Herra on hyvä, Hänen armonsa pysyy iankaikkisesti!
Olen saanut jälleen ihmetellä Isän ihmeellisiä tekoja. Miten hyvä Hän onkaan!
Saimme eilen tiedon, että meille on myönnetty viisumit Pakistaniin, joten nyt alamme sitten rukoilla, milloin pääsemme lähtemään. Laitoin välittömästi tiedon saatuani Pastorille tiedon asiasta ja hän oli jo järkkäämässä meille ohjelmat maaliskuun lopulta eteenpäin....
Näyttää kyllä siltä, ettemme vielä silloin pääse lähtemään, koska tulossa on lähetysmatka Keniaan toukokuussa.
Vuosi sitten avioiduttuamme, Herra sanoi, että meillä alkaa vuoden kestävä ajanjakso, niinsanottu sisäänajovuosi. Ymmärsin siitä, että saamme tutustua toisiimme ja Herra tämän vuoden aikana kiinnittää meitä toisiimme aivan erityisellä tavalla. Sitten muistin raamatunkohdan, jossa siitä puhutaan....
5 Moos 24:5 Jos joku äsken on ottanut vaimon, ei hänen tarvitse lähteä sotaan, älköönkä hänen päälleen pantako muutakaan rasitusta; olkoon hän vuoden ajan vapaa perhettään varten ja iloksi vaimolleen, jonka on ottanut.
Hauskaa on se, että menimme naimisiin toukokuussa 2008 ja lähdemme lähetysmatkalle Keniaan toukokuussa 2009. Eiköhän siinä ole nähtävissä vuoden täyttyminen ja Jumalan sanan toteutuminen?
Saamme olla paljosta kiitollisia tästä vuoden "vapaasta" ajanjaksosta, koska kuluneen vuoden aikana olemme saaneet kokea eheytymistä, yhdeksi tulemista, jopa koskien armolahjoja ja niiden toimintaa. Miten Herra onkaan ollut kaukaa viisas!
Olen myös saanut ymmärtää tämän kuluneen vuoden aikana, Jumalan läsnäolon todellisuutta huomattavasti enemmän kuin kulkiessani opettamassa ja julistamassa. Ymmärrys Jumalasta ja Hänen jatkuvasta läsnäolostaan arjessa, perheessä, rukouselämässäni.
Olen saanut täällä arjen keskellä täyttyä "kesken töiden" Pyhällä Hengellä, aistinut enkelien läsnäolon ja nähnytkin niitä, kokenut Jumalan voimallisen puheen. Olen saanut nähdä, kuinka Herra käyttää miestäni, näyttänyt hänelle profetaalisia unia - ikäänkuin vastauksia esittämiini kysymyksiin rukousaiheista tai liittyen meidän elämäämme.
Kun Jumala saa ohjata elämäämme, ei meidän tarvitse turhaan surra asioita. Isä tietää kyllä paremmin kuin me itse, mikä on meille parasta.
Joten pyydänkin sinua rukoilemaan: Isä, tapahtukoon Sinun tahtosi täällä maanpäällä, minun elämässäni. Tulkoon ja toteutukoon se alkuperäinen suunnitelma, joka Sinulla on minulle ollut, aikojen alusta asti. Se suunnitelma, joka on taivaassa valmiina ja tulkoon se näkyviin jo tässä ajassa, sinun eduksesi.
Jeesuksen nimessä!
tiistai 24. helmikuuta 2009
keskiviikko 18. helmikuuta 2009
18.02.2009
Hyvää iltaa tai huomenta, riippuen siitä, milloin luet tekstiä.
Tänään minulla oli vapaapäivä.
Vapaapäivänäni vietin kauneuspäivää eli hoidin itseäni (kasvot, kynnet) enkä saanut "oikeesti" aikaiseksi muuta kuin luettua Hesarin ja pestyä astiat.
Joskus tällaiset olemis-päivät ovat ihania. Se, ettei tarvitse tehdä mitään.
Kekkuloin yöpaidassa pitkälle iltapäivään ja puin vasta lähempänä rukouskokouksen alkua.
Meitä rukoilijoita oli koolla kolme henkeä. Kirsi, minä ja Ari. Mietin, mihin ihmeeseen ovat kaikki ihmiset kadonneet? Niin, meidän rukouskokouksissa rukoillaan, siellä ei "tapahdu mitään" ja "siellä on tylsää", "ei sinne viitsi mennä vaan istumaan".
Me ei tarjota elämyksiä eikä virvokkeita....
Näin se on.... rukouskokouksissa rukoillaan. Ollaan Herran läsnäolossa, kuunnellaan ja rukoillaan sen mukaan, mitä Pyhä Henki nostaa esiin. Viipyillään Isän sylissä.
Niin ja tietenkin vaihdetaan kuulumiset pikaisesti, sehän kuuluu asiaan.
Tarjolla on keskinäistä yhteyttä ja Pyhän Hengen läsnäolon elämyksiä.
Tervetuloa mukaan joka keskiviikko klo 18-20.
Tänään minulla oli vapaapäivä.
Vapaapäivänäni vietin kauneuspäivää eli hoidin itseäni (kasvot, kynnet) enkä saanut "oikeesti" aikaiseksi muuta kuin luettua Hesarin ja pestyä astiat.
Joskus tällaiset olemis-päivät ovat ihania. Se, ettei tarvitse tehdä mitään.
Kekkuloin yöpaidassa pitkälle iltapäivään ja puin vasta lähempänä rukouskokouksen alkua.
Meitä rukoilijoita oli koolla kolme henkeä. Kirsi, minä ja Ari. Mietin, mihin ihmeeseen ovat kaikki ihmiset kadonneet? Niin, meidän rukouskokouksissa rukoillaan, siellä ei "tapahdu mitään" ja "siellä on tylsää", "ei sinne viitsi mennä vaan istumaan".
Me ei tarjota elämyksiä eikä virvokkeita....
Näin se on.... rukouskokouksissa rukoillaan. Ollaan Herran läsnäolossa, kuunnellaan ja rukoillaan sen mukaan, mitä Pyhä Henki nostaa esiin. Viipyillään Isän sylissä.
Niin ja tietenkin vaihdetaan kuulumiset pikaisesti, sehän kuuluu asiaan.
Tarjolla on keskinäistä yhteyttä ja Pyhän Hengen läsnäolon elämyksiä.
Tervetuloa mukaan joka keskiviikko klo 18-20.
maanantai 9. helmikuuta 2009
09.02.2009
Heippatirallaa....
On se aina sellaista synnyttämistä kun kirjoittaa opetusta. Sain juuri tehtyä FFS:n uutiskirjeen, johon laitoin ensimmäisen opetuksen armosta. Seuraavassa kirjeessä tulee sen loppuosa.
Opetukset syntyvät yleensä niin, että Herra antaa lauseen tai asian, näyttää siitä ilmestystiedon, jonka perusteella alan tutkia sitä syvemmin. Joskus ne syntyvät niin, että tulee prosessi, jota käymällä läpi, jokin asia alkaa syventyä. Joskus saattaa joku sanoa lauseen (ihan kuka tahansa) ja sinä tiedät, että puhuja oikeasti oli Pyhä Henki.
Kerran olin ystäväni kanssa elokuvissa. Kävimme katsomassa sellaisen leffan kuin Troija. Pääosassa taisi olla joku kuuluisa miesnäyttelijä, ehkä Brad Pitt.
Elokuvassa oli strateginen taistelukohtaus, jossa ensimmäiseksi kiinnitin huomiota sotavälineisiin, millaisia ne ovat ja miten niitä käytetään. Se jälkeen huomioin sotastrategian. Herra alkoi puhua minulle hengellisestä sodankäymisestä sekä strategisesta rukouksesta ja käytti ikäänkuin esimerkkinä tämän elokuvan sotakohtausta.
Olin valtavassa Pyhän Hengen inspiraatiossa kun pääsin kotiin ja kirjoitin aiheesta pitkälle yöhön.
Rakastan Jumalan tapaa puhua. Se voi olla missä vaan tai kenen kautta tahansa. Raamatussa meitä kehotetaan valvomaan.... Ja joskus olen miettinyt sitä, että jos en valvoisi, en hoksaisi Jumalan puhetta arjen keskellä.
Aina meillä ei ole mahdollista vetäytyä pitkiin rukouksiin ja odottelemaan Herran erityistä kohtaamista. Lapsemme voi olla pieniä, työtilanteemme voi olla erittäin kiireellinen tai sinulla voi olla jokin muukin syy. Mutta.... se ei haittaa.... En tarkoita sitä, että voit käyttää niitä tekosyynä tai verhota itsesi johonkin edellämainituista. Vaan tilannetta, joka on nyt päällä.
Valvo tilanteesta tai olosuhteesta huolimatta! Koska Herra on ihana ja huumorintajuinen. Hän voi puhua sinulle vaikka lapsellesi lukeman iltasadun kautta tai ehkä uutislähetyksen kautta, jopa radio-ohjelman, laulunsanojen tai muun vastaavan.
Rukoilen sitä, että hengen silmäsi ja korvasi olisivat auki kuulemaan Herran moninaisen ja monimuotoisen puheen kaikkialla missä kuljet ja arkesi keskellä.
Jeesuksen nimessä!
On se aina sellaista synnyttämistä kun kirjoittaa opetusta. Sain juuri tehtyä FFS:n uutiskirjeen, johon laitoin ensimmäisen opetuksen armosta. Seuraavassa kirjeessä tulee sen loppuosa.
Opetukset syntyvät yleensä niin, että Herra antaa lauseen tai asian, näyttää siitä ilmestystiedon, jonka perusteella alan tutkia sitä syvemmin. Joskus ne syntyvät niin, että tulee prosessi, jota käymällä läpi, jokin asia alkaa syventyä. Joskus saattaa joku sanoa lauseen (ihan kuka tahansa) ja sinä tiedät, että puhuja oikeasti oli Pyhä Henki.
Kerran olin ystäväni kanssa elokuvissa. Kävimme katsomassa sellaisen leffan kuin Troija. Pääosassa taisi olla joku kuuluisa miesnäyttelijä, ehkä Brad Pitt.
Elokuvassa oli strateginen taistelukohtaus, jossa ensimmäiseksi kiinnitin huomiota sotavälineisiin, millaisia ne ovat ja miten niitä käytetään. Se jälkeen huomioin sotastrategian. Herra alkoi puhua minulle hengellisestä sodankäymisestä sekä strategisesta rukouksesta ja käytti ikäänkuin esimerkkinä tämän elokuvan sotakohtausta.
Olin valtavassa Pyhän Hengen inspiraatiossa kun pääsin kotiin ja kirjoitin aiheesta pitkälle yöhön.
Rakastan Jumalan tapaa puhua. Se voi olla missä vaan tai kenen kautta tahansa. Raamatussa meitä kehotetaan valvomaan.... Ja joskus olen miettinyt sitä, että jos en valvoisi, en hoksaisi Jumalan puhetta arjen keskellä.
Aina meillä ei ole mahdollista vetäytyä pitkiin rukouksiin ja odottelemaan Herran erityistä kohtaamista. Lapsemme voi olla pieniä, työtilanteemme voi olla erittäin kiireellinen tai sinulla voi olla jokin muukin syy. Mutta.... se ei haittaa.... En tarkoita sitä, että voit käyttää niitä tekosyynä tai verhota itsesi johonkin edellämainituista. Vaan tilannetta, joka on nyt päällä.
Valvo tilanteesta tai olosuhteesta huolimatta! Koska Herra on ihana ja huumorintajuinen. Hän voi puhua sinulle vaikka lapsellesi lukeman iltasadun kautta tai ehkä uutislähetyksen kautta, jopa radio-ohjelman, laulunsanojen tai muun vastaavan.
Rukoilen sitä, että hengen silmäsi ja korvasi olisivat auki kuulemaan Herran moninaisen ja monimuotoisen puheen kaikkialla missä kuljet ja arkesi keskellä.
Jeesuksen nimessä!
torstai 5. helmikuuta 2009
05.02.2009
Huomenta lukija...
Ilta on jo muuttunut yöksi ja päiväkin on jo vaihtunut toiseksi kun kirjoittelen tätä blogia.
Tänään on ollut hauska päivä. Tein kaksi asiakasta heti aamusta ja illalla minulle tuli yllättävä meno, joka johti tapaamiseen sellaisen henkilön kanssa, joka ei Jeesusta vielä tunne ja tämä tapaaminen oli erityisen antoisa. Sain siunata tapaamaani ihmistä ja tulin todella hyvälle mielelle sen tähden.
Mietin kuinka ihana Herra meillä oikeasti onkaan!
Hän pitää kaikista meidän tarpeistamme huolen. Vaikka olosuhde olisikin, juuri siinä kohtaa, kehno tai omasta mielestämme väärä, heikko tai harmillinen, silti Herra tietää kaikki juttumme ja on niiden yläpuolella.
Tiedätkö, että on aivan upeaa se, että kun meidän talomme on hiljentynyt, on minulla aikaa ajatuksille ja strategioille, koskien lähetysmatkoja tai yrityksen pyörittämistä. Yöt on kaikkein luovinta aikaa.
Mietin Daavidia... Daavid oli hieno mies, vaikkakin hän teki kaikenlaisia asioita, jotka eivät olleet ihan ok Herran mielestä. Daavid maksoi erheistään hintaa.
Mutta kuitenkin Jumala katsoi Daavidin sydäntä ja näki sen vilpittömyyden ja kauneuden.
Jumala katselee meitä Jeesuksen sovitustyön kautta ja näkee meidät puhtaana ja pyhitettynä. Vihollinen on se, joka uskottelee ja suorastaan valehtelee meidän olevan tietynlaisia tai tietyillä puutteilla varustettuja ja kertakaikkisen epäkelpoja mihinkään Herran valtakunnan työhön tai edes uneksimaan siitä.
Ketä meidän pitää kuunnella? Isää? Poikaa? Pyhää Henkeä? vai puhuuko meille joku muu? Omat haavat? vihollinen? oma epävarmuus?
Keneen sinä voit luottaa? Et omaan lihaasi....
Voit luottaa ainoastaan Jeesukseen Kristukseen, Häneen sinussa, Häneen minussa, Häneen hänessä, Häneen pastorissasi, Häneen seurakunnassasi jne...
Eikö meidän tulisi siunata Jeesusta Kristusta? Kun siunaamme Jeesusta, siunaamme Häntä sinussa, minussa, hänessä, seurakunnassamme, lähimmäisissämme jne.
En tarkoita sitä, että rukouselämämme tulisi olla pelkästään siunaamista.
Katselimme tänään mieheni kanssa erästä ohjelmaa TV:stä, jossa haastateltiin erästä Amerikkalaista helluntaiseurakunnan pastoria, joka haastoi koko seurakuntansa rukoilemaan autoteollisuuden puolesta. Tämä kaupunki, jossa rukoiltiin oli Detroit, jonka suurin työllistäjä oli autoteollisuus.
Jos tällainen suuri kuuluisa firma, jonka nimeä en tässä mainitse, joutuu taloudellisiin vaikeuksiin... se ei koske pelkästään yhtä firmaa vaan myös alihankkijoita, jotka saavat elantonsa suuren firman alihankinnoista. Eli yhden firman tragedia kohtaa monta pienempää firmaa ja sitä kautta myös kuluttajaa.
Koska sinä tai seurakuntasi on rukoillut paikallisesti paikallisten yritysten tai yrittäjien puolesta? Eikö yhden menestys ole kaikkien menestys?
Eli yrittäjä yrittää, maksaa kymmenykset, jotkut yrityksetkin maksavat edustusjuopotteluiden sijaan sponsoroituja TV7:n lähetyksiä, ja menestyy. Ihminen, joka rukoileen yritysten (lue työllistäjien) puolesta, tulee siunatuksi heidän menestyksestään ja saa osuutensa taivaallisista rikkauksista, koska Jumala ei koskaan jää mitään velkaa.
Mietin tätä helluntaiseurakunnan pastoria, kuinka upean teon hän tekee, viedessään asiaa Herralle, meidän Kuninkaallemme, jolle mikään ei ole mahdotonta.
Kun me tarkastelemme hengellisiä hengellisesti, emmekä inhimillisistä (tunteista, ajatuksista tai muusta vastaavasta käsin) saamme Taivasten Valtakunnassa enemmän, ja vielä enemmän aikaan, koska me emme heiluttele vaan jotakin.... Vaan meidän rukouksemme järisyttää maanpiiriä, koska kun me rukoilemme, taivaalliset sotajoukot liikkuvat... Eihän Herra suinkaan turhaan sano sanassaan, ettei meillä ole taistelu verta ja lihaa vastaan vaan hallituksia vastaan, valtoja vastaan, tässä pimeydessä hallitsevia maailmanvaltiaita vastaan, pahuuden henkiolentoja vastaan taivaan avaruuksissa (Ef 6:12).
Kun Pyhät rukoilevat, asioita tapahtuu.
Eiköhän meidänkin, sisko ja veli, pitäisi tehdä ryhtiliikettä ja tarttua "härkää sarvista", pudistaa pölyt päältämme ja alkaa toimia Herran mielenmukaisella tavalla rukoilemaan myös talouselämän, päättäjien, opetushallituksen yms puolesta, jotka vievät Suomea eteenpäin...?
Minä aion tehdä niin...... Aiotko sinä?
Jeesuksen nimessä!
Ilta on jo muuttunut yöksi ja päiväkin on jo vaihtunut toiseksi kun kirjoittelen tätä blogia.
Tänään on ollut hauska päivä. Tein kaksi asiakasta heti aamusta ja illalla minulle tuli yllättävä meno, joka johti tapaamiseen sellaisen henkilön kanssa, joka ei Jeesusta vielä tunne ja tämä tapaaminen oli erityisen antoisa. Sain siunata tapaamaani ihmistä ja tulin todella hyvälle mielelle sen tähden.
Mietin kuinka ihana Herra meillä oikeasti onkaan!
Hän pitää kaikista meidän tarpeistamme huolen. Vaikka olosuhde olisikin, juuri siinä kohtaa, kehno tai omasta mielestämme väärä, heikko tai harmillinen, silti Herra tietää kaikki juttumme ja on niiden yläpuolella.
Tiedätkö, että on aivan upeaa se, että kun meidän talomme on hiljentynyt, on minulla aikaa ajatuksille ja strategioille, koskien lähetysmatkoja tai yrityksen pyörittämistä. Yöt on kaikkein luovinta aikaa.
Mietin Daavidia... Daavid oli hieno mies, vaikkakin hän teki kaikenlaisia asioita, jotka eivät olleet ihan ok Herran mielestä. Daavid maksoi erheistään hintaa.
Mutta kuitenkin Jumala katsoi Daavidin sydäntä ja näki sen vilpittömyyden ja kauneuden.
Jumala katselee meitä Jeesuksen sovitustyön kautta ja näkee meidät puhtaana ja pyhitettynä. Vihollinen on se, joka uskottelee ja suorastaan valehtelee meidän olevan tietynlaisia tai tietyillä puutteilla varustettuja ja kertakaikkisen epäkelpoja mihinkään Herran valtakunnan työhön tai edes uneksimaan siitä.
Ketä meidän pitää kuunnella? Isää? Poikaa? Pyhää Henkeä? vai puhuuko meille joku muu? Omat haavat? vihollinen? oma epävarmuus?
Keneen sinä voit luottaa? Et omaan lihaasi....
Voit luottaa ainoastaan Jeesukseen Kristukseen, Häneen sinussa, Häneen minussa, Häneen hänessä, Häneen pastorissasi, Häneen seurakunnassasi jne...
Eikö meidän tulisi siunata Jeesusta Kristusta? Kun siunaamme Jeesusta, siunaamme Häntä sinussa, minussa, hänessä, seurakunnassamme, lähimmäisissämme jne.
En tarkoita sitä, että rukouselämämme tulisi olla pelkästään siunaamista.
Katselimme tänään mieheni kanssa erästä ohjelmaa TV:stä, jossa haastateltiin erästä Amerikkalaista helluntaiseurakunnan pastoria, joka haastoi koko seurakuntansa rukoilemaan autoteollisuuden puolesta. Tämä kaupunki, jossa rukoiltiin oli Detroit, jonka suurin työllistäjä oli autoteollisuus.
Jos tällainen suuri kuuluisa firma, jonka nimeä en tässä mainitse, joutuu taloudellisiin vaikeuksiin... se ei koske pelkästään yhtä firmaa vaan myös alihankkijoita, jotka saavat elantonsa suuren firman alihankinnoista. Eli yhden firman tragedia kohtaa monta pienempää firmaa ja sitä kautta myös kuluttajaa.
Koska sinä tai seurakuntasi on rukoillut paikallisesti paikallisten yritysten tai yrittäjien puolesta? Eikö yhden menestys ole kaikkien menestys?
Eli yrittäjä yrittää, maksaa kymmenykset, jotkut yrityksetkin maksavat edustusjuopotteluiden sijaan sponsoroituja TV7:n lähetyksiä, ja menestyy. Ihminen, joka rukoileen yritysten (lue työllistäjien) puolesta, tulee siunatuksi heidän menestyksestään ja saa osuutensa taivaallisista rikkauksista, koska Jumala ei koskaan jää mitään velkaa.
Mietin tätä helluntaiseurakunnan pastoria, kuinka upean teon hän tekee, viedessään asiaa Herralle, meidän Kuninkaallemme, jolle mikään ei ole mahdotonta.
Kun me tarkastelemme hengellisiä hengellisesti, emmekä inhimillisistä (tunteista, ajatuksista tai muusta vastaavasta käsin) saamme Taivasten Valtakunnassa enemmän, ja vielä enemmän aikaan, koska me emme heiluttele vaan jotakin.... Vaan meidän rukouksemme järisyttää maanpiiriä, koska kun me rukoilemme, taivaalliset sotajoukot liikkuvat... Eihän Herra suinkaan turhaan sano sanassaan, ettei meillä ole taistelu verta ja lihaa vastaan vaan hallituksia vastaan, valtoja vastaan, tässä pimeydessä hallitsevia maailmanvaltiaita vastaan, pahuuden henkiolentoja vastaan taivaan avaruuksissa (Ef 6:12).
Kun Pyhät rukoilevat, asioita tapahtuu.
Eiköhän meidänkin, sisko ja veli, pitäisi tehdä ryhtiliikettä ja tarttua "härkää sarvista", pudistaa pölyt päältämme ja alkaa toimia Herran mielenmukaisella tavalla rukoilemaan myös talouselämän, päättäjien, opetushallituksen yms puolesta, jotka vievät Suomea eteenpäin...?
Minä aion tehdä niin...... Aiotko sinä?
Jeesuksen nimessä!
lauantai 31. tammikuuta 2009
31.01.2008
Katselin tässä eräänä päivänä erästä hengellistä julkaisua, jossa oli kuvattuna useita tuhansia uskovia ihmisiä samassa paikassa. Kuva oli otettu karkeloivista ihmisistä.
Mietin, että tapahtumassa oli ehkä 4000 ihmistä. Mietin, että kuinka monen heistä työpaikoilla tiedetään heidän olevan Jeesukseen Kristukseen uskovia? Jos näistä 4000sta ihmisestä 3000 käy töissä niin pitäisi olla 3000 suomalaista työpaikkaa, jossa on tunnustava kristitty ja jonka pitäisi muuttaa vallalla olevaa tilaa/tilannetta työpaikallaan tuomalla sinne Taivasten Valtakunnan läsnäolo.
Mietin myös, että onko tuollaisen yhteenkokoontumisen tarkoitus keskinäinen ilo, ystävien tapaaminen vai Jeesuksen ylistäminen? Mietin myös, että onko se ilo, joka karkelokuvassa oli kuvattuna, myös näiden ihmisten arkipäivää työpaikoilla, kotona, yksityisesti? Mietin, että kumpi on oikeemmin Jumalan ylistämistä.... keskinäinen ilonpito ja karkelointi vai Jeesuksen nimen tekemistä tunnetuksi maailmalle.
Onko meidän tarkoitus kerääntyä ulkoa sisäänpäin.... vai onko oikeemmin mennä sisältä ulospäin?
En tarkoita, etteikö uskovien tulisi rakentua yhteisestä uskosta, vaan siitä, mikä on kenenkin elämän päämäärä ja tarkoitus.
Olenko uskossa niin, että uskoni näkyy siinä, että menen joka sunnuntai kirkkoon/seurakuntaan/yhteisööni kokoukseen? Vai näkyykö se arkipäivän valinnoissani: en puhu lähimmäisestäni pahaa, en panettele, en osallistu juoruihin, valitsen todistaa Jeesuksesta, kerron uskostani avoimesti, rukoilen sairaiden puolesta, teen laupeudentyötä, annan avustuksia jne jne.
Mietin.... teenkö minä niin...? Kerronko minä Jeesuksesta helposti? Pitäisikö minun kertoa helpommin/vaivattomammin? Olenko itse valmis rukoilemaan sairaan puolesta, tai auttamaan lähimmäistäni? Montako kertaa olen maksanut kaupassa jonkun vähäosaisen ostokset? Montako kertaa olen auttanut talonyhtiömme mummoja?
Teenkö täyttä totta Jeesuksen kanssa? Olenko sitä, mitä opetan?
Meidän jokaisen kristityn tulisi tutkia omia motiivejamme ja sydämemme tilaa. Teemmekö sitä, mitä puhumme vai olemmeko ulkokullattuja?
Kuuntelin erästä laulua, joka kertoi antautumisesta Jeesukselle. Siinä laulaja kertoo antavansa sydämensä Jeesukselle ja luovuttavansa Hänelle kaikki oikeudet elmäänsä.
Muistan, kun tulin uskoon niin sanoin Jeesukselle, saat minut kokonaan. Mutta meni yli 10 vuotta, ennenkuin tajusin, mitä se oikeesti tarkoittaakaan. Kokonaan antautuminen. Se tarkoittaa sitä, että luemme roskaksi kaiken sen, mitä maailma tarjoaa, eikä Jeesuksen tuntemisen rinnalla ole mitään suurempaa vaan yksin Hänen tuntemisensa on tärkeintä.
Siksi painaudun lähemmäksi Jeesusta, Kristusta, joka on elämäni lähde. Hänen läsnäolonsa on parasta, mitä voi olla. Hänen läsnäolonsa suurinta täyteyttä, mitä ihminen voi saada. Se voittaa kaiken; elämän, olosuhteet, palvelutyön... kaiken.
Haluan, että minun elämäni korottaa Jeesusta kaikessa ja kaikkialla.
Rukoilen, että sinä, lukija, voisit kokea Isän sylin ja Hänen rakkautensa juuri nyt.
Jeesuksen nimessä!
Mietin, että tapahtumassa oli ehkä 4000 ihmistä. Mietin, että kuinka monen heistä työpaikoilla tiedetään heidän olevan Jeesukseen Kristukseen uskovia? Jos näistä 4000sta ihmisestä 3000 käy töissä niin pitäisi olla 3000 suomalaista työpaikkaa, jossa on tunnustava kristitty ja jonka pitäisi muuttaa vallalla olevaa tilaa/tilannetta työpaikallaan tuomalla sinne Taivasten Valtakunnan läsnäolo.
Mietin myös, että onko tuollaisen yhteenkokoontumisen tarkoitus keskinäinen ilo, ystävien tapaaminen vai Jeesuksen ylistäminen? Mietin myös, että onko se ilo, joka karkelokuvassa oli kuvattuna, myös näiden ihmisten arkipäivää työpaikoilla, kotona, yksityisesti? Mietin, että kumpi on oikeemmin Jumalan ylistämistä.... keskinäinen ilonpito ja karkelointi vai Jeesuksen nimen tekemistä tunnetuksi maailmalle.
Onko meidän tarkoitus kerääntyä ulkoa sisäänpäin.... vai onko oikeemmin mennä sisältä ulospäin?
En tarkoita, etteikö uskovien tulisi rakentua yhteisestä uskosta, vaan siitä, mikä on kenenkin elämän päämäärä ja tarkoitus.
Olenko uskossa niin, että uskoni näkyy siinä, että menen joka sunnuntai kirkkoon/seurakuntaan/yhteisööni kokoukseen? Vai näkyykö se arkipäivän valinnoissani: en puhu lähimmäisestäni pahaa, en panettele, en osallistu juoruihin, valitsen todistaa Jeesuksesta, kerron uskostani avoimesti, rukoilen sairaiden puolesta, teen laupeudentyötä, annan avustuksia jne jne.
Mietin.... teenkö minä niin...? Kerronko minä Jeesuksesta helposti? Pitäisikö minun kertoa helpommin/vaivattomammin? Olenko itse valmis rukoilemaan sairaan puolesta, tai auttamaan lähimmäistäni? Montako kertaa olen maksanut kaupassa jonkun vähäosaisen ostokset? Montako kertaa olen auttanut talonyhtiömme mummoja?
Teenkö täyttä totta Jeesuksen kanssa? Olenko sitä, mitä opetan?
Meidän jokaisen kristityn tulisi tutkia omia motiivejamme ja sydämemme tilaa. Teemmekö sitä, mitä puhumme vai olemmeko ulkokullattuja?
Kuuntelin erästä laulua, joka kertoi antautumisesta Jeesukselle. Siinä laulaja kertoo antavansa sydämensä Jeesukselle ja luovuttavansa Hänelle kaikki oikeudet elmäänsä.
Muistan, kun tulin uskoon niin sanoin Jeesukselle, saat minut kokonaan. Mutta meni yli 10 vuotta, ennenkuin tajusin, mitä se oikeesti tarkoittaakaan. Kokonaan antautuminen. Se tarkoittaa sitä, että luemme roskaksi kaiken sen, mitä maailma tarjoaa, eikä Jeesuksen tuntemisen rinnalla ole mitään suurempaa vaan yksin Hänen tuntemisensa on tärkeintä.
Siksi painaudun lähemmäksi Jeesusta, Kristusta, joka on elämäni lähde. Hänen läsnäolonsa on parasta, mitä voi olla. Hänen läsnäolonsa suurinta täyteyttä, mitä ihminen voi saada. Se voittaa kaiken; elämän, olosuhteet, palvelutyön... kaiken.
Haluan, että minun elämäni korottaa Jeesusta kaikessa ja kaikkialla.
Rukoilen, että sinä, lukija, voisit kokea Isän sylin ja Hänen rakkautensa juuri nyt.
Jeesuksen nimessä!
torstai 22. tammikuuta 2009
22.01.2009
Heipä Hei lukija,
Olen iloissani siitä, että olen vihdoinkin saanut lähtysmatkahakemukset tehtyä.
Ne on tulostettavissa http://www.fightforsalvation.fi/?sid=13 eli lähetysmatkoista.
Lisätietoja matkasta saat puhelimitse. Hakemukset tulisivat olla meillä 15.2 mennessä, jotta kerkeämme käsittelemään ja rukoilemaan niiden puolesta.
Sieltä löytyy useita lomakkeita: esite, varsinainen lähetysmatkahakukaavake, lomake, jonka pastorisi täyttää sekä lomake, jonka ystäväsi täyttää sekä vakuutus.
Oheita lomakkeiden täyttämiseen saat myös puhelimitse.
Nyt sinulla on kaikki mahdollisuudet päästä crusadelle Afrikkaan, nähdä Afrikkalaista kulttuuria ja ihmisiä sekä osallistua jopa safarille. Kaksi viikkoa lämpimässä. Luvassa on orpokoti-, koulu- ja sairaalavierailuita sekä pastoreille suunnattu konferenssi. Tutustumme myös paikallisiin nähtävyyksiin ja käymme ostoksilla.
Täytä hakemukset ja lähetä ne ajoissa.
Jeesuksen nimessä!
Olen iloissani siitä, että olen vihdoinkin saanut lähtysmatkahakemukset tehtyä.
Ne on tulostettavissa http://www.fightforsalvation.fi/?sid=13 eli lähetysmatkoista.
Lisätietoja matkasta saat puhelimitse. Hakemukset tulisivat olla meillä 15.2 mennessä, jotta kerkeämme käsittelemään ja rukoilemaan niiden puolesta.
Sieltä löytyy useita lomakkeita: esite, varsinainen lähetysmatkahakukaavake, lomake, jonka pastorisi täyttää sekä lomake, jonka ystäväsi täyttää sekä vakuutus.
Oheita lomakkeiden täyttämiseen saat myös puhelimitse.
Nyt sinulla on kaikki mahdollisuudet päästä crusadelle Afrikkaan, nähdä Afrikkalaista kulttuuria ja ihmisiä sekä osallistua jopa safarille. Kaksi viikkoa lämpimässä. Luvassa on orpokoti-, koulu- ja sairaalavierailuita sekä pastoreille suunnattu konferenssi. Tutustumme myös paikallisiin nähtävyyksiin ja käymme ostoksilla.
Täytä hakemukset ja lähetä ne ajoissa.
Jeesuksen nimessä!
sunnuntai 18. tammikuuta 2009
18.1.2009
Herra on hyvä, Hänen armonsa pysyy iankaikkisesti!
Olimme lauantaina FFS-tiimin kanssa ja tänään, mieheni kanssa ESY:ssä Claus Möllerin kokouksissa. Ne olivat aivan mahtavat!
Lauantaina Herra kosketti minua erityisen voimallisesti! Menimme mieheni kanssa eteen rukoiltavaksi.... Pyysimme yhdestä sydämestä erästä tiettyä asiaa, josta Herra oli ilmestystiedon kautta puhunut jo edellisellä viikolla. Olin ollut jo siihen mennessä reilut neljä tuntia Herran Hengen alla ja Isä täytti "tankkejani" erityisen voimallisesti. Rukouspalvelussa näin näyn, joka kosketti minua syvälle sisinpääni ja jätin sen muhimaan sisimpääni odottaen Herran laajentavan sitä. Tulen varmasti jossain vaiheessa jakamaan asiasta.
Olen monasti mietiskellyt sitä tapaa, jolla Isä usein minulle puhuu. Se on Hänen Sanansa kautta. Eli raamatun kautta! Uskon, ettei Herra turhaan neuvo sitä oikeaa tapaa kohdata vastustusta.... Hän itse sanoo: "... kirjoitettu on.... kirjoitettu on... kirjoitettu on...." Sanansa kautta. Minä rakastan Jumalan sanaa! Rakastan raamatun lukemista ja sen tutkimista!
Sieltä tulee apu, lohdutus, viisaus, ymmärrys, neuvo, voima, tieto, totuus ja Herran Henki! Juuri ne kaikki josta Jesajan 11 luku puhuu.
Näin näiden parin päivän aikana monia ystäviä, joita en ollut tavannut pitkään aikaan. Tunsin, että Herra kosketti minua myös alueella, joka liittyy kristittyjen väliseen yhteyteen, rakkauteen ja kunnioittamiseen.
Tuntui siltä, että aikaa ystävieni tapaamisen välissä ei olisi koskaan ollutkaan. Kun on yhtä Hengessä on yhtä iankaikkisesti.
Menneellä viikolla sain kokea erityisen suurta Herran siunausta....
Monivuotinen, minulle erityisen rakas ystävättäreni soitti minulle.
Sain sanottua hänelle, että hän on minulle erityisen rakas. Olen monasti miettinyt sitä, että olen jollakin tapaa köyhä ilmaisemaan tunteitani ystäviäni kohtaan.
He merkitsevät minulle erityisen paljon. He kaikki, ovat myös ystäviäni Herrassa. Isä on meidät yhdistänyt!
Ihan hävettää se, että olen surkea "soittelija" eli minun on vaikeaa soitella kenellekään. Rukoilen kyllä ihmisten puolesta ja pyydän Isältä heille kaikkea hyvää, mutta minun on vaikeaa saada aikaiseksi soitella ja rupatella. Mutta kuitenkin kun rupatellaan asiat jatkuvat siitä, mihin ovat jääneet edellisellä kerralla.
Olen joskus ajatellut ja ehkä salaakin toivonut, että olisin aktiivisempi. Mutta passiivisesta yhteydenpidosta huolimatta he ovat minulle erityisen rakkaita, arvokkaita ja läheisiä.
En tiedä voitko ymmärtää viestiäni.... Minun on niin helppo painautua Isää, Jeesusta ja Pyhää Henkeä vasten. Unohdan ajan, paikan ja olosuhteet. En tajua ajan kulkua...
Kiitän Herraa siitä, että minulla on mies, perhe ja ystävät, koska he pitävät minut tässä ajassa ja hetkessä. Vaikka jaamme yhteisen uskon, jaamme myös elämämme ja olosuhteemme.
Rakas sisko ja veli.... Tiedät, että olen surkea yhteydenpitäjä, mutta siitä voit olla varma, että olet sydämessäni, rukoilen sinun, perheesi ja olosuhteittesi puolesta. Rakastan sinua ja haluan, että Herra sinua koskettaa!
Jeesuksen nimessä!
Olimme lauantaina FFS-tiimin kanssa ja tänään, mieheni kanssa ESY:ssä Claus Möllerin kokouksissa. Ne olivat aivan mahtavat!
Lauantaina Herra kosketti minua erityisen voimallisesti! Menimme mieheni kanssa eteen rukoiltavaksi.... Pyysimme yhdestä sydämestä erästä tiettyä asiaa, josta Herra oli ilmestystiedon kautta puhunut jo edellisellä viikolla. Olin ollut jo siihen mennessä reilut neljä tuntia Herran Hengen alla ja Isä täytti "tankkejani" erityisen voimallisesti. Rukouspalvelussa näin näyn, joka kosketti minua syvälle sisinpääni ja jätin sen muhimaan sisimpääni odottaen Herran laajentavan sitä. Tulen varmasti jossain vaiheessa jakamaan asiasta.
Olen monasti mietiskellyt sitä tapaa, jolla Isä usein minulle puhuu. Se on Hänen Sanansa kautta. Eli raamatun kautta! Uskon, ettei Herra turhaan neuvo sitä oikeaa tapaa kohdata vastustusta.... Hän itse sanoo: "... kirjoitettu on.... kirjoitettu on... kirjoitettu on...." Sanansa kautta. Minä rakastan Jumalan sanaa! Rakastan raamatun lukemista ja sen tutkimista!
Sieltä tulee apu, lohdutus, viisaus, ymmärrys, neuvo, voima, tieto, totuus ja Herran Henki! Juuri ne kaikki josta Jesajan 11 luku puhuu.
Näin näiden parin päivän aikana monia ystäviä, joita en ollut tavannut pitkään aikaan. Tunsin, että Herra kosketti minua myös alueella, joka liittyy kristittyjen väliseen yhteyteen, rakkauteen ja kunnioittamiseen.
Tuntui siltä, että aikaa ystävieni tapaamisen välissä ei olisi koskaan ollutkaan. Kun on yhtä Hengessä on yhtä iankaikkisesti.
Menneellä viikolla sain kokea erityisen suurta Herran siunausta....
Monivuotinen, minulle erityisen rakas ystävättäreni soitti minulle.
Sain sanottua hänelle, että hän on minulle erityisen rakas. Olen monasti miettinyt sitä, että olen jollakin tapaa köyhä ilmaisemaan tunteitani ystäviäni kohtaan.
He merkitsevät minulle erityisen paljon. He kaikki, ovat myös ystäviäni Herrassa. Isä on meidät yhdistänyt!
Ihan hävettää se, että olen surkea "soittelija" eli minun on vaikeaa soitella kenellekään. Rukoilen kyllä ihmisten puolesta ja pyydän Isältä heille kaikkea hyvää, mutta minun on vaikeaa saada aikaiseksi soitella ja rupatella. Mutta kuitenkin kun rupatellaan asiat jatkuvat siitä, mihin ovat jääneet edellisellä kerralla.
Olen joskus ajatellut ja ehkä salaakin toivonut, että olisin aktiivisempi. Mutta passiivisesta yhteydenpidosta huolimatta he ovat minulle erityisen rakkaita, arvokkaita ja läheisiä.
En tiedä voitko ymmärtää viestiäni.... Minun on niin helppo painautua Isää, Jeesusta ja Pyhää Henkeä vasten. Unohdan ajan, paikan ja olosuhteet. En tajua ajan kulkua...
Kiitän Herraa siitä, että minulla on mies, perhe ja ystävät, koska he pitävät minut tässä ajassa ja hetkessä. Vaikka jaamme yhteisen uskon, jaamme myös elämämme ja olosuhteemme.
Rakas sisko ja veli.... Tiedät, että olen surkea yhteydenpitäjä, mutta siitä voit olla varma, että olet sydämessäni, rukoilen sinun, perheesi ja olosuhteittesi puolesta. Rakastan sinua ja haluan, että Herra sinua koskettaa!
Jeesuksen nimessä!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
