Herra on hyvä, Hänen armonsa pysyy iankaikkisesti!
Olimme lauantaina FFS-tiimin kanssa ja tänään, mieheni kanssa ESY:ssä Claus Möllerin kokouksissa. Ne olivat aivan mahtavat!
Lauantaina Herra kosketti minua erityisen voimallisesti! Menimme mieheni kanssa eteen rukoiltavaksi.... Pyysimme yhdestä sydämestä erästä tiettyä asiaa, josta Herra oli ilmestystiedon kautta puhunut jo edellisellä viikolla. Olin ollut jo siihen mennessä reilut neljä tuntia Herran Hengen alla ja Isä täytti "tankkejani" erityisen voimallisesti. Rukouspalvelussa näin näyn, joka kosketti minua syvälle sisinpääni ja jätin sen muhimaan sisimpääni odottaen Herran laajentavan sitä. Tulen varmasti jossain vaiheessa jakamaan asiasta.
Olen monasti mietiskellyt sitä tapaa, jolla Isä usein minulle puhuu. Se on Hänen Sanansa kautta. Eli raamatun kautta! Uskon, ettei Herra turhaan neuvo sitä oikeaa tapaa kohdata vastustusta.... Hän itse sanoo: "... kirjoitettu on.... kirjoitettu on... kirjoitettu on...." Sanansa kautta. Minä rakastan Jumalan sanaa! Rakastan raamatun lukemista ja sen tutkimista!
Sieltä tulee apu, lohdutus, viisaus, ymmärrys, neuvo, voima, tieto, totuus ja Herran Henki! Juuri ne kaikki josta Jesajan 11 luku puhuu.
Näin näiden parin päivän aikana monia ystäviä, joita en ollut tavannut pitkään aikaan. Tunsin, että Herra kosketti minua myös alueella, joka liittyy kristittyjen väliseen yhteyteen, rakkauteen ja kunnioittamiseen.
Tuntui siltä, että aikaa ystävieni tapaamisen välissä ei olisi koskaan ollutkaan. Kun on yhtä Hengessä on yhtä iankaikkisesti.
Menneellä viikolla sain kokea erityisen suurta Herran siunausta....
Monivuotinen, minulle erityisen rakas ystävättäreni soitti minulle.
Sain sanottua hänelle, että hän on minulle erityisen rakas. Olen monasti miettinyt sitä, että olen jollakin tapaa köyhä ilmaisemaan tunteitani ystäviäni kohtaan.
He merkitsevät minulle erityisen paljon. He kaikki, ovat myös ystäviäni Herrassa. Isä on meidät yhdistänyt!
Ihan hävettää se, että olen surkea "soittelija" eli minun on vaikeaa soitella kenellekään. Rukoilen kyllä ihmisten puolesta ja pyydän Isältä heille kaikkea hyvää, mutta minun on vaikeaa saada aikaiseksi soitella ja rupatella. Mutta kuitenkin kun rupatellaan asiat jatkuvat siitä, mihin ovat jääneet edellisellä kerralla.
Olen joskus ajatellut ja ehkä salaakin toivonut, että olisin aktiivisempi. Mutta passiivisesta yhteydenpidosta huolimatta he ovat minulle erityisen rakkaita, arvokkaita ja läheisiä.
En tiedä voitko ymmärtää viestiäni.... Minun on niin helppo painautua Isää, Jeesusta ja Pyhää Henkeä vasten. Unohdan ajan, paikan ja olosuhteet. En tajua ajan kulkua...
Kiitän Herraa siitä, että minulla on mies, perhe ja ystävät, koska he pitävät minut tässä ajassa ja hetkessä. Vaikka jaamme yhteisen uskon, jaamme myös elämämme ja olosuhteemme.
Rakas sisko ja veli.... Tiedät, että olen surkea yhteydenpitäjä, mutta siitä voit olla varma, että olet sydämessäni, rukoilen sinun, perheesi ja olosuhteittesi puolesta. Rakastan sinua ja haluan, että Herra sinua koskettaa!
Jeesuksen nimessä!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti