Luet todennäköisesti tätä keskiviikkoaamuna 29.4....
Minä olen valvonut 28-29.4 välisenä yönä (jolloin tätä tekstiä kirjoitan)...
Kirjanpitopaperit piti laittaa valmiiksi ennen aikaansa, koska ollaan kolmatta viikkoa pois Suomesta, joten pakkaaminen on jäänyt nyt sitten aamulle.
Tein vielä viimeisiä päivityksiä puhelimeen, lähinnä yhteystietoja, laitoin esitteet kokouksista Facebookiin Fight For Salvationin sivuille siellä.
Tsekkasin opetukset ja raamatut valmiiksi käsimatkatavaroihin.
Katsos... ilman vaihtovaatteita voi hyvinkin olla, mutta jos raamattu katoaa, opetukset muistiinpanoineen, niin se olisi kyllä katastrofi.
Ari tuolla huhkii pehmoleluja matkalaukkuun ja varmaan istuu laukun päällä, että saisi sen kiinni... ainakin ähellys ja papatus sieltä kuuluu :)
Nyt tsekkaan passit ja paperit, rokotuskortit ym matkustusasiakirjat...
Sitten on pakko vielä tyhjentää sänky ja ajatella huomenna pakattavia vaatteita ja vasta sen jälkeen pääsen nukkumaan.
Aamulla sitten loput.
Kone on mukana, joten saat varmaankin blogiin jo ensimmäisiä tuntumia... törmätä voit minuun myös Facebookissa.
Tässä vielä yksityiskohtainen ohjelmamme.
1.5 palaveripäivä, jossa käymme crusadetta läpi
2.5 lasten palvelemista, lelujen jakoa
3.5 sunnuntain jumalanpalvelus
4.5 Pastoreiden/leadereiden konferenssi
5.5 Pastoreiden/leadereiden konferenssi
6.5 kaupunkikierros, katuevankeliointia
7.5 aamupäivä - ovelta ovelle evankeliointia
7.5 iltapäivä – sairaalavierailu
8.5 Pastoreiden/leadereiden konferenssi Nyamirassa
9.5 Pastoreiden/leadereiden konferenssi Nyamirassa
10.5 sunnuntain jumalanpalvelus Nyamirassa ja paluu Kisumuun
11.5 matka Masai Maraan
12.5 Kisumun nähtävyydet
13.5 ovelta ovelle evankeliointia
14.5 iltapäivällä läksiäisjuhla
15.5 siirrymme Nairobiin
16.5 herätyskokoukset Murangassa
17.5 Herätyskokoukset Murangassa
17.5 paluu Nairobiin
18.5 lähtö aamukoneella Suomeen
Kiitos, että jaksat rukoilla puolestamme!
Jeesuksen nimessä
keskiviikko 29. huhtikuuta 2009
perjantai 24. huhtikuuta 2009
24.04.2009
Lähtöpäivät vähenevät... Enää viisi päivää lähtöön....
Olen ihan innoissani Kenian matkastamme!
Alunperinhän meidän piti mennä kahdeksi viikoksi Kisumuun, mutta suunnitelmiin tulikin muutoksia. Tarkoituksemme oli Kisumun lähetysmatkan jälkeen viettää neljä päivää Nairobissa, mutta me menemmekin Nairobin sijaan Murangaan pitämään kokouksia.
Aloitamme lähetysmatkan Kisumusta. Toukokuun 8-10 päivä menemme pitämään kokoussarjan myös Nyamiraan, joka sijaitsee n. 200km Kisumusta etelään. Nyamirasta palaamme takaisin Kisumuun, jossa kierrämme kaduilla ja kodeissa kohtaamassa ihmisiä sekä opetamme ja palvelemme mm. Pastori Geoffreyn seurakunnassa.
Kisumusta jatkamme matkaa Nairobiin, josta matkamme jatkuu Murangaan. Murangassa pidämme herätyskokouksen 16.5 ja 17.5 sunnuntaijumalanpalveluksen, jonka jälkeen palaamme Nairobiin ja 18.5 aamulla lähtee lentomme takaisin kotiin.
Matka on todella tiivistahtinen. Joka päivälle on varattu jotakin. On vain kaksi vapaapäivää koko matkan aikana. Joten kiitos, että rukoilette turvallisuutemme puolesta kaikilla tavoin. Tarvitsemme esirukoustanne.
Viemme myös avustuksia... joten jos sinulta löytyy pehmoleluja tai pieniä lehtiöitä ja kyniä lapsille sekä silmälaseja, vanhojakin... niin meille voi niitä lähettää tai tuoda 27.4 mennessä, osoitteeseen: Fight For Salvation, Porvarintie 3 B, 00750 Helsinki.
Jeesuksen nimessä...
Olen ihan innoissani Kenian matkastamme!
Alunperinhän meidän piti mennä kahdeksi viikoksi Kisumuun, mutta suunnitelmiin tulikin muutoksia. Tarkoituksemme oli Kisumun lähetysmatkan jälkeen viettää neljä päivää Nairobissa, mutta me menemmekin Nairobin sijaan Murangaan pitämään kokouksia.
Aloitamme lähetysmatkan Kisumusta. Toukokuun 8-10 päivä menemme pitämään kokoussarjan myös Nyamiraan, joka sijaitsee n. 200km Kisumusta etelään. Nyamirasta palaamme takaisin Kisumuun, jossa kierrämme kaduilla ja kodeissa kohtaamassa ihmisiä sekä opetamme ja palvelemme mm. Pastori Geoffreyn seurakunnassa.
Kisumusta jatkamme matkaa Nairobiin, josta matkamme jatkuu Murangaan. Murangassa pidämme herätyskokouksen 16.5 ja 17.5 sunnuntaijumalanpalveluksen, jonka jälkeen palaamme Nairobiin ja 18.5 aamulla lähtee lentomme takaisin kotiin.
Matka on todella tiivistahtinen. Joka päivälle on varattu jotakin. On vain kaksi vapaapäivää koko matkan aikana. Joten kiitos, että rukoilette turvallisuutemme puolesta kaikilla tavoin. Tarvitsemme esirukoustanne.
Viemme myös avustuksia... joten jos sinulta löytyy pehmoleluja tai pieniä lehtiöitä ja kyniä lapsille sekä silmälaseja, vanhojakin... niin meille voi niitä lähettää tai tuoda 27.4 mennessä, osoitteeseen: Fight For Salvation, Porvarintie 3 B, 00750 Helsinki.
Jeesuksen nimessä...
maanantai 20. huhtikuuta 2009
20.04.2009
Hyvää iltaa ja huomenta....
Kävimme tänään, Arin kanssa, lääkärissä hakemassa tarvittavat rokotukset sekä lääkekuurit Kenian lähetysmatkaa varten.
Olimme ihan kauhistuneita, kuinka lääkäri, rokotteet, malaria- ja vatsa(=ripuli)lääkkeet ja särkylääkkeet sekä desifiointiaineet tekivät yhteensä lähes 600 euroa.
Emme olleet ollenkaan varautuneet näin suureen summaan. Mutta toisaalta.... Nyt on suojaa 10:ksi vuodeksi. Ainoastaan aivokalvontulehdukseen saatu rokote on voimassa, muista poiketen vain 5 vuotta. B-hepatiittirokotus, joka (minulle) tullaan pistämään vasta Kenian matkan jälkeen, yhdistettynä A-hepatiittirokotukseen, antaa suojan loppuelämäksi. Keniaan ja Tansaniaan ei pääse ilman keltakuumerokotusta, joka on Malarian jälkeen toiseksi tappavin tauti Afrikassa. Siihen vaaditaan erillinen todistus (sama pätee Tansaniaan. Rokotustodistus tsekataan rajalla).
No onhan se totta, että viisautta on, silloin kun menee kaikkein köyhimmille alueille sekä sairaiden keskuuteen (sairaalavierailut), rokotuttaa itsensä. Ei ole hauskaa, jos vihollinen pääsee iskemään "vyön alle" juuri silloin kun sinun pitäisi olla terävimmilläsi...
Ari sai tänään kolme rokotusta (piikkiä) ja minä vain yhden... mutta matkamme jälkeen minun pitää mennä rokotuttamaan itseni vielä hepatiitti B:tä vastaan (kaksi kertaa), koska koskaan ei tiedetä, mihin tai millaisiin tilanteisiin joudumme orpokodeissa ja sairaaloissa.
Olen ihan innoissani matkasta! Odotan Herran tekevän suuria, ihmeellisiä tekoja!
Tuntuu siltä, että nälkä kasvaa syödessä... Eli odotan Isän tekevän yhä vain suurempia tekoja. Halvaantuneiden raajojen ennalleen asettaminen ei ole vielä kaikki! Tiedän, että kuolleita tulee heräämään, herää ja herätetään.
Tällainen Jumalallinen, yliluonnollinen toiminta, ei tule rajoittumaan enää pelkästään Afrikkaan, vaan se tulee leviämään yli maan piirin, kaikkialle.
Raamatussa sanotaan: Ensimmäiset tulevat viimeiseksi (Matt. 20:16 Näin viimeiset tulevat ensimmäisiksi ja ensimmäiset viimeisiksi.").
Tämä ei kuvasta pelkästään ihmetekoja vaan se kuvastaa apostolista palvelutyötä. Apostolien aika oli juuri Jeesuksen kuoleman ja ylösnousemuksen jälkeen. Ja se tulee olemaan myös viimeinen, juuri ennen Jeesuksen toista tulemista.
Apostolien aikaan tapahtui yliluonnollisia asioita ja niistä raamattu meille kertoo. Nyt olemme astuneet jo apostoliseen aikaan. Ihmeet ja merkit ovat ilmestyneet nähtäviksi ympäri maailmaa.
Jumala on kaikkialla läsnäoleva Jumala, joten näitä tunnustekoja näemme ja tulemme näkemään, enenevässä määrin, ympäri maailmaa, yli maanosien rajojen, yli maan rajojen, yli kirkkokuntien. Koska nyt, aina ja iankaikkisesti vaikuttaa sama Jeesus, joka kuoli, haudattiin ja ylösnousi Vapahtajanamme ja jokainen, joka Häneen, Jeesukseen uskoo, ei ikinä huku (Joh 3:16) vaan hänellä tulee olemaan iankaikkinen elämä (tässä ei muuten eritellä kirkkokuntia, kuppikuntia tai muitakaan "kuntia").
Tätä me odotamme, ja tätä me rukoilemme! Tapahtukoon Sinun tahtosi myös täällä maan päällä (Aasia, Afrikka, Pohjois-Amerikka, Etelä-Amerikka, Eurooppa, Australia) niinkuin taivaassa!
Jeesuksen nimessä...
Kävimme tänään, Arin kanssa, lääkärissä hakemassa tarvittavat rokotukset sekä lääkekuurit Kenian lähetysmatkaa varten.
Olimme ihan kauhistuneita, kuinka lääkäri, rokotteet, malaria- ja vatsa(=ripuli)lääkkeet ja särkylääkkeet sekä desifiointiaineet tekivät yhteensä lähes 600 euroa.
Emme olleet ollenkaan varautuneet näin suureen summaan. Mutta toisaalta.... Nyt on suojaa 10:ksi vuodeksi. Ainoastaan aivokalvontulehdukseen saatu rokote on voimassa, muista poiketen vain 5 vuotta. B-hepatiittirokotus, joka (minulle) tullaan pistämään vasta Kenian matkan jälkeen, yhdistettynä A-hepatiittirokotukseen, antaa suojan loppuelämäksi. Keniaan ja Tansaniaan ei pääse ilman keltakuumerokotusta, joka on Malarian jälkeen toiseksi tappavin tauti Afrikassa. Siihen vaaditaan erillinen todistus (sama pätee Tansaniaan. Rokotustodistus tsekataan rajalla).
No onhan se totta, että viisautta on, silloin kun menee kaikkein köyhimmille alueille sekä sairaiden keskuuteen (sairaalavierailut), rokotuttaa itsensä. Ei ole hauskaa, jos vihollinen pääsee iskemään "vyön alle" juuri silloin kun sinun pitäisi olla terävimmilläsi...
Ari sai tänään kolme rokotusta (piikkiä) ja minä vain yhden... mutta matkamme jälkeen minun pitää mennä rokotuttamaan itseni vielä hepatiitti B:tä vastaan (kaksi kertaa), koska koskaan ei tiedetä, mihin tai millaisiin tilanteisiin joudumme orpokodeissa ja sairaaloissa.
Olen ihan innoissani matkasta! Odotan Herran tekevän suuria, ihmeellisiä tekoja!
Tuntuu siltä, että nälkä kasvaa syödessä... Eli odotan Isän tekevän yhä vain suurempia tekoja. Halvaantuneiden raajojen ennalleen asettaminen ei ole vielä kaikki! Tiedän, että kuolleita tulee heräämään, herää ja herätetään.
Tällainen Jumalallinen, yliluonnollinen toiminta, ei tule rajoittumaan enää pelkästään Afrikkaan, vaan se tulee leviämään yli maan piirin, kaikkialle.
Raamatussa sanotaan: Ensimmäiset tulevat viimeiseksi (Matt. 20:16 Näin viimeiset tulevat ensimmäisiksi ja ensimmäiset viimeisiksi.").
Tämä ei kuvasta pelkästään ihmetekoja vaan se kuvastaa apostolista palvelutyötä. Apostolien aika oli juuri Jeesuksen kuoleman ja ylösnousemuksen jälkeen. Ja se tulee olemaan myös viimeinen, juuri ennen Jeesuksen toista tulemista.
Apostolien aikaan tapahtui yliluonnollisia asioita ja niistä raamattu meille kertoo. Nyt olemme astuneet jo apostoliseen aikaan. Ihmeet ja merkit ovat ilmestyneet nähtäviksi ympäri maailmaa.
Jumala on kaikkialla läsnäoleva Jumala, joten näitä tunnustekoja näemme ja tulemme näkemään, enenevässä määrin, ympäri maailmaa, yli maanosien rajojen, yli maan rajojen, yli kirkkokuntien. Koska nyt, aina ja iankaikkisesti vaikuttaa sama Jeesus, joka kuoli, haudattiin ja ylösnousi Vapahtajanamme ja jokainen, joka Häneen, Jeesukseen uskoo, ei ikinä huku (Joh 3:16) vaan hänellä tulee olemaan iankaikkinen elämä (tässä ei muuten eritellä kirkkokuntia, kuppikuntia tai muitakaan "kuntia").
Tätä me odotamme, ja tätä me rukoilemme! Tapahtukoon Sinun tahtosi myös täällä maan päällä (Aasia, Afrikka, Pohjois-Amerikka, Etelä-Amerikka, Eurooppa, Australia) niinkuin taivaassa!
Jeesuksen nimessä...
sunnuntai 19. huhtikuuta 2009
18-19.04.2009
Kiitos Jumalalle Hänen hyvyydestään!
Herra tekee ihmeellisiä asioita! Saan jatkuvasti ihmetellä sitä, mitä Herra tekee.
Juuri uutiskirjeen julkaisemisen jälkeen sain viestin eräältä pastorilta. Hän kertoi välittäneensä tietoni eräälle ystävälleen Keniaan, joka toimii siellä pastorina. Tämä pastori lähetti kutsun puhumaan seurakuntaansa, joten yritämme järjestää Kisumun-matkamme yhteyteen myös visiitin Nairobin pohjoispuolelle, vierailemaan heidän seurakuntaansa.
Rukoilin joitakin päiviä sitten, että Herra, sä näet, miten meidän on vaikeaa saada kasaan matkarahoja ja varoja myös videokameran hankintaan. Herra, nää matkat on Sinun matkojasi, eikä meidän lomamatkoja, Herra, auta meitä....!
Saimme pari päivää sitten soiton, jossa eräs veli halusi lahjoittaa meille kameran, jonka käyn noutamassa tulevana maanantaina. Se on suuri kiitosaihe, koska matkarahojen kokoon kerääminen on tuottanut todellakin vaikeuksia ja niiden lisäksi videokameran hommaaminen olisi tehnyt valtavan loven budjettiimme.
Vaikeudet matkarahojen kokoon saamiseksi ovat johtuneet mm. siitä, että minulta on lähtenyt asiakkaita pois, koska en halua tehdä pimeää työtä. Aikaisemmissa blogeissa kirjoitin juuri ko. aiheesta, koska minun on ollut todella vaikea ymmärtää, miksi ihmiset haluavat maksaa pimeästi tai edes suostuvat pimeisiin töihin.
25 vuotta liike-elämässä ja vieraan palveluksessa, jolloin verot, tellit ja lellit on maksettu työnantajan toimesta automaattisesti.... Raamatun opettajana olen erityisen perillä siitä, mitä Sana sanoo Jumalan mielenmukaisesta taloudenhoidosta. Joten minulle on luonnollista, että verot ja yel:lit maksetaan normaalisti... Vero sille, kenelle se kuuluu....
On asiakkaita, jotka suoraan ovat ehdottaneet pimeää työtä, mihin en ole suostunut, joten he ovat "pudonneet" pois, koska aina on joku, joka suostuu tekemään pimeänä eli siis halvemmalla.
Toisaalta minua harmittaa oma pehmeä sydämeni. Olen antanut myymiini ja laskuttamiini tuotteisiin/palveluihin maksuaikaa ja todennut, harmikseni, että joku (nyt puhun erityisesti kristityille myöntämistä eräpäivän siirroista) voi laittaa rahansa, useita satoja euroja, toissijaisiin asioihin ja siirtää laskujen eräpäiviä tai jättää jopa laskunsa maksamatta, koska on halunnut kuluttaa rahansa itseensä, omiin "herkutteluihinsa". Ja me kärvistelemme sen tähden, ettei rahat kotiudu ajoissa, jotta saisimme maksettua lähetysmatkamme lentoliput ja majoituksen tai muita hengelliseen työhön liittyviä kuluja.
Olen miettinyt, että uskoa todellakin koetellaan. Vaikka olosuhteet näyttäisivät miltä tahansa, niin Jumalan kutsu elämässämme on, ja se toteutuu, Jeesuksen nimessä.
Jo niin monesti olemme saaneet kokea Jumalan ihmeellistä, yliluonnollista huolenpitoa asioissamme, että suorastaan mykistyy Jumalan kaikkivaltiuden edessä. Hän on voimallinen!
Varat tulevat tavalla tai toisella ajoissa, niin, ettei Jeesuksen nimi "pilaannu" ikäänkuin meidän kristittyjen kyseenalaisten tekojen tai tekemättä jättämisien tähden.
Tällaisista asioista puhuminen saa minut kuulostamaan ikävältä ihmiseltä.
Mutta Jeesuksen nimessä haluan olla ikävä ihminen, koska tiedän, että Jumala on järjestyksen Jumala ja Hän haluaa, että me toimimme moraalisesti ja eettisesti oikealla tavalla, jotta meidän tekemisemme kestää taivaallisen tarkastelun.
Meidän ei tule painaa päätä alas häpeästä vaan perkeleen. Meidän tulee oppia vastustamaan perkelettä (omia himojamme, omia toisisjaisia tarpeitamme jne). Meidän tulisi aina muistaa, että Herran on kaikki, mitä meillä on... Me vain hallitsemme Hänen antamiaan leivisköitä.
Jos minä mokaan/valitsen väärin, joku toinen voi joutua kärsimään minun itsekkäiden valintojen tähden. Jos taas toimin oikein, en pelkästään minä saa siitä siunausta, vaan myös ne, jotka valintani vaikutuspiirissä ovat.
Nyt kysynkin sinulta...
Oletko sinä huolehtinut siitä, että olet toiminut oikein Isän edessä?
Pitänyt eräpäivät? Maksanut laskut ajallaan?
Huolehtinut siitä, että pidät ja täytät antamasi lupaukset?
Et ota turhaa velkaa/lykkää maksuja, koska on niin paljon muuta, mihin rahasi laitat?
Perusta elämääsi tulevaisuuden oletuksiin: "sitten kun saan... sitten kun tulee..."
Herra haluaa, että me olemme hyviä huoneenhaltijoita, uskollisia siinä, mitä meille on annettu. Panemme leiviskät poikimaan, jotta saataisiin maksimaalinen taivallinen tulos: pelastumisissa, parantumisissa ja vapautumisissa. Meidän elmämämme ei tule perustua arkipäivän sujumiseen, ylistystapahtumissa ylistämisen ylistämiseen vaan siihen, että mahdollistamme ja toteutamme evankeliumin eteenpäin menemisen.
Jeesuksen nimessä!
Herra tekee ihmeellisiä asioita! Saan jatkuvasti ihmetellä sitä, mitä Herra tekee.
Juuri uutiskirjeen julkaisemisen jälkeen sain viestin eräältä pastorilta. Hän kertoi välittäneensä tietoni eräälle ystävälleen Keniaan, joka toimii siellä pastorina. Tämä pastori lähetti kutsun puhumaan seurakuntaansa, joten yritämme järjestää Kisumun-matkamme yhteyteen myös visiitin Nairobin pohjoispuolelle, vierailemaan heidän seurakuntaansa.
Rukoilin joitakin päiviä sitten, että Herra, sä näet, miten meidän on vaikeaa saada kasaan matkarahoja ja varoja myös videokameran hankintaan. Herra, nää matkat on Sinun matkojasi, eikä meidän lomamatkoja, Herra, auta meitä....!
Saimme pari päivää sitten soiton, jossa eräs veli halusi lahjoittaa meille kameran, jonka käyn noutamassa tulevana maanantaina. Se on suuri kiitosaihe, koska matkarahojen kokoon kerääminen on tuottanut todellakin vaikeuksia ja niiden lisäksi videokameran hommaaminen olisi tehnyt valtavan loven budjettiimme.
Vaikeudet matkarahojen kokoon saamiseksi ovat johtuneet mm. siitä, että minulta on lähtenyt asiakkaita pois, koska en halua tehdä pimeää työtä. Aikaisemmissa blogeissa kirjoitin juuri ko. aiheesta, koska minun on ollut todella vaikea ymmärtää, miksi ihmiset haluavat maksaa pimeästi tai edes suostuvat pimeisiin töihin.
25 vuotta liike-elämässä ja vieraan palveluksessa, jolloin verot, tellit ja lellit on maksettu työnantajan toimesta automaattisesti.... Raamatun opettajana olen erityisen perillä siitä, mitä Sana sanoo Jumalan mielenmukaisesta taloudenhoidosta. Joten minulle on luonnollista, että verot ja yel:lit maksetaan normaalisti... Vero sille, kenelle se kuuluu....
On asiakkaita, jotka suoraan ovat ehdottaneet pimeää työtä, mihin en ole suostunut, joten he ovat "pudonneet" pois, koska aina on joku, joka suostuu tekemään pimeänä eli siis halvemmalla.
Toisaalta minua harmittaa oma pehmeä sydämeni. Olen antanut myymiini ja laskuttamiini tuotteisiin/palveluihin maksuaikaa ja todennut, harmikseni, että joku (nyt puhun erityisesti kristityille myöntämistä eräpäivän siirroista) voi laittaa rahansa, useita satoja euroja, toissijaisiin asioihin ja siirtää laskujen eräpäiviä tai jättää jopa laskunsa maksamatta, koska on halunnut kuluttaa rahansa itseensä, omiin "herkutteluihinsa". Ja me kärvistelemme sen tähden, ettei rahat kotiudu ajoissa, jotta saisimme maksettua lähetysmatkamme lentoliput ja majoituksen tai muita hengelliseen työhön liittyviä kuluja.
Olen miettinyt, että uskoa todellakin koetellaan. Vaikka olosuhteet näyttäisivät miltä tahansa, niin Jumalan kutsu elämässämme on, ja se toteutuu, Jeesuksen nimessä.
Jo niin monesti olemme saaneet kokea Jumalan ihmeellistä, yliluonnollista huolenpitoa asioissamme, että suorastaan mykistyy Jumalan kaikkivaltiuden edessä. Hän on voimallinen!
Varat tulevat tavalla tai toisella ajoissa, niin, ettei Jeesuksen nimi "pilaannu" ikäänkuin meidän kristittyjen kyseenalaisten tekojen tai tekemättä jättämisien tähden.
Tällaisista asioista puhuminen saa minut kuulostamaan ikävältä ihmiseltä.
Mutta Jeesuksen nimessä haluan olla ikävä ihminen, koska tiedän, että Jumala on järjestyksen Jumala ja Hän haluaa, että me toimimme moraalisesti ja eettisesti oikealla tavalla, jotta meidän tekemisemme kestää taivaallisen tarkastelun.
Meidän ei tule painaa päätä alas häpeästä vaan perkeleen. Meidän tulee oppia vastustamaan perkelettä (omia himojamme, omia toisisjaisia tarpeitamme jne). Meidän tulisi aina muistaa, että Herran on kaikki, mitä meillä on... Me vain hallitsemme Hänen antamiaan leivisköitä.
Jos minä mokaan/valitsen väärin, joku toinen voi joutua kärsimään minun itsekkäiden valintojen tähden. Jos taas toimin oikein, en pelkästään minä saa siitä siunausta, vaan myös ne, jotka valintani vaikutuspiirissä ovat.
Nyt kysynkin sinulta...
Oletko sinä huolehtinut siitä, että olet toiminut oikein Isän edessä?
Pitänyt eräpäivät? Maksanut laskut ajallaan?
Huolehtinut siitä, että pidät ja täytät antamasi lupaukset?
Et ota turhaa velkaa/lykkää maksuja, koska on niin paljon muuta, mihin rahasi laitat?
Perusta elämääsi tulevaisuuden oletuksiin: "sitten kun saan... sitten kun tulee..."
Herra haluaa, että me olemme hyviä huoneenhaltijoita, uskollisia siinä, mitä meille on annettu. Panemme leiviskät poikimaan, jotta saataisiin maksimaalinen taivallinen tulos: pelastumisissa, parantumisissa ja vapautumisissa. Meidän elmämämme ei tule perustua arkipäivän sujumiseen, ylistystapahtumissa ylistämisen ylistämiseen vaan siihen, että mahdollistamme ja toteutamme evankeliumin eteenpäin menemisen.
Jeesuksen nimessä!
keskiviikko 8. huhtikuuta 2009
08.04.2009
Hyvää Iltaa tai Huomenta, riippuen ajankohdasta, milloin tätä luet....
Tänään keskiviikkona, rukouskokouksessa...
Näin näyn moottoritiestä (highway) se oli nimenomaan highway = valtatie.
Siinä tiellä meni useita kaistoja rinnakkain. Kaistoilla ajoi kaikenlaisia, erivärisiä ja erimerkkisiä, isoja ja pieniä autoja, toiset ajoivat edellä ja toiset jäljessä, osa jopa rinnakkain.
Tien varrella oli eri nopeusrajoituksia. Yleensähän nopeusrajoitukset eli maksiminopeus on tarkoitettu kaikille ja se on ylin sallittu nopeus, jota saa moottoriteillä ajaa.
Tällä valtatiellä, jonka näin, oli jokaiselle autolle oma liikennemerkki, jossa oli oma nopeusrajoitus. Eli jokaisella autolla oli oma nopeusrajoitus.
Tiesin, mikä oli oma merkkini ja tajusin, että jokainen tietää omansa, tai ainakin pitäisi tietää. Merkki oli sisäisesti tunnistettavissa.
Näyssä ei sinänsä ollut mitään outoa, se oli luonnollinen. Se, mikä on toiselle sallittua, voi olla toiselle kiellettyä. Se, mikä on toisen maksiminopeus, ei ole toisen maksiminopeus.
Voi että... Tämä on mahtava aihe.
Mietitään meidän elämäntapaamme. On aloitteleva kuski, joka ajattelee, että autokoulun suoritettuaan hän osaa ajaa. Kyllähän hän osaa, mutta hän ei vielä ole taitava kuski.
Ennenvanhaan (kun minä ajoin kortin), oli käytössä kasikympin lätkät. Eli 80km/h oli suurin sallittu nopeus, jota aloittelijakuski sai ajaa. Hän tiesi, että se on hänen maksiminopeutensa, suurin sallittu nopeus, jota hän sai ajaa.
Tiedätkö sinä, mikä on sinun maksiminopeutesi? Oletko ymmärtänyt, että toisen nopeus voi olla eri kuin sinun nopeutesi? Tiedätkö myös sen, että taitosi, osaamisesi, kykysi saattavat oikeasti olla 60m/h, vaikka luulet, että se on 90km/h.
Silloin asiassa on ristiriita ja joudut miettimään, jopa valitsemaan, että mikä on oikea toimintatapa.
Jos ajat ylinopeutta, homma lähtee hanskasta, menetät ajoneuvosi hallinnan... Moposi keulii... Satutat mahdollisesti itsesi, ehkä vielä lähimmäisesi ja kulkuneuvosi romuttuu ja se joutuu korjaamolle. Joudut odottamaan, että autosi tai sinut korjataan taas ajokuntoon,
Sitten on kuskeja, jotka pelkäävät ajaa...
He ajavat moottoritiellä, jossa on sallittu nopeusrajoitus 120km/h... He ajavat siellä peloissaan 80km/h ja ovat tukkona. He ovat niitä, jotka jarruttavat matkantekoa. Hidastavat muidenkin kulkua. Aiheuttavat riskiohituksia ja vaarantavat myös muiden matkantekoa.
Sitten on niitä, jotka kiilaavat, niitä jotka ovat agressiivisia kuskeja, niitä, jotka noudattavat sääntöjä, niitä, jotka ei rajoituksista piitta, miitä jotka ottavat riskejä, niitä, jotka...... lista on loputon....
Meitä kuskeja on siis erilaisia... Mutta ymmärsin, että meidän jokaisen tulee tunnistaa se nopeusrajoitus, joka meille on tarkoitettu.
Meidän ei tule kadehtia häntä, sitä kuskia, joka hallitsee ajoneuvonsa (palvelutehtävänsä, virkansa, lahjansa, luonteensa) paremmin vaan edetä omaa sallittua nopeuttamme siinä kohtaa, mihin Herra on nopeusrajoittimen asentanut.
Henkilöautoihin ei ole asennettu vakiovarusteina maksiminopeussäädintä. Eli meillä on tässä annettu vapaa tahto vai pitäisikö sanoa vapaasti kaasun painamisen valinta, oma tahto. Eli valinta, haluammeko noudattaa meidän omaa nopeusrajoitustamme vai emme.
Tämän illan kysymys sinulle on...
Ajatko sinä oman nopeusrajoituksesi mukaan?
Hallitsetko kulkuneuvosi?
Kadehditko kuskia, joka saa ajaa kovempaa?
Vai oletko tien tukkona pelkoinesi ja ajat alinopeutta?
Isä, pyydän Sinulta, Jeesuksen nimessä, että näytä Sinä meille selvästi nopeusrajoituksemme. Näytä Sinä, Herra, limiitti ja tapa, jolla me toteutamme tahtoasi. Herra vaikuta meissä tahtomista ja tekemistä, että teemme juuri sen oman osuutemme, emme enempää, emmekä vähempää.
Jeesuksen Kristuksen nimessä!
Tänään keskiviikkona, rukouskokouksessa...
Näin näyn moottoritiestä (highway) se oli nimenomaan highway = valtatie.
Siinä tiellä meni useita kaistoja rinnakkain. Kaistoilla ajoi kaikenlaisia, erivärisiä ja erimerkkisiä, isoja ja pieniä autoja, toiset ajoivat edellä ja toiset jäljessä, osa jopa rinnakkain.
Tien varrella oli eri nopeusrajoituksia. Yleensähän nopeusrajoitukset eli maksiminopeus on tarkoitettu kaikille ja se on ylin sallittu nopeus, jota saa moottoriteillä ajaa.
Tällä valtatiellä, jonka näin, oli jokaiselle autolle oma liikennemerkki, jossa oli oma nopeusrajoitus. Eli jokaisella autolla oli oma nopeusrajoitus.
Tiesin, mikä oli oma merkkini ja tajusin, että jokainen tietää omansa, tai ainakin pitäisi tietää. Merkki oli sisäisesti tunnistettavissa.
Näyssä ei sinänsä ollut mitään outoa, se oli luonnollinen. Se, mikä on toiselle sallittua, voi olla toiselle kiellettyä. Se, mikä on toisen maksiminopeus, ei ole toisen maksiminopeus.
Voi että... Tämä on mahtava aihe.
Mietitään meidän elämäntapaamme. On aloitteleva kuski, joka ajattelee, että autokoulun suoritettuaan hän osaa ajaa. Kyllähän hän osaa, mutta hän ei vielä ole taitava kuski.
Ennenvanhaan (kun minä ajoin kortin), oli käytössä kasikympin lätkät. Eli 80km/h oli suurin sallittu nopeus, jota aloittelijakuski sai ajaa. Hän tiesi, että se on hänen maksiminopeutensa, suurin sallittu nopeus, jota hän sai ajaa.
Tiedätkö sinä, mikä on sinun maksiminopeutesi? Oletko ymmärtänyt, että toisen nopeus voi olla eri kuin sinun nopeutesi? Tiedätkö myös sen, että taitosi, osaamisesi, kykysi saattavat oikeasti olla 60m/h, vaikka luulet, että se on 90km/h.
Silloin asiassa on ristiriita ja joudut miettimään, jopa valitsemaan, että mikä on oikea toimintatapa.
Jos ajat ylinopeutta, homma lähtee hanskasta, menetät ajoneuvosi hallinnan... Moposi keulii... Satutat mahdollisesti itsesi, ehkä vielä lähimmäisesi ja kulkuneuvosi romuttuu ja se joutuu korjaamolle. Joudut odottamaan, että autosi tai sinut korjataan taas ajokuntoon,
Sitten on kuskeja, jotka pelkäävät ajaa...
He ajavat moottoritiellä, jossa on sallittu nopeusrajoitus 120km/h... He ajavat siellä peloissaan 80km/h ja ovat tukkona. He ovat niitä, jotka jarruttavat matkantekoa. Hidastavat muidenkin kulkua. Aiheuttavat riskiohituksia ja vaarantavat myös muiden matkantekoa.
Sitten on niitä, jotka kiilaavat, niitä jotka ovat agressiivisia kuskeja, niitä, jotka noudattavat sääntöjä, niitä, jotka ei rajoituksista piitta, miitä jotka ottavat riskejä, niitä, jotka...... lista on loputon....
Meitä kuskeja on siis erilaisia... Mutta ymmärsin, että meidän jokaisen tulee tunnistaa se nopeusrajoitus, joka meille on tarkoitettu.
Meidän ei tule kadehtia häntä, sitä kuskia, joka hallitsee ajoneuvonsa (palvelutehtävänsä, virkansa, lahjansa, luonteensa) paremmin vaan edetä omaa sallittua nopeuttamme siinä kohtaa, mihin Herra on nopeusrajoittimen asentanut.
Henkilöautoihin ei ole asennettu vakiovarusteina maksiminopeussäädintä. Eli meillä on tässä annettu vapaa tahto vai pitäisikö sanoa vapaasti kaasun painamisen valinta, oma tahto. Eli valinta, haluammeko noudattaa meidän omaa nopeusrajoitustamme vai emme.
Tämän illan kysymys sinulle on...
Ajatko sinä oman nopeusrajoituksesi mukaan?
Hallitsetko kulkuneuvosi?
Kadehditko kuskia, joka saa ajaa kovempaa?
Vai oletko tien tukkona pelkoinesi ja ajat alinopeutta?
Isä, pyydän Sinulta, Jeesuksen nimessä, että näytä Sinä meille selvästi nopeusrajoituksemme. Näytä Sinä, Herra, limiitti ja tapa, jolla me toteutamme tahtoasi. Herra vaikuta meissä tahtomista ja tekemistä, että teemme juuri sen oman osuutemme, emme enempää, emmekä vähempää.
Jeesuksen Kristuksen nimessä!
maanantai 6. huhtikuuta 2009
06.04.2009
Hyvää huhtikuuta...
Olen viime päivinä ollut hyvin kiireinen, eikä blogin kirjoittaminenkaan ole maistunut.
Väsyttää ja ottaa päähän.
Nuorempi poikani tuli tänään koulusta kotiin ilman takkia ja kysyin häneltä, mitä takille on tapahtunut? Se oli varastettu.
Poika oli saanut tämän upean amerikasta tuodun, paksun nahkatakin, jonka selkään oli kirjailtu kitara, lahjaksi ja pitänyt sitä mielellään päällä. Ja yhtäkkiä takkia ei olekaan. Onneksi koulussa on kamerat ja uskomme, että takin varastaja löytyy nauhojen avulla. Asiaa nyt selvitellään opettajan ja rehtorin avulla.
Harmilliseksi asian tekee erityisesti se, että se oli poikani lempitakki.
Meitä ihmisiä on niin monenlaisia. Se, mikä jollekin toiselle on ns. kiellettyä, on toisenlaiset arvot omaavalle sallittua. Kun yrität opettaa läheisillesi oikeita arvoja ja hyvää toimintatapaa... tulee tällaisissa tilanteissa ristiriita.
Miksi joku muu voi, mutta minä en. Miksi joku asia on toiselle sallittua ja minulle ei. Miksi meidän moraalimme poikkeaa niin kovin toisistaan.
Eräänä päivänä eräs uskova sisar otti minuun yhteyttä... Haluaisinko tehdä hänen kanssaan diilin. Tekisin hänelle hienot kynnet ja hän haluaisi maksaa ne minulle pimeästi.... Hän markkinoi sitä minulle edukkaana diilinä, koska hänestä tulisi minun pitkäaikainen asiakkaani.
Tämä oli tämän uskovan sisaren mielestä erinomainen ajatus. Ja minusta se oli kauhistuttava! Minä en tee pimeää työtä. Vero annetaan sille, kenelle se kuuluu... Näin raamattu meitä kehottaa tekemään ja se on tietääkseni uskovan ohjekirja nro 1 eikä siis rahapussi.
Leikitään ajatuksella... Jos minä en maksaisi veroja ja tarvitsisin kunnan/kaupungin ilmaisia palveluita (koulu, terveyspalvelut, hammaslääkärit, neuvolat tai muut vastaavat, joista peritään palveluita käyttävältä vain nimellinen maksu). Kuka maksaa minun käyntini? Se henkilö/ne henkilöt, joka huolehtivat veronsa. Mikä minä silloin olisin? Hyväksikäyttäjä vai peräti varas?
Mikä meihin on mennyt?
Miksi kaikki on sallittua?
Mitä tapahtuu, jos luet synnin synniksi?
Olet lakihenkinen, tuomitsija, "kuka-sä-luulet-olevas-tyyppi", "muka pyhä" tai peräti olet vanhanaikainen...
Näillä nimillähän sellaisia ihmisiä kutsutaan, jotka kertovat pitävänsä kiinni raamatun periaatteista ja ohjeista.
Minä haluan olla Jumalalle mieluisa. Haluatko sinä?
Haluatko sinä elää moraalisesti ja eettisesti oikein?
Rukoukseni on, että jokainen meistä tarkastelisi omaa sydäntään... miksi minä teen niin tai miksi minä en tee.... ja pääsisi selvyyteen omista perimmäisistä motiiveista.
Kysy itseltäsi...
miksi teen sitä, mitä teen.
Teenkö sen itseni vuoksi (miellyttääkseni itseäni)?
Teenkö sen muiden ihmisten mielipiteiden vuoksi (miellyttääkseni muita)?
vai teenkö sen Jumalalle (miellyttääkseni Häntä)?
Jeesuksen nimessä!
Olen viime päivinä ollut hyvin kiireinen, eikä blogin kirjoittaminenkaan ole maistunut.
Väsyttää ja ottaa päähän.
Nuorempi poikani tuli tänään koulusta kotiin ilman takkia ja kysyin häneltä, mitä takille on tapahtunut? Se oli varastettu.
Poika oli saanut tämän upean amerikasta tuodun, paksun nahkatakin, jonka selkään oli kirjailtu kitara, lahjaksi ja pitänyt sitä mielellään päällä. Ja yhtäkkiä takkia ei olekaan. Onneksi koulussa on kamerat ja uskomme, että takin varastaja löytyy nauhojen avulla. Asiaa nyt selvitellään opettajan ja rehtorin avulla.
Harmilliseksi asian tekee erityisesti se, että se oli poikani lempitakki.
Meitä ihmisiä on niin monenlaisia. Se, mikä jollekin toiselle on ns. kiellettyä, on toisenlaiset arvot omaavalle sallittua. Kun yrität opettaa läheisillesi oikeita arvoja ja hyvää toimintatapaa... tulee tällaisissa tilanteissa ristiriita.
Miksi joku muu voi, mutta minä en. Miksi joku asia on toiselle sallittua ja minulle ei. Miksi meidän moraalimme poikkeaa niin kovin toisistaan.
Eräänä päivänä eräs uskova sisar otti minuun yhteyttä... Haluaisinko tehdä hänen kanssaan diilin. Tekisin hänelle hienot kynnet ja hän haluaisi maksaa ne minulle pimeästi.... Hän markkinoi sitä minulle edukkaana diilinä, koska hänestä tulisi minun pitkäaikainen asiakkaani.
Tämä oli tämän uskovan sisaren mielestä erinomainen ajatus. Ja minusta se oli kauhistuttava! Minä en tee pimeää työtä. Vero annetaan sille, kenelle se kuuluu... Näin raamattu meitä kehottaa tekemään ja se on tietääkseni uskovan ohjekirja nro 1 eikä siis rahapussi.
Leikitään ajatuksella... Jos minä en maksaisi veroja ja tarvitsisin kunnan/kaupungin ilmaisia palveluita (koulu, terveyspalvelut, hammaslääkärit, neuvolat tai muut vastaavat, joista peritään palveluita käyttävältä vain nimellinen maksu). Kuka maksaa minun käyntini? Se henkilö/ne henkilöt, joka huolehtivat veronsa. Mikä minä silloin olisin? Hyväksikäyttäjä vai peräti varas?
Mikä meihin on mennyt?
Miksi kaikki on sallittua?
Mitä tapahtuu, jos luet synnin synniksi?
Olet lakihenkinen, tuomitsija, "kuka-sä-luulet-olevas-tyyppi", "muka pyhä" tai peräti olet vanhanaikainen...
Näillä nimillähän sellaisia ihmisiä kutsutaan, jotka kertovat pitävänsä kiinni raamatun periaatteista ja ohjeista.
Minä haluan olla Jumalalle mieluisa. Haluatko sinä?
Haluatko sinä elää moraalisesti ja eettisesti oikein?
Rukoukseni on, että jokainen meistä tarkastelisi omaa sydäntään... miksi minä teen niin tai miksi minä en tee.... ja pääsisi selvyyteen omista perimmäisistä motiiveista.
Kysy itseltäsi...
miksi teen sitä, mitä teen.
Teenkö sen itseni vuoksi (miellyttääkseni itseäni)?
Teenkö sen muiden ihmisten mielipiteiden vuoksi (miellyttääkseni muita)?
vai teenkö sen Jumalalle (miellyttääkseni Häntä)?
Jeesuksen nimessä!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
