Syytöksestä anteeksiantamukseen ja yhä vaan kasvavaan uskossa vaeltamiseen.

Olen tässä viime päivinä mietiskellyt syntiinlakeamusta 1 Moos 3.

Aatami ja Eeva käyskentelivät paratiisissa. Jumala oli antanut heille ohjeen, että hyvän ja pahantiedon puusta ei tulisi syödä.

He seisoivat hyvän ja pahantiedon puun läheisyydessä, kun käärme lähestyi Eevaa, kysyen ”Onko Jumala todellakin sanonut: ”älkää syökö kaikista paratiisin puista”?
Käärme kyseenalaisti Jumalan sanan… Yrittäen varastaa Eevalta Jumalan antaman ohjeen.

Eevan mieleen heräsi epäilys Jumalan sanan olemassaolosta, annetusta ohjeesta. Aatami seurasi vierestä Eevan ja käärmeen keskustelua. Käärme houkutteli Eevaa: ”ette suinkaan kuole, vaan Jumala tietää, että sinä päivänä, jona te siitä syötte, aukenevat teidän silmänne ja te tulette, niin kuin Jumala, tietämään hyvän ja pahan.” 1 Moos 3:5

Silloin Eeva huomasi, kuinka herkullinen hedelmä onkaan, sitä oli ihana katsella. Puusta oli hyvä syödä ja puu oli kertakaikkisen suloinen antamaan ymmärrystä, joten Eeva otti sen hedelmää ja söi. Tässä täyttyi kolme ihmisen kiusausta:  lihan himo, silmäin pyyntö ja elämän korskeus… 1 Joh 2:15-17

Aatami katseli hommaa vierestä… Hän ei yrittänyt mitenkään estää Eevaa syömästä, vaikka hänkin tiesi, mitä Jumala oli puusta sanonut.  Eeva siis söi ja antoi miehelleenkin, joka siinä vieressä seisoskeli, maistaa herkullista hedelmää.

Siirtyminen Jumalakeskeisyydestä itsekeskeisyyteen

Silloin aukenivat heidän molempien silmät ja he huomasivat olevansa alasti.

Huomaatko, ensimmäinen asia, jonka he oivalsivat, oli heidän omat vartalonsa - alastomuus – seksuaalisuus, joten heille tuli kiire peittää itsensä. He menettivät Jumalakeskeisyyden ja siirtyivät itsekeskeisyyteen.

Aatami ja Eeva kuulivat, kuinka Jumala käyskenteli paratiisissa. He pakenivat puiden suojaan. Onko Jumalalta piiloutuminen edes mahdollista? – Kyllähän Jumala tiesi, missä he olivat., mutta siitä huolimatta Jumala huuteli Aatamia, ”missä olet?” johon Aatami vastasi, että hän pelkäsi koska oli alasti. Syyllisyys tuli esiin heidän pelossaan. Alastomuus on synnin seuraus ja piiloutuminen on syyllisyyden tulos.

Jumala kysyi, kuka Aatamille oli kertonut, että hän on alasti? Herra kysyi, etkö syönyt siitä puusta, josta minä kielsin sinua syömästä?”

Mitä tekee Aatami? 

Hän syytti vaimoaan… Hän syytti Eevaa siitä, että Eeva antoi hänelle hedelmästä… Hän sanoi Jumalalle, ettää VAIMO, JONKA SINÄ ANNOIT OLEMAAN KANSSANI, antoi siitä puusta…

Ajattele, Aatami seisoi vieressä, eikä estänyt Eevaa ottamasta hedelmää, vaan oli partnerina mukana, mutta hän kuitenkin ensimmäiseksi syytti Eevaa, että se oli Eevan vika.

Aatami ei oikeasti olisi missään tilanteessa voinut selitellä, vaan hänen olisi pitänyt ylipäätään keskeyttää käärmeen ja Eevan keskustelu ja suojella puolisotaan sekä hänen hallintavaltaan annettua aluetta (1 Moos 2 :15).

Aatami yritti peittää syyllisyyttään osoittamalla Eevaa… Minua ei petetty, nainen petettiin.

Aatami myös antaa ymmärtää syyttävänsä Jumalaa siitä, että Jumala antoi hänelle vaimon. Eli jos Jumala ei olisi antanut vaimoa, hän ei olisi tehnyt syntiä. Muiden syyttäminen itsensä sijaan on luonnollisen ihmisen luonteenpiirre.

Jakeesta 6 käy ilmi, että Aatami oli läsnä kun vaimo joutui kiusaukseen, mutta hän ei tehnyt mitään suojellakseen vaimoaan, koska hän itsekin tahtoi syödä. Aatamia ei pakotettu syömään van hän söi.

Jumala kysyi Eevalta, mitä Eeva oli tehnyt. Eeva sanoi: ”Käärme petti minut ja minä söin.” Eeva siis tunnusti syöneensä, hän ei esittänyt vaatimusta eikä syytöstä tai selitellyt puolustellakseen.

Syntiinlankeamus toi pelon ja häpeän, syytöksen ja rangaistuksen.

Rangaistuksen ratkaisu - Armo ja anteeksiantamus

Jumala armossaan ratkaisi rangaistuksen ja vei sen päätökseen antamalla oman poikansa Jeesuksen Kristuksen sovittamaan synnit ristillä. Jeesuksen sovitustyön kautta me saimme vapautuksen synnistä, pelastumisen, parantumisen ja vapautumisen.

Jeesus kantoi sinun syntisi ja johdatti sinut vapauteen synnistä ja kuolemasta ja johtaa sinut iankaikkiseen elämään.

Kun käsitellään syytöstä ja häpeää, pitää mainita myös pettymys.

Kun ihminen lankeaa syntiin, syntyy häpeä ja sen jälkeen tulee myös pettymys itseensä, sekä lähimmäisiinsä.  Kun syytät toista ihmistä jostakin, olet häneen pettynyt, hänen käytökseensä, toimintapaansa, ajatuksiinsa, tekoihinsa ym. Samalla olet pettynyt myös itseesi.

Pettymyksestä tulee puhdistautua. 

Uskossa vaeltamiseen kuuluu testit ja pettymykset.  Ne eivät ole uskossa vaeltamisen mukavimmat osat, mutta kuuluvat asiaan.

Älä luovu Jumalan suunnitelmasta siksi, että olet joutunut kiusaukseen, sortunut ja pettynyt itseesi ja muihin. Älä luovuta siksi, että mitään ei tapahdu. Uskon siihen, että kaikella on aikansa… Jumalan suunnitelma toteutuu jos et luovuta vaikeuksien edessä.

Valitse olla vahva uskossasi, älä epäile Jumalan lupausta (Room 4:20), kutsu näkymättömiä näkyväisiksi ja olemattomia olevaisiksi (Room 4:17) ja ole täysin varma siitä, että minkä Jumala on luvannut, sen hän voi myös täyttää (Room 4:21). Ja kiitä joka tilassa (1 Tess 5:18)

Muista, kun vaellat uskossa, kuljet vastaan vallitsevaa olosuhdetta. Etsi Herraa, kyllästä itsesi Jumalan sanalla ja täyty Pyhällä Hengellä.

Vihollinen on tullut vain varastamaan, tappamaan ja tuhoamaan. Se aina iskee heikoimpaan kohtaasi. Jos heikkoutesi on se, ettet usko parantumiseen, se iskee kroppaasi, jos uskosi on heikko raha-asioissa, voit olla varma, että sinne vihollinen iskee - juuri lompakkoosi. Jos ylpeys (ylpeyden takana on häpeä) on ongelmasi, joudut tilanteeseen, jossa joudut myöntämään olevasi väärässä ja nöyrtymään.

Voitto ei koskaan tule helposti

Voitto ei koskaan tule helposti, se tulee aina taistelun kautta. Voittoa aina vastustetaan, se on vastustajan tehtävä. Mutta me saamme vaeltaa aina voitosta käsin, voitosta voittoon , voittajina, jo valmiiksi seppelöityinä. Se sinun tulisi muistaa!

Kun vaellat uskossa ja vastustus tulee yleensä ympärilläsi olevilta ihmisiltä, jotka eivät usko (tai uskovat vähemmän). Se, mitä he eivät ymmärrä, sitä he kritisoivat. Se, mitä he pelkäävät, sitä kohtaan he hyökkäävät.

Pue yllesi Jumalan koko sota-asu, jotta voit vastustaa vihollista ja ehkäpä myös hieman epäuskoisia uskovia...

Puhu uskoa itsellesi, lue raamatun lupauksia ääneen ja sijoita niihin itsesi. Usko tulee kuulemisesta mutta kuuleminen Kristuksen sanan kautta (Room 10:17)…

Jeesus on paljon suurempi kuin se, mikä on maailmassa. Vihollinen ei voi muuttaa mieltäni tai tuhota uskoani. Minä aion selviytyä voittajana!

Jeesuksen nimessä!

Vastoinkäymisten limiitti

Luulisi, että vastoinkäymisten määrään olisi limiitti... mutta ei, joskus ne ovat kuin pohjaton kaivo - niitä riittää... Luonnekko tässä pitäisi lujittua, ihmisyyden kasvaa? Vihaako oppia käsittelemään ja kyetä säilyttämään armahtava mieli? Missäkohtaa kulkee armahtamisen raja? Vai kulkeeko missään? Onko armahtamisen määrä rajaton? Missäkohtaa tilalle tulee ihmisyys ja inhimillisyys?

Ihmisyyden määrä on vakio... se on se, mitä olet... se, mitä olet oppinut ja omaksunut... Elämäsi mitta... Sinä, järkesi, tahtosi ja tunteesi...

Entä jumaluus sinussa? Vain sen määrä ilmaisee jumalisuuden määrän sinussa... Ihmisyyden ja inhimillisyyden jälkeen mittaasi ikäänkuin jatkaa jumalisuus... Miten PyhäHenki on jatkanut sinua, jalostanut sinua... Syrjäyttänyt ihmisen omaa tahtoa...

Siinä missä inhimillinen voima ja jaksaminen päättyvät, alkaa Jumalan työ... Kestät yli määrän, yli rajojen, yli olosuhteiden, yli tilanteiden... Monta tilannetta päällekkäin ja peräjälkeen.

Mikä ei tapa, se vahvistaa...

Sanotaan, että se, mikä ei tapa, vahvistaa... Niin se varmasti on... Kyllä vanha kansa tietää - pitkään eläneet.

Mutta miten jaksaa päivä toisensa jälkeen, kerta kerran jälkeen kun inhimillinen mitta on täyttynyt`

Siihen auttaa vain Jeesus Kristus... Kaikkivaltias, kaikkitietävä ja kaikkialla läsnäoleva Taivaallinen Isä ja Pyhä Henki, joka on lohduttaja kaikessa.

Isän ja äidin kuoleman jälkeen, ei ole enää vanhempia, jonka puoleen kääntyä, joilta neuvoa kysyä ja joilta lohdutusta saisi. Lohdutuksen antajana toimii Pyhä Henki... Neuvonantajana Taivaaniskä... En usko, että se on huonompi vaihtoehto kuin maalliset vanhemmat..

Ihmisen ymmärryksen ja Jumalallisen ratkaisun yhteentörmäys

Mistä minä voin tietää, mitä Jumala tahtoo minun tekevän? Se lukee raamatussa, luen sen sieltä.

Mutta mitä jos ohje ei olekaan suoraan poimittavissa raamatusta? Liekö silloin parasta valita raamatullinen linja?  Vai odottaa ratkaisua rukouksessa? Tarkoittanee sitä, että minä en jauha rukouksen ritirampsuani vaan odotan kärsivällisesti ohjetta ylhäältä... olen hiljaa ja kuulostelen...

Mitäs jos onkin kaksi erimielistä uskovaa, joiden näkemys oikeasta ja väärästä poikkeaa toisistaan? Mitä jos yhteys heidän välillään on katkennut, rukouselämä hiipunut, esim avioparien välillä. Mitä jos toinen rukoilee ja toinen ei. Toinen saa vastauksen ylhäältä ja toinen ei, tai ei ymmärrä saamaansa vastausta tai ei halua ottaa sitä vastaan? Mitä silloin jää? Inhimillinen ratkaisu ja Jumalan armo.

Kuika monta avioliittoa on päättynyt näin? Kuinka monta ihmissuhdetta kadonnut kun toisen erilaisuutta tai eriävää mielipidettä ei olekaan kestetty? Ollaan oltu erimielisiä ja tuomittu toinen ylpeäksi tai ehkä jopa vääräuskoiseksi, kun ei ota vastaan minun oikeaa mielipidettäni tai tee niinkuin minä haluan/neuvon. Jumalalta saatu ratkaisu, jonka kokee omakseen, ei ole ihmisvoimin kaadettavissa, mutta sitä voidaan sujuvasti horjuttaa toisten toimesta... Oletko sä nyt ihan varma, että toi on Jumalasta?

Vaatii suunnatonta itsekuria toimia sen mukaan, minkä kokee Jumalalta saaneensa, vaikka muut sanoisivat sen vääräksi ja vaatisivat sinua toimimaan ihmissäännön mukaan, tottelemaan ihmistä.

Ketä sinä tottelet....?

Ap. t. 5:29 Mutta Pietari ja muut apostolit vastasivat ja sanoivat: "Enemmän tulee totella Jumalaa kuin ihmisiä.

Tämä on oivallinen ohjenuora sinulle, joka epäilet...

Mikä on sinun tapasi purkaa paineita?

Räyhäätkö lähimmäisillesi, käytkö heihin käsiksi, jos he eivät tottele? Panetko heidät ruotuun? Näytät mistä kana pissii? Sanot, missä kaappi seisoo?

Vai painutko piiloon tutkimaan motiivejasi, miksi minä reagoin näin voimakkaasti? Loukkaannuinko? Suutuinko? Miksi minussa nousee esiin väkivaltainen mieli? Miksi ihmeessä reagoin näin.... Auta Jeesus...

Itsensä kohtaaminen ei ole helppoa..

Rukoilin aikanaan Herralta, että paranisin haavoistani, että Hän näyttäisi minulle mikä on vialla ja mitä pitäisi panna pois. Hän todellakin näytti... Näin itsessäni niin paljon vikoja ja puutetta, että sen alle olisi sortunut. Aloin rukoilla, että Herra näyttäisi minulle, millainen Jeesus on... Ja sen rukouksen myötä olen saanut tutustua Jeesukseen, joka on rakastava, laupea, kiivas, rajukin, suorapuheinen, viisas, neuvova ja opastava ja varsinkin rohkea ja peloton jne...  

Peloton... 

Pelon voi istuttaa ihmistaimeen hyvin helposti. Varo sitä, varo tätä, älä sitä, älä tätä, hyi varo siitä tulee kipeäksi, älä laita käsiä suuhun, menee basilleja mahaan ja sairastut. Älä syö hiekkaa, siinä on kakkaa... Varo namusetiä ja tätejä. Luota itseesi, kun keneenkään muuhun et voi luottaa... Älä mene sinne, voit jäädä auton alle, älä koske siihen, siinä voi olla likaa/myrkkyjä. 

Ihminen voidaan opettamaan pelkäämään kipua, sairautta vain ylireagoimalla tilanteisiin, jotka vain vaatisivat viileää otetta kuten verenvuodon tyrehdyttäminen... Ei siihen tarvita dramatiikkaa, huutoa ja kauhistelua. Verta vuotaa ja se tyrehdytetään ja sillä sipuli. Lisäämällä draamaa saadaan kasvatettua pelkotiloja.

Miksi minä...?

Minulle sattuu ja tapahtuu koko ajan... Olen kuin kahden kuoren välissä... Uskovat ihmiset eivät hyväksy minua/ammattiani/valintojani - minua haukutaan anonyymisti blogeissa, uskovien foorumilla... Minusta on lähetetty kiertokirjeitä seurakuntiin ja varoiteltu, Kristilliseen mediaan ja varoitettu - nimettömällä kirjeellä. Työni puolesta minulta jatkuvasti on varastettu kirjottamiani tekstejä kauneussivustoiltani, minulta on varastettu mainetta, rahaa, tavaraa, tuotteita. Minua on käytetty hyväksi, yritykseni liikesalaisuuksia on varastettu ja käytetty kilpailijan hyväksi. Mainettani on mustattu sekä henkilökohtaista että yritykseni mainetta keskustelufoorumeilla. Minua on pilkattu uskoni tähden. Minua on pahoinpidelty, lapsiani on pahoinpidelty, lapseni on ollut koulukiusattu ja opettaja ei sitä myöntänyt moneen vuoteen, minua on haukuttu vanhempana, kasvatusmetodejani arvosteltu, haukuttu erilaisilla nimityksillä.. Mitä vielä... lista jatkuisi loputtomiin.

Voimme valita heittäydymmekö marttyyreiksi ja nielemme kaiken... vai olemmeko ihmisiä, jotka kostavat? Kannattaako kaikkien asioiden nieleminen?

Suutu tai muutu... Suutu ja muutu...

Suutu, mutta älä vie vihaasi yli... Sinulla on oikeus pitää puolesi, mutta ei tuhota toista. Sinulla on oikeus ajaa asiaasi, ja vaatia oikaisua, mutta ei ole oikein olla kostonhimoinen. Ef 4:26 sanoo: "Vihastukaa, mutta älkää syntiä tehkö." Älkää antako auringon laskea vihanne yli.

Tässä on meille oivallinen neuvo elämään... Suutu ja muutu...

Köyhä mies...

Lueskelin miehelleni Saarnaajan kirjaa luvusta 9. Ja päästyäni viimeisiin jakeisiin, huomasin, että ne ovat jakeita, joita minun pitäisi hieman pidempään pohdiskella..

Eli jakeessta 13 ja siitä eteenpäin jäi mietityttämään minua ja niitä siis pohdin…

13 Tämänkin minä tulin näkemään viisaudeksi auringon alla, ja se oli minusta suuri: 14 Oli pieni kaupunki ja siinä miehiä vähän. Ja suuri kuningas tuli sitä vastaan, saarsi sen ja rakensi sitä vastaan suuria piiritystorneja. 15 Mutta siellä oli köyhä, viisas mies, ja hän pelasti kaupungin viisaudellaan. Mutta ei kukaan ihminen muistanut sitä köyhää miestä. 16 Niin minä sanoin: Viisaus on parempi kuin voima, mutta köyhän viisautta halveksitaan, eikä hänen sanojansa kuulla. 17 Viisaitten sanat, hiljaisuudessa kuullut, ovat paremmat kuin tyhmäin päämiehen huuto. 18 Viisaus on parempi kuin sota-aseet, mutta yksi ainoa syntinen saattaa hukkaan paljon hyvää.

Jakeessa 15 puhutaan köyhästä viisaasta miehestä, joka pelasti kaupungin viisaudellaan, mutta kukaan ihminen ei muistanut sitä köyhää miestä.

Miksi köyhän miehen viisautta halveksitaan eikä hänen sanojaan kuulla?

Köyhä mies = varaton mies

Tarkoittaako köyhä tässäkohtaa varatonta?

Jos ihminen on varaton, eikö hän voi olla viisas? Jos hän olisi viisas, niin olisiko hän varaton?

Me ajattelemme, ettei voi ainakaan viisas olla, koska on varaton…  Koska jos hän olisi viisas, hän ei olisi varaton, hänen elämänsä olisi toisenlainen ja toisenlaista… Mutta juuri aikaisemmin saarnaaja mietiskeli, että kaikkea voi sattua kaikille

Onko hän siksi epäuskottava koska on köyhä?

Uskotaanko rikasta miestä paremmin? Miksi?

Siksikö, että hänen menestyksensä näkyy ulkoisesti? Tekeekö rikkaus ihmisestä viisaan? Menestys voi olla vain ulkoista krumeluuria, vaikka ihminen olisikin täysin varaton tahi typerä. 

Perustanko minä kuvan ihmisestä hänen ulkoisen vaikutelman mukaan?

Pidän varakkaampaa tai ulkoisesti varakkaammalta näyttävää viisaampana kuin köyhää tai ulkoisesti vaatimatonta?

Kertooko habitus todellisuuden?

Isäni rakasti rentoja vaatteita, verkkareita ja collegeita. Liike- ja työelämästä päästyään hän vaihtoi kravaatin ja kauluspaidan verkkareihin.

Kerran isäni, mökiltä palattuaan, päättikin yllättää äidin ja lähti hakemaan Hakaniemen Hallista, Reinin Lihasta kunnon paistia ja muutakin lihaa. Isäni oli periaatteen mies ja koska hän oli juonut olutta, hän lähti matkaan bussilla.

Hallista palattuaan hän päättikin ottaa taksin, koska kantamuksia oli niin paljon ja meni taksiasemalle.  Taksikuski katsoi isäni mökkipartaa ja verkkareita ja kysyi: ”onks sulla varaa maksaa taksi”? Isäni äimistyi! Hän sanoi, että hänellä on niin paljon rahaa, että voisi tämän taksin ostaa ja löi kuskille rahatukon kouraan. Taksikuski meni ihan noloksi ja pyysi isältäni anteeksi.

Isäni mökkivaatteet ja –parta hämäsivät taksikuskia. Isä oli pahoillaan ehkä hieman loukkaantunutkin ja muistutti minua, että pukeutuminen tai muut ulkonäköön liittyvät asiat eivät saa vaikuttaa asenteeseemme tai käytökseemme kun kohtaamme ihmisiä.

Tarkoitetaanko tässä raamatunkohdassa vain rahallisesti köyhää?

Alkukieltä kun katsoin, siellä puhutaan sanasta, jonka merkitys on:  hölmö, typerä, tyhmä, narrimainen…

Köyhä mies = huumorimies

Jos ihminen on narrimainen eli pilailija, hauskuttaja, huumorimies… ja hän tekee sen tahallaan… Tai jos hän viljelee sarkasmia? Tai hän ilkkuu tai ilveilee… Pidetäänkö häntä helppoheikkinä ja sen tähden häneltä puuttuisi auktoriteettia…

Pidämmekö tällaista ihmistä moraalittomana ja pelkkänä hassuttelijana? Eikö tällaisella ihmisellä, jota ei huumorin takia oteta vakavasti, ole viisautta?

Köyhä mies = tyhmä mies

Tai ihminen, joka on tehnyt virheitä ja toiminut hölmösti, tyhmästi, typerästi… Jääkö hän virheensä takia tyhmäksi tai hölmöksi? Vai voiko hän virheistään huolimatta olla viisas ja vakavasti otettava?

Köyhä mies = vammainen mies

Entäpä jos ihmisellä on vaikka jokin vamma, esim. CP-vamma? Hän ei hallitse ruumistaan ja käyttää mahdollisesti sähköistä rullatuolia. Hänen kasvojen lihakset eivät ole hallittavissa, ehkä hänen ulkonäkönsä on meistä ”taviksista” poikkeava.

Pidätkö häntä vammansa tähden vähä-älyisenä, koska hän ei hallitse ruumistaan? Vammastaan huolimatta tämä ihminen saattaa olla koulutukseltaan ekonomi tai juristi. Hän saattaa olla älykkö.  Uskotaanko tällaista ihmistä, jos hän neuvoo? Syökö ulkoiset seikat hänen auktoriteettiaan? Viisauttaan?

Köyhä mies = ihminen vailla itsekuria

Jos ihminen ei saata itse ohjata itseään oikealla tavalla (hallitse ja pysty ohjaamaan järkeään, tahtoaan ja tunteitaan) ja sen tähden tekee elämässään virhevalintoja, häntä pidetään tyhmänä toimintansa tähden ja hän ei meidän mielestämme hallitse elämäänsä.

Menetämmekö tällaisten ihmisten viisaat sanat, halveksimalla heidän viisauttaan?

Jumala käyttää ketä tahtoo…

Olin kerran puhumassa kotikokouksessa, jossa järjestäjän ”vammainen” tytär alkoi puhua minulle, että tulen lähtemään Keniaan, Afrikkaan. Tämä oli vajaa vuotta aikaisemmin, ennen kuin Kenian lähetysmatkamme tehtiin.

Tätä tyttöä käskettiin olemaan hiljaa, hänen käytöstään pidettiin häiritsevänä mölinänä. Sanoin, että antakaa tytön puhua ja hän puhui Jumalalta tulleita tiedon sanoja minun elämääni.

Jos olisin katsonut tyttöä inhimillisin silmin ja ajatellut, että olisipa tuokin hiljaa, niin olisin menettänyt tämän ihanan Taivaallisen sanoman.

Tyhmäin päämiehen huuto

Jakeessa 17 puhutaan viisaitten sanoista, hiljaisuudessa kuultuja, on paremmat kuin tyhmäin päämiehen huuto.

Kuinka monta kertaa olet lukenut tämän kohdan?

Puhutaanko tässä tyhmästä päämiehestä vai päämiehestä, joka hallitsee tolloja/hölmöjä/röyhkeitä/ylimielisiä/kopeita?

Tyhmäin päämies on ihminen, joka johtaa väärällä asenteella olevia ihmisiä (ylimielisiä, kopeita, röyhkeitä (ylpeitä?)) . Huuto kuvastaa kovaäänistä omien tarpeiden täyttämisen pyytämistä.

Hiljaisuudessa kuullut viisaat sanat

Hiljaisuudessa kuullut viisaat sanat ovat niitä sanoja, jotka syvässä levossa, hiljaisessa asenteessa/sisäisessä rauhassa pureutuvat sydämeesi… hiljaisuudessa, jonka vietät Jumalan kanssa taivaallisissa.

Tällaisen hiljaisuudessa ja levossa sekä nöyrällä asenteella olevan ihmisen pyyntö kuullaan paremmin kuin ihmisen, joka ”kovaäänisesti” jopa monitahoisesti huutaa tarpeeseensa, muuttamatta mitään, oppimatta mitään, lopulta… ymmärtämättä mitään.

Viisaus vs. välineet

Miten ihmeessä tuossa viimeisessä jakeessa sanotaan noin hassusti?

Viisaus on parempi kuin sota-aseet, mutta yksi ainoa syntinen saattaa hukkaan paljon hyvää.

Totta on se, että viisaus on parempi kuin välineet, oli kyseessä sitten mikä tahansa sotaan tai rauhaan liittyvä, mutta mitä ihmettä tuo syntinen tähän liittyy?

Mitä tarkoittaa… yksi ainoa syntinen?

Alkukieltä katsoessani huomasin, että tässä kohtaa syntinen voi tarkoittaa montaa asiaa…

Synnin kautta ihmisen elämään tulee syyllisyys, tuomio ja rangaistus.

Syntinen tarkoittaa myös ihmistä, joka on hukannut fokuksensa… eli päämääränsä. Hänen huomion keskittämisensä on heikentynyt tai se on jopa kadonnut. Hän heiluu oikean ja väärän välillä erottamatta niitä toisistaan.

Taistelussa, oli se sitten hengellinen tai henkinen – päämäärän hukkaaminen voi olla kohtalokasta. Huomion herpaantuminenkin saattaa viedä sivuraiteelle tai jopa harhaan.  Se johtaa syntiin, aiheuttaa synnin ja häpeän.

Jos päämäärän hukkaa niin välineistä tulee turhat. Vaikka olisi maailman parhaimmat välineet, mutta hukkaa välineiden käytön kohteen, niin silloin kadotetaan se hyvä, mitä viisaudella voidaan saavuttaa.

Mikä sitten on viisautta?

On ihmisiä, jotka määrittelevät viisauden loppututkintojen kautta, ammatin kautta, arvostuksen kautta. On ihmisiä, jotka pitävät  taloudellisesti menestyviä ihmisiä viisaina. Kirjaviisaus, käytännön viisaus, tiedot, taidot… Viisautta on monenlaista…

Jumalan mielenmukainen viisaus

Mutta Jumalan mielenmukaista viisautta on nöyrä asenne (ei nöyristelevä) ihmisten ja Jumalan edessä. Kaikilta ja kaikesta voi oppia jotakin.  Viisautta on oppia ymmärtämään Jumalan tahto ja tehdä sen mukaan, oma osansa, jonka Herra meille itse kullekin on tarkoittanut.

Jeesuksen nimessä 

Anonyymisti Päin Pläsiä...

Prepaid-liittymät ja anonyymit sähköpostiosoitteet...

Mietin näitä prepaid-liittymiä ja anonyymeja sähköpostiosoitteita...

Sain tänään prepaid-liittymästä, ilman nimeä olevan, tekstiviestin, jossa annettiin ymmärtää, minuun liittyvän, kolmannen henkilön olevan epäluotettava.... Ja minua pyydettiin ryhtymään joihinkin toimenpiteisiin.

Kysyin tietenkin numerotiedustelusta numeroa, mutta siitä ei saa mitään tietoa. Numero ei myöskään vastannut kun siihen soitin, vaan antoi ilmoituksen, ettei numeroon saada yhteyttä.

Vedin johtopäätöksen, että se on jonkun ihmisen nimetön kakkosliittymä, josta soitetaan tai tekstaillaan vain tällaisia anonyymejä viestejä.

Neiti Nimetön ja Herra Tekaistu Nimi...

Miksi ihmeessä ihmisten pitää haukkua toisia nimettöminä tai tekaistuilla nimillä? Väkisinkin silloin ihmettelee, onko kaikki jauhot puhtaina pussissa... tai mikä oikeasti on yhteydenoton takana...

Anonyymiä rukousta...

Saan ajoittain myös nimettömiä esirukouspyyntöjä...

Miksi suuri avuntarve on anonyymi? Eikö avun pyytäjä kehtaa kertoa nimeään? Ketä hän varjelee? Vai varjeleeko hän vain ylpeyttään?

Jos pyytäjä tietää kuka minä olen ja tietää minun olevan rukouksen ihminen, niin miksi hän ei kehtaisi kertoa nimeään? Siksikö, että epäilee minun kertovan siitä jollekin? Kuinka siis voin kertoa ihmisen asiat, jos hän pelkää tulla paljastetuksi? Eikö Jumala jo valmiiksi tiedä kaiken? Jos hän pyytää minua kertomaan asiaansa Jumalalle, niin rukoilisinko siis... tämä anonyymi, Herra, sinä tiedät kuka hän on.... Onnistuuhan se niinkin...

Rukouspalvelussa kun ihminen tulee luokseni rukoiltavaksi, hän näyttää kasvonsa ja äänellään kertoo asiansa... Mutta anonyymi sähköposti ei kerro minulle mitään... ei äänellä, ei kasvoilla, ei käsialalla, ei kosketuksella. Rukouspyyntö on hajuton ja mauton. Siinä ei näy kuulijan tuska, ei itku, ei vaiva, ei kipu, ei särky...

Kun tällainen anonyymi lähettää minulle rukouspyynnön, jossa hän vaatii minua ottamaan hänet ja hänen asiansa jatkuvaan rukoukseen... Hän ei tule ollenkaan ajatelleeksi sitä, tahtooko Pyhä Henki minun rukoilevan anonyymin asioita jatkuvana rukouksena vieden tilaa ehkä sen ihmisen esirukousajasta, joka antaa rukouspyynnölleen kasvot tai nimen.

Jos tämä anonyymiteetti olisi tarkoitettu olemassa olevaksi... Herrahan suoraan voisi kertoa minulle anonyymin ihmisen rukousaiheet ilman vaatimusta. Näin on tapahtunut.

Herra antaa Anonyymille kasvot

Olen useita kertoja saanut sanoman jollekin ihmiselle vietäväksi, mutta en ole, siinä hetkessä, tiennyt kenelle sanoma on. On ollut vain kuva ihmisestä tai tuntomerkki. Joskus olen saanut hyvin voimakkaasti käskyn lähteä johonkin paikkaan, jopa ulkomaille, jossa tulen tapaamaan ihmisen, jolle sanoma on. Ja siellä paikassa Herra on johdattanut tämän kyseisen ihmisen luokseni tai minut hänen luo tuntomerkkien perusteella.

Kun sitten sanoman vien, en koskaan vie sitä esittelemättä itseäni. Enkä myöskään anna sanomaa/profetoi, jos vastaanottaja ei halua minun niin tekevän. Joskus sanoma tulee ratkaisuksi asianomaisen tilanteeseen, joskus se on ennakkotieto tulevasta tilanteesta, joskus se on vapautuminen, pelastuminen tai parantuminen.

Anonyymisti Päin Pläsiä...

Mikä merkitys vastaanottajalle on sanoilla, jotka kirjoitetaan anonyymisti? Mistä vastaanottaja tietää, onko sanoma totta? Mikä on anonyymin sanoman tarkoitus? Onko sanoman tarkoitus kylvää epäluottamusta ihmisten välille? Onko sen tarkoitus kylvää epäilystä vastaanottajan mieleen? Vai onko sen tarkoitus manipuloida vastaanottajan mieltä, mielipidettä tai ajattelua?

Negatiivisen lausunnon voima...

Olin kerran tilanteessa, jossa minulle kerrottiin, että eräs henkilö oli antanut minusta negatiivisia lausuntoja... Olin "epäluotettava" ja "ehkä vähän epäilyttäväkin" koska "hän on niin huolissaan minun hengellisestä tilasta" ehkä "on lain alla", "rakkaudeton", "fundamentalisti", "väärässä hengessä toimiva", "irrallinen satelliitti"...

Tuli tilanne, jossa tämä minulle, minusta, kerrottu juttu tuli Pastorin korviin ja Pastori soitti tälle miehelle, joka oli minulle kertonut minusta kerrottaneen... Tämä uskon veli kielsi asian, ei hänelle oltu kerrottu minusta mitään, vaikka itse kertoi minulle kerrotun... Uskon veli pani välit poikki kanssani. Hän oli valmis kuuntelemaan juoruja ja kertomaan niistä asianosaiselle, mutta ei ollutkaan valmis puhumaan asiaa auki, jotta valhepuheen puhuja olisi saatu asiasta tilille ja asia oikaistuksi.

PPP - Parjausta Parjauksen Perään...

Minusta on myös kirjoitettu erilaisia parjauskirjeitä ja lähetetty niitä moniin seurakuntiin, ennalta niihin paikkoihin, joissa puhuin ja/tai joihin olin menossa puhumaan sekä TV7:n. En tiedä oliko niissä kirjeissä ollut allekirjoitusta... Enpä usko, että oli - muistaakseni ne päättyivät: "Turvallisuussyistä en kerro nimeäni".

Olen saanut viestin eräältä palvelimelta, että Fight For Salvationin salasanoja oli koitettu vaihtaa ja kaapata Fight For Salvationin nimeä omaan käyttöön... Ties millaiseen kirjoitteluun...?

Minun nimelläni on esiinnytty ja tekaistuja sähköposteja lähetetty jostakin omituisesta sähköpostiosoitteesta, jossa minut oli merkitty sähköpostin "omistajaksi". Harmi vaan lähettäjälle, että minäkin sain sellaisen itse, tekaistusta sähköpostista lähetetyn viestin, jossa oli nimeni allekirjoittajana. Hups vaan! Viestissä oli varoitus eräästä tuntemastani siskosta... Viestissä minun nimelläni kirjoittava varoitti tästä tuntemastani siskosta sähköpostitse jotakin "tiettyä ryhmää", johon minutkin oli piilokopiona (varmaankin vahingossa) liitetty. Sähköposti ei ollut minun tina.antamo(at)xxxx.com eikä ffs(at)welho.com vaan nimeni oli nimimerkki ja osoite oli jostain sellaisesta osoitteesta, joka oli nimetty johonkin yleiseen ilmaisten sähköpostien tarjoajan palvelimeen (luukku tai vastaava).

Turpaan vaan niin, että tukka lähtee...

No miksi en sitten tehnyt/tee rikosilmoitusta? Siksi koska en näe sellaista vaivaa...

Perkele tykkää saada hämmennystä aikaan, se nauttii siitä, kun se saa uskovat tappelemaan, väittelemään ja valehtelemaan. Se lekottelee paskapuheiden hajussa, se kelluu niiden aiheuttamassa riidassa ja epäsovussa... Se suorastaan piehtaroi uskovien keskeisistä juoruissa ja pahanpuhujaisissa, varsinkin niissä joissa puhutaan "kauniisti pahaa toisesta" olemalla "huolissaan toisen hengellisestä elämästä/tilasta". Joh 10:10 Varas ei tule muuta kuin varastamaan ja tappamaan ja tuhoamaan. minä olen tullut, että heillä olisi elämä ja olisi yltäkylläisyys.

Suoraa puhetta suloisesti...

En koskaan ole ollut erityisen tykätty, varmaan siksi, että en halua olla juorujen kanssa tekemisissä. Kirjoitan omalla nimelläni ja naamallani. Voi olla, että jotkut ystävistäni ovat lähteneet pois elämästäni tai sulkeneet minut ulkopuolelle omasta elämästään tällaisten pahanpuhujaisten tähden... Mutta se ei oikeastaan enää minua harmita.

Tiedän, mitä olen sanonut, tehnyt tai jättänyt tekemättä... Olen pyrkinyt selvittämään kaikki asiat ihmisten sekä Jumalan kanssa, mitä selvittää saattaa, antanut anteeksi, antanut anteeksi ja antanut anteeksi. Sääli vain, että joitain ihania ihmisiä on poistunut elämästäni...

Joistain ei vain enää kuule...

Joistain ei vain enää kuule... toiset toteavat, että tämä ystävyys on tarkoitettu olemaan vain väliaikainen ja Jumala on vetänyt meidät erilleen... Kuuletko sanojasi? Ei Jumala vedä erilleen, Jumala yhdistää...

Lämpimät välit muuttuvat yhdessä yössä muodolliseksi, jopa kylmäksi... Miten?

Miten lämpimät välit muuttuivat muodolliseksi? Otin yhteyttä, en saanut enää vastausta... miksi?

Eräs rakas uskon sisareni kertoi olevansa kateellinen siitä, että Jumala käyttää minua ympäri maailmaa ja kun sairaat paranee...? Ihmettelin hänelle miksi?... käyttäähän Jumala sinuakin (Hän on Jumalan kutsuma evankelista ja palvelee paikkakunnallaan Herraa)??? Hän ei osannut vastata... Välimme eivät ole vielä palautuneet ennalleen ja olen siitä erittäin surullinen. Minulla on ikävä tätä siskoa ja ajoittain muistelen häntä ja keskustelujamme kyyneleet silmissä... olisi ihanaa jakaa Herraa ja Herrasta vielä.

Miten sanat voivat muokata mieltämme?

Sanat voivat muokata mieltämme... Vaikka tuntisimme ihmisen, voivat mieleemme kylvetyt epäilyksen sanat saada sellaiset mittasuhteet, ettemme enää luota ihmiseen, josta olemme juorun/juoruja kuulleet. Ne jäävät mielemme sopukoihin ja jos emme pidä varaamme, jäävät sinne ajaksi vaikuttamaan. Tämän jälkeen luonnollinen kanssakäyminen on hankalaa ja vetäydymme ihmisestä.

Kysy, jos et tiedä...

Jos kuulet juorun, ota selvää kysymällä itse juorun kohteelta, pitääko puheet paikkaansa. Jos pitävät, rakasta lähimmäistäsi ja auta synnintunnustuksen kautta parannukseen. Jos eivät pidä, usko sisartasi ja veljeäsi. Yleensä pahanpuhumisen taustalla on jokin syy... Älä vedä johtopäätöksiä "nimettömän ilmiannon" perusteella. Kuuntele, jos puhujalla on kasvot, mutta erottele juoruilu ja pahanpuhuminen sielunhoidollisesta keskustelusta.

Älä levitä eteenpäin...

Jos kuulet jotain, pyydä Herraa sinetöimään huulesi ja sydämesi pahanpuhumisen vaikutuksilta.

Mitä raamattu sanoo?

2. Kor. 12:20	Sillä minä pelkään, että tullessani ehkä en tapaa teitä semmoisina, kuin tahdon, ja että te tapaatte minut semmoisena, kuin te ette tahdo. Minä pelkään, että teidän keskuudessanne ehkä on riitaa, kateutta, vihaa, juonia, panetteluja, juoruja, pöyhkeilyä, epäjärjestyksiä;
1. Tim. 5:13	He oppivat kylää kierrellessään vielä laiskoiksikin, eikä ainoastaan laiskoiksi, vaan myös juoruisiksi ja monitouhuisiksi ja sopimattomia puhumaan.
3. Joh. 1:10	Sentähden minä, jos tulen, muistutan hänen teoistansa, mitä hän tekee, kun pahoilla sanoilla meistä juoruaa; ja vielä siihenkään tyytymättä, hän ei itse ota veljiä vastaan, vaan estää niitäkin, jotka tahtovat sen tehdä, ja ajaa heidät pois seurakunnasta.

Tässä on meille mietittävää kasvottomuudesta...

Haluatko sinä antaa kasvosi juoruiluille vai Herralle?

Jeesuksen nimessä!

Kuva, joka tähän blogiin on liitetty, on www.paulikervinen.com omaisuutta ja nimeltään gossip