maanantai 23. kesäkuuta 2008

23.06.2008

Paha päivä...

voiko pahoja päiviä olla olemassa...?

Mielestäni voi!

Tänään, aamusta lähtien on kaikki mennyt pieleen.

Nuoremman poikani kanssa "väännettiin" pelipäivistä tai ainakin siitä, tarkoittaako pelipäivä sitä, että silloin on lupa pelata aamunnoususta iltahämärään, vai sitä, että se on päivä, jolloin voi kohtuullisesti pelata "rakentavia" tietokonepelejä (ei siis väkivaltaa tai muutakaan mäiskimistä tai K15 tai yli oleville, pelejä).

Läppärini hajosi taas. Kone on vain kaksi vuotta vanha ja se on jo kolmatta kertaa rikki. Sain juuri tehtyä työasioita, joten nyt on mahdollista, että ne on kaikki kadonneet rikkoutumisen myötä.

Aloin laittaa kynsiäni kuntoon ja hologrammisydänpurkki putosi kädestäni lattialle ja pienen pienet hologrammisydämet lensivät pitkin ruokasaliamme. Niitä sitten mieheni kanssa keräsimme yksitellen sormenpäitämme käyttäen.

Lisäksi monia monia muitakin asioita tapahtui, jotka pääsivät hiertämään mieltäni. Lopulta minulta pääsi itku.

Raamatussa sanotaan Korkeassa Veisussa (K.V 2:15) Ottakaamme ketut kiinni, pienet ketut, jotka viinitarhoja turmelevat, sillä viinitarhamme ovat kukassa.

Pienen ketun alkusanan juuri on kovertaa. Ja juuri tällaiset monet pienet ja usein rykelmässä tulevat asiat, ovat niitä, jotka syövät sielumme aluetta (järki, tahto ja tunteet) kaikkein eniten.

Siksi raamattu kehottaa meitä ottamaan kiinni ne pienet asiat.

KV myös sanoo että viinitarhamme ovat kukassa. Alkukielessä puhutaan hedelmistä, viinirypäleistä, jotka ovat herkässä vaiheessa.

No miten sitten ottaa ketut kiinni?

Esim. peittää peitteellä eli asettaa viiniköynnösten päälle peite, joka estää kettuja pääsemästä käsiksi köynnökseen.

Mikä on tämä peite?

Se on Jumalan läheisyys. Se on Kristuksen läheisyys. Se on Pyhän Hengen täyteys.

Vaikka me emme välttämättä ymmärrä, että maanpäällinen vaelluksemme usein korreloi taivaallista vaellustamme, tulisi meidän huolehtia suhteestamme Kristuksen kanssa.

Hauskaa sinänsä on, että vain pari päivää aikaisemmin, Isä puhui minulle erään fyysisen vaivan tai pikemminkin tuntemuksen kautta siitä, mitä elämässäni on nyt tapahtumassa. Sitä suuremmalla syyllä minun tulee tarkkailla kettuja, etteivät pääse turmelemaan viinitarhaa. Eli en saa antaa maailman murheiden tulla Jumalan mielennmukaisten murheiden tilalle, vaan turha murhe ja huoli tulee torpeedoida välittömästi "oireitten ilmaantuessa".

Oletko sinä päästänyt ketut valloilleen? Vai etkö ole osannut ottaa niitä kiinni? Oletko tunnistanut ketut ketuiksi?

Rukoukseni on, että olisimme ja eläisimme niin lähellä Herraamme Jeesusta, että oppisimme tunnistamaan ketut ketuiksi jo ennenkuin ne on kokonaan näkyvissä ja tihutöitään tekemässä.

Sinua siunaten!
Tina

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti