Loukkaantumisesta Anteeksiantamiseen...

Olen tässä jälleen kerran miettinyt loukkaantumista ja anteeksiantoa…

Olen usein ollut tilanteessa, jossa minuun loukkaannutaan. Syyt ovat yleensä olleet sellaisia, että minulta on kysytty jotakin neuvoa, apua elämäntilanteeseen tai rukousta. Tai on tapahtunut jotakin sellaista, jossa minä olen ollut mukana ja tajunnut, että tässä on menossa jotakin väärää/epäpyhää/epäpuhdasta ja olen sanoutunut siitä irti perustellen sen raamatulla.

Tarkastelen jatkuvasti omaa elämääni raamatun valossa ja samaan pyrin myös silloin kun neuvoani kysytään tai rukousta pyydetään.

Loukkaantuminen tapahtuu siinä, kun en rukoillutkaan korvasyyhyyn… ”paijannut syntiä lempeästi päähän” tai antanut oikeutusta” käytökselle, toiminnalle tai asenteelle tai sanoutunut itse irti asiasta, jonka olen kokenut Jumalalle ei-mieleiseksi toiminnaksi.

Minun on sanottu nostavan itseni muiden yläpuolelle ja pitäväni itseäni parempana kuin muita. Mitä luulet, pitääkö se paikkaansa?

Ei pidä. Tiedän, mitä olen Herrassa ja uskoakseni olen kasvamassa Hänessä ja Hänen kutsussaan. Teen jatkuvasti omasta toiminnastani, ajatuksistani ja asenteistani tiliä Jumalalle ja näin sen kuuluu olla.

Ystävättäreni, joka vuosia sitten loukkaantui minuun, lähetti minulle eilenillalla viestin, ettei ole antanut minulle anteeksi sanojani. Hän vaati minulta jälleen anteeksipyyntöä… sanoen samaan hengenvetoon, että anteeksipyyntö enää riitä.

Anteeksi olin toki pyytänyt sitä, että sanani olivat häntä loukanneet… Anteeksi en voi pyytää sanojani, koska se, mitä sanoin, oli totta… Tietenkin olen pahoillani siitä, että ystävättäreni loukkaantui, mutta en minä hänen loukkaantumistaan pysty pyytämään tämän paremmin anteeksi. Hän halusi minun vetävän sanat takaisin. Se olisi ilmeisesti ollut hänen mielestään vasta kunnollinen anteeksipyyntö. Hän sanoi, että minusta puuttuu Kristillisen rakkauden arvomaailma.

Jäin miettimään puuttuuko se minulta?

Jeesuksen esimerkki kristillisen rakkauden arvomaailmasta

Jeesuksen esimerkki meille on se, että synti sanotaan synniksi ja sen jälkeen totuus tekee vapaaksi. Jos syntiä ei tunnista synniksi, ei siitä voi vapautua. Jeesus julisti syntejä anteeksi, paransi sairaita, herätti kuolleita ja teki muitakin voimatekoja, Hän oli sisäisesti ehyt, koska tiesi kuka on, eikä synti Hänessä asunut. (lue opetus SOZOsta - SOZO l. pelastuminen, parantuminen ja vapautuminen)

Tämä yllämainittu ei tehnyt Jeesusta ihmiseksi, jolta olisi puuttunut kristillinen rakkauden arvomaailma… päinvastoin, juuri se teki Hänestä kristillisen rakkauden arvomaailman pohjan.

Jeesus ennen kaikkea haluaa, että me parannumme myös sisäisistä haavoistamme, jotta voisimme palvella Häntä ehyesti, ehyellä sydämellä, kokonaisena. Silloin emme reagoi emmekä palvele haavoista käsin eikä perkele pääse meitä tai palvelutyötämme tärvelemään oman heikkoutemme ja synnillisyytemme tähden.

Miksi me niin harvoin haluamme käsitellä haavojamme, loukkauksia ja antaa anteeksi?

Anteeksiantaminen itselleen ja muille on äärettömän vaikeaa. Se on kuin häpeästä riisuutumista. Häpeä haluaa piilottaa… Häpeä haluaa säilöä ja peittää loukkaantumisen ja loukkaantuminen haluaa säilöä vahingoittumisen. Loukkaantuminen haluaa kostaa ja satuttaa muita salassa, koska se on täynnä pelkuruutta. Häpeä rakastaa asioiden muhittelua. Häpeä estää meitä tuomasta esiin heikkouksiamme.

Häpeästä riisuuntuminen

Häpeästä riisuuntuminen on alastomuutta ihmisten ja Jumalan edessä. Toisinaan tarvitaan toista ihmistä julistamaan synti anteeksiannetuksi, käsittelemään yhdessä haavat ja loukkaantumiset sekä rukoilemaan Pyhän Hengen täyteyttä sinetiksi siihen loukkaukseen, häpeään, heikkouteen, joka on käsitelty. Tarvitaan toista ihmistä seisomaan tukena, suoraselkäisenä puhumassa totuutta, mikäli autettava pyrkii vetämään jo käsitellyt asiat takaisin ja muhittelemaan niissä.

Pimeässä vaeltaminen

1 Joh 2:3-11 Ja siitä me tiedämme hänet tuntevamme, että pidämme hänen käskynsä. 4 Joka sanoo: "Minä tunnen hänet", eikä pidä hänen käskyjänsä, se on valhettelija, ja totuus ei ole hänessä. 5 Mutta joka pitää hänen sanansa, hänessä on Jumalan rakkaus totisesti täydelliseksi tullut. Siitä me tiedämme, että me hänessä olemme. 6 Joka sanoo hänessä pysyvänsä, on velvollinen vaeltamaan, niinkuin hän vaelsi. 7 Rakkaani, en minä kirjoita teille uutta käskyä, vaan vanhan käskyn, joka teillä on alusta ollut; tämä vanha käsky on se sana, jonka te olette kuulleet. 8 Ja kuitenkin minä kirjoitan teille uuden käskyn, sen, mikä on totta hänessä ja teissä; sillä pimeys katoaa, ja totinen valkeus jo loistaa. 9 Joka sanoo valkeudessa olevansa, mutta vihaa veljeänsä, se on yhä vielä pimeydessä. 10 Joka rakastaa veljeänsä, se pysyy valkeudessa, ja hänessä ei ole pahennusta. 11 Mutta joka vihaa veljeänsä, se on pimeydessä ja vaeltaa pimeydessä, eikä hän tiedä, mihin menee; sillä pimeys on sokaissut hänen silmänsä.

Johannes sanoo jakeessa 11, että joka vihaa veljeänsä, se on pimeydessä ja vaeltaa pimeydessä.

Jos kävelet pimeässä et tiedä mihin olet matkalla, koska pimeys on sokaissut silmät.

Tämä ei tarkoita vain fyysistä toimintaa pimeässä, ilman valoja kävelemistä, vaan myös hengellistä näkökulmaa… hengellisiä silmiä nähdä valkeus ja vaeltaa siinä. Se kuvastaa ikään kuin hengellistä lukkoa, jonka avain on anteeksianto.

Jotkut meistä vaeltaa hämärässä, valoa ei ole paljoa, mutta ei vielä ole pimeääkään. Tämä hämärän tila voisi kuvata vaikka katkeraa, vihaa pitävää, anteeksiantamatonta ihmistä, joka lietsoo itseään suurempaan vihaan, koska ei suostu antamaan anteeksi. Ikään kuin ignoree, kieltää, mitätöi, halveksii, pitää häiriötekijänä, kilpailijana tai vihollisenaan tätä

Samaan aikaan ei voi olla valkeudessa ja vihata veljeään… Silloin todellinen valkeus ei ole vielä tullut.

Raivo, loukkaantuminen ja suuttuminen - kolme aggressiivisuuden tasoa

Gunnar Elstad:n kirjassa, Kun elämä satuttaa (sivuilla 66-80) puhutaan mainiosti kolmesta aggressiivisuuden tasosta ja siellä tulee raivon ja suuttumisen lisäksi esiin myös loukkaantuminen…

• raivo haluaa vahingoittaa, loukkaantuminen haluaa säilöä vahingoittumisen - suuttuminen haluaa korjata vahingon.
• raivo ja loukkaantuminen yrittävät tuhota muita - suuttuminen haluaa tuhota pahan.
• raivo ja loukkaantuminen etsivät kostoa - suuttuminen oikeudenmukaisuutta.
• raivoa ohjaa itsekkyys, loukkaantumista pelkuruus - suuttumista myötätunto.
• raivo on avointa sodankäyntiä, loukkaantuminen on sissisotaa - suuttuminen on rehellistä, pelotonta ja voimakasta totuuden puolustamista.
• raivo puolustaa itseään, loukkaantuminen asioiden pysyvää tilaa - suuttuminen toista osapuolta.
• raivon ja loukkaantumisen Raamattu kieltää - suuttumaan se käskee.

Olen huomannut, että me kristityt pelkäämme raivoa, loukkaannumme mitä suurimmassa määrin, eikä juuri koskaan suututa, vaikka raamattu siihen meitä kehottaakin. Vihastukaa, mutta älkää syntiä tehkö… Ef 4:26

Jeesuksen työ vapauttaa

Valkeus = Totuus = Jeesuksen ristin työ vapauttaa sinut kaikesta loukkaantumisesta johtuvasta anteeksiantamattomuudesta ja pimeyden vallan siteistä.

Jumalallinen rakkaus on valintoja, se ei ole tunnetta… Meidän tulee valita loukkaantumisesta luopuminen sekä anteeksianto ja sen jälkeen rakkaus, jotta hengellinen lukko avautuu ja pääsemme jälleen kasvamaan Kristuksessa eheämmiksi ja eheämmiksi.

Rukous

Kiitos Jeesus, että saan tässä hetkessä jättää Sinulle kaikki loukkaantumiseni ja antaa anteeksi kaikki aiheelliset ja aiheettomat sanomiset, joihin ja joista olen loukkaantunut. Haluan pyytää Sinun taivaallista siunaustasi näiden ihmisten ylle, joista olen pahaa puhunut tai ainakin ajatellut. Herra vapauta minut anteeksiantosi avaimella loukkaantumisen lukosta. Haluan antaa anteeksi ja saada anteeksi. Minä valitsen anteeksiannon. Kiitos Pyhä Henki, että Sinä siunaat valintani ja saan täydellisen vapauden Jeesuksessa Kristuksessa kasvamiseen. Jeesuksen Kristuksen, Nasaretilaisen nimessä!

Amen

Kesäkuulumisia

Heipä hei pitkästä aikaa...

Kesä on mennyt nopeasti ja tämä laiska kirjoittaja on ollut laiskana tuotoksien suhteen.

Olen tehnyt koko kesän kovasti töitä. Kesälomaa en ole pitänyt lainkaan, koska kesä on luksushoitojen sesonkiaikaa. Toki pidennettyjä viikonloppuja olen kyennyt pitämään.

Tuotoksia...

En minä nyt kuitenkaan ihan laakereilla ole levännyt. Olen joitain lyhykäisiä opetuksia kirjoittanut talteen siitä, mitä olen Herrassa oivaltanut ja niitä tulen julkaisemaan tässä syksyn mittaan.

Nyt lähden pikkuhiljaa mökille viettämään viimeisiä lämpimiä, vaikkakin tuulisia, epävakaisiakin päiviä.

Käy lukemassa www.fightforsalvation.fi nettisivuilta opetuksia... uusia ja vanhempia.

Olkoon päiväsi ja viikonloppusi siunattu Jeesuksen nimessä...

Kuljen portteihinsa kiitosta veisaten

Kuolema on edelleen kaatanut ihmisiä ympäriltämme

24.5 kuoli poikani, Joonaksen isä. Poliisi epäili, että hän olisi kuollut oman käden kautta. Se sai minut pohtimaan itsemurhaa Jumalan silmissä. Siitä syntyi edellinen blogitekstini.

Kuolemasta huolimatta

...Elämä jatkuu... Isäni, hyvin viisas sellainen, sanoi vuosi sitten juhannuksena, kun keskustelimme hänen syövästään, huonosta ennusteesta, tulevasta kuolemasta ja hänen toivomistaan hautajaisjärjestelyistä... Isä sanoi: "Tyttö, älä sure - kuolema kuuluu Elämään"...

Isä oli oikeassa! Kuoleman kuuluisi kuulua jokaisen meidän elämään... Ei pelkästään ihmisen/lähimmäisen/rakastetun fyysinen kuolema, vaan myös meidän lihamme kuolema.

Lihan kuolema ei ole helppo...

Koskaan ei ole helppoa panna pois ajatuksia, sanoja, tahi tekoja, jotka nousevat inhimillisestä ajattelustamme käsin... Sanomme: "musta tuntuu" tai "Se vaan on niin inhimillistä".

Me ajattelemme ihmisen tavoin, inhimillisesti... Mutta Jumala ajattelee Jumalan tavoin, Taivaallisista käsin.

Taivaallinen ei ole inhimillistä vaan taivaallista!

Miten me voisimme ajatella taivallisista käsin?

Avainsana on raamattu ja sen tunteminen... Ei jakeiden ulkoluku vaan Pyhä Kokonaisuus, syvä Raamatun, Kristuksen sanoman tunteminen.

Joskus totuus kuulostaa inhimillisesti katsoen karmealta...

Meidän kristittyjen vahvuus Herrassa on ilomme

Miten ilo voi olla surun, tragedian tai luopumisen keskellä? Ilo, joka on ylitsevuotavaista?

Raamattu sanoo: Neh 8:10 Ja älkää olko murheelliset, sillä ilo Herrassa on teidän väkevyytenne.

Meidän kristittyjen vahvuus Herrassa on ilomme. Ilo, joka pulppuaa Jumalasta käsin ei inhimillisistä olosuhteista käsin tai niistä huolimatta. Yksin Jeesuksen Kristuksen tuntemisen kautta, Jumalan tunteminen ja Pyhän Hengen valaisema Jumalan, alusta asti ollut, Sana... On se, mikä meitä vahvistaa ja antaa meille ilon ja jota ei inhimillisellä järjellä kykene/kyetä selittämään.

Siksi en yhtään ihmettele, miksi minulla on viimeiset päivät soinut allamainittu laulu sydämessäni...

Hän antoi ilon, Hän antoi ilon. Iloitsen aina Herrassani...
Hän antoi ilon, Hän antoi ilon. Iloitsen aina Herrassani...

Kuljen portteihinsa kiitosta veisaten, astun huoneeseensa ylistäen.
Sillä tää on Herran suuri päivä, iloitsen aina Herrassani!

Kaikkinaiset Tapahtumat!

Kaikki tapahtumat, maallisiltakin tuntuvat, ovat Jumalan kädessä. Vaikka emme tässä kohtaa ymmärtäisikään kokonaisuutta, voimme kuitenkin luottaa Jumalan hyvään - eikun ERINOMAISEEN tahtoon juuri sinun sekä minun kohdalla.

Jeesuksen nimessä!

Tuoksuihmeitä...

Katselin tuossa viime viikolla ohjelmaa Jerusalemista... Siinä kerrottiin Jerusalemista ja salaisesta puutarhasta sekä teistä, jotka ovat maan alla, ohjelman nimeä en muista.

Yhtäkkiä nenääni tuli voimakas, makea kukan/kukkien tuoksu. En tunnistanut tuoksua, joten en voi sanoa, olisiko se vain yhden kukan tuoksu - uskon, että se oli useiden kukkien tuoksu. Nuuhkin ja nuuhkin, tuleeko tuoksu parvekkeelta tai ikkunasta ja tuntuuko se kaikkialla. Ei, tunsin sen vain sohvan nurkassa istuen (ks. blogi 14.5.10 Kaikkeinpyhimmässä) .

Samalla täytyin voimallisesti Pyhällä Hengellä... Ja Herra näytti minulle näyssä Elämän Puun. Ja sanoi: "sen, joka voittaa minä annan syödä elämän puusta, joka on Jumalan paratiisissa".

Tuoksuihmeitä

Olen ennenkin, Jumalan armosta, saanut kokea erilaisia tuoksu- ja/tai hajukokemuksia.
Kerran seurakunnassa, tulvi valtava kukkien tuoksu. Istuin erään sisaren vieressä ja kysyin, haistaako hän tuon tuoksun. Hän alkoi haistella ja hänkin haistoi. Moni vierustoverimme edessä ja takana haistoivat saman ihanan taivaallisen tuoksun.

Kerran vanhemman poikani JP:n kanssa ihmettelimme kun kotonamme tuoksui terva. Kuljimme huoneesta toiseen nuuskutellen, mistä ihmeestä tuo tervan tuoksu tulee. Samassa hetkessä ymmärrykseni avattiin.... Nooa tervasi arkin sisältä ja ulkoa (1 Moos 6:14). Meidänkin elämäämme Jumalallisesti tervattiin sisältä ja ulkoa, ettei olisi vuotoja.

Monta, monta vuotta sitten minulla ja JP:llä oli riita. Riitaa ei millään meinattu saada sovittua, tai vaikka sovittiin, niin kumpikin äyski toisillensa, jatkaen sitä. Pyysin JP:tä tulemaan auttamaan leveän lakanan kanssa ja poika tuli, jatkoimme äyskimistä puolin ja toisin. Yhtäkkiä haistoin aivan karmean viemärin hajun, suorastaan mätä paska... Haju oli jotain niin kammottavaa, että olisi tehnyt mieli oksentaa. Samassa ymmärrykseni avattiin, että vihollisen demonivoimat olivat öykkäröimässä. Sanoin JP:lle haistatko... Hän tuumasi samaa, karmea haju. Sanoin, että nyt on oikeesti aika sopia riita ja menimme rukoilemaan yhdessä, että voisimme antaa anteeksi toisillemme turhanpäiväisen riidan.

Nämä ovat tuoksuihmeitä. Jumala voi yliluonnollisesti avata meidän aistimme, ihan joka ikisen aistimme (näkö-, kuulo-, haju-, maku- sekä tuntoaistit (myös tarvittaessa tasapaino, asento- ja lihasaistit) ymmärtämään yliluonnollista.

Paratiisin Puut

1 Moos 2:16-17 Jakeessa 16 sanotaan, että Jumala käski ihmistä sanoen: "Syö vapaasti KAIKISTA MUISTA paratiisin muista, mutta hyvän- ja pahantiedon puusta älä syö....

Paratiisissa oli useita puita, mutta miksi ihmeessä Jumala kielsi vain tämän yhden? Jumala sanoi Aatamille, että syö kaikista muista paitsi juuri tästä yhdestä?

Jumala haluaa kuuliaisuutta, mutta antoi ihmiselle vapaan valinnan. Mietit varmasti elämääsi... Sinullekin on annettu valinnan mahdollisuus...

Minulle on usein sanottu: "jos Jumala on olemassa, niin miksi Afrikassa lapset kuolevat nälkään? ja miksi sotia on sitten olemassa?... Miksi, miksi miksi?

Jumala on antanut ihmiselle valinnanvapauden.

Monet meistä on kohdanneet elmämänsä aikana tilanteen, että joku on kysynyt häneltä... tunnetko sinä Jeesuksen omana Vapahtajanasi?... Vastaat häpeillen: "oon mä kuullut Jeesuksesta, mut..." tai "Mä uskon Jumalaan, en Jeesukseen"
Ei Jumala pakota sinua uskoon... Hän haluaa antaa sinulle mahdollisuuden vastaanottaa iankaikkinen elämä.

Aatami valitsi väärin... Aatami on kuin me... Monesti mekin valitsemme väärin, muka helpoimman tien. Väärät valinnat aiheuttavat tuskaa, mutta niiden kautta voimme oppia ja kasvaa... niin ja tehdä parempia valintoja tulevaisuudessa.

Ilman valinnan mahdollisuutta, Aatami olisi ollut kuin vanki, ja hänen kuuliaisuutensa olisi ollut sisällyksetöntä. Nämä kaksi puuta, Elämän puu sekä Hyvän- ja pahantiedonpuu ovat ikäänkuin valinnan harjoittelua... kuuliaisuuden ja tottelemattomuuden välillä...

Ihmiset sanovat, uskon asioista keskustellessa, että "mä haluan itse päättää"... Tosiasiassa ihminen, joka ei tunne Jeesusta Vapahtajanaan, hänellä ei ole todellista valinnanvapautta. Valinnanvapaus on vain sellaisella henkilöllä, joka tuntee Kristuksen ja kasvaa Jumalan sanan (lue: raamatun) tuntemisessa, Pyhän Hengen kautta.

Katsos.... vaikka ihminen ei tunne Jeesusta ja Jumalaa, se ei tarkoita sitä, etteikö Jumala olisi olemassa... Sinä voit näennäisesti valita, mutta todellisuudessa, sinä et teidä, koska et tunne Totuutta. Se joka tuntee Totuuden, sillä on todellinen valinnan vapaus... Tällaisen ihmisen valinta on Jeesus Kristus ja pyhityselämä, koska Pyhityselämä (kuuliaisuus) on Jumalan silmissä arvokkaampaa kuin armo.

Aina kun olet valintatilanteessa, valitse kuuliaisuus, joka on paras valinta kaikista. Elämäsi sisältö määräytyy valintojesi mukaan...

Elämän Puu, joka on Jumalan paratiisissa
Yleensä elämän puuta pidetään olemassa olevana vasta sitten "kun ollaan taivaassa", "selvitty voittajana", "päästään iankaikkisuuteen", "iankaikkisuudessa".

Elämän Puu on arkipäivää sellaiselle ihmiselle, joka elää intensiivisessä ja intiimissä suhteessa Jeesuksen kanssa, tutkien ja oppien tuntemaan Jumalan tahto.

Jumalan tahdon tunteminen ei tarkoita raamatun ulkolukua tai sitä, kuinka monta jaetta osaat heittää kaanaankielellä oikeassa kohtaa kristittyjen keskuudessa. Jumalan sanan tunteminen tarkoittaa sitä, että Jumala on puhunut sinun sydämellesi Hänen tahtonsa. Silloin sinä haluat seurata ja toteuttaa sitä näkyä, jonka Hän on sinulle antanut.

Sinä saat syödä elämän puusta, puusta, joka antaa elämän... Jumalan elävä sana ruokkii sinut ja antaa sinulle elämän. Elämän! Elämän!

Pyydä Pyhää Henkeä avaamaan sinulle, mitä on syödä elämän puusta...

Jeesuksen nimessä!

Itsemurha, lopullinen ratkaisuko? Mitä raamattu sanoo itsemurhasta?

Saimme viime maanantaina jälleen kerran suru-uutisen. Poikani isä oli kuollut.

Hän muutti vuosia sitten Rovaniemelle naisen perässä ja asui siellä avoliitossa hänen kanssaan. Heidän avoliittonsa oli kariutunut ja poikani isän elämä oli ilmeisesti mennyt sekaisin. Poliisi epäilee sitä itsemurhaksi, mutta siihen saadaan varmuus vasta ruumiinavauksen valmistuttua.

Tämä suru-uutinen sai minut pohtimaan itsemurhaa raamatun valossa, joten pääset tuoreeltaan lukemaan mihin päädyin tutkimisessani...

Itsemurha, lopullinen ratkaisuko? Mitä raamattu sanoo itsemurhasta?

Saarn: 7:17 Älä ole kovin jumalaton, äläkä ole tyhmä: miksi kuolisit ennen aikaasi?

Tuntuuko sinusta siltä, että elämä ei enää ole elämisen arvoista? Tuntuuko ongelmasi ylisuurilta tai ylitsepääsemättömiltä? Tuntuuko sinusta siltä, ettei kukaan välitä?

Joskus tällaiset epätoivoiset tunteet tai apatia saavat ihmisen ajattelemaan itsemurhaa….

Mitä raamattu sanoo itsemurhasta?

Ei itsemurha ole mikään uusi tai pelkästään tämän ajan ongelma, se on ja on jo ollut raamatun ajoilta lähtien... Raamattu listaa seitsemän itsemurhaa.

Abimelek
Tuom 9:52-54 Niin Abimelek tuli tornin ääreen ja ryhtyi taisteluun sitä vastaan; ja hän astui tornin ovelle polttaakseen sen tulella. 53 Mutta eräs nainen heitti jauhinkiven Abimelekin päähän ja murskasi hänen pääkallonsa. 54 Silloin hän heti huusi palvelijalle, joka kantoi hänen aseitansa, ja sanoi hänelle: "Paljasta miekkasi ja surmaa minut, ettei minusta sanottaisi: 'Nainen tappoi hänet'". Ja hänen palvelijansa lävisti hänet, ja hän kuoli.

Simson
Tuom 16:25-30 Ja kun heidän sydämensä olivat tulleet iloisiksi, niin he sanoivat: "Noutakaa Simson huvittamaan meitä". Niin Simson noudettiin vankilasta huvittamaan heitä. Ja he asettivat hänet seisomaan pylvästen väliin. 26 Silloin Simson sanoi palvelijalle, joka piti kiinni hänen kädestään: "Päästä minut tunnustelemaan pylväitä, joiden varassa rakennus on, nojatakseni niihin". 27 Mutta huone oli täynnä miehiä ja naisia; myöskin kaikki filistealaisten ruhtinaat olivat siellä, ja katolla oli noin kolmetuhatta miestä ja naista katselemassa, kuinka Simson heitä huvitti. 28 Silloin Simson huusi Herraa ja sanoi: "Herra, Herra, muista minua ja vahvista minua ainoastaan tämä kerta, oi Jumala, niin että saisin filistealaisille yhdellä kertaa kostetuksi molemmat silmäni!" 29 Sitten Simson kiersi käsivartensa molempien keskipylväiden ympäri, joiden varassa rakennus oli, toisen ympäri oikean ja toisen ympäri vasemman käsivartensa, ja painautui niitä vastaan. 30 Ja Simson sanoi: "Menköön oma henkeni yhdessä filistealaisten kanssa!" Ja hän taivuttautui eteenpäin niin rajusti, että rakennus luhistui ruhtinasten ja kaiken siinä olevan kansan päälle. Ja kuolleita, jotka hän surmasi kuollessaan, oli enemmän kuin niitä, jotka hän oli surmannut eläessään.

Saul
1 Sam 31:4 Ja Saul sanoi aseenkantajallensa: "Paljasta miekkasi ja lävistä sillä minut, etteivät nuo ympärileikkaamattomat tulisi lävistämään minua ja pitämään minua pilkkanaan". Mutta hänen aseenkantajansa ei tahtonut, sillä hän pelkäsi kovin. Niin Saul itse otti miekan ja heittäytyi siihen.

Saulin aseenkantaja
1 Sam 31:5 Mutta kun hänen aseenkantajansa näki, että Saul oli kuollut, heittäytyi hänkin miekkaansa ja kuoli hänen kanssansa.

Ahitofel
2 Sam 17:23 Mutta kun Ahitofel näki, ettei hänen neuvoansa noudatettu, satuloi hän aasinsa, nousi ja lähti kotiinsa omaan kaupunkiinsa, ja kun hän oli toimittanut talonsa, hirttäytyi hän; niin hän kuoli, ja hänet haudattiin isänsä hautaan.

Simri
1 Kun 16:15-20 Juudan kuninkaan Aasan kahdentenakymmenentenä seitsemäntenä hallitusvuotena tuli Simri kuninkaaksi, ja hän hallitsi Tirsassa seitsemän päivää. Väki oli silloin asettuneena leiriin Gibbetonin edustalle, joka oli filistealaisilla. 16 Kun leiriin asettunut väki kuuli sanottavan: "Simri on tehnyt salaliiton ja on myös surmannut kuninkaan", niin koko Israel teki sinä päivänä leirissä Omrin, Israelin sotapäällikön, kuninkaaksi. 17 Ja Omri ja koko Israel hänen kanssaan lähti Gibbetonista, ja he saarsivat Tirsan. 18 Ja kun Simri näki, että kaupunki oli valloitettu, meni hän kuninkaan linnan palatsiin ja poltti kuninkaan linnan päänsä päältä tulella, ja niin hän kuoli, 19 syntiensä tähden, jotka hän oli tehnyt, kun oli tehnyt sitä, mikä on pahaa Herran silmissä, vaeltamalla Jerobeamin teitä ja hänen synnissään, jota tämä oli tehnyt ja jolla hän oli saattanut Israelin tekemään syntiä. 20 Mitä muuta on kerrottavaa Simristä ja salaliitosta, jonka hän teki, se on kirjoitettuna Israelin kuningasten aikakirjassa.

Juudas
Matt 27:3-5 Kun Juudas, hänen kavaltajansa, näki, että hänet oli tuomittu, silloin hän katui ja toi takaisin ne kolmekymmentä hopearahaa ylipapeille ja vanhimmille 4 ja sanoi: "Minä tein synnin, kun kavalsin viattoman veren". Mutta he sanoivat: "Mitä se meihin koskee? Katso itse eteesi." 5 Ja hän viskasi hopearahat temppeliin, lähti sieltä, meni pois ja hirttäytyi.

Kuudes käsky kuuluu: Älä tapa!

Yleensä ajattelemme, että kuudes käsky, älä tapa, tarkoittaa sitä, ettemme saa tappaa vihollisiamme emmekä lähimmäisiämme. Mutta tulemmeko ajatelleeksi, että se koskee myös itsensä tappamista eli itsemurhaa? Harva meistä ymmärtää, että itsemurha rikkoo juuri kuudetta käskyä vastaan.

Itsemurha haavoittaa ja satuttaa vakavasti, ei vain Jumalan sydäntä, vaan myös itsemurhan tehneen ihmisen rakkaimpien ja läheisten sydämiä. Se koskettaa myös niitä, jotka ovat vaikka vain pintapuolisesti itsemurhan tehneen tunteneet. Jumala haluaa parantaa särkyneen sydämen, vaikka läheisen itsemurhan kokeneen paranemisprosessi voi olla aikaa vievä ja tuskallinen.

Monet raamatun sankareista kärsi ajoittaisesta masennuksesta, joskus jopa katuivat syntymäänsä esim. Kuningas Daavid (Ps 13:2-4) tai Jeremia (Jer 20:14-18) ja Job (Job 7:15-16).

Kuitenkin jokainen näistä miehistä olivat Jumalan siunaamia ja he sinnikkäästi, huolimatta heidän kohtaamistaan suurista kärsimyksistä ja epäoikeudenmukaisuuksista, he pysyivät Uskossa Jumalaan. He uskoivat Jumalan hyvyyteen kohdallaan, ja näin tekemällä he olivat koetuksen keskellä kestäviä. Lopulta heidät johdettiin yltäkylläiseen elämään. Tämä on meille oivallinen esimerkki koetuksissa kestämisestä ja Jumalaan luottamisesta kiperässäkin tilanteessa.

Uskon, että Jumala on asettanut jokaiseen ihmiseen elämän voiman, jolla voidaan kukistaa demoninen painostus, joka on johtamassa itsemurhaan. Ihmiseen Jumala on asettanut selviytymisvaiston, kiperiä tilanteita varten. Ympärillesi katsomalla voit nähdä Jumalan antaman elämän voiman, selviytymiskyvyn, sellaisillakin alueilla, joissa on vaikea kasvuympäristö, esim. luonnossa. Jos Jumala ei olisi antanut elämän voimaa, selviytymiskykyä, maapallolla ei olisi kasvin kasvia, eikä ihmisen ihmistä, saatikka eläintä. En usko, että täällä olisi elämää lainkaan.

Itsemurha on täysin vastakkain Jumalan tahdon kanssa ja on suoraan lähtöisin demonisesta valtapiiristä. Perkele ei tule muuta kuin varastamaan ja tappamaan ja tuhoamaan (Joh 10:10), se on sen perimmäinen päämäärä, tuhota ihmisen elämä.

Meillä kristityillä on voima vihollisen vallan yli. Vihollinen ei voi työntää tai ajaa meitä itsemurhaan jos me huudamme avuksemme Herran nimeä.

Me olemme hengellisessä taistelussa, ongelma vaan on, ettei moni meistä ole tietoinen siitä, eikä tiedä, miten vihollisen hyökkäyksiä vastaan suojautua.

Joutuvatko kaikki itsemurhan tehneet helvettiin?

Jotkut ihmiset luulevat, että kaikki ne, jotka ovat tehneet itsemurhan, joutuvat välittömästi helvettiin. Raamattu ei sano mitään sellaista! Raamattu ei itse asiassa sano tästä mitään. Jumala luultavasti ei ole halunnut tehdä asiaa mustavalkoiseksi – varmasti ihan hyvästä syystä.

Jos me tietäisimme, itsemurhan tehdessämme, pääsevämme taivaaseen, uskoisin, että itsemurhia tehtäisiin huomattavasti enemmän. Jos tietäisimme, että kaikki itsemurhan tehneet joutuisivat automaattisesti suoraan helvettiin, huolimatta siitä, millainen heidän tilanteensa on ollut, olisi se liian suuri taakka itsemurhaan päätyneen perheelle ja ystäville.

Murha ja itsemurha eivät ole anteeksiantamattomia syntejä. Ainoa anteeksiantamaton synti on Jeesuksen Kristuksen torjuminen (Mark 16:16), Pyhän Hengen pilkka.

Mark 3:28-29 Totisesti minä sanon teille: kaikki synnit annetaan ihmisten lapsille anteeksi, pilkkaamisetkin, kuinka paljon pilkannevatkin; 29 mutta joka pilkkaa Pyhää Henkeä, se ei saa ikinä anteeksi, vaan on vikapää iankaikkiseen syntiin."

Kaikki muut synnit annetaan anteeksi, paitsi tämä.

Ihminen, joka pohtii itsemurhan tekemistä, on vaarassa joutua helvettiin, mikäli hänen suhteensa Jumalaan ei, sillä hetkellä, ole kunnossa. Ehkä itsemurhaa hautovan suhde Jeesukseen on katkennut ja juuri sen tähden hän kokee elämänsä helvetilliseksi, suorastaan maanpäälliseksi helvetiksi. Oikeaan, todelliseen helvettiin joutuminen on pahempaa kuin ne helvetilliset tunteet, joita tässä ajassa, koetaan.

Tärkeää on ymmärtää, että Jumala tuomitsee meidät, jokaisen yksilön, yksilöllisesti, mitaten kaikki elämässämme olevat tekijät, uskomme ja motiivimme. Jokainen meistä on niin monimutkainen ja monitahoinen, vain yksin Jumala voi tuomita meidät, aidossa totuudessa ja viisaudessa, ilman kenenkään suosikkiasemaa.

Tärkein totuus kaikessa on, että jokainen meistä tulee seisomaan Hänen valtaistuimensa edessä tekemässä tiliä elämästämme. Jos meistä jokainen eläisi läheisesti tämän väkevän totuuden kanssa, suurin osa synnistä (kirkossa ja maailmassa) tulisi välittömästi loppumaan.

Mikäli olet suunnittelemassa itsemurhaa ja luotat Jumalan armoon siinä, että pääset taivaaseen. Odota hetki…! Jumalan armo ei koskaan tarkoita sitä, että meillä olisi lupa, ikäänkuin lisenssi synnin tekemiseen! Ne, jotka tietoisesti ja oman tahdon mukaisesti tekevät syntiä ovat suuremmassa vaarassa kuin ne, jotka eivät ymmärrä syntiä tekevänsä.

Ehkä sinusta (juuri tällä hetkellä) tuntuu siltä, että Jumala on valovuosien päässä sinusta. Hän on paljon lähempänä kuin luuletkaan. Hän voi jopa puhua sinulle tämän tekstin kautta. Avaa korvasi ja kuuntele, kuinka Herra sanoo sinulle, miten arvokas elämäsi Hänelle on. Sinua tarvitaan täällä maan päällä. Sinun elämälläsi on tarkoitus, eikä sitä ole vielä täytetty. Jumala rakastaa sinua, kuten myös monet ympärilläsi olevat ihmiset! Jumala ei olisi Jumala, mikäli hän ei auttaisi sinua tässä tilanteessa (vaikka tilanne tuntuisi kuinka mahdottomalta tahansa).

Usein masennus ja alakulo ovat vihaa, tai isäntä muille tunteille, jotka olet kääntänyt sisäänpäin ja jäädyttänyt.

Mitä kannat mukanasi?

Kannatko vihaa, kaunaa, kateutta, katkeruutta, anteeksiantamattomuutta, olet turhautunut, mustasukkainen, epätoivoinen, tunnet itsesi arvottomaksi, toivottomaksi, pelokkaaksi, kostonhimoiseksi vai ryvetkö itsesäälissä? Voit antaa kaikki nämä tunteesi Jumalalle ja alkaa vastaanottaa parantumistasi juuri nyt, tässä hetkessä, uskoen. Jos et tiedä, miten näistä kielteisistä tunteista päästetään irti, tunnusta se Jumalalle ja pyydä Hänen apuaan luovuttaa ne Hänelle.

Kukaan ei selviytyä voittajana tällaisesta asioista itsekseen. Meistä jokainen tarvitsee Jumalan voimaa päästäksemme vapaaksi synnillisestä ja toivottomasta ajattelutavasta. Siksi raamattu neuvoo meitä muuttumaan mielemme uudistuksen kautta (Room 12:2). Pyhä Henki on ainoa, joka voi auttaa meitä pääsemään vapaaksi ja parantamaan meidät näistä tappavista tunteista.

Samalla tavalla kun sairas ruumiisi tarvitsee lääkitystä tullakseen terveeksi, samalla tavalla tarvitsee myös tunteemme. Yksi voimakas tapa taistella masennusta vastaan on puhua ja tunnustaa Jumalan sanaa. Etsi raamatusta jakeita, jossa puhutaan Jumalan rakkaudesta ja anteeksiannosta. Vaikka ne eivät siinä hetkessä tuntuisikaan miltään, mutta usko tulee kuulemisesta ja kuuleminen Kristuksen sanan kautta.

Lukemalla näitä jakeita ääneen, menee Jumalan sana sisään silmistäsi, tulee ulos suustasi ja kulkeutuu korviesi kautta sydämeesi. Joskus ääneen lukemista saa tehdä pitkiä aikoja, toisinaan Jumalan sana vaikuttaa nopeammin… riippuen linnakkeesta, joka Jumalan sanalla murretaan. Ne ovat meillä ihmisillä jokaisella erilaiset ja yksilölliset. Ratkaisun kaava on kuitenkin meille kaikille sama. Raamattu, elävä, Elävän Jumalan Sana.

Raamattu on kuin antibiootti, se tuhoaa jokaisen taudin siemenen ja puhdistautumattoman asian kulkureitin.

Kaikkeinpyhimmässä

Heräsin Tepan kanssa aamulla jo 5.30... Aamulenkin jälkeen istahdin sohvalle aamiaiselle, Jumalan sanan ääreen... Kaikkeinpyhimpään...

Menossa on Hebrealaiskirjeen yhdeksäs luku.

Jäin aamulla miettimään jaetta 4

Kolmannen luvun lopusta näkee, että kyse on kaikkeinpyhimmästä.

Kaikkeinpyhimmässä oli kultainen suitsutusalttari ja liiton arkki, yltympäri kullalla päällystetty, jossa säilytettiin kultainen mannaa sisältävä astia ja Aaronin viherioinyt sauva ja liiton taulut.

Jäin miettimään näitä kaikkeinpyhimmän elementtejä, mitä ihmettä ne tarkoittavat.

Suitsutusalttari kuvastaa ylistystä, rukousta ja palvontaa
Liiton arkin merkitys on Jumalan antamat lupaukset
Kulta kuvaa kuninkaallisuutta ja kestävyyttä
Mannaa sisältävä astia on lupaus yltäkylläisyydestä, se on myös lupaus siitä, että Jeesuksessa Kristuksessa on kaikki tarpeemme täytetty.
Aaronin viheriöivä sauva kuvastaa Jumalan antamaa elämää kuolleelle
Liiton taulut eli kymmenen käskyä... Jeesus teki lain täydelliseksi.

Salaisessa piilopaikassa, Jumalan läsnäolossa, kaikkeinpyhimmässä, johon Jumala tahtoo meidän painautuvan... Jumalan läsnäolossa on aina ylistys, rukous ja palvonta, Jumalan lupauksista kiinnipitäminen, kuninkaallisuuden ymmärtäminen eli Jeesuksen korottaminen Jumalan poikana ja pääsynä kaikkein pyhimpään.

Rukouksessa, ylistyksessä ja palvonnassa on myös kestävyyttä, se ei ole mantra tai ritirampsu, joka hoetaan mekaanisesti tai ulkolukuna. Se ei ole hieno rukous, jossa on taidollisesti asetellut, ihmiskorvalle sovitetut, täydellisyyttä hipovat, hienosti hiotut sanat. Ylistys ei ole absoluuttisella sävelkorvalla täydellisesti vedetty biisi, ylistyslaulu tai hymni. Palvontaa voi olla myös ilman sanoja... palvontaa voi olla vaikka rummuttamalla, tanssimalla tai makaamalla hiljaa.

Jumalan läsnäolossa kaikki tarpeesi tyydytetään eli olet kyllästetty Jumalallisuudella... Olet yltäkylläinen elämässäsi, koska kaikki tarpeesi täytetään Kristuksessa.

Ne asiat, joita olet halunnut tai ylettömästi kinuat, täytetään Kristuksella ja ne menettävät elämässäsi merkitystään, koska Jumalan läsnäolon merkitys tulee suuremmaksi kuin omat tarpeesi tai olosuhteesi.

Aaronin viheriöivä sauva kertoo kuinka kuolleet saavat elämän. Kuinka elämässäsi kuolleessa tilassa olevat asiat alkavat, yksi toisensa jälkeen, muuttua eläviksi. Jumalan läsnäolo tekee sinussa muutosta... Pyhä Henki sinussa muuttaa sinua Kristuksen kuvan kaltaiseksi ja muutut Kirkkaudesta Kirkkauteen, koska itse Jumalan henki sinussa saa suuremman valla kuin oma itsesi, egosi, tarpeesi... Kuolleet kohdat sinussa alkavat elää... Suru muuttuu iloksi, menetys voitoksi, velat saamisiksi.

Liiton taulut, Jumalan käskyt ovat helppoja pitää. Älä tapa, älä tee huorin, älä pidä muita jumalia.
Muut jumalat elämässäsi väistyvät ja Jeesuksen Kristuksen kautta Jumalan tunteminen syvenee, koska kuolleet teot sinussa muuttuvat Pyhän Hengen kautta eläviksi teoiksi.

Tästä jakeesta voimme vetää johtopäätöksen, että pyhityselämä voittaa armossa elämisen.

Voimme elää elämäämme luottaen Jumalan armoon, mutta Kaikkeinpyhimpään lue: Jumalan läsnäoloon painautuminen on pyhityselmää parhaimmillaan, koska Jumalan läheisyydessä ei synti kestä. Siellä vääryys paljastuu, synti tulee esiin, oikeus elmässäsi tapahtuu.

Nämä on asioita, mitä ei kykene ihmisjärki ymmärtämään, ne pitää ymmärtää sydämellä. Vastaukset pitää etsiä itse ja yksin Herran kanssa.

Me voimme olla taidokkaita rukoilijoita, voimme olla kauniita ylistäjiä, voimme olla taitavia julistajia, mutta jos meiltä puuttu henkilökohtainen Jumalallisen läsnäolo olemme vain inhimillisesti taidokkaita, kauniita ja taitavia.... Jos meidän elmässämme on jatkuva suhde Kristukseen ja viipymistä kaikkeinpyhimmässä, on meillä paljon enemmän kuin inhimilliset taidot. Silloin elmässämme on Jumalallinen perspektiivi, näkemys ja ymmärrys Taivasten Valtakunnasta. Olemme silloin myös voimallisia, voimaannutettuja vapauttamaan se olemassa olemaan tässä ajassa, maanpäällä, Jumalallisella valtuutuksella.

Oletko sinä valmis tähän?

Oletko sinä valmis antamaan itsesi eläväksi uhriksi? Antamaan valintasi Jumalalle? Tekemään ne valinnat, jotka Herra pyytää sinua tekemään? Vaikka ne olisivatkin ihmisten mielestä naurettavia, ei hyväksyttyjä, traditioita vastaan taistelevia, sukupuolirooleja ravisuttavia?

Voi olla, että joudut tekemään asioita, mitä kukaan ei koskaan aikaisemmin ole tohtinut tehdä.
Voi olla, että Herra lähettää sinua paikkaan, jossa kukaan ei koskaan ole käynyt saatika julistanut.
Voi olla, että käsityksesi elämästä, elämäsi arvoista, tärkeysjärjestyksesi tai vastaavasi heittää "häränpyllyä" eli menee totaalisesti sekaisin.
Voi olla, että ystäväsi jättävät ja kaverisi hylkäävät, ehkä perheesikin kääntää selän...

Mutta mitä sen on väliä kun olet niin lätkässä... (lue: rakastunut) Jumalaan... että pidät kaiken muun halpana Jeesuksen, Kristuksen tuntemisen rinnalla.

Ole sinnikäs, ole rohkea... Painaudu kaikkein pyhimpään, Jumalan läsnäoloon... Salaiseen piilopaikkaan!

Jeesuksen nimessä!

Tepa Tulee Taloon

Heipä Hei Lukija....

Selvittiin äitienpäivästä...... Ensimmäisestä äidin kuoleman jälkeen...
Tuntui ihan hassulta, ettei voinut soittaa äidille ja toivotella äitienpäivää tai mennä käymään, niinkuin aina ennen, kaikkina niinä vuosina kun olen asunut pois kotoa.

Uskon, että äitienpäivän haikeutta helpotti Tepa...

Olin jo pitkään ajatellut sitä, että lapset ovat jo isoja, eikä uusia enää tässävaiheessa ole viisasta hankkia... Mutta hoiva-, lellittely- ja kasvatusviettini ovat vielä voimakkaat... Aloin jutella Arille, että voitaisko miettiä koiran hankkimista....

Tein netissä "koiratestejä", mikä koirarotu olisi meille sopivin ja paras... Suurin osa koiraroduista karsiutui... Kaksi jäi... toinen oli kiinanharjakoira ja toinen länsigöötanmaanpaimenkoira.

Aloin tutkia näitä molempia rotuja ja totesin, että Göötti voisi olla suloinen... ja meidän perheeseen sopiva koira.

Etsin yhdistyksen sivuilta kasvattajia ja totesin, että gööttejä on tosi vähän jalostettu ja ylipäätään tarjolla.

Otin yhteyttä yhdistyksen puheenjohtajaan, lähetin hänelle valokuvallisen kirjeen meidän perheestä ja kerroin olevani ihastunut göötin luonteenpiirteisiin sekä mielikuvasta, joka minulle oli syntynyt "perheeseemme sopimisesta".

Sain saman tien vastauksen Oililta, että kaikki tämänhetkiset pentueet ovat varattuja ja jono on pitkä. Olin jo kirjeeseen laittanut, että olisimme jopa valmiit odottamaan sopivaa koiraa...

Rukoilin hiljaa, että Isä.... voi kun joku peruuttaisi...

Heti seuraavana päivänä Oili jätti vastaajaani viestin, että Vihdissä olisi yksi poliisikoiraksi uumoiltu, mutta sittemmin peruutettu göötti. Ja antoi kasvattajan yhteystiedot. Soitin siltä seisomalta kasvattajalle ja sovimme tapaamisesta tänään, äitienpäivänä.

Olin saanut Tepasta kuvan lauantaina, siis edellisenä iltana, ja katselin kaunista eläintä.
Hänen kuvaansa katsellessa nousi mieleeni ajatus, että koira on terhakka, utelias ja sopeutuisi nopeasti meihin ja uuteen kotiin... Ajattelin heti, että siinä on meidän koira, joka tykkää meistä jo heti valmiiksi ja on jo valmis muuttamaan meidän kotiin.

Tänään siis menimme, koko perhe, katsomaan Tepaa...

Heti ajettuamme piaan, Tepan veli Kamu haukkui ja ilmoitti isäntäväelle meidän tulleen... Tepa vain katseli vierestä... Ari sanoi, että toi hiljainen on meidän koira... Ja niin oikeasti olikin...

Tepa ja Kamu päästettiin aitauksesta ja emäkoira sisältä ja saimme kaikki tervehtiä toisiamme. Olin aivan myyty!

Meinimme sisään ja tutustuimme koiriin.

Tepaa siinä katsellessani ajattelin, että onpas terhakka ja utelias, omatoiminen tyttö. Koirasta näki, että se on hyvin sopeutuvainen ja utelias, leikkisäkin.

Ottaessani Tepan syliin, se alkoi heti minua suukottamaan. Normaalisti olen aina ajatellut, että yököttävää, että koira nuolee kasvoja, mutta kun Tepa minua lipaisi, tiesin, että hän se on.
Rukoukseni, koko automatkan oli, että voi kun Tepa meistä tykkäisi.

1,5 tuntia koirien kanssa oltuamme ja kasvattajan kanssa juteltuamme sovimme, että hakisimme Tepan kotiin torstaina. Joten meille muuttaa maailman ihanin göötti-tyttö, Tepa.

Tepasta ja seikkailuista kuulette varmasti vielä lisää....

Ihanaa! Perheeseen tulee Uusi Vauva!