Heipä Hei Lukija...
Kirjoittelen täältä Espanjan auringon alta. Lämmintä on n. +25C ja aurinko paistaa... Vietän täällä seuraavat kolme viikkoa opiskellen kestopigmentointia.
Jos et tiedä, mitä kestopigmentoinnit ovat, ne ovat mm. kosmeettisia hoitoja, joilla voidaan korjata puutteellisia kulmakarvoja, tehdä silmiin rajaukset sekä korjata huulten muotoa. Kestopigmentoinnilla saadaan kasvoilla ns. pysyvä meikki. Tulos kestää 2-6 vuotta, jonka jälkeen se voidaan uusia.
Kestopigmentointia käytetään myös rintojen rekonstruktio-leikkauksen jälkeen esim. rintaan voidaan kestopigmentoida nänni ja nänninpiha. Sillä voidaan auttaa myös pälvikaljusta kärsiviä potilaita sekä häivyttää arpia esim. huulihalkioita. Tässä siis lyhykäisyydessään, mitä on kestopigmentointi.
Se, miksi päädyin Espanjassa olevaan kouluun, on yksi ainoa syy. Suomalainen kestopigmentointikoulutus kestää vain 1-2 päivää, jonka aikana tehdään vain yhden kerran silmät, kulmat ja huulet... Kuitenkin koulutus Suomessa maksaa saman kuin tämä 3-viikkoinen, jossa saan huomattavasti enemmän kokemusta jo koulutuksen aikana.
Uskon jälleen, että matkalla on muutakin merkitystä... Mitäänhän meille ei tapahdu täällä sattumalta.
Matka alkaa kun lähdetään liikkeelle...
Lähdin 3.10.2010 klo 6.15 lähtevällä koneella Malagaan. Istuin rivillä 10 käytäväpaikalla. Vieressäni istui kaksi naista, joiden kanssa juttu lähti heti liikkeelle. He olivat hyvin avoimia ja kovia keskustelemaan. Lennon edetessä kävi selville, että ikkunan vieressä istuva nainen oli rullatuolipotilas. He kertoivat olevansa liikkeellä kolmistaan ja toinen rullatuolinainen istuikin muutaman penkkirivin taaksepäin meistä. Eivät olleetkaan päässet samalle penkkiriville. Kyselivät, mihin olen menossa ja miksi... Se herätti paljon keskustelua kauneudesta ja kauneudenhoidosta. Rakennekynnet olivat tutut rullatuoli-naiselle, hänellä oli ollut sellaiset monta vuotta. Kerroin, että meinaan ottaa taksin lentokentältä Fuengirolaan. He kertoivat, että heille on varattu kaksi invataksia ja ehdottivat, että voisin tulla heidän mukanaan... He vievät mut sitten hotellille.
Olin ajatellut, että ihanaa pääsen ovelta ovelle eikä tarvitse kantaa laukkua lainkaan. Toisin kävi...
Päästyämme Malagan kentälle, tulikin rullatuolien kanssa ongelmia. Heillä oli perinteiset rullatuolit, joilla he liikkuivat koneeseen ja kentälle. Sen lisäksi toisella oli käsipyörä polkemista varten ja toisella sähkötoiminen rullatuoli. Sähkökäyttöisen rullatuolin omistajaa lähti paikallinen avustaja viemään matkalaukkujen luo. Toinen rullatuolinainen jäi odottamaan sähköistä tuolia. Sitä ei saatukaan käyntiin, koska päävirtakytkin olikin penkin alla ja ruuveilla kiinnitetyn kannen takana. Meisseleitä ei löytynyt.
Poljettava käsipyörä, sähkökäyttöinen tuoli jouduttiin "tullaamaan" maahan eli ilmoittamaan tullille (ne täytyy myös ilmoittaa tullille kun he lähtevät maasta).
Minä ja vanhempi avustajanainen lähdimme hakemaan matkalaukkuja ja silloin kävikin selville, että tämä vanhempi nainen, joka oli kahdelle rullatuolipotilaalle apuna, ei nähnytkään kunnolla, joten avustin avustajan matkalaukkuhihnojen luo ja sieltä etsimään invatakseja. Invataksien kuljettajat olivat kylttien kanssa hakemassa heitä. Koska avustaja ei nähnyt, mitä kylteissä lukee, etsin sankan kuskijoukkion keskeltä heidän nimillään olevat kyltit. Miehet löytyivät, mutta koska aikaa oli tähän kaikkeen härdelliin kulunut tunti, olivat he jo aikeissa lähteä. Onneksi kerkesimme löytämään heidät ennen sitä.
Sitten odottelimme, että tullimuodollisuudet olisivat selvät ja että jotenkin sähkökäyttöinen pyörä saataisiin liikkeelle... Kaikkeen tähän meni aikaa 2,5h.
Taksit toivat meidät heidän vuokra-asunnolleen, joka osoittautuikin kovin hankalaksi.
Pyörätuolit mahtuivat hädin tuskin hissiin ja sähköpyörää eikä "poljettavaa" käsipyörää voitu jättää alakertaan, koska ovea ei saanut lukkoon ja vuokraemäntä kertoi, että siellä käy varkaita, jotka varastavat kaiken, minkä irti saavat. Joten minä riuskana tyttönä autoin heitä matkalaukkujen kanssa.
Jouduimme nostamaan asunnon sisäovia pois, koska rullatuolit eivät mahtuneet vessaan, keittiöön eikä kylpyhuoneeseen. Asunnon käytävät olivat niin kapeat, ettei rullatuolilla päässyt kääntymään kunnolla, joten oli nostettava myös yksi huoneen ovi pois paikoiltaan. Taksit eivät voineet odottaa vaan lähtivät kohti uusia asiakkaita.
Naiset kysyivät, haluaisinko asua heidän kanssaan tämän kolme viikkoa, mutta katsoin, että minun on järkevämpää opiskella omassa yksinäisyydessäni, vaikka olisin säästänyt pitkän pennin asumiskuluissani. Meillä kaikilla oli kovin erilaiset rytmit... olisi voinut tulla ongelmia oman rauhan ja harjoitustöiden kanssa... vaikka muuten he olivat todella mainioita tyyppejä ja yhteiselo olisi voinut onnistuakin.
Asunnon täytön jälkeen lähdimme kohti hotelliani. Matka tuntui tosi pitkältä vetää lähes 22kg painoista laukkua perässä ja toista (8kg) olalla, vaikka meitä olikin kaksi jakamassa taakkaa. Yritettiin laittaa matkalaukku sähkökäyttöisen tuolin tarakalle, mutta laukku oli liian suuri ja käsilaukkuani taas ei saatu mitenkään tarakalle kiinni.
Vaika matka olikin tässäkohtaa hieman vaivalloinen, päätökseni auttaa heitä oli käytännön kristityn elämää. Panna omat tarpeet syrjään ja auttaa niitä, jotka apua tarvitsevat.
Sain myös huomata, että vaikka olin ajatellut, että pääsen vähällä laukkujen roudaamisella.... niin minä roudaan laukkuja silloin kun Herra minut sellaiseen tilanteeseen johdattaa, vaikka omat ajatuksen olisivatkin olleet toisenlaiset.
Lähdimme siistiytymiseni jälkeen yhdessä syömään läheiseen ravintolaan... Vaihdoimme yhteystiedot ja tulemme varmasti tapaamaan vielä uudelleen matkamme aikana. Rukoillaan, että saan tilaisuuden todistaa uskostani ja mahdollisesti myös rukoilla heidän puolestaan.
Ritva Norris Cosmetics School...
4.10 koulu alkaa klo 17.15, teoriaosiolla. Saan myös keinoihoa mukaani, johon minun pitää tehdä kotitehtävänä harjoitustöitä eli harjoitella koneen käyttöä ja pigmentoida niihin viivoja.
Tämä viikko kuluu pitkälti teoriaa opiskellen ja katsoen kun opettaja tekee pigmentointeja.
Ensi viikolla alkaakin show.... Eli silloin tulevat minun asiakkaani eli silloin minä teen opettajan ohjauksella ja viimeisellä viikolla teen sitten itsenäisesti ja opettaja seuraa vierestä. Tähä mennessä minulle on varattuna 3 kulmat, 3 silmänrajaukset ja 4 huulet. Töitä tulee varmasti lisää...
Tästä alkaa siis matkakertomukseni Espanjasta...
Antoisia lukuhetkiä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti