Uuden Vuoden toivotuksia....
Kiitos Herralle vuodesta 2008!
Vuosi 2008 on ollut uusien alkujen vuosi monella tapaa.
Siemenet, jotka olet menneinä vuosina kylvänyt, on jo kantanut hedelmää.
2008 oli muutoksien vuosi, jota muistelemme monella tapaa...
2008 GOD TV lähetti suoraa lähetystä Lakelandista Floridasta. Pystyimme seuraamaan livenä, mitä Jeesus teki noina kokouksien hetkinä.
Saimme myös nähdä lähimmäisemme kipuilut... kun Todd Bentleyn vaikeudet saivat suuren mittakaavan julkisuudessa.
Monet Lakelandissa vierailleet olivat hämillään ja miettivät, mitä nyt. Selityksiä kuultiin ja RV-lehden keskustelupalstalla käytiin monen monta keskustelua puolesta ja vastaan.
Nyt vuoden päättyessä, saamme olla Herran edessä tekemässä tiliä menneestä vuodesta 2008. Miten onnistuin? Annoinko Herralle sen, mitä Hän pyysi....? Olinko uskollinen?? Vähässä? Paljossa? Tuskin lainkaan?
Jeesus. Sinä olet Kuningas ja Herrain Herra. Kiitos siitä, että saamme olla näin vuoden viimeisinä päivinä edessäsi käymässä läpi lähes jo kokonaan mennyttä vuotta 2008.
Anna meille anteeksi kaikki tekomme ja/tai tekemättä jättämiset, ajatukset ja piittaamattomuudet. Anna anteeksi uskottomuutemme ja teoilla ansaitsemisemme.
Älä lue synniksi niitä tekoja, joita emme ymmärtäneet tekevämme väärin.
Anna armosi seurakunnallemme, pastoreillemme. Käännä kasvosi Suomen, Kaupunkiemme, Kuntiemme, Sukukuntiemme, Perheittemme ja Seurakuntiemme puoleen ja anna meille rauha, Sinun rauhasi, joka ylittää ymmärryksemme.
Anna meille viisautta ja kykyä ohjata itseämme Sinun läheisyyteesi. Anna meille viisauden ja ilmestyksen Henki ymmärtää sanaasi, Jeesusta. Anna meille hengellistä näkökykyä tehdä viisaita valintoja vuonna 2009 ja ohjata koko perhekuntaamme, Sinun viisaudellasi oikeaan suuntaan. Synnytä meille halu lukea ja tutkia Raamattua ja ymmärtää tahtosi.
Tapahtukoon Sinun tahtosi niin maan päällä kuin taivaallisissa.
Jeesuksen nimessä...
Amen!
tiistai 30. joulukuuta 2008
maanantai 22. joulukuuta 2008
22.12.2008
Kiitos rakas Jeesus siitä, että saamme tulla luoksesi.
Kiitos, että olet rakastanut meitä jo ennenkuin opimme rakastamaan Sinua.
Herra, anna meille viisautta tälle päivälle, jakaa päivämme oikein, että saamme kaiken sen tehtyä, mitä pitäisi saada. Herra näet nämä viimeiset joulukiireet, joiden keskellä olemme. Näet kaikki jouluvalmistelut, joita olemme tehneet ja jotka ovat vielä tekemättä ja jotka tulisi saattaa päätökseen vielä ennen rauhoittumisen aikaa.
Isä auta meitä rauhoittamaan itsemme kaikelta hälinältä ja hiljentymään ajattelemaan sinua Jeesus. Kiitos, että olet meidät pelastanut, parantanut ja vapauttanut. Kiitos, että Sinä meissä tulet yhä vain suuremmaksi ja saat lisää tilaa meissä. Kiitos, että vedät kaikkia niitä sukulaisiamme ja ystäviämme puoleesi iankaikkisella rakkaudella, jotka eivät Jeesus, Sinua vielä tunne. Kiitos heidänkin pelastumisesta!
Kiitos, että Sinä olet Joulumme Herra!
Joulurauhaa toivottaen....
Kiitos, että olet rakastanut meitä jo ennenkuin opimme rakastamaan Sinua.
Herra, anna meille viisautta tälle päivälle, jakaa päivämme oikein, että saamme kaiken sen tehtyä, mitä pitäisi saada. Herra näet nämä viimeiset joulukiireet, joiden keskellä olemme. Näet kaikki jouluvalmistelut, joita olemme tehneet ja jotka ovat vielä tekemättä ja jotka tulisi saattaa päätökseen vielä ennen rauhoittumisen aikaa.
Isä auta meitä rauhoittamaan itsemme kaikelta hälinältä ja hiljentymään ajattelemaan sinua Jeesus. Kiitos, että olet meidät pelastanut, parantanut ja vapauttanut. Kiitos, että Sinä meissä tulet yhä vain suuremmaksi ja saat lisää tilaa meissä. Kiitos, että vedät kaikkia niitä sukulaisiamme ja ystäviämme puoleesi iankaikkisella rakkaudella, jotka eivät Jeesus, Sinua vielä tunne. Kiitos heidänkin pelastumisesta!
Kiitos, että Sinä olet Joulumme Herra!
Joulurauhaa toivottaen....
keskiviikko 17. joulukuuta 2008
17.12.2008
Huomenta,
joulu lähestyy uhkaavaa vauhtia...
Meillä on jouluvalmistelut suurimmalta osalta vielä tekemättä.
Remontin keskellä ei kovinkaan paljoa ole voinut joulusiivoa tehdä, mutta nyt eteinen alkaa olla siinä kunnossa, että muun siivon voi jo aloittaa.
Tänä vuonna ei juurikaan lahjoja hankita. Lapset on jo isoja ja muutenkin budjetti on ihan toista luokkaa kuin silloin, kun vielä kävin päivätöissä. Näillä hengellisillä töillä ei palkkaa ole voinut nostaa lainkaan. Kolehtiin tiputetaan useasti vain se "ylimääräinen" kakseuronen, eikä muisteta, että evankelistan palkka on siinä kolehdissa. Se palkka pitää sisällään: saarnan valmisteluun käytetyn ajan, saarnamatkaan kulutettu aika, pulpitista puhumisen ja rukouspalvelun... kymmeniä tunteja ja ehkä vain sen 23 euron tähden (joka muuten on pienin saamani puhujapalkkio eräässä seurakunnassa).
Kannattajarenkaamme on kuusi henkeä, joten sillä ei pääse kehumaan. Monet lukevat mielellään opetuksia ja tulevat ruokituksi hengellisesti, mutta unohtavat, että ravintolassakin ruoka maksetaan siihen ravintolaan, jossa ateria nautitaan ja saadaan vatsa täyteen tai koetaan kulinaarinen nautinto. Mehän emme valitettavasti kykene panemaan Pyhää Henkeä automme tankkiin tai täyttämään sillä lapsiemme vatsoja. Tai palkaksi saamillamme koristeellisilla kahvikupeilla tai kauniilla kynttilöillä, niitäkään ei voi syödä.
Luulen, että monikaan ihmisistä, jotka seurakunnassa sunnuntaina kokouksessa istuvat ja kuuntelevat vierailevaa evankelistaa.... eivät ajattele tätä.
Me emme elä pröystäillen, mutta monilla meillä on perhe, asuntolaina ja ihan normaalit kulut.
Nyt ehkä ajattelet, että miksi sitten lähteä liikkeelle noin pienestä rahasta? Eräs ystävättäreni sanoi, "nyt et enää mene tolla rahalla", kun tiukkaa taloustilannettamme hänelle itkin. Mutta.... Kun Jumala kutsuu, silloin on mentävä. Puhujamatkojen täällä suomessa, tarkoitus ei ole pelkästään meidän elatuksemme, (meidän elatus, raamatun mukaan, kuuluu tulla evankeliumin työstä) vaan varojen kerääminen lähetysmatkoja varten.
Meille sataa puhujapyyntöjä ympäri maailmaa (Kenia, Tansania, Intia, Pakistan). He eivät kykene, köyhissä maissa, maksamaan meidän lentolippujamme eivätkä asumistamme saatikka ruokiamme siellä. Me tääällä länsimaissa, jotka elämme yltäkylläisyydessä (tai ainakin vähemmässä puutteessa) olemme niitä, joiden evankeliumin tähden, tulisi tehdä kukkarossamme uhrauksia, jotta ne, jotka on kutsuttu julistamaan yli maan rajojen, pääsisivät liikkeelle. Tästä Paavali opettaa 1 Kor 16 luvussa Korinttolaisille (tämän saman ohjeen hän oli määrännyt Galatian seurakunnille) ja viittaa omaan matkustamiseenkin (jakeessa 6).
Me emme kristittyinä voi ottaa raamatusta vain osaa Jumalan sanana vaan ottaa myös ne kohdat, jossa puhutaan lähettämisestä ja varoista. Tässäkin raamatunkohdassa Paavali sanoo, että rahaa tulisi ennakoiden panna syrjään, menestymisensä mukaan. Eli ei ylimäärästään, vaan menestymisen mukaan. Vapaasti selitettynä se tarkoittaa sitä, että pienituloiset antavat palkastaan vähemmän kuin suurituloiset. Mutta molempien tulee antaa. Huomautan vielä, että tässä ei siis ole kyse kymmenyksistä vaan antamisesta, ylimääräisistä uhreista (raamatun mukaan muutakin kuin kymmenykset tulisi antaa).
Lisäksi Paavali vielä sanoo jakeessa 2... että jokaisen tulisi panna kotonaan rahaa syrjään jokaisen viikon ensimmäinen päivä, eikä niin, että keräykset tehtäisiin vasta Paavalin tultua.
Mitä tämä tarkoittaa käytännössä? Se tarkoittaa sitä, että seurakunnassasi tulisi kerätä uhri joka viikko, jonka keräämisellä varauduttaisiin avustamaan pyhiä (ei pelkästään maksamaan seurakunnan kirkko, sähkö tai muut kulut). Eli maksamaan vierailevan julistajan (apostoli, profeetta, evankelista) kulut ja antamaan hänelle, joka evankeliumia ja avustuksia vie eteenpäin pyhille.
Silloin kun ihminen iloisesti ja vapaaehtoisesti (varoistaankin) antaa, hänen sydämensä on avoin ja täynnä pyyteetöntä rakkautta. Antaessaan hän on kaikkein eniten Jumalan kaltainen. Jumala rakastaa antamista! Siksi Hän ei antanut kuolemaan kerubia, serafia vaan kaikkein rakkaimpansa ja kalleimpansa, oman poikansa Jeesuksen Kristuksen, jotta meillä olisi syntien anteeksi saaminen, pelastuminen/parantuminen/vapautuminen ja iankaikkinen elämä Hänen kanssaan ja Hänessä.
Jeesuksen nimessä
joulu lähestyy uhkaavaa vauhtia...
Meillä on jouluvalmistelut suurimmalta osalta vielä tekemättä.
Remontin keskellä ei kovinkaan paljoa ole voinut joulusiivoa tehdä, mutta nyt eteinen alkaa olla siinä kunnossa, että muun siivon voi jo aloittaa.
Tänä vuonna ei juurikaan lahjoja hankita. Lapset on jo isoja ja muutenkin budjetti on ihan toista luokkaa kuin silloin, kun vielä kävin päivätöissä. Näillä hengellisillä töillä ei palkkaa ole voinut nostaa lainkaan. Kolehtiin tiputetaan useasti vain se "ylimääräinen" kakseuronen, eikä muisteta, että evankelistan palkka on siinä kolehdissa. Se palkka pitää sisällään: saarnan valmisteluun käytetyn ajan, saarnamatkaan kulutettu aika, pulpitista puhumisen ja rukouspalvelun... kymmeniä tunteja ja ehkä vain sen 23 euron tähden (joka muuten on pienin saamani puhujapalkkio eräässä seurakunnassa).
Kannattajarenkaamme on kuusi henkeä, joten sillä ei pääse kehumaan. Monet lukevat mielellään opetuksia ja tulevat ruokituksi hengellisesti, mutta unohtavat, että ravintolassakin ruoka maksetaan siihen ravintolaan, jossa ateria nautitaan ja saadaan vatsa täyteen tai koetaan kulinaarinen nautinto. Mehän emme valitettavasti kykene panemaan Pyhää Henkeä automme tankkiin tai täyttämään sillä lapsiemme vatsoja. Tai palkaksi saamillamme koristeellisilla kahvikupeilla tai kauniilla kynttilöillä, niitäkään ei voi syödä.
Luulen, että monikaan ihmisistä, jotka seurakunnassa sunnuntaina kokouksessa istuvat ja kuuntelevat vierailevaa evankelistaa.... eivät ajattele tätä.
Me emme elä pröystäillen, mutta monilla meillä on perhe, asuntolaina ja ihan normaalit kulut.
Nyt ehkä ajattelet, että miksi sitten lähteä liikkeelle noin pienestä rahasta? Eräs ystävättäreni sanoi, "nyt et enää mene tolla rahalla", kun tiukkaa taloustilannettamme hänelle itkin. Mutta.... Kun Jumala kutsuu, silloin on mentävä. Puhujamatkojen täällä suomessa, tarkoitus ei ole pelkästään meidän elatuksemme, (meidän elatus, raamatun mukaan, kuuluu tulla evankeliumin työstä) vaan varojen kerääminen lähetysmatkoja varten.
Meille sataa puhujapyyntöjä ympäri maailmaa (Kenia, Tansania, Intia, Pakistan). He eivät kykene, köyhissä maissa, maksamaan meidän lentolippujamme eivätkä asumistamme saatikka ruokiamme siellä. Me tääällä länsimaissa, jotka elämme yltäkylläisyydessä (tai ainakin vähemmässä puutteessa) olemme niitä, joiden evankeliumin tähden, tulisi tehdä kukkarossamme uhrauksia, jotta ne, jotka on kutsuttu julistamaan yli maan rajojen, pääsisivät liikkeelle. Tästä Paavali opettaa 1 Kor 16 luvussa Korinttolaisille (tämän saman ohjeen hän oli määrännyt Galatian seurakunnille) ja viittaa omaan matkustamiseenkin (jakeessa 6).
Me emme kristittyinä voi ottaa raamatusta vain osaa Jumalan sanana vaan ottaa myös ne kohdat, jossa puhutaan lähettämisestä ja varoista. Tässäkin raamatunkohdassa Paavali sanoo, että rahaa tulisi ennakoiden panna syrjään, menestymisensä mukaan. Eli ei ylimäärästään, vaan menestymisen mukaan. Vapaasti selitettynä se tarkoittaa sitä, että pienituloiset antavat palkastaan vähemmän kuin suurituloiset. Mutta molempien tulee antaa. Huomautan vielä, että tässä ei siis ole kyse kymmenyksistä vaan antamisesta, ylimääräisistä uhreista (raamatun mukaan muutakin kuin kymmenykset tulisi antaa).
Lisäksi Paavali vielä sanoo jakeessa 2... että jokaisen tulisi panna kotonaan rahaa syrjään jokaisen viikon ensimmäinen päivä, eikä niin, että keräykset tehtäisiin vasta Paavalin tultua.
Mitä tämä tarkoittaa käytännössä? Se tarkoittaa sitä, että seurakunnassasi tulisi kerätä uhri joka viikko, jonka keräämisellä varauduttaisiin avustamaan pyhiä (ei pelkästään maksamaan seurakunnan kirkko, sähkö tai muut kulut). Eli maksamaan vierailevan julistajan (apostoli, profeetta, evankelista) kulut ja antamaan hänelle, joka evankeliumia ja avustuksia vie eteenpäin pyhille.
Silloin kun ihminen iloisesti ja vapaaehtoisesti (varoistaankin) antaa, hänen sydämensä on avoin ja täynnä pyyteetöntä rakkautta. Antaessaan hän on kaikkein eniten Jumalan kaltainen. Jumala rakastaa antamista! Siksi Hän ei antanut kuolemaan kerubia, serafia vaan kaikkein rakkaimpansa ja kalleimpansa, oman poikansa Jeesuksen Kristuksen, jotta meillä olisi syntien anteeksi saaminen, pelastuminen/parantuminen/vapautuminen ja iankaikkinen elämä Hänen kanssaan ja Hänessä.
Jeesuksen nimessä
torstai 11. joulukuuta 2008
11.12.2008
Hei lukija,
päiviä on vierähtänyt edellisesti kirjoituksestani.
Aikani on vienyt vuoden 2009 lähetysmatkojen suunnittelu, jouluisen uutiskirjeen kirjoittaminen, kaksipäiväinen koulutus ja ensivuoden suunnittelu kaikkinensa. Piahkoin siis ilmestyy tämän vuoden viimeinen uutiskirje ja opetus.
Mieheni taasen on kovasti remontoinut eteistämme. Irroitimme sieltä kaapiston ja sen takaa sekä alta paljastui ontto ja kiero seinä, joten koko eteisen seinä piti rakentaa uusiksi ja lattiaakin on laitettava.
Joten tässä sitä mennään kovasti joulua ja joulusiivoa kohden.
On hauskaa, että nyt voidaan viikonloput käyttää remontoimiseen ja perheen kanssa yhteiseen aikaan. Puhujatmatkathan yleensä ovat viikonloppuisin ja meillä ei tavallisia "normaaleita" perheviikonloppuja olekaan. Tämä on sellainen mielenkiintoinen elämäntapa - olla ikäänkuin aina toissä tai aina vapaalla :)
Nyt on aika mennä tekemään remonttimiehelle ateria, jotta jaksaa taas tehdä ja pysyy mies hyvällä tuulella kun on masukin täynnä.
Voi hyvin ja nauti päivästäsi!
päiviä on vierähtänyt edellisesti kirjoituksestani.
Aikani on vienyt vuoden 2009 lähetysmatkojen suunnittelu, jouluisen uutiskirjeen kirjoittaminen, kaksipäiväinen koulutus ja ensivuoden suunnittelu kaikkinensa. Piahkoin siis ilmestyy tämän vuoden viimeinen uutiskirje ja opetus.
Mieheni taasen on kovasti remontoinut eteistämme. Irroitimme sieltä kaapiston ja sen takaa sekä alta paljastui ontto ja kiero seinä, joten koko eteisen seinä piti rakentaa uusiksi ja lattiaakin on laitettava.
Joten tässä sitä mennään kovasti joulua ja joulusiivoa kohden.
On hauskaa, että nyt voidaan viikonloput käyttää remontoimiseen ja perheen kanssa yhteiseen aikaan. Puhujatmatkathan yleensä ovat viikonloppuisin ja meillä ei tavallisia "normaaleita" perheviikonloppuja olekaan. Tämä on sellainen mielenkiintoinen elämäntapa - olla ikäänkuin aina toissä tai aina vapaalla :)
Nyt on aika mennä tekemään remonttimiehelle ateria, jotta jaksaa taas tehdä ja pysyy mies hyvällä tuulella kun on masukin täynnä.
Voi hyvin ja nauti päivästäsi!
perjantai 5. joulukuuta 2008
04.12.2008
Joulukuu joka vuosi...
Ihana päivä.... Olen koko päivän ollut rukouksen hengessä. Ihmettelen, miten voi rukous nousta kokoajan. Mietin kun Paavali puhui kielillä rukoilemisesta, että hän tekee sitä paljon. Minä olen tänään todellakin rukoillut kielillä paljon, todellakin...
Panin aamulla kellon herättämään ajoissa.
On tosi tylsää herätä yksin kun mieheni on jo lähtenyt töihin. Me näet yleensä rukoillaan aamulla yhdessä. Mieheni oli ladannut (kuten tavallista) kahvinkeittimen minulle valmiiksi. Napsautin koneen päälle ja aloin aamutoimet.
Päivä kului kuin siivillä ja sain todella paljon aikaiseksi:
laitoin kirjanpitäjälle kaikki paperit
hoidin parit koneelliset pyykkiä
tiskit pois koneesta ja uudet koneeseen - kone päälle
pesin tusinan kristallilaseja joulua varten
sisustin
vein kirjanpitomateriaalit postiin
kävin kaupassa
ostin hiustenhoitotuotteita
ostin joululahjoja
neuvottelin hyvän sopimuksen
suunnittelin vuotta 2009 yhdessä Isän kanssa
Luin päivän lehdet netistä
Kävin suihkussa ja hoidin hiukset
tsekkasin facebookin
suunnittelin joululahjoja
opiskelin kauneudenhoitoa
ja laitoin perheelle ruokaa
Nämä tulivat ensimmäisenä mieleen päivän kulusta. Näiden "hommien" ohessa rukoilin, rukoilin ja rukoilin. En pystynyt lopettamaan vaan rukous jatkui ja jatkui. Rukoilin järjellä, rukoilin kielillä, kiitin, ylistin, rakastin.
Muistan kun eräs ihminen (vuosia vuosia sitten) kysyi minulta, miten pystyn yhdistämään työn, kodin, seurakunnan, raamatunluvun ja rukouksen. Sanoin, että oikein hyvin.... teen mahdollisimman montaa asiaa samaan aikaan.
Luulen, että se on meidän "sihteereiden" ammattitauti. Se, että on monta asiaa samaan aikaan "päällä" ja sitten ne tehdään vikkeälästi päällekkäin.
Tämä on todettavissa sekä uskovien sihteereiden että niiden, jotka Jeesusta eivät vielä tunne, kohdalla. Ollaan joskus naurettu sihteerikolleegani ja hyvän ystäväni (kaasoni) kanssa sitä, että silloin kun on pieni paine/hoppu/kiire tai miten asia nyt sitten ilmaistaankin, olemme parhaimmillamme. On ikäänkuin draivi päällä ja asiat vaan hoituu....
Näin se pitäisi olla Herran töissäkin. Että rukous on hyvä erottaa muista toimista, mutta muidenkin toimien aikana saa/pitää/voi ja tuleekin rukoilla. En pysty sanomaan, mikä aika päivästäni on rukousta ja mikä taas "työntekoa". Kaikki kuitenkin nivoutuvat yhteen. Vaikka tekisin jotakin kotihommaa, huomaan ajattelevani Jeesusta tai jotakin raamatun jaetta tai asiaa tai ilmestystiedon kautta vastaanotettua juttua... Kun taas sitten rukoilen... vetäydyn yksinäisyyteen (yleensä polvirukoukseen), suljen puhelimen tai ilmoitan perheelleni, että minua ei voi nyt häiritä - olen rukoilemassa (ellei sitten joltain irtoa pää tai muut jäsenet).
On jotenkin mahtavaa kuitenkin "hiljentyä" kuuntelemaan näin joulun alla, mitä Isällä on sanottavaa tästä vuodesta ja mitä taas varattuna seuraavalle.
Joten nyt haastankin sinua painautumaan Isän läsnäoloon ja läheisyyteen, kysymään, mitä Isä sinä tahdot vielä tänä vuonna tehdä, mitä taas haluat minun aloittavan/päättävän/jatkavan ensi vuonna.
Rukous on hyvä aloittaa jo nyt...
Ole siunattu Jeesuksen nimessä!
Ihana päivä.... Olen koko päivän ollut rukouksen hengessä. Ihmettelen, miten voi rukous nousta kokoajan. Mietin kun Paavali puhui kielillä rukoilemisesta, että hän tekee sitä paljon. Minä olen tänään todellakin rukoillut kielillä paljon, todellakin...
Panin aamulla kellon herättämään ajoissa.
On tosi tylsää herätä yksin kun mieheni on jo lähtenyt töihin. Me näet yleensä rukoillaan aamulla yhdessä. Mieheni oli ladannut (kuten tavallista) kahvinkeittimen minulle valmiiksi. Napsautin koneen päälle ja aloin aamutoimet.
Päivä kului kuin siivillä ja sain todella paljon aikaiseksi:
laitoin kirjanpitäjälle kaikki paperit
hoidin parit koneelliset pyykkiä
tiskit pois koneesta ja uudet koneeseen - kone päälle
pesin tusinan kristallilaseja joulua varten
sisustin
vein kirjanpitomateriaalit postiin
kävin kaupassa
ostin hiustenhoitotuotteita
ostin joululahjoja
neuvottelin hyvän sopimuksen
suunnittelin vuotta 2009 yhdessä Isän kanssa
Luin päivän lehdet netistä
Kävin suihkussa ja hoidin hiukset
tsekkasin facebookin
suunnittelin joululahjoja
opiskelin kauneudenhoitoa
ja laitoin perheelle ruokaa
Nämä tulivat ensimmäisenä mieleen päivän kulusta. Näiden "hommien" ohessa rukoilin, rukoilin ja rukoilin. En pystynyt lopettamaan vaan rukous jatkui ja jatkui. Rukoilin järjellä, rukoilin kielillä, kiitin, ylistin, rakastin.
Muistan kun eräs ihminen (vuosia vuosia sitten) kysyi minulta, miten pystyn yhdistämään työn, kodin, seurakunnan, raamatunluvun ja rukouksen. Sanoin, että oikein hyvin.... teen mahdollisimman montaa asiaa samaan aikaan.
Luulen, että se on meidän "sihteereiden" ammattitauti. Se, että on monta asiaa samaan aikaan "päällä" ja sitten ne tehdään vikkeälästi päällekkäin.
Tämä on todettavissa sekä uskovien sihteereiden että niiden, jotka Jeesusta eivät vielä tunne, kohdalla. Ollaan joskus naurettu sihteerikolleegani ja hyvän ystäväni (kaasoni) kanssa sitä, että silloin kun on pieni paine/hoppu/kiire tai miten asia nyt sitten ilmaistaankin, olemme parhaimmillamme. On ikäänkuin draivi päällä ja asiat vaan hoituu....
Näin se pitäisi olla Herran töissäkin. Että rukous on hyvä erottaa muista toimista, mutta muidenkin toimien aikana saa/pitää/voi ja tuleekin rukoilla. En pysty sanomaan, mikä aika päivästäni on rukousta ja mikä taas "työntekoa". Kaikki kuitenkin nivoutuvat yhteen. Vaikka tekisin jotakin kotihommaa, huomaan ajattelevani Jeesusta tai jotakin raamatun jaetta tai asiaa tai ilmestystiedon kautta vastaanotettua juttua... Kun taas sitten rukoilen... vetäydyn yksinäisyyteen (yleensä polvirukoukseen), suljen puhelimen tai ilmoitan perheelleni, että minua ei voi nyt häiritä - olen rukoilemassa (ellei sitten joltain irtoa pää tai muut jäsenet).
On jotenkin mahtavaa kuitenkin "hiljentyä" kuuntelemaan näin joulun alla, mitä Isällä on sanottavaa tästä vuodesta ja mitä taas varattuna seuraavalle.
Joten nyt haastankin sinua painautumaan Isän läsnäoloon ja läheisyyteen, kysymään, mitä Isä sinä tahdot vielä tänä vuonna tehdä, mitä taas haluat minun aloittavan/päättävän/jatkavan ensi vuonna.
Rukous on hyvä aloittaa jo nyt...
Ole siunattu Jeesuksen nimessä!
sunnuntai 30. marraskuuta 2008
30.11.2008
Hyvää iltaa lukija.
Olen tänään suunnitellut lähetysmatkahakemuksia.
Huh, mikä homma. Oikeastaan eilen illalla jo kannoin sisälläni ajatusta, että pitäisi suunnitella hakemukset, joilla voisi hakea mukaan FFS:n lähetysmatkoille.
Yöllä aloin kirjoittaa raakiletta niistä. Tänään kirjoittelin ja jopa hioin ensimmäistä versiota siitä. Eli kyseessä on siis varsinainen hakemus. Sen lisäksi tietenkin tarvitaan pastorin ja ystävän lomakkeet, joissa arvioidaan osallistujaa sekä pastorin että lähimmäisen näkökulmasta.
Esim. Afrikkaan mentäessä on niin äärettömän tärkeää, että ihminen, joka lähetysmatkalle osallistuu, elää puhdasta elämää ja on valmis olemaan auktoriteetin alla, jotta hän, hänen seurakuntansa sekä lähetystiimi ja luonnollisesti Jeesuksen vastaanottavat ja ne, joita lähetysmatkan aikana palvellaan, tulisivat saamaan mahdollisimman suuren hyödyn. Me, täällä länsimaissa, oppimisen kannalta ja he, kolmansissa maissa, Jumalallisia ratkaisuita heidän elämäänsä, joilla on iakaikkisuusmerkitys eli tulisivat sisään pelastukseen (SOZO), parantumiseen (SOZO) ja vapautumiseen (SOZO) Jeesuksen nimessä.
Nämä asioiden synnyttämiset eivät käy kivuttomasti. Kaikesta pitää, tulee ja saa maksaa hinnan. Hinnan maksaminen ei aina ole ihan helppoa. Joskus se pitää sisällään tutkimusmatkan itseensä ja haavojen parantumisen. Ja joskus se pitää sisällään vielä suuremman raamatullisen totuuden oivaltamisen. Aina se ei ole "lasten leikkiä".
Haluatko sinä maksaa uskostasi, uskonelämästäsi, hengellisestä kasvustasi, palvelutyöstäsi hinnan? Silläkin uhalla, että sinusta puhutaan ikävään sävyyn, sinua nimitellään "vaikkamillänimillä", sinut tuodaan esiin "huonossavalossa". Oletko valmis ottamaan vastaan herjausmeilit, -kirjeet, -puhelut ja silti seisomaan suorana Herran, sinun Jumalalsi edessä?
Kaikesta huolimatta vastaat - KYLLÄ! Niin minäkin vastasin vuosia sitten kun eräs ulkomaalainen julistaja asiasta minulta kysyi. Nyt kun aikaa on kulunut ja olen itse ollut kaiken tämän kohteena ja vastaanottajana... en olekaan niin varma...
Inhimillisesti katsottuna/sanottuna sellainen tuntuu aika pahalta, mutta Jumalan rakkauden vastaanottajana ja kokevana, vastaus on silti kyllä. Ikävistä kommenteista huolimatta, vastaus on KYLLÄ. Haluan maksaa hinnan! Siitäkin huolimatta, että minusta tuntuu, että haluaisin lyödä hanskat tiskiin. Siitäkin huolimatta, etten jaksa kaikkea sitä "ympärilläkuohuvaa". Minä rakastan Jeesusta yli kaiken ja haluan vain julistaa evankeliumia, rukoilla sairaiden puolesta ja vapauttaa ihmisiä riivaajista, Jeesuksen nimessä.
En minä tiedä muusta.... enkä halua välittää muusta, kuin siitä, että ihmiset saavat Jumalallisen ratkaisun elämäänsä. Vaikka se aiheuttaisi kipua omassa elämässäni.
Olen aina ollut todella huono "ihmisten välisissä peleissä". En ole osannut puhua pahasti kaverista, vaikka minua olisikin kohdeltu kurjasti. Jopa pienenä tyttönä kun pihalla käytiin tyttöjen välisiä kaverikilpailuita, en osannut "pelata kortteja oikein" vaan olin kaikkien kaveri. Nyt kun olen Jeesuksen kaveri, on "ne kaverit" pudonneet pois yksi toisensa jälkeen. Herra on tuonut tilalle niitä "kavereita", jotka ovat "kavereita Kristuksessa", jotka ovat ystäviä palvelutyöstä huolimatta, eikä sen tähden. Ihmisiä, jotka sietävät minua siitä huolimatta, että minussa näkyy ihminen saarnaajan sijaan.
Et voi olla saarnaaja ja sanan opettaja, jos et koskaan ole läpinäkyvä. Läpinäkyvyys tuo haavoittuvaisuutta. Olet kohde: rakkauden ja/tai kritiikin.
Eräs tuttavani sanoi minulle: "Tina, et voi päästää kotiisi ketä tahansa"...
Kotonamme kokoontuu pieni seurakunta. Ja olen sitä mieltä, että kotini on avoin kaikille, jotka apua tarvitsevat. Joskus avun saanut (puhelimessa, kirjeessä, livenä) on kiitollinen ja joskus taas hän ei pidä siitä, mitä raamattu sanoo ja ilmaisee tyytymättömyytensä minuun, joka olen puhunut raamattua (Jumalan sana) ja vapautta, inhimillisen "mutu-tuntuman", kuoleman tai uskonnollisuuden sijaan.
Jeesus sanoi vuosia sitten minulle... Tina, rakasta.... sinun tehtäväsi on rakastaa.
Rakastaminen ei ole helppoa silloin kun sinua syytetään, se ei ole helppoa silloin kun sinua halveksitaan, se ei ole helppoa silloin kun puhutut asiat tulevat "väänneltyinä" vastaan. Se ei ole helppoa silloin kun avaat elämäsi ja tulet pilkatuksi, avaat sydämesi ja tulet hyväksikäytetyksi. Se ei ole helppoa silloin kun sitoudut ja tulet jätetyksi/petetyksi/hyljätksi. Se ei ole helppoa silloin kun lupaukset ovatkin muuttuneet "ilmaan heitetyiksi ajatuksiksi". Se ei ole helppoa kun paljastat tunteesi ja niitä pidetään halpana tai niille nauretaan.
Oletko sinä valmis oikeasti kuuntelemaan lähimmäistäsi? Oletko valmis sinetöimään huulesi hänen tuskansa kuultuasi? Oletko valmis antamaan anteeksi ja unohtamaan? Oletko valmis astumaan yhdessä ystäväsi kanssa eteenpäin, kasvaen itsekin Kristuksessa? Oletko valmis maksamaan hinnan?
Tällaisin ajatuksin uuteen kuukauteen astuen....
Olen tänään suunnitellut lähetysmatkahakemuksia.
Huh, mikä homma. Oikeastaan eilen illalla jo kannoin sisälläni ajatusta, että pitäisi suunnitella hakemukset, joilla voisi hakea mukaan FFS:n lähetysmatkoille.
Yöllä aloin kirjoittaa raakiletta niistä. Tänään kirjoittelin ja jopa hioin ensimmäistä versiota siitä. Eli kyseessä on siis varsinainen hakemus. Sen lisäksi tietenkin tarvitaan pastorin ja ystävän lomakkeet, joissa arvioidaan osallistujaa sekä pastorin että lähimmäisen näkökulmasta.
Esim. Afrikkaan mentäessä on niin äärettömän tärkeää, että ihminen, joka lähetysmatkalle osallistuu, elää puhdasta elämää ja on valmis olemaan auktoriteetin alla, jotta hän, hänen seurakuntansa sekä lähetystiimi ja luonnollisesti Jeesuksen vastaanottavat ja ne, joita lähetysmatkan aikana palvellaan, tulisivat saamaan mahdollisimman suuren hyödyn. Me, täällä länsimaissa, oppimisen kannalta ja he, kolmansissa maissa, Jumalallisia ratkaisuita heidän elämäänsä, joilla on iakaikkisuusmerkitys eli tulisivat sisään pelastukseen (SOZO), parantumiseen (SOZO) ja vapautumiseen (SOZO) Jeesuksen nimessä.
Nämä asioiden synnyttämiset eivät käy kivuttomasti. Kaikesta pitää, tulee ja saa maksaa hinnan. Hinnan maksaminen ei aina ole ihan helppoa. Joskus se pitää sisällään tutkimusmatkan itseensä ja haavojen parantumisen. Ja joskus se pitää sisällään vielä suuremman raamatullisen totuuden oivaltamisen. Aina se ei ole "lasten leikkiä".
Haluatko sinä maksaa uskostasi, uskonelämästäsi, hengellisestä kasvustasi, palvelutyöstäsi hinnan? Silläkin uhalla, että sinusta puhutaan ikävään sävyyn, sinua nimitellään "vaikkamillänimillä", sinut tuodaan esiin "huonossavalossa". Oletko valmis ottamaan vastaan herjausmeilit, -kirjeet, -puhelut ja silti seisomaan suorana Herran, sinun Jumalalsi edessä?
Kaikesta huolimatta vastaat - KYLLÄ! Niin minäkin vastasin vuosia sitten kun eräs ulkomaalainen julistaja asiasta minulta kysyi. Nyt kun aikaa on kulunut ja olen itse ollut kaiken tämän kohteena ja vastaanottajana... en olekaan niin varma...
Inhimillisesti katsottuna/sanottuna sellainen tuntuu aika pahalta, mutta Jumalan rakkauden vastaanottajana ja kokevana, vastaus on silti kyllä. Ikävistä kommenteista huolimatta, vastaus on KYLLÄ. Haluan maksaa hinnan! Siitäkin huolimatta, että minusta tuntuu, että haluaisin lyödä hanskat tiskiin. Siitäkin huolimatta, etten jaksa kaikkea sitä "ympärilläkuohuvaa". Minä rakastan Jeesusta yli kaiken ja haluan vain julistaa evankeliumia, rukoilla sairaiden puolesta ja vapauttaa ihmisiä riivaajista, Jeesuksen nimessä.
En minä tiedä muusta.... enkä halua välittää muusta, kuin siitä, että ihmiset saavat Jumalallisen ratkaisun elämäänsä. Vaikka se aiheuttaisi kipua omassa elämässäni.
Olen aina ollut todella huono "ihmisten välisissä peleissä". En ole osannut puhua pahasti kaverista, vaikka minua olisikin kohdeltu kurjasti. Jopa pienenä tyttönä kun pihalla käytiin tyttöjen välisiä kaverikilpailuita, en osannut "pelata kortteja oikein" vaan olin kaikkien kaveri. Nyt kun olen Jeesuksen kaveri, on "ne kaverit" pudonneet pois yksi toisensa jälkeen. Herra on tuonut tilalle niitä "kavereita", jotka ovat "kavereita Kristuksessa", jotka ovat ystäviä palvelutyöstä huolimatta, eikä sen tähden. Ihmisiä, jotka sietävät minua siitä huolimatta, että minussa näkyy ihminen saarnaajan sijaan.
Et voi olla saarnaaja ja sanan opettaja, jos et koskaan ole läpinäkyvä. Läpinäkyvyys tuo haavoittuvaisuutta. Olet kohde: rakkauden ja/tai kritiikin.
Eräs tuttavani sanoi minulle: "Tina, et voi päästää kotiisi ketä tahansa"...
Kotonamme kokoontuu pieni seurakunta. Ja olen sitä mieltä, että kotini on avoin kaikille, jotka apua tarvitsevat. Joskus avun saanut (puhelimessa, kirjeessä, livenä) on kiitollinen ja joskus taas hän ei pidä siitä, mitä raamattu sanoo ja ilmaisee tyytymättömyytensä minuun, joka olen puhunut raamattua (Jumalan sana) ja vapautta, inhimillisen "mutu-tuntuman", kuoleman tai uskonnollisuuden sijaan.
Jeesus sanoi vuosia sitten minulle... Tina, rakasta.... sinun tehtäväsi on rakastaa.
Rakastaminen ei ole helppoa silloin kun sinua syytetään, se ei ole helppoa silloin kun sinua halveksitaan, se ei ole helppoa silloin kun puhutut asiat tulevat "väänneltyinä" vastaan. Se ei ole helppoa silloin kun avaat elämäsi ja tulet pilkatuksi, avaat sydämesi ja tulet hyväksikäytetyksi. Se ei ole helppoa silloin kun sitoudut ja tulet jätetyksi/petetyksi/hyljätksi. Se ei ole helppoa silloin kun lupaukset ovatkin muuttuneet "ilmaan heitetyiksi ajatuksiksi". Se ei ole helppoa kun paljastat tunteesi ja niitä pidetään halpana tai niille nauretaan.
Oletko sinä valmis oikeasti kuuntelemaan lähimmäistäsi? Oletko valmis sinetöimään huulesi hänen tuskansa kuultuasi? Oletko valmis antamaan anteeksi ja unohtamaan? Oletko valmis astumaan yhdessä ystäväsi kanssa eteenpäin, kasvaen itsekin Kristuksessa? Oletko valmis maksamaan hinnan?
Tällaisin ajatuksin uuteen kuukauteen astuen....
lauantai 29. marraskuuta 2008
29.11.2008
Huomenta,
Jeesus on ihana!
Olen viimeiset päivät ollut tosi kiitollisella mielellä. Olen kiittänyt Herraa Hänen rakkaudestaan ja hyvyydestään. Jotenkin sisäinen ilo on kuplinut.
Katselin Cindy Jacobsia ja tulin Herran Hengen koskettamaksi tuon ohjelman aikana.
He olivat koonneet rukousryhmät ja menivät Wall Streetille rukoilemaan, tunnustamaan kansakunnan syntejä ja tekemään parannusta. Suuren vaikutuksen minuun teki se, että he polvistuivat maahan rukoilemaan.
Kuinka monet suomalaiset uskovat olet nähnyt polvillaan Aleksanterinkadulla? Minä en ole ollut polvillani siellä kertaakaan. Olen kyllä rukoillut siellä, mutta en polvistunut. Kuinka moni meistä muutenkaan menee Stockan eteen rukoilemaan? Luulen, että mekin kristityt menemme sinne tapaamaan ystäviämme ja shoppailemaan.
Olen viime aikoina ollut jokaisella kauppareissulla ns. auki etsien tilaisuutta rukoukseen, jotta en missaisi mitään Herralta. Vain yhden kerran on tarjoutunut hyvä tilaisuus ja se oli viime kesänä Prismassa kun olimme perheen kanssa kaupassa.
Vaikka emme saattaneet kuin siunata erästä ihmistä keskellä Prismaa, niin silti koin, että Herra piti asiasta todella, että panemme uskomme käytäntöön myös ostoskeskuksissa, kaupoissa, pankeissa... niissä paikoissa, joissa ihmiset ovat.
Voi kun osaisimmekin olla valmiita tarttumaan tilaisuuteen. Rukoukseni on: Herra tee minusta altis. Avaa hengen silmäni ja korvani näkemään ja kuulemaan Sinulle, Herra, otollinen tilaisuus tuoda Taivasten valtakunta maan päällä esiin ja kirkastamaan Kristusta sillä, missä kuljen.
Jeesuksen nimessä!
Jeesus on ihana!
Olen viimeiset päivät ollut tosi kiitollisella mielellä. Olen kiittänyt Herraa Hänen rakkaudestaan ja hyvyydestään. Jotenkin sisäinen ilo on kuplinut.
Katselin Cindy Jacobsia ja tulin Herran Hengen koskettamaksi tuon ohjelman aikana.
He olivat koonneet rukousryhmät ja menivät Wall Streetille rukoilemaan, tunnustamaan kansakunnan syntejä ja tekemään parannusta. Suuren vaikutuksen minuun teki se, että he polvistuivat maahan rukoilemaan.
Kuinka monet suomalaiset uskovat olet nähnyt polvillaan Aleksanterinkadulla? Minä en ole ollut polvillani siellä kertaakaan. Olen kyllä rukoillut siellä, mutta en polvistunut. Kuinka moni meistä muutenkaan menee Stockan eteen rukoilemaan? Luulen, että mekin kristityt menemme sinne tapaamaan ystäviämme ja shoppailemaan.
Olen viime aikoina ollut jokaisella kauppareissulla ns. auki etsien tilaisuutta rukoukseen, jotta en missaisi mitään Herralta. Vain yhden kerran on tarjoutunut hyvä tilaisuus ja se oli viime kesänä Prismassa kun olimme perheen kanssa kaupassa.
Vaikka emme saattaneet kuin siunata erästä ihmistä keskellä Prismaa, niin silti koin, että Herra piti asiasta todella, että panemme uskomme käytäntöön myös ostoskeskuksissa, kaupoissa, pankeissa... niissä paikoissa, joissa ihmiset ovat.
Voi kun osaisimmekin olla valmiita tarttumaan tilaisuuteen. Rukoukseni on: Herra tee minusta altis. Avaa hengen silmäni ja korvani näkemään ja kuulemaan Sinulle, Herra, otollinen tilaisuus tuoda Taivasten valtakunta maan päällä esiin ja kirkastamaan Kristusta sillä, missä kuljen.
Jeesuksen nimessä!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
