sunnuntai 7. maaliskuuta 2010

Pyörällä Päästä ja Pää Pyörällä


Kävimme tänään vanhukselassa pakkaamassa tavaroita. Tai emme me pelkästään pakanneet vaan myös purimme, lajittelimme, heitimme pois ja hävitimme. Osa tavaroista menee roskiin, osa mökille, osa poltetaan, osa annetaan hyväntekeväisyyteen, osa myydään ja osa säästetään. Karmea urakka selvittää... Myös henkisesti...

Tänään kun katselin tyhjeneviä huoneita ja pakkailin tavaroita, ajattelin, että kaikki kävi niin äkkiä. Monia asioita jäi jakamatta... Jotenkin sitä ei osannut ajatella, että lähdön hetki voi tulla nopeasti, niin nopeasti, ettei kerkeä reagoida.

Nythän minulla oli joitakin kuukausia aikaa tajuta menettäväni vanhempani ja keskustella heidän kanssaan kuolemasta ja hautajaisjärjestelyistä.

Keskustelua elämästä siinä ajassa ei kuitenkaan kerennyt enää käymään, koska hoitaminen vei suurimman osa ajasta... koska he lähtivät ikäänkuin "suorilta jalolta sairaalaan". Siitä ei pystynyt puhumaan, koska sairaus runteli molemmat niin nopeasti. Ei kerennyt jakamaan viimeisen vuoden oivalluksia kuin osittain, muu aika meni sairauden käsittelemiseen puolin ja toisin. Eikä kokonaisuudessaan kerennyt kiittämäänkään sanoin, vain teoin...

Joka kerta kun lähdin isin tai äidin luota, hyvästelin heidät niinkuin näkisin heidät viimeistä kertaa, joten mitään ei jäänyt sinänsä sanomatta, mutta jotenkin ajattelen silti, että elämä päättyi liian nopeasti.

Emme tiedä päiviemme määrää, joten meidän pitäisi osata elää niin, että asiamme on jatkuvasti kunnossa Herran kanssa, koska lähdön hetki voi periaatteessa olla koska vaan.

Meidän tulisi myös elää lähimmäistemme kanssa niin, että mitään selvittämätöntä ei jäisi jäljelle, vaan kaikki on sovittu ja anteeksi annettu - niin ja saatu. Et voi tietää, milloin suljet oven viimeistä kertaa perässäsi.

Läheistesi tulisi tietää asioistasi, mielipiteistäsi ja ajatuksistasi, joten osaisivat toimia sitten kuoleman hetkellä ja tietäisivät, mikä on sinun viimeinen toiveesi hautajaisten, omaisuutesi tai muiden käytännön järjestelyiden kanssa.

Onko meistä keskustelemaan kuolemasta toinen toistemme kanssa? Tai edes läheistemme kanssa?

Uskon, että moni meistä ihmisistä pelkää kuolemaa tavalla tai toisella, vaikka olisimmekin kristittyjä. Osa siksi, ettei tunne Jeesusta ja pelastusvarmuus puuttuu. Osa siksi, että uskoontulosta huolimatta hengellinen elämä ei ole lähtenyt kasvuun ja oppi/opetus pelastuksesta on jäänyt hämäräksi tai jopa epäselväksi, eikä ihminen olekaan varma siitä, jatkuuko elämä kuoleman jälkeen tai jos jatkuu, jatkuisiko omakin? Osa taas siksi, että heihin on istutettu elämänsä aikana monenlaisia pelkoja, kivun pelkoa, sairauden pelkoa, hylkäämisen pelkoa, muutoksen pelkoa jne jne.

Osa taas pelkää ikävää... En näe koskaan lapsiani, lapsen lapsiani, puolisoani.
Osa pelkää miten omaisten, puolison, lapsien käy... Osa pelkää muuten vain, eikä osaa antaa pelolleen nimeä.

Puhukaa elämästä ja kuolemasta - etsikää vastauksia...

Raamatussa sanotaan:
Joh. 3:15-16 että jokaisella, joka häneen uskoo, olisi iankaikkinen elämä. 16 Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.

Joh. 5:24 Totisesti, totisesti minä sanon teille: joka kuulee minun sanani ja uskoo häneen, joka on minut lähettänyt, sillä on iankaikkinen elämä, eikä hän joudu tuomittavaksi, vaan on siirtynyt kuolemasta elämään.

Kuolemassa ei ole pelättävää kun asiat Jumalan kanssa on kunnossa. Elämässäkään ei ole mitään pelättävää kun panee asiansa Jumalan ja läheistensä kanssa kuntoon.
Elämän rehellisyys ja omantunnon puhtaus auttavat selviytymään päivittäin, ei tarvitse pelätä mitään. Avoimmuus ja ystävällisyys auttavat myös.

Ei sinun tarvitse pelätä sitä, mitä muut sanovat tai ajattelevat. Ne ovat vain ihmisten mielipiteitä. Tärkein on se, mitä Jumala on sinusta ja tekemisistäsi mieltä.

Jos joku puukottaa sinua selkään, loukkaannut, se on luonnollista... mutta mitäs siitä? Ne, jotka sinut tuntevat, tietävät, että elät aidosti ja rehellisesti. He myös luottavat sinun terveeseen harkintaasi. Kannustavat sinua. Rakastavat sinua. Auttavat sinua.

Luuk. 10:27 Hän vastasi ja sanoi: "Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta voimastasi ja kaikesta mielestäsi, ja lähimmäistäsi niinkuin itseäsi".

Tässä on meille ohjenuora elämälle... Ja tähän on hyvä myös tämä pohdiskelu päättää...

Jeesuksen nimessä!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti