keskiviikko 23. joulukuuta 2009

22-23.12 välinen yö, 2009


Ollako vai eikö olla? Siinäpä vasta kysymys....

Ihmettelet varmaankin, miksi kyselen...? Kyllä - tunteita... tunteita...

Meillä on keittiöremontti loppusuoralla ja tänään piti sähkömiehen tulla kytkemään uuni ja liesi toimintavalmiiksi. Sähkömies ei koskaan tullut.

Palvelin Fight For Salvationin rukouspuhelimessa pitkälle iltaan ja kun sitten myöhemmin rukoilimme Arin kanssa, yht'äkkiä tajusin, ettei sähkömies ollutkaan tullut tänään laittamaan liettämme kuntoon...

Kävin tänään päivällä ostamassa jouluruoat. Kalkkunatkin jo odottelivat jääkaapissa... Mutta sähkömiestä ei kuulunut, vaikka Ari oli sopinut hänen kanssaan työstä etukäteen.

Ottaa päähän se, että tällaisissa kriittisissä tilanteissa pääsee vihollinen aina iskemään. Silloin kun on lähellä mennä kaikki pieleen.

En ole vielä päässyt tekemään mitään jouluvalmisteluita (siivoa, koristeluita, tarjoiluita), koska remontti on ollut keittiössä vielä pahasti kesken. Tänään saatiin suurin osa jo valmiiksi, mutta nyt sitten sähkömies, "the weekest link"...

Tämä on myös maallista... Miten hillitset tunteesi kun tekisi oikeesti mieli soittaa ja sanoa sähkärille "parit "hyvin tarkkaan" valitut sanat".

Aika on tosi paha... kuka nyt viitsisi tulla kenellekään tekemään sähköjä kun on vain päivä-pari jouluun? Jokainen vaimo tykkäisi kyttyrää jos ukko hilppaisisi vieraaseen huusholliin kytkemään sähköjä... mutta asian kääntöpuoli... on se, että meillä ruoat mätänevät kaappiin, jos hellaa/uunia ei saada kytkettyä. Emme pääse valmistamaan jouluruokia tai muutenkaan... Ja ruokavieraita on tulossa 25.12...

Joten olen tänään käsitellyt tunteitani... Ollako vihainen vai eikö olla...? Tämä ei ole oikeasti edes ainoa syy. Koko tämä keittiöremppa on käynyt hermoilleni täysin! Olemme olleet viikon ilman liettä ja uunia, syöneet pizzaa, kebabia, mäkkärin herkkuruokia, kaupan valmisruokaa niin, että korvista valuu rasva.

Sitten yritän tässä pitää huumoria yllä, vaikka ajatukset on alla...

En voi sanoa, että mieli olisi musta, mutta mieleeni hiipi katalat ajatukset oharia tehnyttä sähkömiestä kohtaan. Miksi luvata tulla, jos ei ole edes aikomusta?

Mistä nyt sitten tähän hätään apu? SähköMieeeess!!??

Meidän elämä ei ole yksinkertasta... Se on moninkertaista!

Elämme päivittäin ihmeissä... Mikään asia ei mene helposti. Kaikesta täytyy olla suunnitelma ja taustalla rukous.

Perkele on tämän 1,5 vuoden remontin aikana yrittänyt viedä minulta hengen kahdesti.
Ensin sairastuin keuhkokuumeeseen ja toisen kerran sain allergisen reaktion tapettiliimasta.

Molemmilla kerroilla olin tosi huonossa kunnossa. Keuhkokuume oli pitkäaikainen juttu "tourneemme aikana" - sairastin siis useamman kuukauden ja lopulta vierailin yhden yön Malmin Sairaalassa murtuneitten kylkiluitteni kanssa (opin kyllä todella paljon Jumalan Valtakunnasta, sairastamiseni aikana)...

Toisella kerralla tapettiliisteri oli viedä hengen parissa tunnissa. Kiitos Herralle, että Malmin Sairaalan Ensiavun lääkäri toimi nopeasti... Sain myös toiston varalta ohjeet.

Olen viimeiset vuodet saanut olla opiskelemasta yliluonnollista huolenpitoa. Tämä remppa on varmasti yksi sen etapeista... Miten hillitä tunteitaan... Ne luovutin Herralle silloin kun tulin uskoon ja kun sieluni alueen Herralle annoin... En antanut pelkkää henkeä tai/ja ruumista... Annoin myös sieluni: järjen, tahdon ja TUNTEET.

JÄRKI - järjen antaminen on vielä suht helppoa kun on saanut nähdä, kuulla ja olla välikappaleena - eli Todistuksia Jumalan ihmeteoista... Silloin tiedät, ettet voi luottaa järkeesi, koska Jumalan teot ovat ihmeelliset ja monesti niin SUURIA, "ihmisen järkeä vastaan sotivia"..

TAHTO - Rukoilemme Isä Meidän Rukouksessa... Tapahtukoon Sinun Tahtosi... Ymmärtämättä, mitä se tarkoittaa... Se tarkoittaa sitä, että Herran/Jeesuksen/Pyhän Hengen tahto tulisi olla meidän oman tahtomme edellä, ehkäpä jopa "sopusoinnussa" oman tahtomme kanssa, jotta voisimme tehdä kaiken sen, mitä Hän meiltä pyytää - niskuroimatta - epäilemättä - voivottelematta jne... Olla kuuliaisia kaikessa. Meidän tahtomme ja Jumalan tahto tulisi olla sama - oikein olisi sanoa: meidän tahtomme tulisi olla sama Jumalan tahdon kanssa.

TUNTEET - Olisiko tämä se "vaikein" alueemme?

Kun "eräs nainen" alkoi "vainoamaan" (lue: soittelemaan/kirjoittamaan kirjeitä etukäteen puhujapaikkoihin/seurakuntiin, joissa vierailin) minua ja "antamaan "anonyyminä" lausuntoja" minusta... Ajattelin tunnekuohussani "vaikka mitä ikävää" ko. henkilöstä..., mutta jo pitkän taipaleeni Herran kanssa kulkeneena, menin, jälleen kerran, polvirukoukseen (jättiläistyynyni päälle) ja rukoilin: "Herra, olen antanut Sinulle myös järkeni, tahtoni ja tunteeni... auta tunteitani!

Hyvin yksinkertainen rukous, mutta... niin toimiva!

Tunteitaan ei ole helppoa hallita. Johtajuuskoulussa käsittelimme aluetta integriteetti - lyhyesti: itse itsensä hallitseminen. Se on yksi vaikeimmista alueista, joita meidän tulisi käsitellä.

Miten ohjaan itse itseäni Jumalan mielenmukaiseen suuntaan? Sehän tarkoittaa sitä, että minun tulisi tuntea Jumalan sana.. eli ymmärtää raamattua ja sen tekstejä, jotta osaisin soveltaa sitä omaan elämääni, itseeni, järkeeni, tahooni sekä tunteisiini.

Rukoukseni on, että osaisin aina asettaa elämäni siihen tilaan, että se olisi otollinen Jumalalle. Että minun tahtotilani olisi 110% sopusoinnussa Jumalan tahtotilan kanssa, jotta olisin valmis tekemään Herran tahdon: järjestäni, tahdostani ja tunteistani huolimatta.

Jeesuksen nimessä!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti