10.07.2009

Huh, mikä päivä...

Heräsin aamulla klo 7.00 ja valmistauduin ottamaan klo 8.00 asiakkaan vastaan.
Saatuani asiakkaan valmiiksi, kiirehdin vauhdilla isäni luo odottamaan lääkärin ja hoitajan käyntiä.

Kävimme lääkärin ja hoitajan kanssa läpi isäni lääkitystä ja sain tehtäväksi valvoa syömiset ja vähän muitakin asioita, joita pitää seurata isän tilassa.

Sieltä suunnistin postin ja kodin kautta kaupunkiin hoitamaan virastoasiaa ja palasin virastosta nopeasti kotiin hakemaan ruokatarpeita.

Sitten riensin äitiäni katsomaan sairaalaan ja juttelimme tulevasta leikkauksesta, tai pikemminkin selitin äidille, mihin ollaan menossa kun äidille oli kerrottu mahdollisesta tiistaisesta leikkauksesta. Äiti ei oikein enää ymmärrä, mitä tapahtuu ja miksi. Myös hahmottaminen on vaikeaa aivoissa olevan paineen tähden. Vaikka hänen lääkityksensä tuplattiin, painetta vielä on. Äidin luota sairaalasta menin takaisin isän luokse laittamaan ruokaa.

Ruokaa valmistin niin paljon, että saimme tarjota sitä myös iltahoitajalle, joka tuli antamaan isälleni lääkkeet. Laitoin myös huomiselle, lämmitettävät ruoat valmiiksi.

Huomenna lähdemme Arin kanssa Antamolaan hoitamaan nurmikot ja kukat sekä haemme tavaroita, joilla voin sunnuntaina hoitaa isän ja äidin pihaa.

Kiitos Herralle siitä, että Hän on antanut ihanan puolison, joka ottaa osaa kaikkiin elämäni osa-alueisiin, myös tällaisena hetkenä, jolloin tukea tosissani tarvitsen.

En puhu pelkästään käytännön tuen antamisesta, isän kuljettamista, lääkärissä ja sairaalassakäyntien järkkäämisestä tai kotiasioiden hoitamisesta.... vaan myös henkisestä ja hengellisestä tuesta.

Kun olemme yhdessä, hän on oikeasti kanssani ja saa minut elämään siinä hetkessä onnellisena. Hän on suloisesti pitänyt minusta kiinni kun olen itkenyt ja tehnyt surutyötä...

Minun on helppo tarttua tehtäviin, jotka pitää hoitaa... se on jotenkin luontaista "halki, poikki ja pinoon" ja "kissa pöydälle"-ihmiselle...
On helpompi toimia kun tietää, mitä toinen tahtoo ja sitä toivetta on ymmärrettävästi myös helpompaa kunnioittaa. Puhuminen ja asioiden selvittäminen on tärkeää. Kaiken isän ja äitin hoitojen järkkääminen ja niihin liittyminen vaatii tietenkin osansa, mutta uskon, että Herra on näin tarkoittanut.

Kiitän jokaisesta hetkestä, jonka saan viettää isäni ja äitini kanssa, Jeesusta ja ymmärrän, kuinka tärkeää onkaan se, että näytämme läheisillemme, että välitämme heistä.

Milloin sinä viimeeksi olet sanonut läheisillesi rakastavasi heitä?

Näihin ajatuksiin....