Yön hiljainen hetki...
Talo on jo hiljentynyt ja istun koneella kirjoittamassa blogiin.
Olin lauantaina 14.6 Lappeenrannassa pitämässä jälleen johtajuuskoulua. Nyt oli vuorossa neljäs osa, jossa käytiin mm. "armolahjatesti" läpi. Oli ihanaa katsoa ihmisten reaktioita kun he tunnistivat jotakin itsestään ja jotakin yllättävääkin huomattiin... voiko tämä olla totta? Ei oo totta? En olis uskonut.. kommentteja kuului tämän tästä.
On ollut ihanaa seurata näiden neljän opetusjakson aikana, kuinka ihmiset ovat muuttuneet avoimemmiksi ja rennommiksi kerta toisensa jälkeen.
Kun lähdin ajamaan kotia kohti, sydämeni täytti syvä kiitollisuus. Kiitos Isä! Tämä on juuri se syy tehdä tätä työtä ja nähdä, miten ihminen herää kyselemään sekä itseltään, omista motiiveista että Herralta... Mitä sinä Isä haluat? Mitä haluat, että teen? Voisinko tehdä jotakin toisin?
Se on "se" syy, mikä saa minut kerta toisensa jälkeen hyppäämään autoon ja ajamaan pitkin Suomea ja lentämään ympäri maailmaa puhumaan/julistamaa/ylistämään ja rukoilemaan, samaan aikaan kun iso osa vaikka meistä suomalaisista, uskovistakin menee viikonlopuksi mökille tai muuten vain rentoutumaan, ja nähdä, miten lamppu syttyy, kun Pyhä Henki pääsee koskettamaan.
Ei pelkkä opetus, vaan myös Jumalan voiman osoitus siitä, että Herra on Herra vielä tänäänkin. Hänen armonsa on iankaikkinen. Hänen Poikansa, ylösnoussut Vapahtaja, koskettaa meitä, rakastaa meitä, on mennyt ylös taivaaseen Isän tykö ja lähettänyt meille Totisen puolustajan, Pyhän Hengen, joka antaa viisautta ja ilmestystä Isän sydämeltä meidän sydämelle.
Kiitos Isä, että olet niin ihana!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti