keskiviikko 17. joulukuuta 2008

17.12.2008

Huomenta,

joulu lähestyy uhkaavaa vauhtia...

Meillä on jouluvalmistelut suurimmalta osalta vielä tekemättä.
Remontin keskellä ei kovinkaan paljoa ole voinut joulusiivoa tehdä, mutta nyt eteinen alkaa olla siinä kunnossa, että muun siivon voi jo aloittaa.

Tänä vuonna ei juurikaan lahjoja hankita. Lapset on jo isoja ja muutenkin budjetti on ihan toista luokkaa kuin silloin, kun vielä kävin päivätöissä. Näillä hengellisillä töillä ei palkkaa ole voinut nostaa lainkaan. Kolehtiin tiputetaan useasti vain se "ylimääräinen" kakseuronen, eikä muisteta, että evankelistan palkka on siinä kolehdissa. Se palkka pitää sisällään: saarnan valmisteluun käytetyn ajan, saarnamatkaan kulutettu aika, pulpitista puhumisen ja rukouspalvelun... kymmeniä tunteja ja ehkä vain sen 23 euron tähden (joka muuten on pienin saamani puhujapalkkio eräässä seurakunnassa).

Kannattajarenkaamme on kuusi henkeä, joten sillä ei pääse kehumaan. Monet lukevat mielellään opetuksia ja tulevat ruokituksi hengellisesti, mutta unohtavat, että ravintolassakin ruoka maksetaan siihen ravintolaan, jossa ateria nautitaan ja saadaan vatsa täyteen tai koetaan kulinaarinen nautinto. Mehän emme valitettavasti kykene panemaan Pyhää Henkeä automme tankkiin tai täyttämään sillä lapsiemme vatsoja. Tai palkaksi saamillamme koristeellisilla kahvikupeilla tai kauniilla kynttilöillä, niitäkään ei voi syödä.

Luulen, että monikaan ihmisistä, jotka seurakunnassa sunnuntaina kokouksessa istuvat ja kuuntelevat vierailevaa evankelistaa.... eivät ajattele tätä.

Me emme elä pröystäillen, mutta monilla meillä on perhe, asuntolaina ja ihan normaalit kulut.

Nyt ehkä ajattelet, että miksi sitten lähteä liikkeelle noin pienestä rahasta? Eräs ystävättäreni sanoi, "nyt et enää mene tolla rahalla", kun tiukkaa taloustilannettamme hänelle itkin. Mutta.... Kun Jumala kutsuu, silloin on mentävä. Puhujamatkojen täällä suomessa, tarkoitus ei ole pelkästään meidän elatuksemme, (meidän elatus, raamatun mukaan, kuuluu tulla evankeliumin työstä) vaan varojen kerääminen lähetysmatkoja varten.

Meille sataa puhujapyyntöjä ympäri maailmaa (Kenia, Tansania, Intia, Pakistan). He eivät kykene, köyhissä maissa, maksamaan meidän lentolippujamme eivätkä asumistamme saatikka ruokiamme siellä. Me tääällä länsimaissa, jotka elämme yltäkylläisyydessä (tai ainakin vähemmässä puutteessa) olemme niitä, joiden evankeliumin tähden, tulisi tehdä kukkarossamme uhrauksia, jotta ne, jotka on kutsuttu julistamaan yli maan rajojen, pääsisivät liikkeelle. Tästä Paavali opettaa 1 Kor 16 luvussa Korinttolaisille (tämän saman ohjeen hän oli määrännyt Galatian seurakunnille) ja viittaa omaan matkustamiseenkin (jakeessa 6).

Me emme kristittyinä voi ottaa raamatusta vain osaa Jumalan sanana vaan ottaa myös ne kohdat, jossa puhutaan lähettämisestä ja varoista. Tässäkin raamatunkohdassa Paavali sanoo, että rahaa tulisi ennakoiden panna syrjään, menestymisensä mukaan. Eli ei ylimäärästään, vaan menestymisen mukaan. Vapaasti selitettynä se tarkoittaa sitä, että pienituloiset antavat palkastaan vähemmän kuin suurituloiset. Mutta molempien tulee antaa. Huomautan vielä, että tässä ei siis ole kyse kymmenyksistä vaan antamisesta, ylimääräisistä uhreista (raamatun mukaan muutakin kuin kymmenykset tulisi antaa).

Lisäksi Paavali vielä sanoo jakeessa 2... että jokaisen tulisi panna kotonaan rahaa syrjään jokaisen viikon ensimmäinen päivä, eikä niin, että keräykset tehtäisiin vasta Paavalin tultua.

Mitä tämä tarkoittaa käytännössä? Se tarkoittaa sitä, että seurakunnassasi tulisi kerätä uhri joka viikko, jonka keräämisellä varauduttaisiin avustamaan pyhiä (ei pelkästään maksamaan seurakunnan kirkko, sähkö tai muut kulut). Eli maksamaan vierailevan julistajan (apostoli, profeetta, evankelista) kulut ja antamaan hänelle, joka evankeliumia ja avustuksia vie eteenpäin pyhille.

Silloin kun ihminen iloisesti ja vapaaehtoisesti (varoistaankin) antaa, hänen sydämensä on avoin ja täynnä pyyteetöntä rakkautta. Antaessaan hän on kaikkein eniten Jumalan kaltainen. Jumala rakastaa antamista! Siksi Hän ei antanut kuolemaan kerubia, serafia vaan kaikkein rakkaimpansa ja kalleimpansa, oman poikansa Jeesuksen Kristuksen, jotta meillä olisi syntien anteeksi saaminen, pelastuminen/parantuminen/vapautuminen ja iankaikkinen elämä Hänen kanssaan ja Hänessä.

Jeesuksen nimessä

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti