Lueskelin miehelleni Saarnaajan kirjaa luvusta 9. Ja päästyäni viimeisiin jakeisiin, huomasin, että ne ovat jakeita, joita minun pitäisi hieman pidempään pohdiskella..
Eli jakeessta 13 ja siitä eteenpäin jäi mietityttämään minua ja niitä siis pohdin…
13 Tämänkin minä tulin näkemään viisaudeksi auringon alla, ja se oli minusta suuri: 14 Oli pieni kaupunki ja siinä miehiä vähän. Ja suuri kuningas tuli sitä vastaan, saarsi sen ja rakensi sitä vastaan suuria piiritystorneja. 15 Mutta siellä oli köyhä, viisas mies, ja hän pelasti kaupungin viisaudellaan. Mutta ei kukaan ihminen muistanut sitä köyhää miestä. 16 Niin minä sanoin: Viisaus on parempi kuin voima, mutta köyhän viisautta halveksitaan, eikä hänen sanojansa kuulla. 17 Viisaitten sanat, hiljaisuudessa kuullut, ovat paremmat kuin tyhmäin päämiehen huuto. 18 Viisaus on parempi kuin sota-aseet, mutta yksi ainoa syntinen saattaa hukkaan paljon hyvää.
Jakeessa 15 puhutaan köyhästä viisaasta miehestä, joka pelasti kaupungin viisaudellaan, mutta kukaan ihminen ei muistanut sitä köyhää miestä.
Miksi köyhän miehen viisautta halveksitaan eikä hänen sanojaan kuulla?
Köyhä mies = varaton mies
Tarkoittaako köyhä tässäkohtaa varatonta?
Jos ihminen on varaton, eikö hän voi olla viisas? Jos hän olisi viisas, niin olisiko hän varaton?
Me ajattelemme, ettei voi ainakaan viisas olla, koska on varaton… Koska jos hän olisi viisas, hän ei olisi varaton, hänen elämänsä olisi toisenlainen ja toisenlaista… Mutta juuri aikaisemmin saarnaaja mietiskeli, että kaikkea voi sattua kaikille
Onko hän siksi epäuskottava koska on köyhä?
Uskotaanko rikasta miestä paremmin? Miksi?
Siksikö, että hänen menestyksensä näkyy ulkoisesti? Tekeekö rikkaus ihmisestä viisaan? Menestys voi olla vain ulkoista krumeluuria, vaikka ihminen olisikin täysin varaton tahi typerä.
Perustanko minä kuvan ihmisestä hänen ulkoisen vaikutelman mukaan?
Pidän varakkaampaa tai ulkoisesti varakkaammalta näyttävää viisaampana kuin köyhää tai ulkoisesti vaatimatonta?
Kertooko habitus todellisuuden?
Isäni rakasti rentoja vaatteita, verkkareita ja collegeita. Liike- ja työelämästä päästyään hän vaihtoi kravaatin ja kauluspaidan verkkareihin.
Kerran isäni, mökiltä palattuaan, päättikin yllättää äidin ja lähti hakemaan Hakaniemen Hallista, Reinin Lihasta kunnon paistia ja muutakin lihaa. Isäni oli periaatteen mies ja koska hän oli juonut olutta, hän lähti matkaan bussilla.
Hallista palattuaan hän päättikin ottaa taksin, koska kantamuksia oli niin paljon ja meni taksiasemalle. Taksikuski katsoi isäni mökkipartaa ja verkkareita ja kysyi: ”onks sulla varaa maksaa taksi”? Isäni äimistyi! Hän sanoi, että hänellä on niin paljon rahaa, että voisi tämän taksin ostaa ja löi kuskille rahatukon kouraan. Taksikuski meni ihan noloksi ja pyysi isältäni anteeksi.
Isäni mökkivaatteet ja –parta hämäsivät taksikuskia. Isä oli pahoillaan ehkä hieman loukkaantunutkin ja muistutti minua, että pukeutuminen tai muut ulkonäköön liittyvät asiat eivät saa vaikuttaa asenteeseemme tai käytökseemme kun kohtaamme ihmisiä.
Tarkoitetaanko tässä raamatunkohdassa vain rahallisesti köyhää?
Alkukieltä kun katsoin, siellä puhutaan sanasta, jonka merkitys on: hölmö, typerä, tyhmä, narrimainen…
Köyhä mies = huumorimies
Jos ihminen on narrimainen eli pilailija, hauskuttaja, huumorimies… ja hän tekee sen tahallaan… Tai jos hän viljelee sarkasmia? Tai hän ilkkuu tai ilveilee… Pidetäänkö häntä helppoheikkinä ja sen tähden häneltä puuttuisi auktoriteettia…
Pidämmekö tällaista ihmistä moraalittomana ja pelkkänä hassuttelijana? Eikö tällaisella ihmisellä, jota ei huumorin takia oteta vakavasti, ole viisautta?
Köyhä mies = tyhmä mies
Tai ihminen, joka on tehnyt virheitä ja toiminut hölmösti, tyhmästi, typerästi… Jääkö hän virheensä takia tyhmäksi tai hölmöksi? Vai voiko hän virheistään huolimatta olla viisas ja vakavasti otettava?
Köyhä mies = vammainen mies
Entäpä jos ihmisellä on vaikka jokin vamma, esim. CP-vamma? Hän ei hallitse ruumistaan ja käyttää mahdollisesti sähköistä rullatuolia. Hänen kasvojen lihakset eivät ole hallittavissa, ehkä hänen ulkonäkönsä on meistä ”taviksista” poikkeava.
Pidätkö häntä vammansa tähden vähä-älyisenä, koska hän ei hallitse ruumistaan? Vammastaan huolimatta tämä ihminen saattaa olla koulutukseltaan ekonomi tai juristi. Hän saattaa olla älykkö. Uskotaanko tällaista ihmistä, jos hän neuvoo? Syökö ulkoiset seikat hänen auktoriteettiaan? Viisauttaan?
Köyhä mies = ihminen vailla itsekuria
Jos ihminen ei saata itse ohjata itseään oikealla tavalla (hallitse ja pysty ohjaamaan järkeään, tahtoaan ja tunteitaan) ja sen tähden tekee elämässään virhevalintoja, häntä pidetään tyhmänä toimintansa tähden ja hän ei meidän mielestämme hallitse elämäänsä.
Menetämmekö tällaisten ihmisten viisaat sanat, halveksimalla heidän viisauttaan?
Jumala käyttää ketä tahtoo…
Olin kerran puhumassa kotikokouksessa, jossa järjestäjän ”vammainen” tytär alkoi puhua minulle, että tulen lähtemään Keniaan, Afrikkaan. Tämä oli vajaa vuotta aikaisemmin, ennen kuin Kenian lähetysmatkamme tehtiin.
Tätä tyttöä käskettiin olemaan hiljaa, hänen käytöstään pidettiin häiritsevänä mölinänä. Sanoin, että antakaa tytön puhua ja hän puhui Jumalalta tulleita tiedon sanoja minun elämääni.
Jos olisin katsonut tyttöä inhimillisin silmin ja ajatellut, että olisipa tuokin hiljaa, niin olisin menettänyt tämän ihanan Taivaallisen sanoman.
Tyhmäin päämiehen huuto
Jakeessa 17 puhutaan viisaitten sanoista, hiljaisuudessa kuultuja, on paremmat kuin tyhmäin päämiehen huuto.
Kuinka monta kertaa olet lukenut tämän kohdan?
Puhutaanko tässä tyhmästä päämiehestä vai päämiehestä, joka hallitsee tolloja/hölmöjä/röyhkeitä/ylimielisiä/kopeita?
Tyhmäin päämies on ihminen, joka johtaa väärällä asenteella olevia ihmisiä (ylimielisiä, kopeita, röyhkeitä (ylpeitä?)) . Huuto kuvastaa kovaäänistä omien tarpeiden täyttämisen pyytämistä.
Hiljaisuudessa kuullut viisaat sanat
Hiljaisuudessa kuullut viisaat sanat ovat niitä sanoja, jotka syvässä levossa, hiljaisessa asenteessa/sisäisessä rauhassa pureutuvat sydämeesi… hiljaisuudessa, jonka vietät Jumalan kanssa taivaallisissa.
Tällaisen hiljaisuudessa ja levossa sekä nöyrällä asenteella olevan ihmisen pyyntö kuullaan paremmin kuin ihmisen, joka ”kovaäänisesti” jopa monitahoisesti huutaa tarpeeseensa, muuttamatta mitään, oppimatta mitään, lopulta… ymmärtämättä mitään.
Viisaus vs. välineet
Miten ihmeessä tuossa viimeisessä jakeessa sanotaan noin hassusti?
Viisaus on parempi kuin sota-aseet, mutta yksi ainoa syntinen saattaa hukkaan paljon hyvää.
Totta on se, että viisaus on parempi kuin välineet, oli kyseessä sitten mikä tahansa sotaan tai rauhaan liittyvä, mutta mitä ihmettä tuo syntinen tähän liittyy?
Mitä tarkoittaa… yksi ainoa syntinen?
Alkukieltä katsoessani huomasin, että tässä kohtaa syntinen voi tarkoittaa montaa asiaa…
Synnin kautta ihmisen elämään tulee syyllisyys, tuomio ja rangaistus.
Syntinen tarkoittaa myös ihmistä, joka on hukannut fokuksensa… eli päämääränsä. Hänen huomion keskittämisensä on heikentynyt tai se on jopa kadonnut. Hän heiluu oikean ja väärän välillä erottamatta niitä toisistaan.
Taistelussa, oli se sitten hengellinen tai henkinen – päämäärän hukkaaminen voi olla kohtalokasta. Huomion herpaantuminenkin saattaa viedä sivuraiteelle tai jopa harhaan. Se johtaa syntiin, aiheuttaa synnin ja häpeän.
Jos päämäärän hukkaa niin välineistä tulee turhat. Vaikka olisi maailman parhaimmat välineet, mutta hukkaa välineiden käytön kohteen, niin silloin kadotetaan se hyvä, mitä viisaudella voidaan saavuttaa.
Mikä sitten on viisautta?
On ihmisiä, jotka määrittelevät viisauden loppututkintojen kautta, ammatin kautta, arvostuksen kautta. On ihmisiä, jotka pitävät taloudellisesti menestyviä ihmisiä viisaina. Kirjaviisaus, käytännön viisaus, tiedot, taidot… Viisautta on monenlaista…
Jumalan mielenmukainen viisaus
Mutta Jumalan mielenmukaista viisautta on nöyrä asenne (ei nöyristelevä) ihmisten ja Jumalan edessä. Kaikilta ja kaikesta voi oppia jotakin. Viisautta on oppia ymmärtämään Jumalan tahto ja tehdä sen mukaan, oma osansa, jonka Herra meille itse kullekin on tarkoittanut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti