torstai 24. syyskuuta 2009

24.09.2009


Tänään saatoimme isän viimeiselle matkalleen...

Äitini on sen verran huonossa kunnossa, ettei hän pystynyt lähtemään rullatuolillakaan mukaan, joten meitä saattajia oli vain neljä: minä, Ari ja pojat.

Tämä viikko on ollut todella kurja. Tähän asti kurjin viikko elämässäni.

Sain alkuviikosta tietää, että joku on yrittänyt kirjautua nimelläni netmissioon ja yrittänyt vaihtaa salasanan.

Sain kuulla perheeseeni liittyvän ikävän asian, joka harmittaa minua tosissaan ja olen siitä todella vihainen perkeleelle ja vaadin ja tulen vaatimaan joka ikisestä tappiosta lisää sieluja Taivasten Valtakuntaan.

Ystävättäreni ja minulle erityisen rakas "luottosisar" soitti ja kertoi, että hänellä on verisuonten kalkkeuma vasemmalla puolella aivoissa ja välillä hän on todella huonossa kunnossa. Rukoilin ja rukoilen, että Herra... Älä ota tätä sisarta vielä pois mun elämästä... Sitä mä en kyllä enää kestäisi.

Äitini tila on huonontunut todella paljon tämän viikon aikana. Hän ei juurikaan enää kommunikoi ymmärrettävästi, tarvitsee vaippoja, koska ei hallitse enää toimintoja, ei jaksa olla hereillä kunnolla edes vierailumme aikaa, vaan silmät lupsahtelevat kiinni.

Ja sitten vielä, kaiken kukkuraksi, isäni hautajaiset.

Tuntuu aika paljolta yhdelle ihmiselle ja tästä syystä en palvele tänä aikana, kun teen surutyötä, koska koen, etten ole kykenevä rukoilemaan kenekään puolesta, omatkin rukoukseni ovat vain syviä huokauksia... mutta...

Raamattu sanoo 2 Kor 1:3-7
Kiitetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, laupeuden Isä ja kaiken lohdutuksen Jumala, 4 joka lohduttaa meitä kaikessa ahdistuksessamme, että me sillä lohdutuksella, jolla Jumala meitä itseämme lohduttaa, voisimme lohduttaa niitä, jotka kaikkinaisessa ahdistuksessa ovat. 5 Sillä samoin kuin Kristuksen kärsimykset runsaina tulevat meidän osaksemme, samoin tulee meidän osaksemme myöskin lohdutus runsaana Kristuksen kautta. 6 Mutta jos olemme ahdistuksessa, niin tapahtuu se teille lohdutukseksi ja pelastukseksi; jos taas saamme lohdutusta, niin tapahtuu sekin teille lohdutukseksi, ja se vaikuttaa, että te kestätte samat kärsimykset, joita mekin kärsimme; ja toivomme teistä on vahva, 7 koska me tiedämme, että samoin kuin olette osalliset kärsimyksistä, samoin olette osalliset myöskin lohdutuksesta.

1 Kor 10:13 Teitä ei ole kohdannut muu kuin inhimillinen kiusaus; ja Jumala on uskollinen, hän ei salli teitä kiusattavan yli voimienne, vaan salliessaan kiusauksen hän valmistaa myös pääsyn siitä, niin että voitte sen kestää.

Lohduttavaa on, että kaikesta on pääsy ulos ja kaikki ikävä loppuu aikanaan, ja ettei nämä vaikeudet/suru/vastoinkäymiset/ulkopuolelta tulevat paineet/sisäiset kiusaukset/hankalat elämän olosuhteet jne jne jne tule niin suurina, ettemmekö niitä kestäisi.

Uskon, että kaikkien näiden vaikeiden, surun hetkien keskellä, opin elämästä todella paljon. Luopumisesta, antamisesta, lohduttamisesta, ihmisestä ja ihmisenä olemisesta, armosta, laupeudesta, ystävien tärkeydestä, yhteydenpidosta, rukouselämästä, levosta, palvelemisesta, palveltavana olemisesta, Isästä, Pojasta ja Pyhästä Hengestä.... Tätä listaa voisi jatkaa loputtomiin.

Kaiken inhimillisen surun keskellä, koen suurta kiitollisuutta.

Rakkauteni Jeesukseen Kristukseen, luottamukseni Jumalaan ja kiitollisuuteni Pyhästä Hengestä lohduttajana on varmasti kasvanut näiden vaikeiden aikojen keskellä.
Tietämällä tiedän, että Herra kääntää kaikki asiat Hänelle voitoksi, juhlakulkueeksi Hänen päämäärilleen.

Kiitos, että olen saanut ja saan antautua, Herra, Sinun käsivarsiesi kannateltavaksi!

Jeesuksen nimessä

1 kommentti:

  1. Herra, kädelläsi asua mä saan, turvallisin käsi päällä maan. Siellä kaikki saavat uuden sydämen, rauhan annat haavat sitoen.
    Onneni on olla Herraa lähellä, turvata voin yksin Jumalaan. Onneni on olla Herraa lähellä, tahdon laulaa hänen teoistaan.

    Herra, kädelläsi iloita mä saan, se on rikas käsi antamaan. Siellä armahdusta meille tarjotaan eikä kadotusta milloinkaan.
    Onneni on olla...

    Herra, kädelläsi itkeä mä saan, kohonnut ei käsi kostamaan. Sitä naulat pisti, pahuus ihmisten, anteeksi soi risti kaiken sen.
    Onneni on olla...

    Herra, kädelläsi uneen painan pään, kutsut ystäväsi lepäämään. Käsi minut kantaa uuteen elämään, ikirauhan antaa, valoon jään.
    Onneni on olla...
    (Anna-Mari Kaskinen)

    Rukousterveisin Maria

    VastaaPoista