keskiviikko 6. heinäkuuta 2011

Vastoinkäymisten limiitti

Luulisi, että vastoinkäymisten määrään olisi limiitti... mutta ei, joskus ne ovat kuin pohjaton kaivo - niitä riittää... Luonnekko tässä pitäisi lujittua, ihmisyyden kasvaa? Vihaako oppia käsittelemään ja kyetä säilyttämään armahtava mieli? Missäkohtaa kulkee armahtamisen raja? Vai kulkeeko missään? Onko armahtamisen määrä rajaton? Missäkohtaa tilalle tulee ihmisyys ja inhimillisyys?

Ihmisyyden määrä on vakio... se on se, mitä olet... se, mitä olet oppinut ja omaksunut... Elämäsi mitta... Sinä, järkesi, tahtosi ja tunteesi...

Entä jumaluus sinussa? Vain sen määrä ilmaisee jumalisuuden määrän sinussa... Ihmisyyden ja inhimillisyyden jälkeen mittaasi ikäänkuin jatkaa jumalisuus... Miten PyhäHenki on jatkanut sinua, jalostanut sinua... Syrjäyttänyt ihmisen omaa tahtoa...

Siinä missä inhimillinen voima ja jaksaminen päättyvät, alkaa Jumalan työ... Kestät yli määrän, yli rajojen, yli olosuhteiden, yli tilanteiden... Monta tilannetta päällekkäin ja peräjälkeen.

Mikä ei tapa, se vahvistaa...

Sanotaan, että se, mikä ei tapa, vahvistaa... Niin se varmasti on... Kyllä vanha kansa tietää - pitkään eläneet.
Mutta miten jaksaa päivä toisensa jälkeen, kerta kerran jälkeen kun inhimillinen mitta on täyttynyt`

Siihen auttaa vain Jeesus Kristus... Kaikkivaltias, kaikkitietävä ja kaikkialla läsnäoleva Taivaallinen Isä ja Pyhä Henki, joka on lohduttaja kaikessa.

Isän ja äidin kuoleman jälkeen, ei ole enää vanhempia, jonka puoleen kääntyä, joilta neuvoa kysyä ja joilta lohdutusta saisi. Lohdutuksen antajana toimii Pyhä Henki... Neuvonantajana Taivaaniskä... En usko, että se on huonompi vaihtoehto kuin maalliset vanhemmat..

Ihmisen ymmärryksen ja Jumalallisen ratkaisun yhteentörmäys

Mistä minä voin tietää, mitä Jumala tahtoo minun tekevän? Se lukee raamatussa, luen sen sieltä.
Mutta mitä jos ohje ei olekaan suoraan poimittavissa raamatusta? Liekö silloin parasta valita raamatullinen linja?  Vai odottaa ratkaisua rukouksessa? Tarkoittanee sitä, että minä en jauha rukouksen ritirampsuani vaan odotan kärsivällisesti ohjetta ylhäältä... olen hiljaa ja kuulostelen...

Mitäs jos onkin kaksi erimielistä uskovaa, joiden näkemys oikeasta ja väärästä poikkeaa toisistaan? Mitä jos yhteys heidän välillään on katkennut, rukouselämä hiipunut, esim avioparien välillä. Mitä jos toinen rukoilee ja toinen ei. Toinen saa vastauksen ylhäältä ja toinen ei, tai ei ymmärrä saamaansa vastausta tai ei halua ottaa sitä vastaan? Mitä silloin jää? Inhimillinen ratkaisu ja Jumalan armo.

Kuika monta avioliittoa on päättynyt näin? Kuinka monta ihmissuhdetta kadonnut kun toisen erilaisuutta tai eriävää mielipidettä ei olekaan kestetty? Ollaan oltu erimielisiä ja tuomittu toinen ylpeäksi tai ehkä jopa vääräuskoiseksi, kun ei ota vastaan minun oikeaa mielipidettäni tai tee niinkuin minä haluan/neuvon. Jumalalta saatu ratkaisu, jonka kokee omakseen, ei ole ihmisvoimin kaadettavissa, mutta sitä voidaan sujuvasti horjuttaa toisten toimesta... Oletko sä nyt ihan varma, että toi on Jumalasta?

Vaatii suunnatonta itsekuria toimia sen mukaan, minkä kokee Jumalalta saaneensa, vaikka muut sanoisivat sen vääräksi ja vaatisivat sinua toimimaan ihmissäännön mukaan, tottelemaan ihmistä.

Ketä sinä tottelet....?
Ap. t. 5:29 Mutta Pietari ja muut apostolit vastasivat ja sanoivat: "Enemmän tulee totella Jumalaa kuin ihmisiä.

Tämä on oivallinen ohjenuora sinulle, joka epäilet...

Mikä on sinun tapasi purkaa paineita?

Räyhäätkö lähimmäisillesi, käytkö heihin käsiksi, jos he eivät tottele? Panetko heidät ruotuun? Näytät mistä kana pissii? Sanot, missä kaappi seisoo?

Vai painutko piiloon tutkimaan motiivejasi, miksi minä reagoin näin voimakkaasti? Loukkaannuinko? Suutuinko? Miksi minussa nousee esiin väkivaltainen mieli? Miksi ihmeessä reagoin näin.... Auta Jeesus...

Itsensä kohtaaminen ei ole helppoa..

Rukoilin aikanaan Herralta, että paranisin haavoistani, että Hän näyttäisi minulle mikä on vialla ja mitä pitäisi panna pois. Hän todellakin näytti... Näin itsessäni niin paljon vikoja ja puutetta, että sen alle olisi sortunut. Aloin rukoilla, että Herra näyttäisi minulle, millainen Jeesus on... Ja sen rukouksen myötä olen saanut tutustua Jeesukseen, joka on rakastava, laupea, kiivas, rajukin, suorapuheinen, viisas, neuvova ja opastava ja varsinkin rohkea ja peloton jne...  

Peloton... 

Pelon voi istuttaa ihmistaimeen hyvin helposti. Varo sitä, varo tätä, älä sitä, älä tätä, hyi varo siitä tulee kipeäksi, älä laita käsiä suuhun, menee basilleja mahaan ja sairastut. Älä syö hiekkaa, siinä on kakkaa... Varo namusetiä ja tätejä. Luota itseesi, kun keneenkään muuhun et voi luottaa... Älä mene sinne, voit jäädä auton alle, älä koske siihen, siinä voi olla likaa/myrkkyjä. 

Ihminen voidaan opettamaan pelkäämään kipua, sairautta vain ylireagoimalla tilanteisiin, jotka vain vaatisivat viileää otetta kuten verenvuodon tyrehdyttäminen... Ei siihen tarvita dramatiikkaa, huutoa ja kauhistelua. Verta vuotaa ja se tyrehdytetään ja sillä sipuli. Lisäämällä draamaa saadaan kasvatettua pelkotiloja.

Miksi minä...?

Minulle sattuu ja tapahtuu koko ajan... Olen kuin kahden kuoren välissä... Uskovat ihmiset eivät hyväksy minua/ammattiani/valintojani - minua haukutaan anonyymisti blogeissa, uskovien foorumilla... Minusta on lähetetty kiertokirjeitä seurakuntiin ja varoiteltu, Kristilliseen mediaan ja varoitettu - nimettömällä kirjeellä. Työni puolesta minulta jatkuvasti on varastettu kirjottamiani tekstejä kauneussivustoiltani, minulta on varastettu mainetta, rahaa, tavaraa, tuotteita. Minua on käytetty hyväksi, yritykseni liikesalaisuuksia on varastettu ja käytetty kilpailijan hyväksi. Mainettani on mustattu sekä henkilökohtaista että yritykseni mainetta keskustelufoorumeilla. Minua on pilkattu uskoni tähden. Minua on pahoinpidelty, lapsiani on pahoinpidelty, lapseni on ollut koulukiusattu ja opettaja ei sitä myöntänyt moneen vuoteen, minua on haukuttu vanhempana, kasvatusmetodejani arvosteltu, haukuttu erilaisilla nimityksillä.. Mitä vielä... lista jatkuisi loputtomiin.

Voimme valita heittäydymmekö marttyyreiksi ja nielemme kaiken... vai olemmeko ihmisiä, jotka kostavat? Kannattaako kaikkien asioiden nieleminen?

Suutu tai muutu... Suutu ja muutu...

Suutu, mutta älä vie vihaasi yli... Sinulla on oikeus pitää puolesi, mutta ei tuhota toista. Sinulla on oikeus ajaa asiaasi, ja vaatia oikaisua, mutta ei ole oikein olla kostonhimoinen. Ef 4:26 sanoo: "Vihastukaa, mutta älkää syntiä tehkö." Älkää antako auringon laskea vihanne yli.

Tässä on meille oivallinen neuvo elämään... Suutu ja muutu...


1 kommentti:

  1. KIITOS tästä ja muista teksteistä nämä ovat hyviä ja rakentavia. En ymmärrä kuka kristitty voisi näistä suuttua mutta käärme toimii kaikkialla.

    Taivaan Isän siunausta alkaneeseen vuoteen!

    VastaaPoista