Äitini nukkui pois 29-30.10.2009 välisenä yönä.
Saimme 29.10 puhelinsoiton, illalla klo 19 jälkeen, että jos äidin vielä haluaa hyvästellä, pitäisi tulla heti. Hoitaja epäili, ettei äiti elä enää yön yli.
Lähdimme kiireen vilkkaa sairaalaan ja vietimme äidin kanssa tunteja. Paijasimme ja juttelimme hänelle. Laskimme kätemme hänen ylleen ja siunasimme häntä. Klo 22 jälkeen lähdimme kotia, koska minulla oli aamulla asiakas jo ennen klo 8.00.
Yöllä hieman ennen klo yhtä tuli sairaalasta soitto, että äiti on kuollut.
Kiitos Herralle, että Hän otti äidin hengen kauniilla tavalla ja äiti kuoli rauhallisesti, kipua tuntematta.
Kiitos äiti kaikesta siitä, mitä mulle opetit. Kiitos tiukasta linjastasi siitä, että se tehdään, mitä ollaan sovittu ja luvattu, vaikka se vaatisi itseltä uhrautumista ja väsymistäkin. Kiitos kainalosta ja varpaitten lämmittämisestä ja läheisyydestä. Kiitos, että opetit tyylin saloja, miten pienellä vaivalla ja vähällä rahalla saadaan ihmeitä aikaan pukeutumisessa.
Kiitos kaikesta uhrautumisesta eteeni kun olin pieni ja kun sairastin. Se lienee syynä siihen, että halusin olla kanssasi viimeiseen asti, hoitaen nyt vuorostani sinua. Äiti... Olit ja olet minulle niin rakas!
Tina
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti