimuotoisesta Jumalan luomasta luonnosta ja elintilasta.

Aatami ei pelkästään vaan oppinut, hän sai Jumalalta etuoikeuden nimetä kaikki linnut, eläimet sekä muut luodut asiat (jae 19). Huolimatta siitä, tajusiko Aatami vai ei, Jumala huomasi hänessä jotakin epätäydellistä, vajavaista ja keskeneräistä. (Jae 18) Ja Herra Jumala sanoi: "Ei ole ihmisen hyvä olla yksinänsä, minä teen hänelle avun, joka on hänelle sopiva".

Mietitään hetki… Miksi Aatamin ei ollut hyvä olla yksin? Aatami, ihminen, psyykkis-fyysinen, elävä olento, oli ilman ihmisen tasoista ja kaltaista apua.

Mieti miltä Aatamista on mahtanut tuntua kun hän tarkkaili eläimiä, uroksia ja naaraita, niiden parinmuodostusta ja elämää, kuinka eläimillä oli omat puolisonsa. Tämän eläinten valtakunnan tarkkailemisen kautta, urospuolisten ja naaraspuolisten eläinten, hän oivalsi olevansa ainoa ihminen maan päällä. Hän oli miespuolinen, jolle ei ollut vastaavaa naispuolista vastinetta.

Jumala loi Eevan

Sinkut usein kokevat itsensä yksinäisiksi. Heillä on ehkä useitakin ystävyyssuhteita, mutta he silti kokevat olevansa yksinäisiä. Maailmassa vallitsevan yleisen tilan takia, jopa avioliitossa olevat ihmiset voivat kokea itsensä yksinäisiksi.

Jumala ymmärsi Aatamilla olevan ongelman ja tarjosi siihen täydellisen ratkaisun – naisen, josta tulisi Aatamille vaimo. Jumala on jokaisen täydellisen lahjan lähde (Jaak 1:17) Jokainen hyvä anti ja jokainen täydellinen lahja tulee ylhäältä, valkeuksien Isältä, jonka tykönä ei ole muutosta, ei vaihteen varjoa.

Jumala tiesi tarkalleen, millaisen vaimon Aatami tarvitsee ja muotoili hänet juuri sellaiseksi.

Jumala teki Aatamin maan tomusta. Adam-sana tulee Hebrean sanasta adamah, joka tarkoittaa maata. Jumalan muotoillessa Eevaa, Hän ei käyttänytkään enää maan tomua vaan vaivutti Aatamin syvään uneen ja otti yhden Aatamin kylkiluista ja muovasi Eevan siitä (1 Moos 2:21-22)  Niin Herra Jumala vaivutti ihmisen raskaaseen uneen, ja kun hän nukkui, otti hän yhden hänen kylkiluistaan ja täytti sen paikan lihalla.
22 Ja Herra Jumala rakensi vaimon siitä kylkiluusta, jonka hän oli ottanut miehestä, ja toi hänet miehen luo.

Hebrean sana banah, usein käännetään sanaksi rakentaa. Eli Jumala kirjaimellisesti rakensi Eevan. Rakkaudellinen, ystävällinen ja armollinen Jumala suurella ilolla ja riemulla otti Aatamin kylkiluun ja muovasi Eevan, niin fyysisesti kuin henkisesti täydentämään Aatamia.

Raamattu tähdentää myös toista näkökulmaa tässä ensimmäisessä aviosuhteessa. Koska Jumala teki Eevan yhdestä Aatamin kylkiluusta, on Aatamin ja Eevan välillä kiistattomasti olemassaoleva side. Tämä näkökulma oli epäilemättä erittäin merkittävä Aatamille, koska ensimmäiset Aatamin sanomat sanat Eevalle (jae 23) olivat: Ja mies sanoi: "Tämä on nyt luu minun luistani ja liha minun lihastani; hän kutsuttakoon miehettäreksi, sillä hän on miehestä otettu".

Aatami tunnisti linkityksen, näkymättömänä siteen, tähän ihmeelliseen luotuun naiseen, nimeltä Eeva. Hän oli osa Aatamia ja Aatami oli osa häntä.

Ensimmäinen avioliitto

Luku ei kerro siitä, mitä Aatami tai Eeva ajattelivat tai miltä heistä tuntui kun he oppivat tuntemaan toinen toisensa, mutta seuraavasta kahdesta jakeesta voimme oppia jotakin Jumalan perustaman avioliiton ääriviivoista. (jae 24-25) Sentähden mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa, ja he tulevat yhdeksi lihaksi.
25 Ja he olivat molemmat, mies ja hänen vaimonsa, alasti eivätkä hävenneet toisiansa.



Luopukoon isästänsä ja äidistänsä

Avioliiton tärkein aspekti on isästä ja äidistä luopuminen. Jumala opettaa perustamaan kokonaan uuden perheyhteisön. Aatamilla ja Eevalla ei ollut fyysisiä vanhempia, joista luopua, mutta tulevien sukupolvien pitäisi ymmärtää noudattaa näitä ohjeita. Vanhempien kunnioittaminen ja heidän neuvojen kysyminen on viisasta, mutta vastanaineiden tulisi muistaa, että he ovat ihan uusi perheyhteisö. Ihan vain käytännön syistä, että ehkä puolisosi ei halua tehdä samalla tavalla kuin sinun perheessäsi on tehty.

Kahden vastanaineen ihmisen tulisi oppia työskentelemään yhdessä avioliittonsa eteen, osoittamalla kunnioitusta ja rakkautta toisiansa kohtaan. Viisautta on seurata raamatullisia periaatteita: vaimojen olla alamaisia miehelleen ja miehen rakastaa ja kunnioittaa vaimoaan. (Kol 3:18-19) Vaimot, olkaa miehillenne alamaiset, niinkuin sopii Herrassa. 19 Miehet, rakastakaa vaimojanne, älkääkä olko heitä kohtaan katkerat. (Ef 5:25) Miehet, rakastakaa vaimojanne, niinkuin Kristuskin rakasti seurakuntaa ja antoi itsensä alttiiksi sen edestä,

Olkaa yhteenliittyneitä

Toinen periaate (1 Moos 2:24) Sentähden mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa, ja he tulevat yhdeksi lihaksi.

Miehen tulee yhtyä vaimoonsa. Tämä tarkoittaa sitoutumista vaimoon. Jumalan jälkeen vaimon tulisi olla tärkeysjärjestyksessä seuraava, johon mies korkeimmin sitoutuu. Raamatullinen teksti on selvää! Miehen tulisi rakentaa, tätä erityistä, läheistä suhdetta vaimoonsa.

Miten sitten mies ja nainen liittyy tiiviisti toisiinsa ja saa suhteensa rakastavaksi ja kestäväksi?

Yksinkertaisia asioita ovat halaukset, suukottelut, sitoutuminen rakentamaan ja vahvistamaan rakkaudellisin sanoin ja teoin, Jumalan antamaa avioliiton sidettä, puolisoonsa.

Kun mies ja vaimo jatkuvasti tekevät työtä rakentaakseen suhdettaan, he löytävät helpommin yhteisymmärryksen perheen riitatilanteessa.

Jotkut ihmiset ajattelevat rakkauden olevan jokin mystinen ja maaginen tunneside, kun kaksi ihmistä rakastuu sattumalta tai ilman syytä. Totuus on toisenlainen: Rakastavaa suhdetta täytyy hoitaa. Se vaatii voimanponnisteluita. Rakkaus on huolehtimista ja huomaavaisuutta toista kohtaan, eikä vain haihtuvaa, eteeristä, kontrolloimatonta tunnetta.

Siitä huolimatta, että syvä aviollinen side vaatii sitoutumista ja työtä, se on sen arvoista. Mies ja vaimo, jotka ovat toisiinsa sekä yhteiseen kasvuprosessiin sitoutuneita, kuvaavat usein puolisoaan parhaimmaksi ystäväkseen. Tämä on toinen yksinkertainen tapa kuvata Jumalan haluamaa sidettä avioliitossa. Syvää ystävyyttä!

Avioliitto, jossa esiintyy tämä jumalallinen side, on luonteeltaan kahden ihmisen liitto, jotka ovat halukkaita kuuntelemaan ja puhumaan heidän eroavaisuuksistaan tai ongelmistaan nöyryyden hengessä. Jos he eivät pysty ratkaisemaan ongelmiaan itse, he etsivät apua, sielunhoitoa, koska he arvostavat suhdettaan, eivätkä halua kadottaa sitä.

Suhteessa olevien konfliktien tasosta voi tarkasti ennakoida pelastuuko avioliitto.  Ihmiset, joiden avioliitto on epäonnistunut, usein sanovat, että he kadottivat halun erityiseen suhteeseen puolisonsa kanssa.

Jotkut avioparit ovat saaneet uudelleen syttymään tämän halun pyytämällä Jumalalta rakastavaa ja nöyrää asennetta, ja ovat tehneet asioita näyttääkseen rakkauttaan puolisolleen, vaikka heitä ei ole huvittanut sitä tehdä. Moni naimisissa oleva ihminen on löytänyt kaipaamansa kadotetut tunteet kun ovat alkaneet tehdä asioita, jotka tiivistävät kahden ihmisen välistä suhdetta.

Tulla yhdeksi lihaksi

Seuraava periaate, joka myös on löydettävissä raamatusta (1 Moos 2:24) ja he tulevat yhdeksi lihaksi. Se tarkoittaa: intiimistä seksuaalisesta suhteesta nauttimista toinen toisensa kanssa. (vrt. 1 Kor 6:16).

Askeleet, jotka johtavat rakastavaan seksuaaliseen suhteeseen ovat elintärkeitä ja välttämättömiä menestyneelle avioliitolle. Kun Jumala suunnitteli avioliittoa, Hän tarkoitti sen kehittyvän syväksi ja kestäväksi ystävyydeksi, Hän myös opetti meitä, että meidän ei pitäisi tyydyttää halujamme ennen avioliiton siunausta tai sen ulkopuolella. Harmi, että tänäpäivän deittailuun kuuluu useilla myös seksi.

Raamattu ohjeistaa selvästi, että Jumala haluaa seksin kuuluvan vain avioliittoon. (Hebr 13:4) Avioliitto pidettäköön kunniassa kaikkien kesken, ja aviovuode saastuttamatonna; sillä haureelliset ja avionrikkojat Jumala tuomitsee. (1 Kor 6:9-10) Vai ettekö tiedä, etteivät väärät saa periä Jumalan valtakuntaa? Älkää eksykö. Eivät huorintekijät, ei epäjumalanpalvelijat, ei avionrikkojat, ei hekumoitsijat eikä miehimykset,
10 eivät varkaat, ei ahneet, ei juomarit, ei pilkkaajat eivätkä anastajat saa periä Jumalan valtakuntaa.

Jumalan ohje meille ihmisille on, että meidän tulee välttää esiaviollisia ja avioliiton ulkopuolisia seksisuhteita. Tämä on tarkoitettu meidän omaksi turvaksemme. Jumala tarkoitti seksin olemaan intiimi kokemus puolisoiden välillä, jonka avulla mies ja vaimo sitoutuvat toisiinsa. Seuraamalla näitä ohjeita omassa avioliitossasi, saat sen menestymään ja kukoistamaan.

Jumalan ohjeen huomiotta jättämisellä on hintansa. Esiaviolliset suhteet damaattiseseti heikentävät ihmisen kykyä muodostaa syvää ja kestävää suhdetta omaan puolisoonsa.

Tapa, jolla voit itse vaikuttaa vallitseviin seksikäyttäytymistrendeihin on pitää omat ihmissuhteet yksinkertaisina sekä pitää kiinni Jumalan antamista ohjeista: Hyväksy ja harjoita Jumalan antamia ohjeita säästää seksi avioliittoon. Se osoittaa kunnioituksesi omaan seksuaalisuuttasi kohtaan, koska olet saanut sen Jumalalta lahjaksi.

Tässä kontekstissa seksi ei ole halvennettu tai alennettu primitiiviseksi toiminnoksi.

Älä häpeä

Viimeinen Jumalallinen ohje avioliittoa varten, jonka Jumala paljasti Aatamille ja Eevalle (1 Moos 2:25) Ja he olivat molemmat, mies ja hänen vaimonsa, alasti eivätkä hävenneet toisiansa.

He olivat ainoat ihmiset maan päällä, yksityisyys ei ollut se juttu. Seksuaalisuus ei ollut, eikä ole, itsessään likaista tai hävettävää. Avioliitossa miehen ja vaimon tulisi tuntea olonsa mukavaksi toisen maskuliinisuuden ja feminiinisyyden kanssa.

Paljastamalla liian paljon vartalostaan vastakkaiselle sukupuolelle, ennen avioliittoa tai sen ulkopuolella, on rikkomista Jumalan käskyä vastaan. Se kylvää mieleen vääriä ajatuksia ja mahdollisesti johtaa ei-toivottuihin, “laittomiin” seksuaalisiin tekoihin tai suhteisiin.

Jeesus varoitti nimenomaan tästä (Matt 5:28) Mutta minä sanon teille: jokainen, joka katsoo naista himoiten häntä, on jo sydämessään tehnyt huorin hänen kanssansa.

Miesten ja naisten tulisi hallita mieltään ja toimia tavalla, joka kunnioittaa omaa ja muiden seksuaalisuutta sekä Jumalaa.

Jumalallinen johtajuus avioliitossa

Paavali kuvaa avioliiton miehen ja naisen välillä olevan samanlainen kuin Kristuksen ja seurakunnan suhde, hän myös opettaa meitä johtajuudesta aviopuolisoiden välisessä suhteessa. (Ef 5:23) sillä mies on vaimon pää, niinkuin myös Kristus on seurakunnan pää, hän, ruumiin vapahtaja.

Tapa, jolla Jeesus johtaa seurakuntaansa on tapa, jolla aviomiehen tulisi johtaa vaimoaan. Jeesus on ruumiin vapahtaja… Hän kirjaimellisesti antoi elämänsä, rakkaudesta seurakuntaansa.

Tämän ajatuksen mielessä pitämällä, Paavalin antoi ohjeet aviomiehille tavasta johtaa: Miehet, rakastakaa vaimojanne, niinkuin Kristuskin rakasti seurakuntaa ja antoi itsensä alttiiksi sen edestä,
26 että hän sen pyhittäisi, puhdistaen sen, vedellä pesten, sanan kautta,
27 saadakseen asetetuksi eteensä kirkastettuna seurakunnan, jossa ei olisi tahraa eikä ryppyä eikä mitään muuta sellaista, vaan joka olisi pyhä ja nuhteeton.
28 Samalla tavoin tulee myös miesten rakastaa vaimojansa niinkuin omia ruumiitaan; joka rakastaa vaimoansa, hän rakastaa itseänsä.
29 Sillä eihän kukaan koskaan ole vihannut omaa lihaansa, vaan hän ravitsee ja vaalii sitä, niinkuin Kristuskin seurakuntaa (jakeet 25-29)

Kun johtajasta paljastuu tämän kaltaista rakkautta ja sitoutumista, mitä Jeesus näytti seurakunnalle, on helppoa seurata sellaista ihmistä ja tehdä se, mitä hän pyytää/toivoo/ohjeistaa. Me tiedämme, että tämänkaltainen johtaja aina ajattelee sydämessään meidän parastamme. Paavalin opetus aviomiehille oli se, että heidän tulisi olla sellaisia johtajia, jotta heidän aviovaimolla olisi helppo seurata heitä.

Tälle oletukselle aviomiehestä perustuen, Paavali opetti naisia olemaan alamaisia puolisolleen, niinkuin sopii Herrassa. Miehille perheen päänä olemiselle annettiin ohjeksi Kristuksen esimerkki seurakunnan päänä ja ruumiin pelastajana.

Molemminpuolinen alistuminen rakkaudelle

Nämä Paavalin ohjeet ovat kunnioitettavia molemmille sukupuolille ja edustaa tärkeää avainta onnelliseen avioliittoon. Mies ja vaimo, jotka jatkuvasti taistelevat auktoriteetista ja eivätkä kontrolloi riidan tasoa, heidän liittonsa johtaa usein avioeroon.

Puolisot, jotka suhteensa aikaisessa vaiheessa ovat oivaltaneet toistensa tuovan vahvuutensa suhteeseen ja keskustelevat kuinka he yhdessä näiden vahvuuksien kanssa voivat tehdä suhteestaan Paavalin mallin mukaisesti toimivan kokonaisuuden, saavat suhteensa toimimaan, mutta pariskunnat, jotka “lyövät toisiaan sanalla” hukkaavat parisuhteensa päämäärän.

Jotkut aviomiehet käyttävät Paavalin sanoja lyömäaseena alistaakseen vaimonsa tottelemaan rakkaudetonta, itsekästä käytöstään ja perustelevat sen sanankohdalla tottelemisesta raamatun valossa. Jumala kuitenkin ohjeistaa vaimoja olemaan alamaisia… niinkuin sopii Herrassa. Kun mies rakastaa ja kunnioittaa vaimoaan, on vaimon helppoa seurata miestään ja olla alamainen, mitä seuraamisella tässä tapauksessa tarkoitetaan. Molempien tulee tehdä oma osuutensa. Ohjeet on annettu molemmille.

Häpeä ei seuraa kun noudatat Jumalan antamia ohjeita, saat kestävän ja hyvän avioliiton.

lauantai 19. marraskuuta 2011

Fafan Tervaleijonat


Heipä Hei Lukija,

Olen viime aikoina mietiskellyt luopumista ja ehkä vähän kuolemaakin…

Olin 14-vuotias kun menetin todella rakkaan vaarini, vain joitain päiviä ennen 15-vuotis syntymäpäiviäni… Olin vaarin tyttö.

Muistan ollessani 4-vuotias, kuinka istuin vaarin polvella ja söin vaarini pyydystämää ja valmistamaa uunihaukea. Sain aina kaivaa vaarini peltisestä leijona-rasiasta tervaleijonapastillin itselleni. Sain aina upottaa käteni vaarin isoon käteen ja kulkea vaarin rinnalla käsikädessä. Muistan vaarin tekemät pajupillit, jotka soivat kauniisti… Edes isäni ei osannut tehdä sellaisia!

Vaarini oli saanut sydänkohtauksen jo aiemmin, ja sain muistuttaa vaariani kulkemaan hitaasti, ettei sydämeen satu enää uudestaan. Vaarini ja mummini veivät minua usein luistelemaan Vuorsaaren luistelukentälle, jossa vaari aina tanssitti minua ja pelasi kanssani. Muistan, kuinka paistattelin vaarini ihailussa, kuinka hän kehui taitojani – ja minä uskoin olevani taitava ja osaavani… ja osasinkin, koska vaari kannusti…

Famuni ja fafani muuttivat Vuosaaresta Helsingin keskustaan ja menin usein teini-ikäisenä, soittotuntini jälkeen heille. Joskus he tulivat Fredalle minua vastaan, joskus kävelin heille yksikseni. Famulla ja fafalla oli aina minulle aikaa. Muistan erityisesti sen, että he aina kulkivat yhdessä, eivät koskaan erikseen… Me kokkailimme yhdessä ja juttelimme koulusta ja soittamisesta, tulevaisuudesta ja unelmistani.

Eräänä päivänä tullessani kotiin koulusta, isäni käski istua alas… Isä ja äiti kertoivat vaarini saaneen sydänkohtauksen ajaessaan Itäväylällä. Famu ja fafa olivat matkalla kotiin. Vaaria oli alkanut puristaa rinnasta ja hän oli sanonut famulle, että nyt pitää mennä nopeasti kotiin ja saman tien hän oli tuupertunut auton rattiin. Onneksi famuni osasi ajaa autoa ja sai pysäytettyä auton tien laitaan. Ambulanssimiehet totesivat vaarini kuolleeksi. Se oli siihen mennessä elämäni pahin päivä!

R.I.P. Äiti ja Isi...

Menetin vanhempani 2009. Isäni syyskuun 2 päivä ja äitini lokakuun 30 päivä. Molemmat kuolivat syöpään. Menetin heidätkin liian aikaisin. En ollut valmis kuoleman kohtaamiseen, enkä heistä luopumiseen. Se tapahtui liian aikaisin – ihan liian aikaisin. Nämä olivat elämäni neljänneksi ja viidenneksi pahimmat päivät.

Ajattelen lähes joka päivä isää ja äitiä. Minulla on heitä hurja ikävä! Harmittaa, etteivät he kerenneet näkemään esikoiseni joulukuussa syntyvää vauvaa, eikä kuopukseni pinkomista kymppiluokalla korottaen numeroita lukiota varten tähtäyksenä jatko-opinnot, joista isäni olisi ollut tosi ylpeä.  Ja etteivät äiti ja isä enää olleet tukenamme kun kuopukseni menetti isänsä vuonna 2010.

Tuntuu, että elämästämme olisi lohkaistu kerralla ihan liian suuri pala pois. On vaikeaa elää ikävän ja surun kanssa. Ikävän, joka ajoittain hyökyy päälle kuin aalto. Surun aalto, jonka alla on vaikeaa hengittää. Ilma loppuu!

En puhu tässäkohtaa siitä, että olisin huolissani kenenkään heidän pelastumisesta… Raamattu sanoo, että me pelastumme perhekunnittain… vaan puhun pelkästään inhimillisestä ikävästä ja sen käsittelemisestä – sen tuomasta aaltoliikkeestä.

Tätini sanoi, vanhempieni kuoleman jälkeen, että suruun tottuu. Niin varmasti tottuukin, mutta joskus tulee ihmisen elämään tilanteita, että olisi ihana soittaa faijalle ja jutella… Tai olisi ollut ihanaa silloin teini-iässä mennä vaarin luo, istua viereen ja saada olla isompi kuin olikaan, puhua järkeviä…. tai vaikka vain paistaa lettuja kaasuhellalla ihan ite.

Minun poikani joutuivat myös luopumaan isovanhemmistaan liian aikaisin… Jos minusta tuntuu tältä, niin miltä tuntuu pojistani?

Molemmat heistä puhuvat vaaristaan ja mummistaan lämmöllä.. He muistelevat sitä, mitä he tekivät yhdessä… Ihan kuten minäkin… Miksi aika ei muuta? Miksi aika muuttaa?

On jäänyt vain ihanat muistot edesmenneistä. Joskus ihan hätkähtää kun näkee vaarinsa/isänsä näköisen ihmisen tai äitinsä/famunsa näköisen kadullakävelijän… Pitää katsoa ihan uudelleen… sisällä sykähtää…

Meidän sukumme on tosi pieni…

Minulla on sukua ruotsissa, serkut. Emme ole olleet yhteydessä vuosikausiin. Eräs serkkuni asuu Suomessa, mutta yhteyttä ei ole yrityksistä huolimatta syntynyt. Isäni veli, lähetti minulle erittäin epämiellyttävän meilin isäni kuoleman jälkeen, enkä ole saanut rakennettua yhteyttä hänenkään kanssaan. Isäni kuoleman jälkeen sekin vähä, joka oli olemassa, hävisi. Jotakin kaukaisia isän serkkuja asuu Tampereella, mutta olen nähnyt heidät viimeeksi n. 4-vuotiaana, joten yhteyttä ei sinnekään suuntaan ole. Äidin puolelta minulla on kaksi tätiä.

Minkälaisen perinnön minä jätän lapsilleni?

Saanko minä päiviä sen verran, että kerkeisin tapaamaan lapsen lapsen lapseni?
Muistellaanko minua viisaana, huolehtivana äitinä? Vai äitinä, joka vain selviytyi arjesta?

Muistelevatko minun lapseni mukavia hetkiä kanssani? Vai muistavatko he vain sen elämisen kamppailun, joita kävin silloin kun ero kohtasi ja taistelin jokapäiväisen leivän puolesta? Ja että lapsilla oli kaikki tarpeellinen…

Muistavatko he rakkauden yltäkylläisyyden vai sen, etten ostanut jätskiä kun ei ollut eron jälkeen rahaa ostaa muuta kuin perunoita ja lenkkimakkara kastiketta varten.

Muistavatko he yhteiset mukavat viikonlopun leffaillat vai vain pitkät työpäiväni ja opiskelun tuomat paineet sekä kurin, joka takasi minulle opiskelurauhan.

Muistavatko he puristavat luistimet, kun piti odottaa alennusmyyntejä, jotta on varaa ostaa uudet seuraavalle vuodelle. Vai ne uudet saadut lönksäävät luistimet? Katselin aikuisen poikani varpaita ja tajusin, että hän ei ollut valittanut koskaan sitä, että kengät olivat olleet pienet, vaikka näin hänen varpaistaan, että ne olivat olleet kippurassa liian pienissä kengissä ja nyt ovat ”kärsineen näköiset”.

Osaanko minä olla lapsen lapsilleni Tina (famu), jonka luo on kiva tulla…. Osaanko minä ottaa lapset omina persoonina ja nähdä heidän vahvuutensa niin kuin omat isovanhempani ovat minussa nähneet ja kannustaneet oppimaan  lisää…

En edes tiedä haluanko olla mummo… se kuulostaa niin vanhalta… Olenko valmis mummoksi?
Kun tulee mummoksi, on pakko hyväksyä ajatus, että oma nuoruus jäänyt jo taakse ja elämä alkaa olla kääntynyt loppupuolelle.

Niin monta lähetysmatkaa on vielä tekemättä, niin monta herätyskokousta pitämättä… Kuitenkin pikkuset tarvitsevat lähelleen turvallisia aikuisia, jotka rakastavat… Tukien heitä, Jumalan pieniä ihmeitä, kasvamaan terveiksi, tunteviksi, empaattisiksi aikuisiksi.

Osaanko antaa tarpeeksi aikaa ja rakkautta? Toivottavasti osaan…  mutta olenko valmis luopumaan muusta… vai voiko kaiken jotenkin yhdistää…?

Siinä on kamppailua... henkistä, emotionaalista sekä hengellistä konsanaan…

Tällaisin ajatuksin tänään – armonvuonna 2011.

sunnuntai 25. syyskuuta 2011

Efeso

Heipä Hei, Lukija...

Kirjoitan blogia pitkästä aikaa...

Kiitos, että olet jaksanut odottaa seuraavaa postaustani.

Kesäloma syksyn korvalla...

Pääsin vihdoinkin viettämään kesälomaani syyskuun 9 päivä. Päätimme Arin kanssa lähteä käymään Turkissa.

Itse asiassa loman tarkoitus oli täydellinen rentoutuminen työntäyteisen kesän jälkeen...

Lomaan olimme varanneet aikaa kaksi viikkoa, jotka oli tarkoitus viettää Turkissa, Bodrumin nimemimaalla Gümbetissa.

Koska kyseessä oli kaksiviikkoinen matka, päätimme jo heti loman alussa, että lomassa täytyy olla muutakin kuin auringossa köllöttelyä, joten päätimme lähteä Efesoon ensimmäisellä viikolla ja toisella viikolla vuokrata auton, jolla kiertää etelä-Turkkia.

Efeson reissu oli koko päivän kestävä matka. Matkustimme bussilla reilut 2h Efesoksen kaupunkiin, vietimme siellä useamman tunnin kierrellen paikkoja. Välillä kävimme lounaalla ja sen jälkeen menimme Artemiksen temppeliä katsomaan.

Olimme Arin kanssa jo siinävaiheessa niin uupuneita, ettemme viitsineet Artemiksen temppelin yhtä pylvästä käydä katsomassa, vaan päätimme levätä ilmastoidussa bussissa. Meillä oli siinä vaiheessa jo takana lähes 8h matka, josta muutaman tunnin patikointi Efesoksen kaupungissa, kattilassa, jossa oli lämpöä reippaasti yli +30 astetta.

Kuvagalleriaa ja kertomusta kaupungista

Päätin laittaa kuvia katseltavaksi ja jopa kommentoitavaksi Facebookin galleriaan, johon pääset TÄSTÄ...

Kuvien alta löydät seikkaperäistä kertomusta, jota opas meille kierroksen aikana kertoi kaupungin historiasta.

Jäin miettimään Paavalin kirjettä Efesolaisille... Kristittyjen asemaan Efeson kaupungissa Kreikkalaisen mytologian sekä lukeneiden ihmisten keskellä... On mahtanut olla heillä haastetta.. Lisäksi mietin kuumuutta, joka kaupungissa oli, teknologiaa, joka oli pitkälle kehittynyttä, kuten vesi- ja viemärijärjestelmä. En voinut kuin ihailla aikaa, paikkoja ja sen aikaisia kristittyjä.

Kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa...

Nauti kuvasarjasta Efeson kaupungista...

Siunauksin
Tina

sunnuntai 7. elokuuta 2011

Syytöksestä anteeksiantamukseen ja yhä vaan kasvavaan uskossa vaeltamiseen.

Olen tässä viime päivinä mietiskellyt syntiinlakeamusta 1 Moos 3.

Aatami ja Eeva käyskentelivät paratiisissa. Jumala oli antanut heille ohjeen, että hyvän ja pahantiedon puusta ei tulisi syödä.

He seisoivat hyvän ja pahantiedon puun läheisyydessä, kun käärme lähestyi Eevaa, kysyen ”Onko Jumala todellakin sanonut: ”älkää syökö kaikista paratiisin puista”?
Käärme kyseenalaisti Jumalan sanan… Yrittäen varastaa Eevalta Jumalan antaman ohjeen.

Eevan mieleen heräsi epäilys Jumalan sanan olemassaolosta, annetusta ohjeesta. Aatami seurasi vierestä Eevan ja käärmeen keskustelua. Käärme houkutteli Eevaa: ”ette suinkaan kuole, vaan Jumala tietää, että sinä päivänä, jona te siitä syötte, aukenevat teidän silmänne ja te tulette, niin kuin Jumala, tietämään hyvän ja pahan.” 1 Moos 3:5

Silloin Eeva huomasi, kuinka herkullinen hedelmä onkaan, sitä oli ihana katsella. Puusta oli hyvä syödä ja puu oli kertakaikkisen suloinen antamaan ymmärrystä, joten Eeva otti sen hedelmää ja söi. Tässä täyttyi kolme ihmisen kiusausta:  lihan himo, silmäin pyyntö ja elämän korskeus… 1 Joh 2:15-17

Aatami katseli hommaa vierestä… Hän ei yrittänyt mitenkään estää Eevaa syömästä, vaikka hänkin tiesi, mitä Jumala oli puusta sanonut.  Eeva siis söi ja antoi miehelleenkin, joka siinä vieressä seisoskeli, maistaa herkullista hedelmää.

Siirtyminen Jumalakeskeisyydestä itsekeskeisyyteen

Silloin aukenivat heidän molempien silmät ja he huomasivat olevansa alasti.

Huomaatko, ensimmäinen asia, jonka he oivalsivat, oli heidän omat vartalonsa - alastomuus – seksuaalisuus, joten heille tuli kiire peittää itsensä. He menettivät Jumalakeskeisyyden ja siirtyivät itsekeskeisyyteen.

Aatami ja Eeva kuulivat, kuinka Jumala käyskenteli paratiisissa. He pakenivat puiden suojaan. Onko Jumalalta piiloutuminen edes mahdollista? – Kyllähän Jumala tiesi, missä he olivat., mutta siitä huolimatta Jumala huuteli Aatamia, ”missä olet?” johon Aatami vastasi, että hän pelkäsi koska oli alasti. Syyllisyys tuli esiin heidän pelossaan. Alastomuus on synnin seuraus ja piiloutuminen on syyllisyyden tulos.

Jumala kysyi, kuka Aatamille oli kertonut, että hän on alasti? Herra kysyi, etkö syönyt siitä puusta, josta minä kielsin sinua syömästä?”

Mitä tekee Aatami? 

Hän syytti vaimoaan… Hän syytti Eevaa siitä, että Eeva antoi hänelle hedelmästä… Hän sanoi Jumalalle, ettää VAIMO, JONKA SINÄ ANNOIT OLEMAAN KANSSANI, antoi siitä puusta…

Ajattele, Aatami seisoi vieressä, eikä estänyt Eevaa ottamasta hedelmää, vaan oli partnerina mukana, mutta hän kuitenkin ensimmäiseksi syytti Eevaa, että se oli Eevan vika.

Aatami ei oikeasti olisi missään tilanteessa voinut selitellä, vaan hänen olisi pitänyt ylipäätään keskeyttää käärmeen ja Eevan keskustelu ja suojella puolisotaan sekä hänen hallintavaltaan annettua aluetta (1 Moos 2 :15).

Aatami yritti peittää syyllisyyttään osoittamalla Eevaa… Minua ei petetty, nainen petettiin.

Aatami myös antaa ymmärtää syyttävänsä Jumalaa siitä, että Jumala antoi hänelle vaimon. Eli jos Jumala ei olisi antanut vaimoa, hän ei olisi tehnyt syntiä. Muiden syyttäminen itsensä sijaan on luonnollisen ihmisen luonteenpiirre.

Jakeesta 6 käy ilmi, että Aatami oli läsnä kun vaimo joutui kiusaukseen, mutta hän ei tehnyt mitään suojellakseen vaimoaan, koska hän itsekin tahtoi syödä. Aatamia ei pakotettu syömään van hän söi.

Jumala kysyi Eevalta, mitä Eeva oli tehnyt. Eeva sanoi: ”Käärme petti minut ja minä söin.” Eeva siis tunnusti syöneensä, hän ei esittänyt vaatimusta eikä syytöstä tai selitellyt puolustellakseen.

Syntiinlankeamus toi pelon ja häpeän, syytöksen ja rangaistuksen.

Rangaistuksen ratkaisu - Armo ja anteeksiantamus

Jumala armossaan ratkaisi rangaistuksen ja vei sen päätökseen antamalla oman poikansa Jeesuksen Kristuksen sovittamaan synnit ristillä. Jeesuksen sovitustyön kautta me saimme vapautuksen synnistä, pelastumisen, parantumisen ja vapautumisen.

Jeesus kantoi sinun syntisi ja johdatti sinut vapauteen synnistä ja kuolemasta ja johtaa sinut iankaikkiseen elämään.

Kun käsitellään syytöstä ja häpeää, pitää mainita myös pettymys.

Kun ihminen lankeaa syntiin, syntyy häpeä ja sen jälkeen tulee myös pettymys itseensä, sekä lähimmäisiinsä.  Kun syytät toista ihmistä jostakin, olet häneen pettynyt, hänen käytökseensä, toimintapaansa, ajatuksiinsa, tekoihinsa ym. Samalla olet pettynyt myös itseesi.

Pettymyksestä tulee puhdistautua. 

Uskossa vaeltamiseen kuuluu testit ja pettymykset.  Ne eivät ole uskossa vaeltamisen mukavimmat osat, mutta kuuluvat asiaan.

Älä luovu Jumalan suunnitelmasta siksi, että olet joutunut kiusaukseen, sortunut ja pettynyt itseesi ja muihin. Älä luovuta siksi, että mitään ei tapahdu. Uskon siihen, että kaikella on aikansa… Jumalan suunnitelma toteutuu jos et luovuta vaikeuksien edessä.

Valitse olla vahva uskossasi, älä epäile Jumalan lupausta (Room 4:20), kutsu näkymättömiä näkyväisiksi ja olemattomia olevaisiksi (Room 4:17) ja ole täysin varma siitä, että minkä Jumala on luvannut, sen hän voi myös täyttää (Room 4:21). Ja kiitä joka tilassa (1 Tess 5:18)

Muista, kun vaellat uskossa, kuljet vastaan vallitsevaa olosuhdetta. Etsi Herraa, kyllästä itsesi Jumalan sanalla ja täyty Pyhällä Hengellä.

Vihollinen on tullut vain varastamaan, tappamaan ja tuhoamaan. Se aina iskee heikoimpaan kohtaasi. Jos heikkoutesi on se, ettet usko parantumiseen, se iskee kroppaasi, jos uskosi on heikko raha-asioissa, voit olla varma, että sinne vihollinen iskee - juuri lompakkoosi. Jos ylpeys (ylpeyden takana on häpeä) on ongelmasi, joudut tilanteeseen, jossa joudut myöntämään olevasi väärässä ja nöyrtymään.

Voitto ei koskaan tule helposti

Voitto ei koskaan tule helposti, se tulee aina taistelun kautta. Voittoa aina vastustetaan, se on vastustajan tehtävä. Mutta me saamme vaeltaa aina voitosta käsin, voitosta voittoon , voittajina, jo valmiiksi seppelöityinä. Se sinun tulisi muistaa!

Kun vaellat uskossa ja vastustus tulee yleensä ympärilläsi olevilta ihmisiltä, jotka eivät usko (tai uskovat vähemmän). Se, mitä he eivät ymmärrä, sitä he kritisoivat. Se, mitä he pelkäävät, sitä kohtaan he hyökkäävät.

Pue yllesi Jumalan koko sota-asu, jotta voit vastustaa vihollista ja ehkäpä myös hieman epäuskoisia uskovia...

Puhu uskoa itsellesi, lue raamatun lupauksia ääneen ja sijoita niihin itsesi. Usko tulee kuulemisesta mutta kuuleminen Kristuksen sanan kautta (Room 10:17)…

Jeesus on paljon suurempi kuin se, mikä on maailmassa. Vihollinen ei voi muuttaa mieltäni tai tuhota uskoani. Minä aion selviytyä voittajana!

Jeesuksen nimessä!

keskiviikko 6. heinäkuuta 2011

Vastoinkäymisten limiitti

Luulisi, että vastoinkäymisten määrään olisi limiitti... mutta ei, joskus ne ovat kuin pohjaton kaivo - niitä riittää... Luonnekko tässä pitäisi lujittua, ihmisyyden kasvaa? Vihaako oppia käsittelemään ja kyetä säilyttämään armahtava mieli? Missäkohtaa kulkee armahtamisen raja? Vai kulkeeko missään? Onko armahtamisen määrä rajaton? Missäkohtaa tilalle tulee ihmisyys ja inhimillisyys?

Ihmisyyden määrä on vakio... se on se, mitä olet... se, mitä olet oppinut ja omaksunut... Elämäsi mitta... Sinä, järkesi, tahtosi ja tunteesi...

Entä jumaluus sinussa? Vain sen määrä ilmaisee jumalisuuden määrän sinussa... Ihmisyyden ja inhimillisyyden jälkeen mittaasi ikäänkuin jatkaa jumalisuus... Miten PyhäHenki on jatkanut sinua, jalostanut sinua... Syrjäyttänyt ihmisen omaa tahtoa...

Siinä missä inhimillinen voima ja jaksaminen päättyvät, alkaa Jumalan työ... Kestät yli määrän, yli rajojen, yli olosuhteiden, yli tilanteiden... Monta tilannetta päällekkäin ja peräjälkeen.

Mikä ei tapa, se vahvistaa...

Sanotaan, että se, mikä ei tapa, vahvistaa... Niin se varmasti on... Kyllä vanha kansa tietää - pitkään eläneet.
Mutta miten jaksaa päivä toisensa jälkeen, kerta kerran jälkeen kun inhimillinen mitta on täyttynyt`

Siihen auttaa vain Jeesus Kristus... Kaikkivaltias, kaikkitietävä ja kaikkialla läsnäoleva Taivaallinen Isä ja Pyhä Henki, joka on lohduttaja kaikessa.

Isän ja äidin kuoleman jälkeen, ei ole enää vanhempia, jonka puoleen kääntyä, joilta neuvoa kysyä ja joilta lohdutusta saisi. Lohdutuksen antajana toimii Pyhä Henki... Neuvonantajana Taivaaniskä... En usko, että se on huonompi vaihtoehto kuin maalliset vanhemmat..

Ihmisen ymmärryksen ja Jumalallisen ratkaisun yhteentörmäys

Mistä minä voin tietää, mitä Jumala tahtoo minun tekevän? Se lukee raamatussa, luen sen sieltä.
Mutta mitä jos ohje ei olekaan suoraan poimittavissa raamatusta? Liekö silloin parasta valita raamatullinen linja?  Vai odottaa ratkaisua rukouksessa? Tarkoittanee sitä, että minä en jauha rukouksen ritirampsuani vaan odotan kärsivällisesti ohjetta ylhäältä... olen hiljaa ja kuulostelen...

Mitäs jos onkin kaksi erimielistä uskovaa, joiden näkemys oikeasta ja väärästä poikkeaa toisistaan? Mitä jos yhteys heidän välillään on katkennut, rukouselämä hiipunut, esim avioparien välillä. Mitä jos toinen rukoilee ja toinen ei. Toinen saa vastauksen ylhäältä ja toinen ei, tai ei ymmärrä saamaansa vastausta tai ei halua ottaa sitä vastaan? Mitä silloin jää? Inhimillinen ratkaisu ja Jumalan armo.

Kuika monta avioliittoa on päättynyt näin? Kuinka monta ihmissuhdetta kadonnut kun toisen erilaisuutta tai eriävää mielipidettä ei olekaan kestetty? Ollaan oltu erimielisiä ja tuomittu toinen ylpeäksi tai ehkä jopa vääräuskoiseksi, kun ei ota vastaan minun oikeaa mielipidettäni tai tee niinkuin minä haluan/neuvon. Jumalalta saatu ratkaisu, jonka kokee omakseen, ei ole ihmisvoimin kaadettavissa, mutta sitä voidaan sujuvasti horjuttaa toisten toimesta... Oletko sä nyt ihan varma, että toi on Jumalasta?

Vaatii suunnatonta itsekuria toimia sen mukaan, minkä kokee Jumalalta saaneensa, vaikka muut sanoisivat sen vääräksi ja vaatisivat sinua toimimaan ihmissäännön mukaan, tottelemaan ihmistä.

Ketä sinä tottelet....?
Ap. t. 5:29 Mutta Pietari ja muut apostolit vastasivat ja sanoivat: "Enemmän tulee totella Jumalaa kuin ihmisiä.

Tämä on oivallinen ohjenuora sinulle, joka epäilet...

Mikä on sinun tapasi purkaa paineita?

Räyhäätkö lähimmäisillesi, käytkö heihin käsiksi, jos he eivät tottele? Panetko heidät ruotuun? Näytät mistä kana pissii? Sanot, missä kaappi seisoo?

Vai painutko piiloon tutkimaan motiivejasi, miksi minä reagoin näin voimakkaasti? Loukkaannuinko? Suutuinko? Miksi minussa nousee esiin väkivaltainen mieli? Miksi ihmeessä reagoin näin.... Auta Jeesus...

Itsensä kohtaaminen ei ole helppoa..

Rukoilin aikanaan Herralta, että paranisin haavoistani, että Hän näyttäisi minulle mikä on vialla ja mitä pitäisi panna pois. Hän todellakin näytti... Näin itsessäni niin paljon vikoja ja puutetta, että sen alle olisi sortunut. Aloin rukoilla, että Herra näyttäisi minulle, millainen Jeesus on... Ja sen rukouksen myötä olen saanut tutustua Jeesukseen, joka on rakastava, laupea, kiivas, rajukin, suorapuheinen, viisas, neuvova ja opastava ja varsinkin rohkea ja peloton jne...  

Peloton... 

Pelon voi istuttaa ihmistaimeen hyvin helposti. Varo sitä, varo tätä, älä sitä, älä tätä, hyi varo siitä tulee kipeäksi, älä laita käsiä suuhun, menee basilleja mahaan ja sairastut. Älä syö hiekkaa, siinä on kakkaa... Varo namusetiä ja tätejä. Luota itseesi, kun keneenkään muuhun et voi luottaa... Älä mene sinne, voit jäädä auton alle, älä koske siihen, siinä voi olla likaa/myrkkyjä. 

Ihminen voidaan opettamaan pelkäämään kipua, sairautta vain ylireagoimalla tilanteisiin, jotka vain vaatisivat viileää otetta kuten verenvuodon tyrehdyttäminen... Ei siihen tarvita dramatiikkaa, huutoa ja kauhistelua. Verta vuotaa ja se tyrehdytetään ja sillä sipuli. Lisäämällä draamaa saadaan kasvatettua pelkotiloja.

Miksi minä...?

Minulle sattuu ja tapahtuu koko ajan... Olen kuin kahden kuoren välissä... Uskovat ihmiset eivät hyväksy minua/ammattiani/valintojani - minua haukutaan anonyymisti blogeissa, uskovien foorumilla... Minusta on lähetetty kiertokirjeitä seurakuntiin ja varoiteltu, Kristilliseen mediaan ja varoitettu - nimettömällä kirjeellä. Työni puolesta minulta jatkuvasti on varastettu kirjottamiani tekstejä kauneussivustoiltani, minulta on varastettu mainetta, rahaa, tavaraa, tuotteita. Minua on käytetty hyväksi, yritykseni liikesalaisuuksia on varastettu ja käytetty kilpailijan hyväksi. Mainettani on mustattu sekä henkilökohtaista että yritykseni mainetta keskustelufoorumeilla. Minua on pilkattu uskoni tähden. Minua on pahoinpidelty, lapsiani on pahoinpidelty, lapseni on ollut koulukiusattu ja opettaja ei sitä myöntänyt moneen vuoteen, minua on haukuttu vanhempana, kasvatusmetodejani arvosteltu, haukuttu erilaisilla nimityksillä.. Mitä vielä... lista jatkuisi loputtomiin.

Voimme valita heittäydymmekö marttyyreiksi ja nielemme kaiken... vai olemmeko ihmisiä, jotka kostavat? Kannattaako kaikkien asioiden nieleminen?

Suutu tai muutu... Suutu ja muutu...

Suutu, mutta älä vie vihaasi yli... Sinulla on oikeus pitää puolesi, mutta ei tuhota toista. Sinulla on oikeus ajaa asiaasi, ja vaatia oikaisua, mutta ei ole oikein olla kostonhimoinen. Ef 4:26 sanoo: "Vihastukaa, mutta älkää syntiä tehkö." Älkää antako auringon laskea vihanne yli.

Tässä on meille oivallinen neuvo elämään... Suutu ja muutu...


sunnuntai 16. tammikuuta 2011

Köyhä mies...


Lueskelin miehelleni Saarnaajan kirjaa luvusta 9. Ja päästyäni viimeisiin jakeisiin, huomasin, että ne ovat jakeita, joita minun pitäisi hieman pidempään pohdiskella..

Eli jakeessta 13 ja siitä eteenpäin jäi mietityttämään minua ja niitä siis pohdin…

13 Tämänkin minä tulin näkemään viisaudeksi auringon alla, ja se oli minusta suuri: 14 Oli pieni kaupunki ja siinä miehiä vähän. Ja suuri kuningas tuli sitä vastaan, saarsi sen ja rakensi sitä vastaan suuria piiritystorneja. 15 Mutta siellä oli köyhä, viisas mies, ja hän pelasti kaupungin viisaudellaan. Mutta ei kukaan ihminen muistanut sitä köyhää miestä. 16 Niin minä sanoin: Viisaus on parempi kuin voima, mutta köyhän viisautta halveksitaan, eikä hänen sanojansa kuulla. 17 Viisaitten sanat, hiljaisuudessa kuullut, ovat paremmat kuin tyhmäin päämiehen huuto. 18 Viisaus on parempi kuin sota-aseet, mutta yksi ainoa syntinen saattaa hukkaan paljon hyvää.

Jakeessa 15 puhutaan köyhästä viisaasta miehestä, joka pelasti kaupungin viisaudellaan, mutta kukaan ihminen ei muistanut sitä köyhää miestä.

Miksi köyhän miehen viisautta halveksitaan eikä hänen sanojaan kuulla?

Köyhä mies = varaton mies

Tarkoittaako köyhä tässäkohtaa varatonta?

Jos ihminen on varaton, eikö hän voi olla viisas? Jos hän olisi viisas, niin olisiko hän varaton?

Me ajattelemme, ettei voi ainakaan viisas olla, koska on varaton…  Koska jos hän olisi viisas, hän ei olisi varaton, hänen elämänsä olisi toisenlainen ja toisenlaista… Mutta juuri aikaisemmin saarnaaja mietiskeli, että kaikkea voi sattua kaikille

Onko hän siksi epäuskottava koska on köyhä?

Uskotaanko rikasta miestä paremmin? Miksi?

Siksikö, että hänen menestyksensä näkyy ulkoisesti? Tekeekö rikkaus ihmisestä viisaan? Menestys voi olla vain ulkoista krumeluuria, vaikka ihminen olisikin täysin varaton tahi typerä. 

Perustanko minä kuvan ihmisestä hänen ulkoisen vaikutelman mukaan?

Pidän varakkaampaa tai ulkoisesti varakkaammalta näyttävää viisaampana kuin köyhää tai ulkoisesti vaatimatonta?

Kertooko habitus todellisuuden?

Isäni rakasti rentoja vaatteita, verkkareita ja collegeita. Liike- ja työelämästä päästyään hän vaihtoi kravaatin ja kauluspaidan verkkareihin.

Kerran isäni, mökiltä palattuaan, päättikin yllättää äidin ja lähti hakemaan Hakaniemen Hallista, Reinin Lihasta kunnon paistia ja muutakin lihaa. Isäni oli periaatteen mies ja koska hän oli juonut olutta, hän lähti matkaan bussilla.

Hallista palattuaan hän päättikin ottaa taksin, koska kantamuksia oli niin paljon ja meni taksiasemalle.  Taksikuski katsoi isäni mökkipartaa ja verkkareita ja kysyi: ”onks sulla varaa maksaa taksi”? Isäni äimistyi! Hän sanoi, että hänellä on niin paljon rahaa, että voisi tämän taksin ostaa ja löi kuskille rahatukon kouraan. Taksikuski meni ihan noloksi ja pyysi isältäni anteeksi.

Isäni mökkivaatteet ja –parta hämäsivät taksikuskia. Isä oli pahoillaan ehkä hieman loukkaantunutkin ja muistutti minua, että pukeutuminen tai muut ulkonäköön liittyvät asiat eivät saa vaikuttaa asenteeseemme tai käytökseemme kun kohtaamme ihmisiä.

Tarkoitetaanko tässä raamatunkohdassa vain rahallisesti köyhää?

Alkukieltä kun katsoin, siellä puhutaan sanasta, jonka merkitys on:  hölmö, typerä, tyhmä, narrimainen…

Köyhä mies = huumorimies

Jos ihminen on narrimainen eli pilailija, hauskuttaja, huumorimies… ja hän tekee sen tahallaan… Tai jos hän viljelee sarkasmia? Tai hän ilkkuu tai ilveilee… Pidetäänkö häntä helppoheikkinä ja sen tähden häneltä puuttuisi auktoriteettia…

Pidämmekö tällaista ihmistä moraalittomana ja pelkkänä hassuttelijana? Eikö tällaisella ihmisellä, jota ei huumorin takia oteta vakavasti, ole viisautta?

Köyhä mies = tyhmä mies

Tai ihminen, joka on tehnyt virheitä ja toiminut hölmösti, tyhmästi, typerästi… Jääkö hän virheensä takia tyhmäksi tai hölmöksi? Vai voiko hän virheistään huolimatta olla viisas ja vakavasti otettava?

Köyhä mies = vammainen mies

Entäpä jos ihmisellä on vaikka jokin vamma, esim. CP-vamma? Hän ei hallitse ruumistaan ja käyttää mahdollisesti sähköistä rullatuolia. Hänen kasvojen lihakset eivät ole hallittavissa, ehkä hänen ulkonäkönsä on meistä ”taviksista” poikkeava.

Pidätkö häntä vammansa tähden vähä-älyisenä, koska hän ei hallitse ruumistaan? Vammastaan huolimatta tämä ihminen saattaa olla koulutukseltaan ekonomi tai juristi. Hän saattaa olla älykkö.  Uskotaanko tällaista ihmistä, jos hän neuvoo? Syökö ulkoiset seikat hänen auktoriteettiaan? Viisauttaan?

Köyhä mies = ihminen vailla itsekuria

Jos ihminen ei saata itse ohjata itseään oikealla tavalla (hallitse ja pysty ohjaamaan järkeään, tahtoaan ja tunteitaan) ja sen tähden tekee elämässään virhevalintoja, häntä pidetään tyhmänä toimintansa tähden ja hän ei meidän mielestämme hallitse elämäänsä.

Menetämmekö tällaisten ihmisten viisaat sanat, halveksimalla heidän viisauttaan?

Jumala käyttää ketä tahtoo…

Olin kerran puhumassa kotikokouksessa, jossa järjestäjän ”vammainen” tytär alkoi puhua minulle, että tulen lähtemään Keniaan, Afrikkaan. Tämä oli vajaa vuotta aikaisemmin, ennen kuin Kenian lähetysmatkamme tehtiin.

Tätä tyttöä käskettiin olemaan hiljaa, hänen käytöstään pidettiin häiritsevänä mölinänä. Sanoin, että antakaa tytön puhua ja hän puhui Jumalalta tulleita tiedon sanoja minun elämääni.

Jos olisin katsonut tyttöä inhimillisin silmin ja ajatellut, että olisipa tuokin hiljaa, niin olisin menettänyt tämän ihanan Taivaallisen sanoman.

Tyhmäin päämiehen huuto

Jakeessa 17 puhutaan viisaitten sanoista, hiljaisuudessa kuultuja, on paremmat kuin tyhmäin päämiehen huuto.

Kuinka monta kertaa olet lukenut tämän kohdan?

Puhutaanko tässä tyhmästä päämiehestä vai päämiehestä, joka hallitsee tolloja/hölmöjä/röyhkeitä/ylimielisiä/kopeita?

Tyhmäin päämies on ihminen, joka johtaa väärällä asenteella olevia ihmisiä (ylimielisiä, kopeita, röyhkeitä (ylpeitä?)) . Huuto kuvastaa kovaäänistä omien tarpeiden täyttämisen pyytämistä.

Hiljaisuudessa kuullut viisaat sanat

Hiljaisuudessa kuullut viisaat sanat ovat niitä sanoja, jotka syvässä levossa, hiljaisessa asenteessa/sisäisessä rauhassa pureutuvat sydämeesi… hiljaisuudessa, jonka vietät Jumalan kanssa taivaallisissa.

Tällaisen hiljaisuudessa ja levossa sekä nöyrällä asenteella olevan ihmisen pyyntö kuullaan paremmin kuin ihmisen, joka ”kovaäänisesti” jopa monitahoisesti huutaa tarpeeseensa, muuttamatta mitään, oppimatta mitään, lopulta… ymmärtämättä mitään.

Viisaus vs. välineet

Miten ihmeessä tuossa viimeisessä jakeessa sanotaan noin hassusti?

Viisaus on parempi kuin sota-aseet, mutta yksi ainoa syntinen saattaa hukkaan paljon hyvää.

Totta on se, että viisaus on parempi kuin välineet, oli kyseessä sitten mikä tahansa sotaan tai rauhaan liittyvä, mutta mitä ihmettä tuo syntinen tähän liittyy?

Mitä tarkoittaa… yksi ainoa syntinen?

Alkukieltä katsoessani huomasin, että tässä kohtaa syntinen voi tarkoittaa montaa asiaa…
Synnin kautta ihmisen elämään tulee syyllisyys, tuomio ja rangaistus.

Syntinen tarkoittaa myös ihmistä, joka on hukannut fokuksensa… eli päämääränsä. Hänen huomion keskittämisensä on heikentynyt tai se on jopa kadonnut. Hän heiluu oikean ja väärän välillä erottamatta niitä toisistaan.

Taistelussa, oli se sitten hengellinen tai henkinen – päämäärän hukkaaminen voi olla kohtalokasta. Huomion herpaantuminenkin saattaa viedä sivuraiteelle tai jopa harhaan.  Se johtaa syntiin, aiheuttaa synnin ja häpeän.

Jos päämäärän hukkaa niin välineistä tulee turhat. Vaikka olisi maailman parhaimmat välineet, mutta hukkaa välineiden käytön kohteen, niin silloin kadotetaan se hyvä, mitä viisaudella voidaan saavuttaa.

Mikä sitten on viisautta?

On ihmisiä, jotka määrittelevät viisauden loppututkintojen kautta, ammatin kautta, arvostuksen kautta. On ihmisiä, jotka pitävät  taloudellisesti menestyviä ihmisiä viisaina. Kirjaviisaus, käytännön viisaus, tiedot, taidot… Viisautta on monenlaista…

Jumalan mielenmukainen viisaus

Mutta Jumalan mielenmukaista viisautta on nöyrä asenne (ei nöyristelevä) ihmisten ja Jumalan edessä. Kaikilta ja kaikesta voi oppia jotakin.  Viisautta on oppia ymmärtämään Jumalan tahto ja tehdä sen mukaan, oma osansa, jonka Herra meille itse kullekin on tarkoittanut.

Jeesuksen nimessä