Heipä Hei Lukija,
olen tässä saanut jälleen kerran nähdä Jumalan toiminnan käytännössä...
Minä kun olen tällainen julkihihhuli, niin kertoilen avoimesti myös rukouselämästäni, sielunhoitokurssista, johtajuuskoulusta jne... Tämä avoinmuus on tuottanut hauskoja tilanteita. Niistä voit lukea lisää alta...
VauhtiMimmi vauhdissa
Opiskelujen vauhti on ollut huima. Päivävauhti on ollut max. neljä asiakasta ja kuusi pigmentaatiota per päivä, eli siis hurjasti harjoitusta on jo tähän mennessä saatu. Monenmonet kulmakarvat, eyelinerit sekä monet huulet. Olen myös päässyt harjoittelemaan erilaisia tekniikoita, värien valintaa ja pigmentointitapoja. Asiakkaita on ollut monen ikäsiä, kokoisia, näköisiä ja olen saanut nähdä, miten viiva näyttää erilaiselta eri ihmisellä. Olen päässyt myös tekemään "uusintakierroksia" eli toista pigmentointikertaa. Kiitän Jumalaa siitä, että olen saanut mahdollisuuden olla täällä kolmisen viikkoa ja päässyt tekemään myös näitä uudelleenpigmentointeja eli uusintakierroksia. Olen kerennyt näkemään ja kokemaan pigmentointien saralla jo enemmän kuin olisin osannut kuvitellakaan.
Rukouselämäni helmiä
Opettaja kysyi, olenko pannut kättä ristiin kun alussa näytti siltä, että olisi vain muutama työ koko koulutukseni ajalle, koska suurin osa "talvehtijoista" ei vielä lokakuun alussa ole saapunut vaan saapuvat yleensä lokakuun loppupuolella. Sanoin niin tehneeni, koska halusin saada paljon kokemuksia täällä ja olla edes vähän valmiimpi pigmentoija palatessani Suomeen. Hän tuumasi vaan, että hyvin on rukoiltu kun nyt on niin paljon tulijoita, ettei kaikkia keretä edes tekemään. Siinä on meille rukousvastausta kerrassaan ja todistustakin Jumalan ja rukouksenkin voimasta.
Viikko, jona feria-juhlaa Fuengirolassa on vietetty, on yleensä aina ollut sateinen. Kerroin tilanneeni hyvää ilmaa koko täälläoloajalleni. Alussa ope ja hänen miehensä hieman naureskelivat jutuilleni, mutta en usko, että enää... Taannoin mentiin käymään tukkuun ja kerroin tilanneeni viime viikonlopuksi hyvän ilman. He kertoivat että säätiedotus on luvannut koko viikonlopuksi kurjaa ilmaa - kaatosateita ja myrskyä. No, edellisessähän blogissa kerroin, kuinka sää oli huono vain lauantaina ja sunnuntaina paistoi aurinko.
Ihmiset, jotka ovat olleet asiakkainamme, ovat ihmetelleet, kuinka nyt ferian aikaan onkin ollut niin hyvä ilma, johon openi vaan tuumasi, että Tina toi hyvät ilmat tullessaan, "se kun on ne tilannu". Ja perään hersyvää naurua. Opettajani on todella ihana ja sydämellinen ihminen. Hänen naurunsa on niin hersyvää ja helisevää, että tulen varmasti kaipaamaan sitä. Sanoinkin, että otan hänestä kuvan ja panen sen pigmentointihuoneen seinälle ja nauhoitan hänen ääntään nauhalle kun hän sanoo minulle: "hitaaaaammmin" madalletulla äänellään ja tuima-tuimasti.
Lohdutuksen sanoja...
Eräänä päivänä tuli "toiselle kierrokselle" nainen, joka oli ihan ensimmäinen asiakas, jonka kulmia sain pigmentoida opettajani valvovan silmän alla. Ope ei vielä ollut tullut paikalle ja sovittiin, että laitan asiakkaan puutumaan. Laittaessani asiakkaalle puudutusainetta, hän alkoi kertoa elämästään ja purskahti itkuun. Hän kertoi tulleensa leskeksi vain vähän aikaa sitten.
En koskaan ollut ajatellut, että äidin ja isän poismenosta olisi "hyötyä", mutta kerroin omasta menetyksestäni ja keskustelimme surusta ja surutyön tekemisestä. Ope viipyikin pidempään ja olimme juuri saaneet keskustelumme päätettyä kun ope porhalsi vauhdilla paikalle. Kerroin vain jälkeenpäin, että keskustelimme syvällisiä läheisen menettämisestä, joho ope vaan tuumas: "on se hyvä kun sulla on sydän paikallaan".
Viikoilla siivet selässä
Nämä päivät ovat menneet todella kovaa vauhtia. Olen herännyt joka aamu auringonnousun aikaan ja lähtenyt koululle klo 10ksi. Hotellille olen päässyt takaisin seitsemän korvilla illalla. Sen jälkeen en aina ole edes jaksanut lähteä syömään vaan olen syönyt salaattia tai patonkia + juustoa täällä hotellilla.
Arin kanssa olen tainnut puhua lähes joka päivä ja Tepaakin nähnyt nettikameran välityksellä. On se ihanaa tää nykyaika, kun voi olla puolisonsa + lastensa kanssa joka päivä tekemisissä ja näkemisissä vaikka välillä on tuhansia kilometrejä. Ikävä ei pääse kasvamaan liian kovaksi...
Rukouspyyntöjä
En ikinä olisi uskonut, että saan olla tilanteessa, jossa ope pyytää koululleen esirukousta. Hän on nähnyt rukouksen voiman ja rohjennut kertomaan asiasta, joka hänen mieltään painaa. Saan olla Herran lähettiläänä täälläkin, vaikka varmasti monen kristityn mielestä kauneudenhoitolala ja elävä usko voi olla vaikeasti toisiinsa yhdistettäviä.
Uskon kuitenkin, että me - julkihihhulit, jotka teemme työtä (tavalla tai toisella) uskosta osattomien keskuudessa, saamme olla todistamassa Jeesuksesta tavalla, joka järisyttää heidän ajatusmaailmaa.
Olen joskus pohtinut sitä, kun kerron ihmiselle, joka Jeesusta ei vielä tunne omana Vapahtajanaan, Jumalan tekemistä ihmeistä esim Afrikan lähetysmatkoillani (jalkojen rakentuminen, riivaajien pakeneminen, halvaantuneen parantuminen jne...) heidän on helpompi uskoa Jumalan yliluonnollisia tekoja kuin meidän uskovien.
Me, epäuskoiset uskovaiset, niin helposti ajattelemme, "kuka tuokin luulee olevansa" tai "pitää itseään jotenkin muiden yläpuolella olevana", "palauttaispa Jumala sen tilanteen ennalleen". Me uskovat kun arvostamme niin paljon enemmän niitä julistajia, jotka julistavat "suurilla massoilla ja koneistoilla" seurakunnissa, uskovien keskuudessa.
Kiitos Herralle, että niin moni "ei uskova" on ollut hämmentyneinä Jumalan voimasta. Uskon, että saamme nähdä vielä suuria asioita, mitä Herra tekee!! Jo nyt olen saanut rukoilla monen ihmisen puolesta HN Studiossa. Osa on parantunut sairaudestaan ja osa kokenut saavansa apua elämäntilanteeseensa tai oloonsa. Näitä tulee varmasti vielä lisää, jokaiselle meille silloin kun kuljemme rukoillen.
Se on Pienestä kii..
Tämä ei ole minusta kiinni, ominaisuuksistani tai olosuhteistani. Jumala on sama Jumala... eilen tänään ja iankaikkisesti! Hänen Voimaansa me turvaamme. Hänen Sanaansa me uskomme ja luotamme!
Jeesuksen nimessä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti