tiistai 22. kesäkuuta 2010

Kuljen portteihinsa kiitosta veisaten

Kuolema on edelleen kaatanut ihmisiä ympäriltämme

24.5 kuoli poikani, Joonaksen isä. Poliisi epäili, että hän olisi kuollut oman käden kautta. Se sai minut pohtimaan itsemurhaa Jumalan silmissä. Siitä syntyi edellinen blogitekstini.

Kuolemasta huolimatta

...Elämä jatkuu... Isäni, hyvin viisas sellainen, sanoi vuosi sitten juhannuksena, kun keskustelimme hänen syövästään, huonosta ennusteesta, tulevasta kuolemasta ja hänen toivomistaan hautajaisjärjestelyistä... Isä sanoi: "Tyttö, älä sure - kuolema kuuluu Elämään"...

Isä oli oikeassa! Kuoleman kuuluisi kuulua jokaisen meidän elämään... Ei pelkästään ihmisen/lähimmäisen/rakastetun fyysinen kuolema, vaan myös meidän lihamme kuolema.

Lihan kuolema ei ole helppo...

Koskaan ei ole helppoa panna pois ajatuksia, sanoja, tahi tekoja, jotka nousevat inhimillisestä ajattelustamme käsin... Sanomme: "musta tuntuu" tai "Se vaan on niin inhimillistä".

Me ajattelemme ihmisen tavoin, inhimillisesti... Mutta Jumala ajattelee Jumalan tavoin, Taivaallisista käsin.

Taivaallinen ei ole inhimillistä vaan taivaallista!

Miten me voisimme ajatella taivallisista käsin?

Avainsana on raamattu ja sen tunteminen... Ei jakeiden ulkoluku vaan Pyhä Kokonaisuus, syvä Raamatun, Kristuksen sanoman tunteminen.

Joskus totuus kuulostaa inhimillisesti katsoen karmealta...

Meidän kristittyjen vahvuus Herrassa on ilomme

Miten ilo voi olla surun, tragedian tai luopumisen keskellä? Ilo, joka on ylitsevuotavaista?

Raamattu sanoo: Neh 8:10 Ja älkää olko murheelliset, sillä ilo Herrassa on teidän väkevyytenne.

Meidän kristittyjen vahvuus Herrassa on ilomme. Ilo, joka pulppuaa Jumalasta käsin ei inhimillisistä olosuhteista käsin tai niistä huolimatta. Yksin Jeesuksen Kristuksen tuntemisen kautta, Jumalan tunteminen ja Pyhän Hengen valaisema Jumalan, alusta asti ollut, Sana... On se, mikä meitä vahvistaa ja antaa meille ilon ja jota ei inhimillisellä järjellä kykene/kyetä selittämään.

Siksi en yhtään ihmettele, miksi minulla on viimeiset päivät soinut allamainittu laulu sydämessäni...

Hän antoi ilon, Hän antoi ilon. Iloitsen aina Herrassani...
Hän antoi ilon, Hän antoi ilon. Iloitsen aina Herrassani...

Kuljen portteihinsa kiitosta veisaten, astun huoneeseensa ylistäen.
Sillä tää on Herran suuri päivä, iloitsen aina Herrassani!

Kaikkinaiset Tapahtumat!

Kaikki tapahtumat, maallisiltakin tuntuvat, ovat Jumalan kädessä. Vaikka emme tässä kohtaa ymmärtäisikään kokonaisuutta, voimme kuitenkin luottaa Jumalan hyvään - eikun ERINOMAISEEN tahtoon juuri sinun sekä minun kohdalla.

Jeesuksen nimessä!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti