Heipä Hei Lukija....
Selvittiin äitienpäivästä...... Ensimmäisestä äidin kuoleman jälkeen...
Tuntui ihan hassulta, ettei voinut soittaa äidille ja toivotella äitienpäivää tai mennä käymään, niinkuin aina ennen, kaikkina niinä vuosina kun olen asunut pois kotoa.
Uskon, että äitienpäivän haikeutta helpotti Tepa...
Olin jo pitkään ajatellut sitä, että lapset ovat jo isoja, eikä uusia enää tässävaiheessa ole viisasta hankkia... Mutta hoiva-, lellittely- ja kasvatusviettini ovat vielä voimakkaat... Aloin jutella Arille, että voitaisko miettiä koiran hankkimista....
Tein netissä "koiratestejä", mikä koirarotu olisi meille sopivin ja paras... Suurin osa koiraroduista karsiutui... Kaksi jäi... toinen oli kiinanharjakoira ja toinen länsigöötanmaanpaimenkoira.
Aloin tutkia näitä molempia rotuja ja totesin, että Göötti voisi olla suloinen... ja meidän perheeseen sopiva koira.
Etsin yhdistyksen sivuilta kasvattajia ja totesin, että gööttejä on tosi vähän jalostettu ja ylipäätään tarjolla.
Otin yhteyttä yhdistyksen puheenjohtajaan, lähetin hänelle valokuvallisen kirjeen meidän perheestä ja kerroin olevani ihastunut göötin luonteenpiirteisiin sekä mielikuvasta, joka minulle oli syntynyt "perheeseemme sopimisesta".
Sain saman tien vastauksen Oililta, että kaikki tämänhetkiset pentueet ovat varattuja ja jono on pitkä. Olin jo kirjeeseen laittanut, että olisimme jopa valmiit odottamaan sopivaa koiraa...
Rukoilin hiljaa, että Isä.... voi kun joku peruuttaisi...
Heti seuraavana päivänä Oili jätti vastaajaani viestin, että Vihdissä olisi yksi poliisikoiraksi uumoiltu, mutta sittemmin peruutettu göötti. Ja antoi kasvattajan yhteystiedot. Soitin siltä seisomalta kasvattajalle ja sovimme tapaamisesta tänään, äitienpäivänä.
Olin saanut Tepasta kuvan lauantaina, siis edellisenä iltana, ja katselin kaunista eläintä.
Hänen kuvaansa katsellessa nousi mieleeni ajatus, että koira on terhakka, utelias ja sopeutuisi nopeasti meihin ja uuteen kotiin... Ajattelin heti, että siinä on meidän koira, joka tykkää meistä jo heti valmiiksi ja on jo valmis muuttamaan meidän kotiin.
Tänään siis menimme, koko perhe, katsomaan Tepaa...
Heti ajettuamme piaan, Tepan veli Kamu haukkui ja ilmoitti isäntäväelle meidän tulleen... Tepa vain katseli vierestä... Ari sanoi, että toi hiljainen on meidän koira... Ja niin oikeasti olikin...
Tepa ja Kamu päästettiin aitauksesta ja emäkoira sisältä ja saimme kaikki tervehtiä toisiamme. Olin aivan myyty!
Meinimme sisään ja tutustuimme koiriin.
Tepaa siinä katsellessani ajattelin, että onpas terhakka ja utelias, omatoiminen tyttö. Koirasta näki, että se on hyvin sopeutuvainen ja utelias, leikkisäkin.
Ottaessani Tepan syliin, se alkoi heti minua suukottamaan. Normaalisti olen aina ajatellut, että yököttävää, että koira nuolee kasvoja, mutta kun Tepa minua lipaisi, tiesin, että hän se on.
Rukoukseni, koko automatkan oli, että voi kun Tepa meistä tykkäisi.
1,5 tuntia koirien kanssa oltuamme ja kasvattajan kanssa juteltuamme sovimme, että hakisimme Tepan kotiin torstaina. Joten meille muuttaa maailman ihanin göötti-tyttö, Tepa.
Tepasta ja seikkailuista kuulette varmasti vielä lisää....
Ihanaa! Perheeseen tulee Uusi Vauva!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti