torstai 6. toukokuuta 2010

Ystävätär, Rakas ja Kallis Ystävätär - Ymmärrys tulee Yllättäin

Minulla oli tänään aamupäivä vapaata... Kävimme, Arin kanssa, tapaamassa erästä minulle erittäin rakasta ystävätärtä..

Tapasimme Risteyspaikassa 2000-luvun alussa ja olimme olleet tuttavia siitä lähtien, mutta (hassua kyllä) meistä tuli hyviä ystäviä vasta vuoden 2005 lopussa.

Ystävyys alkoi kummasti... Oli joulujuhla 18.12.2005. Tunsimme toki toisemme ja tapasimme ennen juhlaa sattumalta aulassa. Menimme saliin istumaan vierekkäin. Alkuylistyksen aikana katsoin, itseäni vanhempaa sisarta ja hän katsoi minua. Otin häntä kädestä kiinni ja Pyhä Henki kosketti meitä voimakkaasti.

Meillä on ikäeroa 26 vuotta, mutta se ei koskaa ole tuntunut välillämme suurelta.

Olen kuunnellut häntä viisaana vanhempana ja hän taas minua Jumalan kutsumana palveluntyöhön ja olemme tulleet siunatuiksi molemmat, palvelleet toinen toistamme.

Hän kertoi, kuinka Jumala oli kutsunut hänet rukoilemaan puolestani, lähetysmatkojeni puolesta ja perheeni puolesta. Jopa Joonas, "se nuorimmainen" ihastui ystävättäreeni niin, että halusi, että juuri hän tulisi lapsenhoitajaksi kun minä olin lähetyskentällä Afrikassa (Tansania, Egypti, Kenia) ja muuallakin (Amerikka, Englanti... jne.).

Ystävättäreni on meille varmasti enemmän kuin ystävätär, hän on perheenjäsen.

Viime vuonna kun vanhempieni saattohoidot olivat jo loppupuolella, todettiin ystävättärelläni kalkkeuma päässä. Sanoin Herralle, että mä en Isä kestä, jos menetän myös ystävättäreni samalla kertaa kuin vanhempani... Sitä en oikeesti, Isä kestä!

Aika ajoin ystävättäreni on sairastellut ja joka kerta Herra on pannut minut rukouskammiossani rukoilemaan hänen puolestaan. Ajoittain Herra on järjestänyt kalenteristani "ajan" olla ystävättäreni kanssa. Voidella hänet öljyllä ja rukoilla hänen puolestaan. Ja aina hän on noussut kun Herra on häntä koskettanut. Myös tänään (sairastettuaan muutaman päivän)!

Kuukausi sitten ystävättäreni täytti 70-vuotta. Olimme kutsutut hänen syntymäpäivilleen. Silloin tapasin myös hänen toisen tyttärensä (toisen olin jo tavannut aikaisemmin)... Olen saman ikäinen kuin molemmat hänen tyttäristään :) Tuntui hämmentävältä, koska olisin voinut olla heidän siskonsa. Kimppahalasimme ja sanoin heille, että rakastan heidän äitiään ihan tavattoman paljon. Olimme kaikki liikuttuneita!

Tänään rukouksen jälkeen keskustelimme yhteiskunnasta ja siitä, että Herra on pannut meidät jokaisen rukoilemaan Suomen ja yhteiskunnan puolesta. Uskon, ettemme koskaan voi käsittää Jumalan suuruutta, miksi Hän panee meidät tekemään asioita, joita emme voi pienessä päässämme käsittää, kunnes Hän antaa niihin ymmärryksen.

Ymmärrys tulee yllättäin...

Olen lukenut Hebrealaiskirjeen 6-8 lukua jo monta päivää ja mietiskellyt sitä Herran edessä rukouksessa.

Joitakin aikoja sitten alkoi Hebr 7:28 elämään mielessäni.... ja siitä kävimme tänään keskustelua rukouksen jälkeen...

Kun kerroin Herran avanneen minulle ko. jakeen ja selitin sitä hänelle, sanoi ystävättäreni, että hänellä menee väreet pitkin vartaloa. Pyhä Henki avasi asiaa mieleeni lisää samalla kun ystävättäreni vahvisti oman ajatuksensa sekä kokemuksensa kautta. Mietin Jumalan suuruutta... Emme koskaan voi sitä käsittää!

Miksi meidän Jeesus sitten, niin usein, on lasipullossa?

Miksi me otamme "instant-jeesuksen" esiin pullosta vain silloin kun kipeästi häntä tarvitsemme? Ja panemme Hänet nopeasti pulloon takaisin kun "homma" on selvä? Miksi Jeesuksemme ei ole kokoajan, ja jatkuvasti arjessamme oleva Sankari, joka pelastaa meidät joka hetki ja kokoajan?

Puhuimme siitä kun ystävättäreni julistaa Jeesuksen Voitto Voimaa aina tiukassa elämänsä tilanteessa, minä taas pyydän Jeesusta pelastamaan minut.

Se on sama asia... Pelastuksessa tapahtuu Kristuksen Voitto! Parantumisessa tapahtuu Kristuksen Voitto! Vapautumisessa tapahtuu Kristuksen Voitto...

Pelastus, Parantuminen ja Vapautuminen on alkukielellä sama sana SOZO... siksi me rukoilemme samaa asiaa, mutta ei suomenkielisellä sanalla, joka kuitenkin alkukielellä tarkoittaa samaa... pelastusta, parantumista ja vapautumista.

Meillä voi olla monenlaisia tilanteita elämässämme ja rukouksemme voivat vaihdella rajusta huudosta hiljaiseen huokailemiseen... Kaikessa me kuitenkin pyydämme Jeesusta Pelastamaan meidät, tukeudumme Hänen VoittoVoimaansa. Hän on voimallinen pelastamaan meidät mistä tahansa tilanteesta, asenteesta ja olosuhteesta.

Meidän vain tulee kyetä tukeutumaan Häneen! Myös Hänen palvelijoittensa kautta!

Jeesuksen nimessä!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti