03.12.2009

Ilta on kääntynyt jo yöhön... Muu perhe jo nukkuu...

Ajattelen, kirjoitan - siis olen...

Isän ja äidin kuolema on teettänyt valtavan paljon työtä. Ennen kuolemaan tietenkin tutkimukset, diagnoosi, syöpähoidot, sairaalat/lääkärit, saattohoito. Saattohoidosta kuolema ja kuoleman jälkeen perukirjoitukset. Nyt on vuorossa käytännön asioiden hoitaminen.

Olen jo parin päivän ajan (työn lomassa) hoitanut käytännön asioita. Pyytänyt papereita, hakenut papereita, vienyt papereita, lopettanut isän ja äidin kanta-asiakkuuksia, soittanut pankkeihin, vakuutusyhtiöihin, poliisille, kelaan ja eläkeyhtiöihin. Eikä siinä ole vielä kaikki... vaan rumba vielä jatkuu... viranomaiskontaktit...

Viime viikolla kiikuttelin passeja poliisilaitokselle, kävin juristin luona hoitamassa perunkirjoitukset, juoksin pankeissa viemässä perunkirjoituspapereita ja lopettamassa tilejä... Ajattelin, että onpas hurjaa juoksemista ja ylipäätään Elämää...

Hurjaa on se, että ihmisen elämä loppuu kun pankkikortti leikataan kahtia, passit palautetaan poliisilaitokselle, henkkarit hävietetään poliisin toimesta, tilit, vakuutukset ja eläkkeet lopetetaan...

Kuitenkin ihminen, läheinen, äiti, isä on elävänä sinun mielessäsi ja sydämessäsi. He elävät samalla tavalla kuin vielä puoli vuotta sitten. Toukokuussa oli vielä elämää ja marraskuussa kaikki oli jo loppu. Aika tylyä, aika nopeaa!

Mietin jälleen sitä, kuinka joustava ihminen oikeastaan onkaan? Jos me olemme näin joustavia, niin miksi me sitten luovutamme niin helposti?

Jumala on tarkoittanut ihmisen joustavaksi... muokattavaksi... jos ei ole joustava, ei ole muokattava... Jäykkä ja kova ei taivu tai muokkaudu, vaan menee liiasta taittamisesta poikki tai saa muita "vaurioita".

Mietin... jos olen jäykkä, en taivu... jos olen joustamaton... olen jäykkä, enkä siis valmis muutokselle ja muokattavaksi?

Kysymysmerkki siksi, että voiko tämä olla näin yksinkertaista?

Lasten kaltaisten on Jumalan Valtakunta. Lapset ovat yksinkertaistajia ja hyvin suoria. Vasta kasvaminen (lue: elämä) opettaa heitä olemaan hienotunteisia ja monitahoisia "ei niin suoria", jolloin elämästä saattaa tulla hyvinkin monimutkaista kun järki astuu kentälle.

Järki on hengen pahin sammuttaja. Järjellä me sammutamme Jumalan tuntemisen. Jumalan tunteminen onnistuu vain Jumalan Pojan, Jeesuksen ja Pyhän Hengen kautta...
2 Kor 10:5 Me hajotamme maahan järjen päätelmät ja jokaisen varustuksen, joka nostetaan Jumalan tuntemista vastaan, ja vangitsemme jokaisen ajatuksen kuuliaiseksi Kristukselle.

Järjen päätelmä ja jokainen varustus?

Järjen päätelmä ja järjen varustus voi olla nostettu Jumalan tuntemista vastaan....?

Jos ajatus vangitaan kuuliaiseksi Kristukselle, ei siellä ole epäilystä, epätoivoa, murhetta, tai mitään muutakaan luopumista tahi luovuttamista vaan sinnikäs ymmärrys voitosta Kristuksessa, sekä ymmärrys pääsystä valtaistuimen eteen, ilman varjoa tai esirippua. Suoraan valtaistuimen eteen, Jumalan läsnäoloon, kohtaamaan Herraa kasvoista kasvoihin.

Kasvoista Kasvoihin kohtaamista Isän, Kaikkivaltiaan Jumalan kanssa, rukoilen sinulle ja minulle!

Ole siunattu mennessäs ja tullessas!

Jeesuksen nimessä!