Lokakuussa jo mennään....
Elämä jatkuu vielä kuoleman ja kuolemisen ympärillä. Ei vaan pelkästään isän kuoleman tai äidin sairauden, vaan myös itselle kuolemisen ympärillä.
Kuoleman käsittely ei ole helppoa ja siitä puhuminen vielä vaikeampaa, koska on hyvin vähän keskustelukumppaneita, jotka siitä pystyvät puhumaan.
Kuolemasta puhuessa tulee helposti tunnesoppaa...
Olen paljon miettinyt sairastamista tai pikemminkin syöpää. Se jäytää sisältä. Isällä oli keuhkoissa syöpä, joka levisi maksaan, munuaisiin ja selkärankaan. Näiden lisäksi syöpä oli nakertanut kylkiluita, haurastuttaen niitä ja söi luun pinnalla olevaa kalvoa, jota isä kuvasi "ruskeaksi kivuksi" kivun taajuuden mukaan.
Katkeruus, viha, kauna, raivo, voimakas vaatimus ja paha puhe (Ef 4:31) (suomalainen käännös käyttää sanaa huuto (joka kyllä joskus voi olla hyväksi) ja jonka sijaan englantilainen KJV käyttää sanaa "voimakas vaatimus"). Nämä voisivat olla asioita, jotka jäytävät luuta kuin syöpä ja niiden kivun tuottama frekvenssi voisi juuri olla ruskea... tai peräti musta.
Isän parina viimeisinä saattohoidon viikkona aloin pyytää Jumalalta, joka ihmiselle hengen antaa ja joka ihmiseltä sen voi myös pois ottaa, että hän ottaisi isän hengen, ennenkuin isän syöpä leviää aivoihin ja/tai ennenkuin kipu muuttuu mustaksi.
Tuntuu hullulta eli aiheuttaa ristiriitaisia tunteita se, että haluaisi ihmisen olevan lähellä, mutta että rakkaudesta häneen ei haluaisi hänen tuntevan kipuja ja saa sinut rukoilemaan asiaa täysin irrallaan inhimillisistä tunteistasi. Uskon, että se on Jumalan Hengen aiheuttamaa tai paremmin sanottuna aikaansaamaa rakkautta toista ihmistä kohtaan.
Olen miettinyt, että tavallaan lapsuuden taakse jättäminen "tyttärenä olemisen loppuminen" asettaa haasteita. On vaikeaa puhua kuolemasta, koska siihen liittyy voimakas inhimillinen ikävä. Mutta on myös vaikeaa puhua asioista, jotka ovat ja on elämään liittyviä, koska monasti niihin liittyy loukkaantumisia.
Rakkaus toista ihmistä kohtaan saa sinussa halun olla loukkaamatta häntä, mutta joskus voi elämässä olla vaikeita asioita, joista täytyy pystyä puhumaan ja jotka liittyvät perheeseen tai perheen elämään, oman perheesi tai seurakuntaperheesi.
Olen oppinut vuosien varrella, että ensin puhutaan Jumalalle asiasta ja sen jälkeen vasta perheenjäsenille.
Joskus puhuminen voi olla hankalaa, jos puheen tuottajan ja sen vastaanottajan frekvenssi on erilainen. Se voi olla erilainen taustoista, koulutuksesta, elämänkokemuksesta, iästä, tunnetilasta tai vastaavasta johtuen. Miten siis ohjata sanat siinä muododossa, ikäänkuin oikealla taajuudella, jotta vastaanottaja kykenee sanat tai asian vastaanottamaan.
Jos vastaanottajalla on haava sydämessä, joka ei ole vielä parantunut, voi sinun puheesi taajuus saada reagoinnin vastaanottajan kivun taajuuteen ja saa aikaan raivostumisen tai puolustautumisen, vaikka asiasi hyvä olisikin ja motiivisi puhdas.
Itselle kuoleminen, omien haavojen parantumiseen antautuminen, oman heikkouden myöntäminen on vaikeaa. Se voi olla vaikean lisäksi myös todella vaikeaa.
Parantumisen tiellä voi olla ylpeys. Kuka tuo on minulle sanomaan... Tämä tulee esiin helposti seurakunnassa, kun "rivimiehistö" antaa rakentavaa palautetta "pastorille". Se varmasti tulee myös vielä helpommin esiin silloin kun lapsi antaa palautetta aikuiselle.
Lapsikin, kuten "rivimieskin" on ihminen ja Jumalan oma, jota Jumala käyttää omiin tarkoitusperiinsä sekä niiden toteuttamiseen. Meidän vanhempina ja hengellisinä vanhempina tulee kuunnella, ottaa vastaan ja tutkia, Herran edessä sydämemme, onko "lapsen" puheissa jokin perä....?
Jos läheisen kuolema on kamalaa on itselle kuoleminen aivan yhtä kamalaa, vaikka ehkä inhimillinen suru saattaa olla vähäisempi jälkimmäisessä.
Mutta jokaisesta kuolemasta alkaa uusi elämä. Jokaisesta kuoleman kohtaamisesta tulee voitto. Koska Jeesus kuoli ristillä syntiemme tähden, haudattiin ja josta Hän nousi ylös, eikä kuolema voinut Häntä pitää. Kuolema ei voi pitää myöskään sinua eikä minua! Kuoleman ja hautaamisen jälkeen tulee aina ylösnousemus.
Siispä... antaudu kuolemaan itsellesi!
Jeesuksen nimessä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti