Mitä luvattu on...

Lueskelin aamutuimaan Hebrealaiskirjettä, lukuja 6-8 ja mietiskelin lukemaani monelta eri kantilta, miten se koskee itseäni, perhettäni ja lopulta Kristuksen ruumista eli seurakuntaa.

Mietin kaikkia niitä lupauksia, joita Herra on vuosien varrella minulle antanut. Osa niistä on toteutuneet todella nopeaan tahtiin ja osa on vielä ”vaiheessa”…

Joskus tuntuu siltä, että jotakin asiaa joutuu odottamaan loputtomiin.

Hebr 6:15 ja näin Aabraham, kärsivällisesti odotettuaan, sai, mitä luvattu oli.

Meidän tulee ottaa oppia Aabrahamista, joka kärsivällisesti odotti sitä, mikä oli luvattu.

Mitä sinulle on luvattu? Muisteletko niitä? Kuka on luvannut?

Monet ihmiset lupaavat asioita, vaikka eivät koskaan niitä tulisikaan täyttämään.

Minulle on luvattu sitä sun tätä… sitten vielä totakin… Monet lupauksista on vielä täyttämättä ja todennäköisesti niin käykin.

Autoin kerran erästä pastoria kiperässä tilanteessa ja hän sinä ”heikkona hetkenään” lupasi minulle jotakin, mikä on edelleen lunastamatta. Kerran autoin sisarta tiukassa taloudellisessa tilanteessa ja hän sinä hetkenä lupasi minulle jotakin, mikä on edelleen lunastamatta. Eräs sisar lupasi minulle tekevänsä hyväkseni erään asian, mutta loukkaantui myöhemmin minuun, ennen kuin oli täyttänyt lupaustaan, kun otin puheeksi hänen elämässään olevan synnin ja sanoin sen synniksi. Silloin hän ilmoitti, ettei hän teekään sitä, mitä on luvannut, koska olen lain alla, enkä siis armon alla. Tällaisia vastaavia esimerkkejä on lukuisia.

Olen ajatellut, että mikään asioista ei tule ihmiseltä. Kukaan ei voi antaa mitään sellaista, mitä itse ei omista. Tietenkin asemansa puolesta ihminen voisi tehdä paljonkin… Aseman seurakunnassa, aseman työelämässä, taloudellisen aseman jne… puolesta. Mutta ei koskaan antaa sitä, mitä ei oikeasti omista.

Jos sinulla on asema, joka ei oikeasti kuulu sinulle – voitko siitä käsin valtuuttaa toista mihinkään? Onko sellaisella valtuutuksella siunaus? Jos sinulla on taloudellinen asema, tai statuksesi antamaa valtaa, joka on väärin keinoin hankittu… voitko siitä käsin valtuuttaa ketään? Ja onko sellaisella valtuutuksella siunaus? Tai jos annat ihmiselle jotakin vain voidaksesi myöhemmin häntä siitä muistuttaa tai sen käyttöä kontrolloida tai ”pitää kiitollisuuden velassa” tai ”odotat vastapalvelusta” toiselta antisi tähden. Onko sellaisella antamisella siunaus?

Kuka lunastaa aina antamansa lupaukset?

Jumala…

Meidän tulisi osata erottaa, mikä on Jumalan lupaus ja mikä on ihmisen, inhimillisyydestä käsin antama lupaus tahi erottaa lupauksen kautta tullut vaatimus (lue: kiitollisuudenvelka). En tarkoita tässä nyt sitä, etteikö ihminen voisi Jumalan Hengen johdatuksessa luvata toiselle jotakin… Mutta silloin kun Hengen inspiroimana toimit, viet asian loppuun, koska Henki itse sinua muistuttaa.

Jumalan lupauksen täytääntöönpano

Joskus todellakin joudumme odottelemaan vastausta…

Minulta on moni sinkku pyytänyt "jatkuvaa/jatkuvasti" esirukousta, jotta saisi puolison heti/nopeasti/pian/vuoden sisään jne… Hyviä rukouksia sinänsä, mutta Jumalan aikataulut ovat erilaiset kuin ihmisen aikataulut.

Monesti elämässämme pitää tapahtua asioita, jotta voi tapahtua asioita. Yleensä uuden asian/tilanteen/ihmissuhteen edestä pitää jotakin panna pois.

Ihmissuhteiden edestä pitää panna pois omaa rikkonaisuuttaan. Eheytyä sisäisesti rakastamaan itseään, jotta kykenee rakastamaan toista. Rakkauttakin on niin montaa eri lajia, että ”se ainoa oikea rakkaus” ei ole pelkästään eros-rakkaus…. Ihmissuhteen pitää sisältää elementtejä jokaisesta rakkauden lajista, jotta edes jonkinlainen pysyvyys voitaisiin saavuttaa.

Kun Jumalan maailmassa tapahtuu, ja tapahtuu muutoksia koko ajan, tulee meidän muuttua samassa suhteessa Kristuksen kuvan kaltaiseksi… Muuttua kirkkaudesta kirkkauteen Pyhän Hengen avulla.

Silloin Jumalan lupauksetkin alkavat täyttyä. Mutta keskeisin asia niiden täyttymiselle on rakkaus Jeesukseen Kristukseen, Pyhään Henkeen ja Isään, Jumalaan.

Rakkaus ei ole vain sanoja

Rakkaus ei ole vain sanoja, se on myös tekoja.

Moni meistä sanoo rakastavansa Jumalaa, mutta kuinka moni meistä on valmis uhraamaan itsensä Jumalan valtakunnan esiintulemiseksi? En siis puhu tässä nyt rukous- tai ylistyskokouksissa hengailuista, porukalla palvonnasta tai ulkomaalaisten/kuuluisien puhujien perässä juoksemisesta tai hengellisten kokemuksien metsästämisestä. Puhun vakituisesta, jokapäiväisestä tavastasi viettää aikaa Herran kanssa omassa rukouskammiossasi niin, että Pyhä Henki pääsee tekemään sinussa työtä ja Hänen kohtaamisensa myötä muuttumisesta kirkkaudesta kirkkauteen.

Moni meistä tekee näkyvästi hyvää, keittää kahvia seurakunnan keittiövuorossa, laulaa ylistysryhmässä tai kitarakuorossa, on monessa mukana… aktiviteettejä riittää vaikka muille jakaa… ehkä uupuukin liian suuren vapaaehtoisen työtaakan alla… Ja päästyään kotiin, avaa telkkarin ja jää katsomaan tv-sarjaa… Ja unohtaa henkilökohtaisen hetken Isän sylissä, kerraten päivän tapahtumat… odottaen saavansa reboundin itse Herralta, Jumalalta, joka kaikki tankit täyttää.

Yltäkylläinen Elämä

Herra on luvannut meille yltäkylläisen elämän

Yltäkylläistä elämää voi elää, vaikka kaikki ”toiveet” ei olisikaan täytettyjä. Yltäkylläinen elämä on sisäistä tyytyväisyyttä pelastuksesta, Jumalan tahdossa olemisesta. Sisäisestä rauhasta, joka meille Kristuksen kautta on annettu. Se on onnellisuutta Jumalan huolenpidosta ihan jokaisessa tilanteessa ja olosuhteessa. Tietoisuus Jumalan Kaikkivaltiudesta ja siitä, että Hän ON Jumala.

Hän ON Jumala

Hän ON…. Hän on Luoja, lupausten täyttäjä, Kuningas, Herrain Herra. Ei ole suurempaa nimeä kuin Jeesus. Yksin Jeesus riittää!

Meillä on lupa odottaa lupausten täyttymistä! Muistella sitä, mitä Herra on luvannut. Vaikka ihmiset eivät lupauksiansa pitäisikään, pitää Jumala omansa! Ja siihen voimme luottaa!

Ole rohkea ja kärsivällinen odotuksessasi!

Jeesuksen nimessä