tiistai 9. helmikuuta 2010

Hajatelmia...


Meillä on vielä muutama päivä aikaa nauttia lämpimästä säästä täällä Thaimaassa.

Tänään tapahtui hassu juttu kun menimme illalliselle.

Olemme pyrkineet siihen, että kävisimme joka ilta eri ravintolassa. Meille on kyllä muodostunut jo parikin suosikkia. Yleensä niissä on ollut hyvä ruoka ja aivan ihana vastaanotto. Mutta sitten on jäänyt mieleen erityisesti eileniltainen ruokapaikka.

Olimme saaneet kaupasta 20% alennuskupongin ravintolaan, johon eilen sitten menimme.
Meidät ohjattiin pöytään keskelle ravintolaa. Juuri kun olimme istuutumassa, tuli paikalle toinen tarjoilija, joka alkoi pöytään ohjanneen tarjoilijan kanssa kinaamaan onko pöytä vapaa vai ei. Meidän käskettiin lähteä pöydästä ja juuri kun olimme lähtemässä, sanoi pöytään ohjaaja, että ei kun pöytä on teille, joten jäimmekin sitten pöytään.

Tarjoilijamme oli juuri "se toinen" joka sanoi, ettemme voi siihen jäädä (minä en ymmärtänyt thaikieltä, mutta ymmärsin asian poukkoilusta ja apinaenglannista). Tämä tarjoilija ei hymyillyt kertaakaan koko illan aikana. Hän oli erittäin töykeä ja koppavan oloinen. Piti suuta mutrussa eikä katsonut silmiin. Tempoi tavaroita pöydästä jne.
Mieleeni nousi ajatus, että heillä oli todella hieno ravintola, mutta huono yhteishenki ja jokin hierarkia, joka ei miellyttänyt kaikkia tarjoilijoita. Puitteet olivat upeat, tyylikäs ja trendikäs sisustus, tarjoilijoilla hienot "viimeisen päälle" vaatteet, kaikki kuin samasta "mallityttö-muotista" otettuja pitkine mustine hiuksineen ja tympeine "catwalk-ilmeineen". Meille jäi ravintolasta todella huono maku.

No palataan tämäniltaiseen. Menimme rannassa olevaan ravintolaan, joka oli hieman syrjässä "humusta". Ravintola oli melko iso ja annoksien hinnat olivat hyvinkin kohtuulliset. Alkusalaatti ja jälkiruoka (hedelmät) kuuluivat hintaan. Vilkaisin kahteen pyöreään pöytään, jossa oli täysi miehitys ja huomasin suomenkielisiä ruokailijoita. Ainoa asia, jonka selkeästi kuulin, oli eräs lause: "tämä on meidän viimeinen ateriamme", silloin tajusin, että siinä istui pöydällinen uskovaisia.

Mieheni sanoi, että hänestä tuntuu, että tuo eräs mies on tuttu. Ari mietti tovin ja muisti miehen. Sanoin: "mene tervehtimään". Menimme tervehtimään pariskuntaa ja he kutsuivat meidät ensin kotiinsa ja myös huomiseen rukouskokoukseen.
Teimme heti pöydässä päätöksen, että huomenna menemme rukoilemaan heidän kanssaan. Siitä tulee varmasti mukavaa. Meitä on eri ikäisiä ja eri paikkakunnilta ihmisiä koolla, joten varmasti tulee hyvä yhteinen rukous.

On se vaan niin jännää, miten Kristuksen rakkaus vaikuttaa meissä tahtomista ja tekemistä, miten onnistuimmekin menemään tähän ravintolaan. Olimme juuri edellisenä iltana valinneet rantaravintoloiden ja 20% alennuksen välillä juuri 20% alennuksen ja töykeän palvelun, mukavan rantaravintolan sijaan :) Mutta, kas kas, kristityt eivät olisikaan olleet siellä eilen, eikä kohtaamista olisi syntynyt.

Pääsääntöisesti kokemuksemme Thaimaasta on olleet positiivisia, paria ikävää kokemusta lukuunottamatta.

Kerran saimme peräämme suomenkielellä kirosanojen litanian. Huutaja tunsi kaikki suomenkieliset kirosanat ja huusi ne meidän peräämme, koska emme olleet kiinnostuneita, hänen tarjoamistaan, räätälipalveluista. Toinen ikävä kokemus oli se toissailtainen "tympeiden kasvojen" ravintola.

Olen myös huomannut kauppiaita ja kauppiaita sekä taksikuskeja ja taksikuskeja. Osa kauppiaista haluaa sun rahat, ovat töykeitä ja röyhkeitä. Toiset taas palvelevat sinua, he tarjoavat laskukonetta, että tingittäisiin ja kaupankäynnistä tulee hauskaa... vaikka maksaisitkin ylihintaa, teet sen ilomielin vaan sen takia. koska myyjä on vaan niin hyvä tyyppi.

Taksikuskeissa on niitä, jotka haluavat sun rahat sekä heitä, jotka palvelevat. Avaavat ovet, hymyilevät, katsovat silmiin jne.

TukTuk-kuskeilla on kartelli.... alle 200 bahtin ei mikään tuktuk liikahda, mutta sulle tarjotaan vaihtoehto, pakettiauto tai joskus ei sitäkään, he viittaavat kintaalla. Rantaan pääset 100 bahtia ja puolesta välistä rantaa ja hotellia, maksat 200bahtia. Eikö kuulosta järjettömältä? Joten me kävelemme, koska pidämme siitä enemmän kuin tuktuk kuskien ahneudesta. Tuktuk-kuskit ovat varmasti tämän kansan ylensyönneimpiä ihmisiä. He polttavat tupakkaa ja jokaisella on massu, mitä muilla thaimaalaisilla ei juurikaan ole.

Vuokrasimme auton ja kuskin kierrättämään meitä mm. Phuket Towniin. Hän näytti meille, ei vain luksusta, vaan myös heikolla englannillaan yritti vastata kysymyksiini, missä paikalliset asuvat tai missä kaikkein köyhimmät ihmiset ovat/asuvat.

Toivonkin, että seuraavalla kerralla kun tulemme, pääsisimme näkemään todellista elämää, tapaamaan köyhiä ja vaivaisia.

Olen ollut hämmästynyt siitä, kuinka paljon täällä onkaan länsimaisia miehiä, joilla on hyvin nuori thainainen seuralaisenaan. Näitä miehiä, joilla oli sormus sormessa, näkyi kauppakeskuksissa, ravintoloissa, kaduilla - kaikkialla. He ostivat seuralaiselleen kaikkea, ylläpitivät heitä.

Toinen asia, jonka myös huomasin oli nämä poika-tytöt, LadyBoyt. He olivat tytöistä kaikkein parhaimman näköisiä ja huolitelluimpia. Heidät erotti "miesmäisistä" kasvonpiirteistä, isoista käsistä ja jaloista (poikamaisista), vaikka monilla olikin rakennekynnet ja korkokengät.... niin ja aataminomenasta. Osalla heistä oli ihan rinnat, niin ja tietenkin pitkät hiukset. He olivat siis pukeutuneet minihameisiin. Näitä "Ladyboita" löytyi juomaravintoloiden edustoilta penkeiltä tai baaritiskiltä istumassa.

Samoin näin viikonloppu-markkinoita kiertäessämme paljon ihmisiä, joilla oli fyysisiä epämuodostumia. Samoin rannalla toimivilla myyjillä oli niitä.

Näillä saaduilla eväillä palaan Suomeen ja alan rukoilla Herralta mahdollisuutta päästä uudelleen tänne, ei turistimatkalle, vaan lähetysmatkalle. Siihen tarvitaan hyvä valmistautuminen, perustutkimustyö buddhalaisuudesta sekä muista kulttuurillisistakin vaikutuksista, jotta Herra pääsee avaamaan syvällisesti sen, mikä tulee olemaan oikea lähestymistapa ja mihin kohdistetaan kasapanos.

Näillä hajatelmilla tänään...

Jeesuksen nimessä!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti