POK - Tulppa on poksahtanut

Pok - Tulppa on poksahtanut!

Olen viime ajat ollut valtavan inspiraation vallassa...

Taivaallisia Koruja on valmistunut monenlaisia.... Lasista, kivestä, kristalleista, nahasta, nauhasta, organzasta, mokasta, hopeasta ja muovistakin... Kaulakoruja, rannekoruja, korvarenkaita, kaulaan ripustettavia avaimenperiä. Hopeaan ja kullattuun hopeaan linkittettyjä. Jokainen koru on erinäköinen...

Jokaisella korulla on aiheryhmä, mihin ne kuuluvat: SKY, Purity, Kingdom, Earth, Fire, Life jne jne...

Inspiraatiota...

Kun katselin koruaihioita, syntyi visioita... Sanoisin, että luovuus on puhjennut kukkaan.

Joitakin vuosia sitten sanoin, huolissani, ystävättärelleni... "Ennen olin niin kovin luova... kirjoitin runoja, sävelsin inspiraatiossa, lauloin inspiraatiossa, suunnittelin vaatteita jne... Tuntui, että aina kun istuin alas, pulppuaminen alkoi... Nyt olen ihan tyhjä.... Mihin on kadonnut luovuuteni? Ystävättäreni sanoi.... "kyllä se sieltä vielä tulee".

Niinhän se tulikin... Vuosia meni, mutta se on tullut...

Nyt luon joka päivä uutta... Asiakkaalle; kynsiin, ripsiin, hiuksiin, kasvoihin, käsiin, jalkoihin... niin ja koruihin. Joskus kun katselen asiakastani, näen hänen näköisen korun. Taivaallisen värisen tai oloisen... Tai hänelle sopivan tyylin, kynsiin, hiuksiin, vaatteisiin, kasvoille... Se on ihan ihmeellistä!

Jumala on Luoja...

Me olemme osalliset Hänen luonteenpiireteistään. Jumlan luovuus asuu meissä. Se suorastaan huutaa päästä esiin kauttamme.
Ei pelkästään kauneudenhoidossa tai korujen/kynsien teossa vaan Herran käsinä, jalkoina, suuna... Ikäänkuin Jumalan jatkeena, tässä ajassa.

Jokaisen korun olen tehnyt rukoillen... Koruihin on kätkettynä jotakin... Taivaallista!... Jumalallista luovuutta, joka rukouksessa on asetettu olemassa olemaan. Kun ihminen pukee korun päällensä, hän pitää rukouksin valmistettua, unikkia (ainoa laatuaan) korua yllään. Uniikkia, kuten hän itsekin on, ainutlaatuinen. Jumalan silmissä arvokas, suloinen ja ihana.

Näin meidän Isämme näkee meidät jokaisen. Kauniina, ihanana, suloisena... ja ainutlaatuisena.

Niiinpä rukoukseni tänään on... että oppisimme näkemään itsemme ja toisemme Jumalan silmin, ainutlaatuisina yksilöinä, ainutlaatuisine lahjoinemme. Toinen on Jumalallisen erinomainen toisessa asiassa ja toinen toisessa. Karsikoon Jumala meistä kaiken vertailun ja kilpailun. Olkoon meillä yksi, ainutlaatuinen Jumala, Kaikkivaltias, joka näkee ja tuntee jokaisen meistä läpikotaisin, näkee meidät Jumalallisessa läpivalaisussaan... Täydellisinä ja suloisina... Niin rukoilen näkeväni sinut ja sinä minut...

Rakkaudella ja rakkaudessa...