sunnuntai 31. elokuuta 2008

31.08.2008

Tourneelta...

Olemme nyt olleet muutaman päivän kiertueella.
Lähdimme perjantaina aamupäivällä kohti Lievestuoretta, jossa oli jo perjantai-iltana ensimmäinen kokous. Opetin Kukninkaallisesta ajattelutavasta. Kokous oli mahtava! Saimme nähdä, kuinka Herra vahvisti monia. Eräs nainen täyttyi Pyhällä Hengellä ja sai kielet. Ihmiset kokivat voimallisesti Pyhän Hengen läsnäolon ja saimme totisesti nauttia Herran kirkkauden läsnäolosta.

Lauantaina opetin Kuninkaallisesta hallintavallasta. Ja taas voimallisia vapautumisia.
Sain myös julistaa profetian, joka minulle annettiin ennen lähtöä puhuttavaksi eri paikkakunnilla. Uskon, että Jumala tulee tekemään suuria Lievestuoreella.

Lievestuoreelta jatkoimma matkaa Pieksänmäelle, josta siis tätä blogia kirjoitan.
Olin aamulla 39,7 asteen kuumeessa. Olin jo ollut pari päivää, mutta nyt kuume oli jo niin korkea, että lähdimme mieheni kanssa käymään lääkärissä. Sain antibiootit ja yskänlääkettä.

Herra oli niin ihmeellinen, että sain tutustua Lievestuoreella erääseen naiseen, joka tunnustautui ylistäjäksi. Hän tuli palvelemaan meidän kanssamme. Tämä oli Jumalan antama rukousvastaus, koska minun ääneni oli käheä ja olin rukoillut perjantaina, että Herra lähettäisi ylistäjän avuksi. Tämä nainen tuli mukaamme myös tänne Pieksämäelle. Herran lähettämä ylistäjä ja rukousvastaus! Tämä yhteys tulee jatkossa säilymään ja sitä pidetään yllä.

Täällä opetin seitsemästä paikasta, jossa Jeesus vuodatti verensä. Avasin Jeesuksen verenvuodatusta ilmestyksen näköpiiristä ja mistä kaikesta meidät on oikeasti pelastettu, parannettu ja vapautettu.

Rukoilimme myös sairaiden puolesta. Herra on tosi ihana! Uskon, että Herra muuttaa myös Pieksämäen hengellistä ilmapiiriä näiden elävien, palavien kristittyjen kautta.
Saimme olla ensimmäiset puhujavieraat tässä uudessa paikassa. Saimme myös rukoilla menestystä. Kylvimme myös kymmenykset tähän seurakuntaan eli annoimme ensihedelmän ja siunasimme sen! Herra tekee uutta ja uudistaa vanhaa!!

Huomenna meillä on vapaapäivä ja iltapäivällä jatkamme matkaa Iisalmeen, jossa siis pidämme 2x2päivän kokoussarjat. Rukoilethan, että taivas on auki, ihmeet, merkit, parantumiset sekä voimalliset teot purkautuvat esiin taivaallisista.

Jeesuksen nimessä!

perjantai 29. elokuuta 2008

29.08.2009

Ystävyys....

Olen tässä viime aikoina miettinyt ystävyyttä...

Minulla on ollut monta hyvää ystävää. Tai niin olen ainakin ajatellut...

Kun olin pieni, en sopeutunut "tyttöjen" joukkoon, koska en osannut "seläntakanapuukottelua" eli ihmissuhdejuttuja. Olin "suoran toiminnan nainen, eli pihan paras heittämään kiviä...

Kun olin lapsi, minulla oli kaksi kaveria, jotka olivat vuoden ja kaksi itseäni nuorempia. Toinen varasti barbini vaatteet ja toinen lupasi leikkiä seuraavana päivänä kanssani, mutta kun kävin soittamassa ovikelloa ja pyytämässä häntä ulos leikkimään, hän olikin mennyt toisen (siis sen, joka varasti barbini vaatteet) kanssa ulos, vaikka olimme sopineet tietyn ajankohdan, jolloin menen hakemaan häntä leikkimään.

Lopulta minulle selvisi, että nämä kaksi olivatkin kavereita keskenään, mutta eivät halunneetkaan olla kanssani. Luulen, että se oli ensimmäinen "hylkäämisen kokemukseni"?!

Nyt kun olen aikuinen.... monet asiat ovat toisin... tai niin ainakin luulin...

Minulla on ollut ystäviä, joista moni "silloin uskontaipaleeni alussa" oli erittäin hyvä ystäväni neuvoen minua uskovaisen naisen elämään... mitä saa tehdä ja mitä taas ei saa...

Ystävyys jatkui juuri niin pitkään, kun silloinen mieheni (tapasin hänet(23v miehen) 17-vuotiaana tyttösenä) pahoinpiteli minut niin, että naapurit soittivat poliisin apuhin, koska hän repi minua tukasta ja potki minua ympäri vartaloa sekä kylkiluitani sen jälkeen kun hän oli ensin vetänyt minut "hellällä ja rakastavallaan tavalla" hiuksistani, makuuhuoneesta keittiöön ja kaatanut minut keittiön lattialle niin rakkaudellisesti, että jouduin huutamaan apua, johon uskosta osattomat naapurimme reagoivat soittamalla poliisit paikalle.

Tämä kaikki vain siksi, etten osannut paistaa makkarakastikkeen makkaroita tarpeeksi ruskeiksi. Silloinen exäni oli myös tarkka siitä, että palkkani meni suoraan hänen tililleen yhteiseen talouteemme. Hän myös mielellään jakoi palkkani muille uskoville ystävilleen, jotka olivat avun tarpeessa. Palkastani sain pitää 100 markkaa kuukaudessa omiin tarpeisiini. Hän juoksi ravintoloissa ja vieraissa naisissa ja minä lauloin seurakunnan ylistysryhmässä. Hänellä oli paremmat suhteet... ja minä olin se, jota kiellettiin palvelemasta seurakunnassa "Jumalan kunnian tähden", koska tekoni (siis ero) ei korottanut Herran nimeä.... Mutta pahoinpitelevä, ryyppäävä ja naisiin menevä puolisoni sai jatkaa palvelemistaan seurakunnan keskellä, koska hän oli uhri ja minä siis se "eroa hakeva pahis".

Nyt olen 42-vuotias. Minulla oli kaksi hyvää ystävätärtä. Toiseen tutustuin jo vuosia vuosia sitten. Hän nuhteli minua siitä, että aloin seurustella Arini kanssa (lopulta menin mieheni kanssa naimisiin). Hänen mielestään se oli synti, koska joka nai hyljätyn, tekee huorin. Vaikka Jumalan sana sanoo, että joka väkivalloin erotetaan avioliitostaan ja puoliso kivitetään huoruuden tähden, on Jumalan silmissä leski eikä eronnut....

Ystävävväreni mielipiteestä huolimatta halusin pitää häneen yhteyttä ja lähettelin "mitäsullekuuluu-tekstareita" ja soittelin "mitäsullekuuluu-soittoja", joihin ei tullut vastauksia.

Lopulta kun hääpäivämme sovittiin, en kutsunut ystävätärtäni häihimme, koska koin, ettei hän olisi kyennyt jakaa onneamme, koska hänen mielestään naimisiinmenomme ei ollut Jumalasta (meillä oli tosi pienet häät, alle 30 henkeä).

Sitten minulla oli/on toinen ystävätär. Kutsuin hänet häihimme jo "pane päivä muistiin"- ennakkokortilla .... Hän ilmoitti pari viikkoa ennen häitä, ettei hän kykene tulemaan perheensä kanssa, koska ovat heillä on piharemppa, ja he lähtevät mökille, ja sitten he ovat toisaalla... No se oli ihan ok. Hän lähetti ystävättärensä kanssa meille hulppeat kukat.... olin jälleen yhteydessä molempiin ystävättäriini, mutta lopulta kumpikaan ei enää vastannut ja ajattelin, että tällainen yksipuoleinen yhteydenpito alkaa tympimään, kun kyse on kuitenkin uskovista naisista.

Nyt aikaa on kulunut... ajattelen heitä kumpaakin lähes päivittäin. Ajattelen niitä ihania aikoja, jolloin naureskelimme puhelimessa ja jaoimme asioita toisillemme.

Mitä sitten tapahtui? En tiedä???

Olen kysellyt Herralta, mistä on kyse... enkö tajua jotakin?

Joskus yksinäisyys on tylsää... mutta...

Tiedätkö, että parhaimmat ystäväni ovat: entinen kollegani, joka ei tunne Jeesusta henkilökohtaisena Vapahtajanansa sekä eräs asiakkaani, joka jokainen kerta tultuaan hoidattamaan kätensä, halaa ja sanoo, että on niin ihana tulla teille ja nähdä sut.

Tämä panee minut oikeasti miettimään... hoidanko minä ihmissuhteeni? Jos hoidan, niin hoidanko hyvin? vai menenkö yli "rimaa hipoen"?

Olenko minä ystävä kenellekään? Huokuuko minusta Kristuksen rakkaus? Huokuuko se vain omasta mielestäni, mutta kukaan muu ei sitä huomaa? Rakastanko ystäviäni? vai onko rakkauteni itsestäni lähtevää ja omia tarpeitani täyttävää? Vai olenko valmis tinkimään omastani ystäväni elämän, elämäntilanteen, perheen tai olosuhteen tähden puhumalla Jumalallista järjestystä heidän elämäänsä? Vai rakastanko oman napanöyhtäni kaivelemista, unohtaen muut?

Joskus on ikävä, toisinaan ikävämpi!

torstai 28. elokuuta 2008

28.08.2008

Torstai on toivoa täynnä....

Tänään on oikeasti ollut hurja päivä.
Yöllä valvoin ja kuuntelin kun joku räjäytti sisäpihalla pommeja. 10 minuutin välein hirveitä pamauksia, ensin isoja ja sitten pieniä papatteja. Yritin kirjoittaa opetusta portaaleista, ovista ja porteista.. välillä sain sydärit kun pamahti. Lopulta soitin poliisille ja pyysin heitä tekemään jotakin. Kirjasin huvin vuoksi kellonajat ylös, milloin räjähdykset kuuluivat. Ensimmäinen tuli 00.42, 00.51, 01.01, 01.11, 01.20 jne.
Kesti kaksi tuntia soitostani ennenkuin kuulin poliisin ajavan pihalla. No siinä ajassahan räjäyttelijät olivat jo pinkoneet pakoon... jatkoin kirjoittamista.

Mieheni on tehnyt remonttia valtavalla kiireellä valmiiksi... vain sähkömies puuttuu...
Eli siitä jäi nyt sitten kiinni. Minä olen istunut koneella ja kirjoittanut opetuksia, tehnyt yhden kynsikorjauksen asiakkaalle, käynyt hakemassa JPn Santiksesta, tehnyt ruokaa, jutellut ja ollut henkisenä tukena pikkukundin huoneen siivoamisessa, pakannut tourneeta varten äänitysvehkeet, kameravehkeet, maksupäätevehkeet, opetusvehkeet, tietokonevehkeet, äänentoistovehkeet... vielä on pakkaamatta piano, nuotit ja vaatteet... ne on pakko jättää huomiseksi.

Sitten vielä Arin kanssa alettiin siivoamaan, ettei meidän luottolapsenvahti saa järkytystä remonttipölyn keskellä. Huono oli tulos, koska kello oli niin paljon, ettei enää voinut imuroida. Pyyhittiin kyllä pölyt ja tehtiin kaikki muu voitava.

Olin ihan onnessani, että JP sai tulla kotiin ennenkuin lähtee Lahteen AUKiin. Ja toisaalta myös siitä, että näin hänen kaveriaan pitkästä aikaa... Olen rukoillut molempien poikien puolesta.

Mutta pikemmittä puheitta hoitamaan miehen hiukset, että ovat siistit ennen reissua...

Matkan tapahtumista kuulet lisää, koska otan läppärin mukaan...

Tournee..... YES!!

Jeesuksen nimessä!

keskiviikko 27. elokuuta 2008

27.08.2008

Tournee lähestyy...

Olen ollut tässä jo pitkään ikäänkuin lähtökuopissa.

Herra on puhunut aiheista, joista mun tulee opettaa tourneen aikana sekä paikkakunnista, mitä niissä pitää opettaa ja mitä julistaa. Jokaiselle paikkakunnalle tietty sana tietystä syystä.

Oon ihan innoissani!

Vaikka monia mutkia onkin ollut matkassa, mutta se tietää vaan sitä, että hyvä reissu on tulossa.

Et muuten usko, että kuinka vaikeaa on saada täällä pääkaupunkiseudulla sähkömiestä.
Ollaan tehty kotona remonttia. Mieheni on huhkinut kahden huoneen kimpussa oikein urakalla. Kaikki saatiin muuten valmiiksi, mutta sitten odoteltiin sitä sähkömiestä.

Olen monasti miettinyt, että olisi pitänyt käydä joko putkimies- tai sähkömies-koulutus. Molemmille ammattiryhmille riittää töitä pilvinpimein...

Talonyhtiössämme kun tehtiin WC-remontti, kilpailutettiin useita putkifirmoja. Hinnat oli todella korkeita ja tekijää oli vaikea löytää. Samoin nyt huomattiin sama homma sähkömiehen kanssa.

Onko niin, että kaikki haluavat yliopistoihin ja näistä ammattilaisista, jotka omaavat "kädentaitoja" on huutava pula. Pitää ihan miettiä, mihin lastansa kannustaa... akateemikoksi vai hyväpalkkaiseksi käsityöntekijäksi?

Näinhän se on....

On monia Jumalalan sanan opettajia, jotka eivät koskaan astu tehtäväänsä. Heistä on taivasten valtakunnassa huutava pula. Monet haluavat "helpoille paikoille", jossa Herralle annetaan yläpää, mutta ei muuta... Entä sitten kun pitääkin antaa koko elämänsä? Onko meistä antajiksi? Vai haluammeko pitää itsellämme osan...?

Rakas Taivaallinen Isä, haluan tässä hetkessä antaa henkeni, sieluni (järki, tahto ja tunteet) sekä ruumiini Sinun käyttöösi. Lähetä sinä minut tekemään sitä, mitä haluat minun tekevän. Auta minua kukistamaan Sinussa, Jeesus omat intressini, jotta minun ajatukseni olisivat Sinun ajatuksiasi. Vaikuta minussa tekeminen ja tahtominen Sinun tahtosi mukaan.

Jeesuksen nimessä!

keskiviikko 20. elokuuta 2008

19.08.2008

Ystävättäreni perheineen kävi tänään meillä kylässä. Oli ihanaa istua, kahvitella ja ennenkaikkea rukoilla yhdessä ja rakentua yhteisestä uskosta.

Pariskunnalla oli mukana pieni, alle vuoden ikäinen lapsi. Suloinen pieni poika.
Mieheni haki lapselle nallekarhun (meillä kun nämä lelut on jo "menneen talven lumia", kun pojat on jo isoja... niin leluja ei oikein enää ole, mutta nalle löytyi). Se on hauska nalle.... kun masusta painaa, se alkaa laulaa ja kun kuonosta rutistaa, se pöröttää... eli tosi hieno nalle.

Pieni poika ei oikein jaksanut kiinnostua nallesta, vaikka se meidän aikuisten mielestä tosi hieno, upea ja on varustettu "kaikenlaisilla kivoilla jutuilla".

Olin, pari päivää sitten, saanut postissa erään lähetyksen, joka oli pakattu pahvilaatikkoon. Pahvilaatikon sisällä oli täyte- ja suojana käytetty sellaisia keveitä ja ilmavia, "nitiseviä" vaahtomuovin palasia.

Pikkupoika huomasi laatikon ja annoimme sen hänelle.

Se olikin sitten tosi hauska lelu. Hän heitteli niitä nitiseviä täyteaineita pitkin ruokasalia ja pojan äiti keräsi niitä sitämukaa takaisin pahvilaatikkoon. Ja tämä jatkui ja jatkui. Paloja tunnusteltiin, yritettiin jopa maistella... Mutta ennenkaikkea pakkauksesta nautittiin.

Illalla juteltiin mieheni kanssa ja sanoin, että mua puhutteli tosi paljon tämä ystäväperheemme pienokainen. Ja hänen kauttaan se, että meidän tulisi olla lasten kaltaiset, sanoo raamattu, Jumalan sana, koska lasten kaltaisten on taivasten valtakunta (Matt 19:14).

Meillä voi olla aikuisten lelut (luksusautot, upeat talot, hulppea koti, "vimpanpäälle" veneet, jokavuotinen etelänmatka, remontoitu ja moderni kesämökki "kaikilla herkuilla" yms yms), jotka eivät kuitenkaan tyydytä meidän sisäistä tarvettamme.

Pahvilaatikko, joka kuvaa tavallista ja arkipäiväistä, vaatimatonta ruskeaa boksia, jossa oli sisällä käytännölliset muovipehmusteet... eli TVK (Tinan vapaa käännös) meidän tulisi nauttia ihan tavallisista, arkipäiväisistä ja yksintertaisista asioista, jotka tekevät meidät lasten kaltaiseksi, nöyriksi vastaanottamaan asiat... nimenomaan Taivaalliset asiat, yksinkertaisina ja järkeilemättä, sellaisina, kuin ne on Jumalan sanaan - raamattuun kirjoitettuna.

Se kuvastaa myös evankeliumin yksinkertaisuutta! Mikään maailman antama: suuret tulot, status, työn näennäinen mielekkyys, elintaso, ystävien mielipiteet ja perheen odotuksien täyttäminen tai muu vastaava asia, ei pysty täyttämään sitä aukkoa, tyhjää koloa sinun sydämessäsi. Vain yksin Jeesus ja Hänen kauttaan sinuun kohdistuva Jumalan rakkaus pystyy tyydyttämään sinun kaikki tarpeesi!

Jeesus rakastaa sinua ja haluaa pelastaa, parantaa ja vapauttaa sinut kaikesta monimutkaisuudesta, täyteen yksinkertaisuuteen, joka kuitenkin on paljon suurempaa viisautta kuin mikään koulutus voisi sinulle antaa... sydämen viisautta, joka tulee taivaallisista!

Jeesuksen nimessä!

maanantai 18. elokuuta 2008

17-18.08.2008 välinen yö

Iltaa tai huomenta...

Olin lauantaina opettamassa toiseksi viimeistä Johtajuuskoulun jaksoa Lappeenrannassa.
Et muuten usko, kuinka paljon rakastankaan opettamista. Kun saan itselleni rakkaista aiheista, joista Isä on "kädestäpitäen" opettanut Pyhän Henkensä kautta.

Tavallaan on hieman haikea olo siitä, että sekä Helsingin kakkonen, Turun ja Lappeenrannan Johtajuuskouluissa on jäljellä enää viimeinen eli kuudes jakso. On ollut niin mahtavaa jakaa teidän kanssanne elämä... sekä sinun että minun. Ollaan tultu tutuiksi, läpinäkyviksi, ystäviksi! Mitä muuta Jeesus vielä tahtoisi kuin keskinäistä rakkautta ja kunnioitusta... Sitä olen näissä kaikissa paikoissa saanut kokea. Olen iloinen jokaisesta "mukana roikkuneesta", jotka ovat sitkeästi jaksaneet kuukaudesta toiseen taivaltaa ja panna itsensä likoon. Eli nyt syksyllä valmistuvia on n 25.

Tänään tein ALFA-kurssin mainoksia ja kirjoittanut saatteita ja täyttänyt kirjekuoria, lähiseurakuntiin, jos ottaisivat ilmoitustaululleen ilmoituksen uuden kurssin alkamisesta. Eli jos siis haluat tulla oppimaan uskon perusteita, niin ilmoittaudu fightforsalvation(at)welho.com tai soita Arille... numero löytyy nettisivuiltamme: www.fightforsalvation.fi

ALFA-kurssi alkaa 8.9 ja jatkuu 11 viikkoa... Välillä pidämme kokonaisen viikonlopun, jonka aikana opetamme Pyhästä Hengestä. Tervetuloa mukaan!

Olen istunut koneella ja kirjoittanut myös Partnerikirjettä. Partnerikirje on Uutiskirjettä syvempi tai pikemminkin läheisempi kirje, jossa jaan Partnereittemme kanssa FFS:n intiimejä uutisia missä mennään... Koska olemme sitoutuneet rukoilemaan päivittäin partnereittemme puolesta, sisältää kirje myös tärkeimpiä rukouspyyntöjämme.

Olen ollut hyvin "herkkänä" viimeiset päivät. Eräällä ystävälläni on avioliitossaan ongelmia ja se on koskettanut minua hyvin syvästi. Ymmärsin, että Herran Henki minussa on antanut Jumalan mielenmukaisen murheen kannettavaksi... Eli rukoustaakan tämän pariskunnan ja heidän perheensä puolesta. En halua, että vihollinen vie voiton, joten olen julistanut Jumalallista järjestystä heidän liittoonsa!

Nämä ovat jotenkin niin vaikeita asioita...

Mietimme tänään mieheni kanssa heidän tilannettaan ja sovimme myös omista pelisäännöistämme. Haluamme palvella yhdessä, matkustaa yhdessä, rukoilla yhdessä, olla yhdessä. Emme halua antaa viholliselle mitään mahdollisuutta erillään olemisen tähden, kiusata meitä tai saattaa mietä hankalaan tilanteeseen. Teemme tätä työtä yhteisestä näystä ja yhdestä sydämestä, yhdessä ja yhdessä Kristuksen kanssa.

Rukoilen, että aviopuolisot viettäisivät laatuaikaa toistensa kanssa. Tekisivät yhdessä asioita ja huomioisivat toisiaan. Rukoilemme avioliittojen puolesta!

Jeesuksen nimessä!

tiistai 12. elokuuta 2008

12.08.2008

On tosi kiva ollut palata arkeen...

Puhkun intoa kirjoittaa. Olen tänään saanut aikaiseksi uutiskirjeen, jossa käyn läpi Urbaania Unelmaa ja tulevaa Tourneeta. Lisäksi sain laitettua kirjanpitäjälle paperit valmiiksi ja hoidettua jalkani.... nii-in - hoidettua jalkani.

Odotan kovasti huomista päivällistä, johon kutsuttiin UU:ssa jättäytyneitä ihmisiä. Hienoa nähdä heitä!!

Mutta...........
Parasta tässä päivässä oli erityisesti kaksi asiaa:
1. kun pikkukundini voitti jälleen kerran yhden peloistaan. Ja
2. kun esikoispoikani suoritti armeijassa komppanjansa parhaimman tuloksen johtajatehtäväradalla.

Olen molemmat poikani antanut Herralle. Vanhemman heti uskoontuloni jälkeen ja nuoremman jo masussa ollessaan.

Molempien kasvukipuja olen katsellut ja voittoja julistanut. Välillä kovaan ääneen mesonnut, raivonnut ja huutanut, itkenyt ja paastonnut, että vihollinen päästäisi irti.

Se on ollut etuoikeutettu paikka... olla siis äiti! Saaden rukoilla lastensa puolesta! Kun näitä nopeatempoisia rukousvastauksia tulee, niin niistä kiittää Ylimäärän Jumalaa, Mahtavaa Isää, Kaikkivaltiasta Hallitsijaa, Tuomaria, joka on aina läsnä ja ennen kaikkea Viisauden lähdettä, josta on tullut ja on tuleva, Jeesuksen kautta, kaikki se, mitä elämään ja olemiseen tarvitaan.

Kiitos Ihana Jeesus!

maanantai 11. elokuuta 2008

11.08.2008

Jälleen kerran on ilta vaihtunut jo yöksi ja talo hiljentynyt.

Aika on siis kirjoittamisen...

Urbaani Unelma alkoi viime keskiviikkona. Kokoukset olivat aivan mahtavia.
Kalevi Lehtinen on niin rakastettava evankelista ja hänen tapansa kietoa ihminen Jeesukseen ja Isän rakkauteen on niin hämmästyttävä.

Arjen tilanteet, oman elämän peilaaminen ja Jumalan sanan tuntemus yhdessä tekevät tästä Jumalan miehestä mahtavan sielujen kalastajan.

Saimme myös kuulla Ruotsissa asuvaa ja Itävallasta kotoisin olevaa Johannes Amritzer:a, joka on kansainvälisen Mission SOS -lähetysjärjestön (Evangelical Mission SOS International) perustaja ja johtaja sekä toimii Harvest Center -seurakunnan johtotiimissä Tukholmassa.

Hän oli railakas puhuja, jonka raamatun opetuksista ei jäänyt vähääkään epäselväksi, niin hyvin hän piirsi ne meille mielikuvaksi. Nopeatempoinen ja dynaaminen reilu kolmekymppinen, paljon nähnyt ja kokenut puhuja, jolle Jumalan kirkkauden kokemus ei jäänyt pelkäksi kokemukseksi vaan haluksi levittää ilosanomaa kaikkialle.

Uskoontulleita useita kymmeniä kokousten aikana, kymmenisen kadulta raportoitua uskoontuloa, satoja parannuksen tehneitä ja rakkaussuhteen Kristukseen uudelleen virittäneitä.

Jeesus elää ja sen näimme ja koimme moneen kertaan näiden päivien aikana.

Näiden iltakokousten lisäksi olimme lauantaina Kolmen sepän patsaalla Helsingin keskustassa jakamassa ilmaista kahvia ja mehua sekä rukoilemassa ihmisten puolesta.

On ollut todella ilo nähdä, kuinka tiimiläisistä jokainen on nauttinut olla mukana näin mahtavassa tapahtumassa.

Me Arin kanssa saimme olla myös iltakokouksien aikana olla keskustelemassa ja kutsumassa ihmisiä päivälliselle ensi keskiviikkona 13.8, jolloin järjestetään uusille uskoville yhteinen tapaaminen.

Olemme myös sitoutuneet rukoilemaan näiden ihmisten puolesta ja olemaan heihin yhteydessä sekä auttamassa heidät alkuun uskon tiellä ja solmiessa uskovien yhteyttä.

Kiitos Jeesus siitä, että oot niin IHANA!

Jeesuksen nimessä...

tiistai 5. elokuuta 2008

05.08.2008

Hei....

oletkos ihmetellyt missä blogitekstit tönöttää?
No ei ole kyllä tekstit tönötellyt....

Olen saanut ihanasti ideoida ihan toisenlaisia asioita.
Pää käy kuin viimeistäpäivää. Olen suunnitellut tourneen mainokset, kirjoittanut opetuksia, mietiskellyt sanaa, ylistellyt ja puuhastellut puolisoni ja Jonen kanssa.
Mökkeillyt, suunnitellut ja sisustanut.

Ari aloitti tekemään remonttia Jonen uudessa huoneessa ja minä olen suunnitellut toimistohuonetta/studioa valmiiksi keskimmäiseen makuuhuoneeseen. Paljon on päässä visioita, vaikkakin toisenlaisia ja nyt sisustukseen ja remontointiin liittyviä. Se on kuin profetaalisia tekoja siitä, että uusia juttuja syntyy ja muutosta tapahtuu ihan hengellisestikin.

Kirjoittelin aikaisemmassa blogitekstissäni luovuudesta tai sen puutteesta, mutta muutoshan oli jo silloin tullut ja nyt se on ollut käytännössä todettavissa, ottaen huomioon sen, mitä olen saanut aikaan vaikkakin vasta ajatuksen ja suunnitelmien tasolla. Siitä on vielä tovi toimintaan.

Odotan innolla tulevaa, elokuun lopussa alkavaa, tourneeta.... mutta sitä ennen me osallistumme Urbaaniin Unelmaan täällä pääkaupunkiseudulla. Lupauduimme Arin kanssa palvelemaan joka iltakokouksessa (ja tarvittaessa myös päivälläkin).

Siitä tulen todennäköisesti kirjoittamaan ihan piankin lisää.. lähipäivinä siitä, mitä Urbaanissa on tapahtunut eli mitä Herra siellä on tehnyt.

Olemme myös lupautuneet mennä kadulle lauantaipäivällä ennen kokousta, kohtaamaan ihmisiä ja tietenkin rukoilemaan heidän puolestaan.

Puhkun intoa !!

Kiitos Jeesus lomasta ja täydellisestä irtiotosta ja ajasta perheen kanssa.

Nähdään Urbaanissa!