04.12.2008

Joulukuu joka vuosi...

Ihana päivä.... Olen koko päivän ollut rukouksen hengessä. Ihmettelen, miten voi rukous nousta kokoajan. Mietin kun Paavali puhui kielillä rukoilemisesta, että hän tekee sitä paljon. Minä olen tänään todellakin rukoillut kielillä paljon, todellakin...

Panin aamulla kellon herättämään ajoissa.
On tosi tylsää herätä yksin kun mieheni on jo lähtenyt töihin. Me näet yleensä rukoillaan aamulla yhdessä. Mieheni oli ladannut (kuten tavallista) kahvinkeittimen minulle valmiiksi. Napsautin koneen päälle ja aloin aamutoimet.

Päivä kului kuin siivillä ja sain todella paljon aikaiseksi:
laitoin kirjanpitäjälle kaikki paperit
hoidin parit koneelliset pyykkiä
tiskit pois koneesta ja uudet koneeseen - kone päälle
pesin tusinan kristallilaseja joulua varten
sisustin
vein kirjanpitomateriaalit postiin
kävin kaupassa
ostin hiustenhoitotuotteita
ostin joululahjoja
neuvottelin hyvän sopimuksen
suunnittelin vuotta 2009 yhdessä Isän kanssa
Luin päivän lehdet netistä
Kävin suihkussa ja hoidin hiukset
tsekkasin facebookin
suunnittelin joululahjoja
opiskelin kauneudenhoitoa
ja laitoin perheelle ruokaa

Nämä tulivat ensimmäisenä mieleen päivän kulusta. Näiden "hommien" ohessa rukoilin, rukoilin ja rukoilin. En pystynyt lopettamaan vaan rukous jatkui ja jatkui. Rukoilin järjellä, rukoilin kielillä, kiitin, ylistin, rakastin.

Muistan kun eräs ihminen (vuosia vuosia sitten) kysyi minulta, miten pystyn yhdistämään työn, kodin, seurakunnan, raamatunluvun ja rukouksen. Sanoin, että oikein hyvin.... teen mahdollisimman montaa asiaa samaan aikaan.

Luulen, että se on meidän "sihteereiden" ammattitauti. Se, että on monta asiaa samaan aikaan "päällä" ja sitten ne tehdään vikkeälästi päällekkäin.

Tämä on todettavissa sekä uskovien sihteereiden että niiden, jotka Jeesusta eivät vielä tunne, kohdalla. Ollaan joskus naurettu sihteerikolleegani ja hyvän ystäväni (kaasoni) kanssa sitä, että silloin kun on pieni paine/hoppu/kiire tai miten asia nyt sitten ilmaistaankin, olemme parhaimmillamme. On ikäänkuin draivi päällä ja asiat vaan hoituu....

Näin se pitäisi olla Herran töissäkin. Että rukous on hyvä erottaa muista toimista, mutta muidenkin toimien aikana saa/pitää/voi ja tuleekin rukoilla. En pysty sanomaan, mikä aika päivästäni on rukousta ja mikä taas "työntekoa". Kaikki kuitenkin nivoutuvat yhteen. Vaikka tekisin jotakin kotihommaa, huomaan ajattelevani Jeesusta tai jotakin raamatun jaetta tai asiaa tai ilmestystiedon kautta vastaanotettua juttua... Kun taas sitten rukoilen... vetäydyn yksinäisyyteen (yleensä polvirukoukseen), suljen puhelimen tai ilmoitan perheelleni, että minua ei voi nyt häiritä - olen rukoilemassa (ellei sitten joltain irtoa pää tai muut jäsenet).

On jotenkin mahtavaa kuitenkin "hiljentyä" kuuntelemaan näin joulun alla, mitä Isällä on sanottavaa tästä vuodesta ja mitä taas varattuna seuraavalle.

Joten nyt haastankin sinua painautumaan Isän läsnäoloon ja läheisyyteen, kysymään, mitä Isä sinä tahdot vielä tänä vuonna tehdä, mitä taas haluat minun aloittavan/päättävän/jatkavan ensi vuonna.

Rukous on hyvä aloittaa jo nyt...

Ole siunattu Jeesuksen nimessä!