Viisaita Neuvoja Saarnaajalta

Saarnaaja 11:10

Heräsin torstai aamuna uneen (ehkä se oli painajainen tai sitten ei), jossa olin lapsuuden maisemissa ja vanhassa ostoskeskuksessa. Lähdin ostarin parkkipaikalta juoksulenkille. Tullessani lenkiltä, menin parkkipaikalle, johon äitini ja isäni olivat kanssani tulleet. Parkkipaikalla, en nähnyt äitiäni enkä isääni missään… Etsin heitä katseellani kaikkialta… ja lopulta aloin huutaa äitiii, isii… Äitii, isii… ja sitten muistin, että he ovatkin kuolleet… Käännyin ja sanoin 25v sitten olleelle työkaverilleni (joka yhtäkkiä olikin vierelläni): Tuula, mulla on niin hirveen ikävä äitiä ja isiä… Tuula halasi mua lujasti ja pitkään vastasi: Kuule Tina, mä tiedän”… Heräsin siihen, että itkin ääneen…

Aloin miettiä surua…

Surusta tuli mieleeni erityisesti yksi kohta raamatusta… Saarnaajan kirjasta, luku 11 jae 10.

Karkoita suru sydämestäsi ja torju kärsimys ruumiistasi, sillä nuoruus ja aamurusko ovat turhuutta.

Wau, mikä kohta… jae lohdutti juuri sinä aamuhetkenä… Mutta mitä ihmettä! Sana alkoi tehdä työtään ja kuinkas sitten kävikään?

Jumala ei ole yksiselitteinen vaan Hän on monitahoinen Jumala ja tiesin, että näitä jakeita mun tulisi tarkastella lähemmin… Joten kaivoin jälleen kerran inspiraatiossa selitysteokset esille ja aloin painautua syvemmälle Isän läheisyyteen ja Hänen sanansa syvyyksiin…

Karkota suru sydämestäsi…

Kun tarkastelin alkukieltä, sanalle suru löytyi monta merkitystä: suru, viha, vihastuminen, vihaisuus, provosoituminen, halveksunta, inho, närkästyminen, happamuus… Meidän tulisi siis luopua, suorastaan karkottaa eli ajaa pois, käskeä häipymään yllämainitut tilat ja fiilikset sydämestämme.

Torju kärsimys ruumistasi…

Eli estää, kieltää tulemasta, torjua sydämemme särkyneisyys, pahuus, surullisuus ja kaikkinainen sydämemme rikkonaisuus… eli meidän tulisi eheytyä sisäisesti… Tässä viitataan siis luonnolliseen ihmiseen, lihallisuuteemme, sielullisuuteemme. Siihen, miten järki, tahto ja tunteet voivat väärällä tavalla hallita meitä ja jopa näiden kautta vaikuttaa negatiivisesti ympäristössämme: töissä, kotona, koulussa, seurakunnassa… Meidän tulisi astua yliluonnolliseen Pyhän Hengen täyteyteen… Aikuisuuteen… Riisua hengellisen pikkuvauvan vaippa ja astua isomman lapsen vastuuseen itsestään ja eheydestään, kasvaa aikuisuuteen, nimenomaan tulla hengellisesti kypsemmiksi.

Sillä nuoruus ja aamurusko on turhuutta…

Lasta, nuorta, keskenkasvuista, epäkypsää hedelmää, raakiletta… Ihmistä (ei siis välttämättä nuorta vaan jopa aikuista, täysi-ikäistä, ikäihmistä tai ketä tahansa, joka ei ole halunnut tai kyennyt kasvamaan hengellisesti eli eheytymään), joka käyttäytyy oman rikkonaisuutensa tähden lihallisesti jopa lapsellisesti.

Lapsen, keskenkasvuisen, sisäisesti rikkonaisen käyttäytyminen, joka johtuu esim provosoitumisesta on turhaa ja tyhjänpäiväistä…

Pelastaja, Parantaja, Vapahtaja

Jokainen meistä tulee joskus tilanteeseen, jossa meidän tulisi, jotakin hengellisesti saavuttaaksemme, painautua Isän läheisyyteen.

Kun sinulle tulee ylireagointi normaalissa tilanteessa, ehkä alistut juoruilemaan, kuuntelet juoruja ja annat niiden vaikuttaa sinussa. Tai suutut tai menetät malttisi niin, että tekisi mieli potkaista/tirvasta/näyttää mistä kana pissaa ja missä kaappi seisoo… Menetät malttisi niin, että reagoinnissasi ei enää ole tolkkua…

Tai jonkinlaista reagointia vaativassa tilanteessa seisot kuin suolapatsas, et saa suutasi auki, lamaannut, pelkäät, arkailet, vaikka näet että vääryys tapahtuu… Annat sen tapahtua, koska asia ei sinuun liity (vaikka näet sen ja koet sen vääryytenä, mutta et halua ottaa kantaa).

Mene silloin polvillesi ja painaudu Isän läheisyyteen. Anna Pyhälle Hengelle valtuutus tulla näyttämään sinulle, mistä reaktiosi tai reagoimattomuutesi johtuu… Kun Pyhä Henki tulee ja avaa sydämesi kätköissä olleen lukitun oven ja valaisee sen takana olevan tilan, tapahtuu parantuminen, eheytyminen, vapautuminen… Ei vihollinen voi enää sitä sulkea ja pimeyttä panna takaisin, koska valo on jo pimeyteen tullut ja syrjäyttänyt sen. Pienikin valonlähde paljastuu pimeässä ja paljastaa tilan, koska valo on voimakkaampi kuin pimeys.

Kun astuit sisään pelastukseen, tulit uskoon… Sinä hetkenä kun otit Jeesuksen vastaan Vapahtajanasi, tapahtui SOZO. Sozo on sana, jonka merkitys on pelastuminen, parantuminen ja vapautuminen. Sozo tarkoittaa näitä kaikkia – Hengen, sielun ja ruumiin kokonaisvaltaista pelastumista.

Pelastuksessa sinulle kuuluu myös sielun pelastuminen, eli kun sinun henkesi yhtyy Jumalan Hengen kanssa syntyy yhteys, uskoontulo. Pelastuminen pitää sisällään parantumisen… Sisäisen ja ulkoisen parantumisen sekä vapautumisen mistä tahansa, vapauttasi Jumalan syvempään tuntemiseen estävistä asioista.

Kaikki parantuminen ja vapautuminen kuuluu sinulle! Joskus parantuminen ja/tai vapautuminen voi tapahtua heti ja joskus se vie pidemmän aikaa… Siihen saattaa liittyä kieltäytymistä, tietoisia valintoja, pidättäytymistä…

Se ei välttämättä putoa yliluonnollisesti päällesi (ohjaudu ulkoapäin), vaan voi tapahtua hiljalleen, huomaamatta. Joskus se vaatii intensiivistä Jumalan läsnäolossa olemista, jatkuvaa Pyhällä Hengellä täyttymistä, saturaatiota tai jopa integriteettiä. Pyhän Hengen vaikutuksessa olemista, siinä viipymistä, siinä ikään kuin marinoitumista. Se voi olla mielen alueen hallintaa monin eri tavoin…

Tiedät, kun käyt rukoukseen… tulee tuhat ja sata asiaa mieleen… Keskittymistäsi häiritään… Joudut tsemppaamaan, jotta pysyt rukouksessa. Joskus sinua alkaa väsyttää ja vaivut uneen kesken kaiken… Meinaat luovuttaa… Älä luovuta äläkä lähde toimittamaan asioita… Viivy vielä hetki oman jaksamisesi yli…

Minun mieleni ja ajatukseni on valjastettu Herralle!

Jumala rakastaa sinua! Hän haluaa olla kanssasi, Hän haluaa keskustella kanssasi! Hän haluaa kertoa ajatuksiaan ja salaisuuksiaan taivaallisista juuri sinulle! Olet Hänelle erityinen! Hän kaipaa sinua ja läheisyyttä kanssasi. Hän arvostaa sinua ja sitä, että haluat olla Hänen kanssaan!

Hän rakastaa sinua ja siksi Hän haluaa kohdata ja koskettaa sinua, sisintäsi, mieltäsi, sydäntäsi, tahtoasi, tunteitasi, kehoasi. Hän haluaa pelastaa, parantaa ja vapauttaa sinut kasvamaan eheänä täyteen aikuisuuteen, jotta voit palvella Häntä ehyellä sydämellä! Ja nähdä Hänen voimavaikutukset kaikkialla elämässäsi ja ympäristössäsi!

Jos mulla olisi sydän...

Heipä hei lukija…

Tovi on vierähtänyt taas edellisestä kirjoituksesta… Nykyään kirjoitan vain silloin kun tulee “se tunne”, että jotain pitää panna paperille…

Olen viime aikoina tutkinut itseäni, sydäntäni, motiivejani – niin niin, jälleen kerran.. Ja todennut, että olen matkalla, matkalla joka on pitkä maraton. Juuri kun luulen oppineeni jotakin, totean, etten vielä tiedäkään mitään.

Viime talvinen opiskelu pani lähes totaalisen stopin kirjoittamiselle ja keskityin vain lukemiseen ja sen panemiseen käytäntöön töissäni. Maaliskuussa sain opintoni päätökseen erinomaisin arvosanoin ja sen jälkeen olen levännyt.

Nyt on taas uusi lehti kääntynyt olemisessa ja muuttunut olemisen sietämättömäksi keveydeksi ja syväksi itsetutkiskeluksi.

Ei pelkästään vanhempieni (2009), vaan myös ex-mieheni eli poikani isän kuolema (2010) pysäyttänyt ja pistänyt miettimään elämää ja sen arvokkuutta ja irvokkuutta, vaan myös elämän jatkuminen “täällä mailman toisella puolen”…

Suru on olemassa, mutta se on muuttanut muotoaan. Luulin, että se osin katoaisi, mutta ei – ajoittain se tulee kuin viiltävä kipu, tyhjyys, turvattomuus, yksinäisyys kaikkien ihmisten keskellä ja heistä huolimatta.

Tänään Paskana Perjantaina 1.6.2012

Mietin ystäväpariskuntaani, joita ohjeistin joitain vuosia sitten eräästä erittäin tärkeästä asiasta, josta kerroin Herran mulle puhuneen sekä ohjeistaneen ja neuvoin heitä sen perusteella. Huomasin myöhemmin, ettei sanojani otettu vastaan vaan ehkä kuunnteltiin muita “parempia tai fiksumpia” neuvoja ja otettiin käyttöön se “omaa korvaa eniten miellyttänyt vaihtoehto”?

Jäin miettimään ja huokailemaan asiaa. Ajattelin, että tuo asia tulee vielä eteen uudelleen. Nyt viime päivinä se on tullut. Minua harmitti tavattomasti, että he eivät kuunnelleet neuvojani.. ei sen takia, että ne olivat juuri minun neuvojani, vaan siksi, että neuvoni oli viisas ja validi, taivaallisista saatu… Eikä ihmisten puhumia, inhimillisiä ja hyvältä kuulostavia neuvoja.

Ajattelin, ja koinkin silloin itseni kovin kurjaksi ja tylsien viestien välittäjäksi… kun aina haluan tehdä kaikki niin oikein, ettei kenelläkään ole siihen sanottavaa, ei ihmisillä, virkavallalla, esivallalla tai Jumalalla, vaan koko elämä menisi mahdollisimman paljon raamatun ohjeiden mukaan yhteiskunnan sääntöjä ja lain sisältöjä noudattaen… siis laillisesti ja kurinalaisesti… Uskon, että Jumala pitää juuri erityisesti tästä ajattelutavastani.

Tänään mieheni sanoi minulle, että teen vääryyttä eräässä asiassa. Itse en nähnyt sitä vääryytenä, vaan katsomisena eri näkövinkkelistä. Se ei olisi ollut laitonta, väärää, yhteiskuntaa pilaavaa tai sitä rapistuttavaa. Se ei myöskään olisi ollut syntiä tai rikkomista Jumalaa vastaan, mutta mieheni piti sitä vääryytenä.

Hermostuin hänen jankuttamiseensa ja syyttämiseensä ja käskin hänen “hypätä pituutta” tosin en näin kauniita sanoja käyttäen. Ja tehostin sanojani korottamalla ääntäni (lue: huutamalla), ettei minun tarvitse häntä totella, koska olen aikuinen ja päätän itse, mitä asialle teen, eikä hänen painostamisensa saa minua muuttamaan mieltäni.

Mieheni oli lähdössä ulos ja yritin hieroa hänen kanssaan sovintoa ennen hänen lähtöään, mutta hän torjui minut ja painui vihaisena ulos. Ja silloin se iski taas kiinni…

Hylkääminen ja yksinäisyys – mulla ei oo enää ketään… Ensin minua itketti… Sitten mietin asiaa, että… vaikka tekoni ei sinänsä ollut väärin, virhe, synti tai vastaava… Hän koki sen vääryytenä (vaikka se ei kohdistunut häneen). Jos se hänen mielestään on vääryys, niin miksi minä en voisi tehdä toisin vain hänen mielikseen, joten tein muutoksen asiaan ja kerroin sen hänelle.

Tunsin olevani tosi kurja kun hermostuin jankuttamiseen ja huusin rumasti… ja vielä kurjempi kun tulin torjutuksi ja mietin, miksi olen niin sydämetön ihminen, että hermostun puolisooni ja oman typerän kypsymättömyyteni takia saan taas tuntea mieheltäni hylkäämistä ja ehkä muutaman päivän mykkäkoulua ja vihanpitoa.

Jos mulla olisi sydän…

Mieleeni nousi Anna Erikssonin biisin kertosäkeen yksi ainoa lause… jos mulla olisi sydän…

Jos mullakin olisi sydän, joka olisi niin kypsä, etten menettäsi malttiani nalkuttamisesta ja jankuttamisesta, perässäkulkemisesta ja epäoikeudenmukaisen arvostelun kohteena olemisesta tai väärintekijäksi nimittämisestä… Mutta mulla ei ole, koska olen rikkinäinen ihminen, jota Jumala kyllä varmasti on eheyttänyt, mutta ei kokonaan eikä näemmä vielä tarpeeksi… Mutta rukoilen, että musta tulisi niin ehyt, etten piittaisi itseeni kohdistuvista vääristä syytöksistä.

No minun piti sitten kaivaa sen sanat esiin ja nehän on todella loistavat! Nehän puhvat juuri minusta ja tunteistani: riittämättömyydestä, surusta, häpeästä ja hylätyksitulemisen pelosta… Näistä kaikista tunteista, jotka koskettavat meitä kaikkia tavalla tai toisella… ja joista kaikki ei edes uskalla puhua, saatika niitä tunnustaa… edes itselleen….

Minun oli ihan pakko alkaa miettiä näitä enemmän… kirjoitan sulkuihin yhdenlaisen sanojen tulkinnan…

Jos mulla olisi sydän... (lyrics)

Olen kasvanut kiveen kiinni.
 (Olen juurtunut Jumalaan, tai juuttunut paikoilleen)

Tämän sellin seiniin.
(omaan rajallisuuteeni, ymmärrykseni vankilaan)

Kaltereiden takana pilvet, matkalla kotiin (sen, mitä näen ulkona, rajallisella näkökyvylläni, kertoo vapaudesta suurempaan viisauteen ja ymmärrykseen, totaaliseen läpinäkyvyyteen)

Olen poltettu rööki. (Käytetty, pois heitetty, tumpattu/tukahdutettu/mitätöity)

Peitto rispaantunut. (henkisesti nukkavieru)

Ja jos täältä joskus pääsen, tunnetko mut? (Kun minusta aika jättää ja on aika kohdata tuonpuoleinen. Tunteeko Jeesus minut?)


Jos mulla olisi sydän, kaipaisin sinua. (Itsessäni ei ole mitään hyvää, Kristuksessa on) 

Revin sen irti kun tiedän, se ei tarvitse minua. (nämä sanat kertoo kaiken) 

Jos mulla olisi sydän, huutaisin sinua.
(jos olisi sydän, kertoisin tarvitsevani sinua epätoivoisesti, ilman häpeää).  Jos mulla olisi sydän, kuolisin tähän. (sanat kertoo kaiken)

Olen kasvanut kuriin kiinni jo. (Olen tottunut itseäni suojeleviin sääntöihin)

Vaihtanut nimeni numeroon. (merkitykseni on kadonnut, ehkä jäänyt vain numeroksi kännykkääsi)

Tuon taivaan takana toinen..
Päivät lahoo. (Taivasikävä on tosiasia, Täällä ajassa elettävä elämä, tuntuu lahoavalta puulta, joka haurastuu päivä päivältä, iän myötä)

Olen ruokalan tuoli. (Olen käyttötavara, johon ei liitetä tunteita tai sitouduta)

Räystään katkennut pää. (jostain suuremmasta kokonaisuudesta erotettu)

Silmät tyhjyyttä vuotaa…
Kuuletko enää? (Liian monet menetykset/loukkaukset/kaltoinkohtelut saa ihmisen kuolemaan sisältäpäin ja itkemään vailla sisältöä olevia (itsesäälin) kyyneleitä.. Kuuletko merkityksettömän, sisällöttömän itkun?)

Jos mulla olisi sydän, kaipaisin sinua. Revin sen irti kun tiedän, se ei tarvitse minua. Jos mulla olisi sydän, huutaisin sinua. Jos mulla olisi sydän, kuolisin tähän.

Jos mulla olisi sydän, kaipaisin sinua. Revin sen irti kun tiedän, se ei tarvitse minua. Jos mulla olisi sydän, huutaisin sinua. Jos mulla olisi sydän, kuolisin tähän.

Tällaisin ajatuksin tänään…