Muista pyhittää lepopäivä... 2 Moos 20:8
Olen Thaimaan matkamme jälkeen tehnyt paljon töitä ja pitkää päivää. Pidin matkan jälkeisen maanantain vapaata ja tein töitä seuraavan lauantain, jotta sain kaikki asiakkaani hoidettua "ennen ja jälkeen"...
Ajattelin viime torstaina, että enää perjantai ja sitten on vapaata. Se oli ensimmäinen kerta kun ajattelin niin. Huomasin, että isin ja äidin saattohoito ja kuolema, kaikki hautajaisjärjestelyt ja muut kuolemaan ja perukirjoituksiin yms. liittyvät järjestelyt, remonttimme, työ, huoli lapsista ym. sai minut väsyneeksi. Häämatkallamme/lomallamme nukuin yhdet tai kahdet päikkärit, joten loma tuli ajankohdallisesti erinomaiseen paikkaan.
Olen nauttinut tänä viikonlopuna siitä, että olen saanut tehdä ihan perinteisiä kotihommia, laittaa ruokaa, siivota, pestä pyykkiä jne.
Aikaa on myös kulunut vanhojen valokuvien hävittämiseen ja osan säilyttämiseen. Löysin paljon kuvia lapsuudestani.
Perheemme oli hyvin yhtenäinen. Teimme kaikki yhdessä, jopa silloin kun olin jo naimisissa ja perheellinen, olimme paljon tekemisissä vanhempieni kanssa. Isän kanssa soittelimme viikottain. Läheisyys ja avoimmuus oli perheessämme tärkeää.
Isin ja äidin kuoleman jälkeen olen purkanut elämääni ja varsinkin tänään kun istuin olohuoneen lattialla, siivosin ja järkkäilin tavaroita uudelleen paikoilleen ja lajittelin valokuvia (vesivaurion ja sen korjaamisen jälkeen), Herra palautti mieleeni asioita lapsuudestani. Kävin läpi kaikki isin ja äidin valokuvat, joista säästin osan - ne tärkeimmät. Loput laiton Arille poltettavaksi. Muisto äidistä ja isistä on sydämessäni ja vain harvat kokemukset valokuvissa.
Osan valokuvista lajittelin tädeilleni ja serkkupojalleni. Mietiskelin myös, mitä äidin tavaroita äiti haluaisi minun lähettävän sisaruksilleen.
Pyysin Herraa tuomaan mieleeni lisää muistoja, jotta pääsen surun yli. En halua ylläpitää surua vaan päästää siitä irti.
Olen myös nähnyt vanhemmistani unia. Sekä hengellisesti merkittäviä, että minua koskevia "heittäytymisiä". Olen kiitollinen jokaisesta unesta, jonka voin käsitellä ja ymmärtää, saattaakseni surutyön päätökseen.
Mieleeni putkahti kolmas käsky... Muista pyhittää lepopäivä!
Herra on antanut minulle lepopäiviä, jotta saisin käsiteltyä nämä kuolemaan ja suruun liittyvät asiat. Vaikka välillä kaipaankin "Jumalan radalle", on minun odotettava. Kutsu kansakuntiin odottaa...
Nyt on lepopäivä... Nyt pyhitetään se!
Tehdään se, mitä Herra pyytää, vaikka se olisi elämästä, ajatuksista, työstä, kaikkinaisesta puuhastelusta sekä palvelutyöstä lepäämistä!
Jeesuksen nimessä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti