Olimme vuoden 2010 ensimmäiset päivät, Arin kanssa, äitini ja isäni asuntoa tyhjentämässä ja täydentämässä.
Ari laittoi sisäosia kuntoon ja minä taas tyhjensin kaappeja ja tein ”raakkausta rankalla kädellä”…
Olin jo valmistautunut siihen, että alkuvuodesta käyn läpi äidin ja isän kaapit ja teen suru- ja muistelutyön nyt heti vuoden alussa, jottei sitä tarvitse kantaa/tehdä pitkälle vuoteen 2010…
Kaikki menikin ihan hyvin siihen asti, kunnes kaapista kaivettiin esiin ensin… äidin häähuntu ja siihen kuuluva hiuskoru ja isän valkoinen häärusetti. Toisesta pussista löytyi äidin hääpuku; valkoinen, pitsinen, polvipituinen unelma. Samasta laatikosta löytyi tekemiäni käsitöitä 1-4 luokalta, sekä valkoinen pellavapaita, jota käytin 9-vuotiaana… Senkin äiti oli säästänyt.
Talo, jossa isä ja äiti asuivat, ei ole lapsuudenkotini vaan he muuttivat sinne minun ollessa jo aikuinen. Harmittaa, etten tyhjennä lapsuudenkotiani vaan vanhempieni asuntoa. Tuntuu, että jotakin puuttuisi väliltä…. Vuosia… joista varmasti olisi pitänyt tehdä tiliä jo aiemmin.
Lähdin kotoa, vasten vanhempieni toivomusta, juuri täytettyäni 18 vuotta. Jätin koulun kesken, halusin olla aikuinen, päättää itse elämästäni. En muuttanut itsekseni asumaan vaan suoraan parisuhteeseen, nuoruuteni seurustelukumppanin kanssa, avoliittoon. Avioiduin avomieheni kanssa 19-vuotiaana ja luulin, että liitto olisi ikuinen… mutta se ei ollut, se päättyi henkiseen ja fyysiseen väkivaltaan, joka johti avioeroon, ollessani 23-vuotias. Uskoon tulin samoihin aikoihin.
Monien mutkien kautta, palasin pikkuhiljaa elämässäni takaisinpäin, lähemmäs lähtöpistettä ja tein valintoja kokonaan uusiksi. Sain erittäin hyvän työn, arvostetussa kansainvälisessä yrityksessä, ulkomaankaupan parissa. Tein tässä yrityksessä töitä seitsemän (7) vuotta, jonka jälkeen menin kouluun ja opiskelin hyvän ammatin johdon sihteeriksi, vaihdon alaa ja sain paikan hyvässä, arvostetussa, suomalaisessa, kansainvälisessä yrityksessä, jossa toimin sihteerinä kahdeksan (8) vuotta..
Johdon sihteerin opintoja pääsin suorittamaan koulun johtajan ja johtokunnan erikoisluvalla (koulutus oli ylioppilaspohjainen, mitä minä en ollut) – ja josta myöhemmin valmistuin erinomaisin arvosanoin. Ammattiin valmentavan koulun sekä lukuisien kieliopintojen jälkeen päätin jatkaa kesken jäänyttä lukiota. Menin TYK:n aikuislukioon ja luin 1,5 vuodessa lukion oppimäärän. Ylioppilaaksi pääsin joulukuussa 2003. Sen jälkeen suoritin 3 sielunhoitokurssia. 1,5 vuoden sielunhoito-opintojen jälkeen opiskelin raamatullista johtajuutta. Koulun sain päätökseen alkutalvesta 2008.
Monesti emme ymmärrä valintojemme seurauksia... Teemme päätökset siinä ymmärryksessä ja sen elämäntilanteen (lue: viisauden) mukaan, jossa juuri sillä hetkellä olemme. Mikäli emme elä lähellä Jumalaa, eivät valintamme välttämättä ole oikeat tai tarkemmin sanottuna ensisijaiset.
En ensin tuntenut Jumalaa omana Vapahtajanani, vaan rimpuilin edestakaisin, kuin ”pässi narussa”, kunnes annoin elämäni Jeesukselle. Hän alkoi ohjata elämääni haluamaansa suuntaan. Siitä huolimatta, uskossa ollessani, tein vääriä valintoja, koska kuvittelin, että 75% elämä Jeesuksessa Kristuksessa, minun omassa kontrollissani ja valinnoissani, olisi parempi kuin Herran 100% hallitsema elämä. Oli helpompaa luovuttaa vain osa… ja tehdä valinnat ja päätökset itse.
Olen vahvasti sitä mieltä, että Herra haluaa opettaa meitä jokaisessa tilanteessa. Jokainen tilanne, jonka kohtaamme on kuin varjostuma menneestä tai häivähdys tulevasta… Jostakin sellaisesta, johon olemme törmänneet, mutta jota emme ole ”siinä hetkessä” ymmärtäneet tai halunneet kohdata sitä tai meitä valmistellaan tulevaa varten näyttämällä jotakin siihen liittyvää, jonka ymmärrämme vasta kun on oikea aika.
Sielun alueen asiat ovat ne kaikkein haastavimmat… Mitä ehyempiä olemme sydämeltämme, sielultamme, sen paremmin pystymme palvelemaan Herraa. Sen tulisi juuri olla suurin motiivimme palvelemiseen, Herran palveleminen ei vain palvelutyömme…
Palveleminen ehyellä sydämellä. Sydäntä ei ihminen pysty säilyttämään, elämänsä aikana, täysin ehyenä, ja taipaleesi eli vaelluksesi, olkoon sitten se vakaumuksen omaavan tai uskosta osattoman, se saa luonnollisesti kolhun jos toisenkin. Joskus kolhut ovat tykinkuulan tai joskus taas pingispallon kokoisia, mutta kolhuilta ei voi välttyä.
Kolhujen koosta huolimatta, meidän tulisi osata ottaa ne vastaan loukkaantumatta. Pienen iskun saa helposti väistettyä tai vastaanotettua, mutta monta iskua (vähemmän kovaa tai peräti kovaa) peräkkäin, nopeassa tahdissa, saa meidän ”puolustuksemme” ontumaan ja silloin vastustajan osuma pääsee tekemään hallaa tai saattaa aiheuttaa jopa ”tyrmäyksen”.
Nämä kaikki menneisyyteen liittyvät asiat tulee jossain vaiheessa meidän kaikkien kohdattavaksi, tavalla tai toisella. Olen valinnut asioiden käsittelemisen nopeassa tahdissa, eli antautunut Jumalan muokattavaksi.
Avoimuuteen liittyy aina riski. Otan sen tietoisesti…
On helppoa, oikeastaan kaikkein helpointa olla uskonnollinen. Hajuton, mauton, näkymätön… Huutaa halleluja, oikeassa kohtaa… tai vastata ympäripyöreästi kysymykseen: ”mitä kuuluu”? Tai olla vertailevainen tai arvostelevainen kuten raamatussa (Luuk 18:10-14) kerrotaan.
Haluan elää oikeasti ja avoimesti, silläkin uhalla, että joku repostelisi elämälläni.
Olen ihminen, joka palvelee Jumalaa… mutta jolla on samat kasvukivut kuin kaikilla muillakin. Palveleminen eri muodoissa, saarnaaminen, opettaminen, lähetyskentillä oleminen, sairaiden puolesta rukoileminen tai muunlainen palvelustyö, ei tee meistä yhteen sen ihmeellisempiä ihmisiä kuin muutkaan. Samat kasvukivut löytyvät jokaiselta Herran palvelijalta, ihan jokaiselta ilmansuunnalta.
Yksikään meistä ei ole toistaan parempi, joten siksi kehotankin sinua sisar ja veli, rakasta lähimmäistä niin kuin itseäsi. Anna hänen tuntea aito välittämisesi. Anna hänen tietää, että rakastat ja välität hänestä kaikista hänen valinnoistaan huolimatta ja ehkä juuri niiden tähden. Neuvo Jumalan tie niin hyvin ja perusteellisesti kuin voit. Anna aikaasi, varojasi, ajatuksiasi, itsesi Herralle ja läheisillesi, jotka hiljaa sisällään janoavat nähdä Kristuksen sinussa.
Tee hyvää ja Rakasta Herraa kaikin voimin. Ole avoin ja anna elämäsi, ei pelkästään Herralle, vaan myös ihmiselle.
Jeesuksen nimessä…..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti