06.04.2009

Hyvää huhtikuuta...

Olen viime päivinä ollut hyvin kiireinen, eikä blogin kirjoittaminenkaan ole maistunut.
Väsyttää ja ottaa päähän.

Nuorempi poikani tuli tänään koulusta kotiin ilman takkia ja kysyin häneltä, mitä takille on tapahtunut? Se oli varastettu.

Poika oli saanut tämän upean amerikasta tuodun, paksun nahkatakin, jonka selkään oli kirjailtu kitara, lahjaksi ja pitänyt sitä mielellään päällä. Ja yhtäkkiä takkia ei olekaan. Onneksi koulussa on kamerat ja uskomme, että takin varastaja löytyy nauhojen avulla. Asiaa nyt selvitellään opettajan ja rehtorin avulla.

Harmilliseksi asian tekee erityisesti se, että se oli poikani lempitakki.

Meitä ihmisiä on niin monenlaisia. Se, mikä jollekin toiselle on ns. kiellettyä, on toisenlaiset arvot omaavalle sallittua. Kun yrität opettaa läheisillesi oikeita arvoja ja hyvää toimintatapaa... tulee tällaisissa tilanteissa ristiriita.
Miksi joku muu voi, mutta minä en. Miksi joku asia on toiselle sallittua ja minulle ei. Miksi meidän moraalimme poikkeaa niin kovin toisistaan.

Eräänä päivänä eräs uskova sisar otti minuun yhteyttä... Haluaisinko tehdä hänen kanssaan diilin. Tekisin hänelle hienot kynnet ja hän haluaisi maksaa ne minulle pimeästi.... Hän markkinoi sitä minulle edukkaana diilinä, koska hänestä tulisi minun pitkäaikainen asiakkaani.

Tämä oli tämän uskovan sisaren mielestä erinomainen ajatus. Ja minusta se oli kauhistuttava! Minä en tee pimeää työtä. Vero annetaan sille, kenelle se kuuluu... Näin raamattu meitä kehottaa tekemään ja se on tietääkseni uskovan ohjekirja nro 1 eikä siis rahapussi.

Leikitään ajatuksella... Jos minä en maksaisi veroja ja tarvitsisin kunnan/kaupungin ilmaisia palveluita (koulu, terveyspalvelut, hammaslääkärit, neuvolat tai muut vastaavat, joista peritään palveluita käyttävältä vain nimellinen maksu). Kuka maksaa minun käyntini? Se henkilö/ne henkilöt, joka huolehtivat veronsa. Mikä minä silloin olisin? Hyväksikäyttäjä vai peräti varas?

Mikä meihin on mennyt?

Miksi kaikki on sallittua?

Mitä tapahtuu, jos luet synnin synniksi?

Olet lakihenkinen, tuomitsija, "kuka-sä-luulet-olevas-tyyppi", "muka pyhä" tai peräti olet vanhanaikainen...
Näillä nimillähän sellaisia ihmisiä kutsutaan, jotka kertovat pitävänsä kiinni raamatun periaatteista ja ohjeista.

Minä haluan olla Jumalalle mieluisa. Haluatko sinä?

Haluatko sinä elää moraalisesti ja eettisesti oikein?

Rukoukseni on, että jokainen meistä tarkastelisi omaa sydäntään... miksi minä teen niin tai miksi minä en tee.... ja pääsisi selvyyteen omista perimmäisistä motiiveista.

Kysy itseltäsi...
miksi teen sitä, mitä teen.
Teenkö sen itseni vuoksi (miellyttääkseni itseäni)?
Teenkö sen muiden ihmisten mielipiteiden vuoksi (miellyttääkseni muita)?
vai teenkö sen Jumalalle (miellyttääkseni Häntä)?

Jeesuksen nimessä!