Armo, anteeksiantamus, Vapahtajan ihmisrakkaus…

Armo, anteeksiantamus, Vapahtajan ihmisrakkaus…

Heräsin aikaisin aamulla lauluun, joka soi mielessäni. Se on vanha Avoimen Lähteen laulu, joka kertoo anteeksiantamisesta… Sen kertosäe alkaa sanoin Armo… Anteeksiantamus… Vapahtajan…. Ihmisrakkaus…

Tämä sydämessäni soiva laulu kirvoitti mieleni miettimään anteeksiantamusta....

Anteeksiantamus

Anteeksiantaminen ei suurimmalle osalle meistä, ole helppoa. Kun meitä tavalla tai toisella loukataan nousee itsesuojeluvaistomme esiin. Ihmiselle ei luontaisesti ole helppoa olla armollinen silloin kun meitä on kohdeltu väärin.

Onko anteeksi antaminen tietoinen valinta, tahtosidonnainen fyysinen toiminta? Vai onko se tunne? Julistus tunteittemme olemassaolosta?

Raamattu antaa meille vastauksia moniin anteeksiantoa koskeviin kysymyksiin.

Onko anteeksiantamus tietoinen valinta vai julistus tunteiden olemassaolosta?

Uskon, että anteeksiantamus on valinta. Tahdon päätös, jonka motiivina on kuuliaisuus Jumalalle ja Hänen käskyjensä noudattamisen kautta.

Kol 3:13 kärsikää toinen toistanne ja antakaa toisillenne anteeksi, jos kenellä on moitetta toista vastaan. Niinkuin Herrakin on antanut teille anteeksi, niin myös te antakaa.

Miten voi antaa anteeksi, vaikka ei tunnu siltä? Miten päätös anteeksiantamisesta voidaan kääntää sydämen muutokseksi?

Me annamme anteeksi uskon kautta. Koska anteeksiantamus on luontoamme vastaan, meidän tulisi antaa anteeksi uskomme kautta, vaikka meistä ei tuntuisikaan siltä. Meidän tulee luottaa Jumalaan siinä, että Hän tekee sen työn, joka tarvitsee tehdä, jotta anteeksiantamus tulisi täydelliseksi.

Uskon Jumalan kunnioittavan meitä kun sitoudumme olemaan Hänelle kuuliainen ja halustamme mielyttää Häntä silloin kun valitsemme antaa anteeksi. Silloin Hän pääsee tekemään työtään. Meidän tehtävämme on antaa anteeksi uskon kautta. Ja Jumalan tehtävä on saattaa se työ sydämissämme päätökseen.

Fil 1:6 varmasti luottaen siihen, että hän, joka on alkanut teissä hyvän työn, on sen täyttävä Kristuksen Jeesuksen päivään saakka.

Anteeksiantaminen päästää vangin vapaaksi….

Anteeksiantaminen vapauttaa sinut tunteiden vankilasta. Silloin tiedämme anteeksiantamisen tulleen täydelliseksi kun saamme tulokseksi vapauden. Me itse olemme se, joka kärsii kaikkein eniten silloin kun valitsemme anteeksiantamattomuuden. Kun me annamme anteeksi, Herra päästää sydämemme vapaaksi vihasta, katkerudesta, mielipahasta ja närkästyksestä sekä loukkaantumisesta, joka ilmiselvästi sitoo meitä tunteiden vankilaan.

Anteeksiantamus on usein hidas prosessi

Matt 18:21-22 Silloin Pietari meni hänen tykönsä ja sanoi hänelle: "Herra, kuinka monta kertaa minun on annettava anteeksi veljelleni, joka rikkoo minua vastaan? Ihanko seitsemän kertaa?" 22 Jeesus vastasi hänelle: "Minä sanon sinulle: ei seitsemän kertaa, vaan seitsemänkymmentä kertaa seitsemän.

Tässä jakeessa Jeesus teki selväksi, ettei anteeksi antaminen ole ihmiselle helppoa. Se ei ole vain kertavalinta, jolla automaattisesti eläisimme anteeksiantamuksessa. Anteeksi antaminen saattaa vaatia koko elämän pituisen ajan, mutta silti se on Herralle tärkeää. Meidän tulee antaa jatkuvasti anteeksi kunnes asia on kokonaan rauhoittunut sydämessämme.

Onko oikein tuntea vihaa ja tuomiota sitä ihmistä kohtaan, jolle meidän tulisi antaa anteeksi?

Tämä kysymys on toinen syy rukoilla sen ihmisen puolesta, jolle meidän tulisi antaa anteeksi. Me voimme rukoilla Jumalaa käsittelemään hänen elämässänsä oleva epäoikeudenmukaisuus/vääryys ja sen jälkeen jättää rukouksemme Jumalan alttarille. Meidän ei enää sen jälkeen tarvitse kantaa vihaa tai loukkausta mukanamme. Luonnollista on tuntea vihaa syntiä, epäoikeudenmukaisuutta ja vääryyttä vastaan, mutta se ei ole meidän tehtävämme tuomita toista ihmistä synnistä.

Luuk 6:37 Älkääkä tuomiko, niin ei teitäkään tuomita; älkää kadotustuomiota lausuko, niin ei teillekään kadotustuomiota lausuta. Antakaa anteeksi, niin teillekin anteeksi annetaan.

Miksi meidän tulisi sitten antaa anteeksi?

Matt 6:14-16 Sillä jos te annatte anteeksi ihmisille heidän rikkomuksensa, niin teidän taivaallinen Isänne myös antaa teille anteeksi; 15 mutta jos te ette anna ihmisille anteeksi, niin ei myöskään teidän Isänne anna anteeksi teidän rikkomuksianne. 16 Ja kun paastoatte, älkää olko synkännäköisiä niinkuin ulkokullatut; sillä he tekevät kasvonsa surkeiksi, että ihmiset näkisivät heidän paastoavan. Totisesti minä sanon teille: he ovat saaneet palkkansa.

Tärkein syy on se, että Jeesus itse neuvoo meitä antamaan anteeksi. Raamattu sanoo, jos me emme anna anteeksi, ei meillekään anneta anteeksi. Toinen syy on se, ettei meidän rukouksemme/anteeksiantamuksemme estyisi.

Mark 11:25 Ja kun te seisotte ja rukoilette, niin antakaa anteeksi, jos kenellä teistä on jotakin toistansa vastaan, että myös teidän Isänne, joka on taivaissa, antaisi teille anteeksi teidän rikkomuksenne."

Yhteenvetona…

Anteeksiantamus on valinta, päätös, jonka teemme. Vaikka me suoritamme tämän "anteeksiannon" me asetamme käskyn paikoilleen elämässämme ja ihan omaksi hyväksemme ja vastaanotamme palkinnon anteeksiantamuksestamme - vapauden.

POK - Tulppa on poksahtanut

Pok - Tulppa on poksahtanut!

Olen viime ajat ollut valtavan inspiraation vallassa...

Taivaallisia Koruja on valmistunut monenlaisia.... Lasista, kivestä, kristalleista, nahasta, nauhasta, organzasta, mokasta, hopeasta ja muovistakin... Kaulakoruja, rannekoruja, korvarenkaita, kaulaan ripustettavia avaimenperiä. Hopeaan ja kullattuun hopeaan linkittettyjä. Jokainen koru on erinäköinen...

Jokaisella korulla on aiheryhmä, mihin ne kuuluvat: SKY, Purity, Kingdom, Earth, Fire, Life jne jne...

Inspiraatiota...

Kun katselin koruaihioita, syntyi visioita... Sanoisin, että luovuus on puhjennut kukkaan.

Joitakin vuosia sitten sanoin, huolissani, ystävättärelleni... "Ennen olin niin kovin luova... kirjoitin runoja, sävelsin inspiraatiossa, lauloin inspiraatiossa, suunnittelin vaatteita jne... Tuntui, että aina kun istuin alas, pulppuaminen alkoi... Nyt olen ihan tyhjä.... Mihin on kadonnut luovuuteni? Ystävättäreni sanoi.... "kyllä se sieltä vielä tulee".

Niinhän se tulikin... Vuosia meni, mutta se on tullut...

Nyt luon joka päivä uutta... Asiakkaalle; kynsiin, ripsiin, hiuksiin, kasvoihin, käsiin, jalkoihin... niin ja koruihin. Joskus kun katselen asiakastani, näen hänen näköisen korun. Taivaallisen värisen tai oloisen... Tai hänelle sopivan tyylin, kynsiin, hiuksiin, vaatteisiin, kasvoille... Se on ihan ihmeellistä!

Jumala on Luoja...

Me olemme osalliset Hänen luonteenpiireteistään. Jumlan luovuus asuu meissä. Se suorastaan huutaa päästä esiin kauttamme.
Ei pelkästään kauneudenhoidossa tai korujen/kynsien teossa vaan Herran käsinä, jalkoina, suuna... Ikäänkuin Jumalan jatkeena, tässä ajassa.

Jokaisen korun olen tehnyt rukoillen... Koruihin on kätkettynä jotakin... Taivaallista!... Jumalallista luovuutta, joka rukouksessa on asetettu olemassa olemaan. Kun ihminen pukee korun päällensä, hän pitää rukouksin valmistettua, unikkia (ainoa laatuaan) korua yllään. Uniikkia, kuten hän itsekin on, ainutlaatuinen. Jumalan silmissä arvokas, suloinen ja ihana.

Näin meidän Isämme näkee meidät jokaisen. Kauniina, ihanana, suloisena... ja ainutlaatuisena.

Niiinpä rukoukseni tänään on... että oppisimme näkemään itsemme ja toisemme Jumalan silmin, ainutlaatuisina yksilöinä, ainutlaatuisine lahjoinemme. Toinen on Jumalallisen erinomainen toisessa asiassa ja toinen toisessa. Karsikoon Jumala meistä kaiken vertailun ja kilpailun. Olkoon meillä yksi, ainutlaatuinen Jumala, Kaikkivaltias, joka näkee ja tuntee jokaisen meistä läpikotaisin, näkee meidät Jumalallisessa läpivalaisussaan... Täydellisinä ja suloisina... Niin rukoilen näkeväni sinut ja sinä minut...

Rakkaudella ja rakkaudessa...

Osta totuutta

Luin tänään raamatusta sananlaskuja...

Tai itse asiassa etsin viisautta... Jumalallisia ratkaisuita: viisautta, ymmärrystä, neuvoa, voimaa, tietoa, totuutta ja Herran pelkoa... Rukouksessa viisauden pyytäminen johti minut sananlaskuihin.

San 23:23 Osta totuutta, älä myy, osta viisautta, kuria ja ymmärrystä.

Aloin miettiä totuuden ostamista....

Kun ostat jotain annat pois omastasi, jotta pystyt ostoksen tekemään... Joskus ostos on halpa, eikä se vaadi sinulta suurtakaan ponnistusta maksaa ostoksen hinta, ja sinusta tulee ostetun asian omistaja. Joskus taas joudut tekemään pitkän ajan suunnitelmia elämässäsi eli säästää, panna rahaa syrjään, jotta voit sitten ostaa kalliin tuotteen. Kaikella on aina hinta!

Jos ostan totuutta, tulee minusta totuuden omistaja... Totuutta ei kannata myydä.. sitä kannattaa vaan hankkia.

Mitä on totuuden myyminen?

Sitä, että annat pois. Ajattele, jos antaisit totuuden tai edes osan totuutta pois... Mitä sen sijaan tulee?

Onko muita vaihtoehtoja kuin totuus tai valhe?
Minä ehdottomana ihmisenä sanon että ei... mutta ehkä voisi olla harmaa alue (liberalismi)... se kohta, jossa ollaan hiljaa, vaikka pitäisi puhua, puolustaa, pitää puoliaan...? Ei sano totuutta... Ei kerro kaikkea... Ympäripyöreilee...

Jos sinulla on totuus, riittääkö se?

Hmm... eipä taida riittää... Totuuden lisäksi tarvitaan "kuria". Tässä kohtaa kurilla tarkoitetaan opetusta, opettamista, neuvomista, ohjaamista... Opetusta raamatusta, vanhemmiltasi, opettajalta koulussa, hengelliseltä äidiltäsi/isältäsi... ja ennen kaikkea Pyhältä Hengeltä.

Riitääkö kuri ja totuus?

Ei taida riittää... Tulee auktoriteetin alla olevaa tottelemista... Jos olet tottelija, voit alkaa ajatella, että joku käskee sinua tekemään jotakin, mitä et ymmärrä... sokeasti vain tottelet. Ehkä ajattelet, että sinua ohjataan ulkoapäin ja sinun pitää vain totella... Robotti-uskoa, uskonnollisuutta...

Pieni maahanmuuttajalapsi aloittaa Suomessa koulun. Hän istuu koulunpenkillä ja yrittää ymmärtää, mitä opettaja puhuu. Hänelle opetetaan opetussuunnitelman mukaisesti... Mutta jos hän ei ymmärrä, mitä opetetaan, ei hän pysty soveltamaan sitä käytäntöön, vaikka olisi kuinka hyvää opetusta.

Tarvitaan ymmärrystä, jotta voidaan ymmärtää opetusta totuudesta. Tieto ja ymmärrys johtaa viisauteen!

Tieto ilmoittaa meille tosiasiat.... Ymmärrys on kyky rakentaa tosiasioiden/totuuden päälle ja sen varaan. Meillä tulee olla tieto ja ymmärrys. Toinen ilman toista on vähäarvoista... Tieto (usko) tulee kuulemisesta, ja kuuleminen Kristuksen sanan (raamattu) kautta.

Joskus kuulemisen ja kuuntelemisen esteenä voi olla oma egomme ja se meidän tulee laittaa syrjään, koska juuri inhimillinen katsantokanta, sinun egosi estää sinulta voiton. Voita oma egosi, nöyrry totuuden (=Jeesus) edessä... Vaikka et ymmärtäsi.. Et käsittäisi... Jumalan ymmärrys on kuitenkin paljon ylempi kuin meidän limiittimme.

Ymmärrys tulee ohjeiden kautta..

Olet varmasti joskus leiponut tai kokannut jotakin sellaista, mihin olet tarvinnut keittokirjaa?
Keittokirjan ohjeiden avulla olet onnistunut loihtimaan onnistuneen, suorastaan taivaallisen herkun. Olet lukenut ohjeet, ymmärtänyt ne ja toiminut niiden mukaan ja tulos on ollut erinomainen.

Näin on myös raamatun ohjeiden kanssa. Kun toimit niiden mukaan, saat ymmärryksen laajasti toimia oikein ja totuudessa... Silloin toimit viisaasti.

Ilman ohjeita, emme voi ymmärtää miten ratkaista ongelmia, olivatpa ne elämisessä tai olemisessa.

Avain on raamattu!

Kuinka hyvin tunnemme Jumalan sanan (totuus), kuinka hyvin olemme kuuliaiset (kuri) ja olemme saaneet ymmärryksen toimia oikein... ja näemme viisauden valinnoissamme.

Vain raamattu voi johtaa sinut sisään totuuteen. Totuus on kuin arvokas jalokivi, joka on taitavasti hiottu ja sen jokainen fasetti (hiontapinta) vain odottaa paljastumista. Totuus tekee sinut vapaaksi synnin kahleista, ja voit nousta siivillesi korkeuteen kuin kotka.

Totuus itsessään on liikkumatonta ellei sinulla ole viisautta, joka avaa sen salaisuudet, seurattavaksi ohjeiden ja ymmärryksen kautta.

Raamattu on syvällinen, monimutkainenkin, mutta Pyhän Hengen johdolla me löydämme elämiseemme ja olemiseemme Jumalalliset, viisaat ratkaisut.

Jeesuksen nimessä!

Pyörällä Päästä ja Pää Pyörällä

Kävimme tänään vanhukselassa pakkaamassa tavaroita. Tai emme me pelkästään pakanneet vaan myös purimme, lajittelimme, heitimme pois ja hävitimme. Osa tavaroista menee roskiin, osa mökille, osa poltetaan, osa annetaan hyväntekeväisyyteen, osa myydään ja osa säästetään. Karmea urakka selvittää... Myös henkisesti...

Tänään kun katselin tyhjeneviä huoneita ja pakkailin tavaroita, ajattelin, että kaikki kävi niin äkkiä. Monia asioita jäi jakamatta... Jotenkin sitä ei osannut ajatella, että lähdön hetki voi tulla nopeasti, niin nopeasti, ettei kerkeä reagoida.

Nythän minulla oli joitakin kuukausia aikaa tajuta menettäväni vanhempani ja keskustella heidän kanssaan kuolemasta ja hautajaisjärjestelyistä.

Keskustelua elämästä siinä ajassa ei kuitenkaan kerennyt enää käymään, koska hoitaminen vei suurimman osa ajasta... koska he lähtivät ikäänkuin "suorilta jalolta sairaalaan". Siitä ei pystynyt puhumaan, koska sairaus runteli molemmat niin nopeasti. Ei kerennyt jakamaan viimeisen vuoden oivalluksia kuin osittain, muu aika meni sairauden käsittelemiseen puolin ja toisin. Eikä kokonaisuudessaan kerennyt kiittämäänkään sanoin, vain teoin...

Joka kerta kun lähdin isin tai äidin luota, hyvästelin heidät niinkuin näkisin heidät viimeistä kertaa, joten mitään ei jäänyt sinänsä sanomatta, mutta jotenkin ajattelen silti, että elämä päättyi liian nopeasti.

Emme tiedä päiviemme määrää, joten meidän pitäisi osata elää niin, että asiamme on jatkuvasti kunnossa Herran kanssa, koska lähdön hetki voi periaatteessa olla koska vaan.

Meidän tulisi myös elää lähimmäistemme kanssa niin, että mitään selvittämätöntä ei jäisi jäljelle, vaan kaikki on sovittu ja anteeksi annettu - niin ja saatu. Et voi tietää, milloin suljet oven viimeistä kertaa perässäsi.

Läheistesi tulisi tietää asioistasi, mielipiteistäsi ja ajatuksistasi, joten osaisivat toimia sitten kuoleman hetkellä ja tietäisivät, mikä on sinun viimeinen toiveesi hautajaisten, omaisuutesi tai muiden käytännön järjestelyiden kanssa.

Onko meistä keskustelemaan kuolemasta toinen toistemme kanssa? Tai edes läheistemme kanssa?

Uskon, että moni meistä ihmisistä pelkää kuolemaa tavalla tai toisella, vaikka olisimmekin kristittyjä. Osa siksi, ettei tunne Jeesusta ja pelastusvarmuus puuttuu. Osa siksi, että uskoontulosta huolimatta hengellinen elämä ei ole lähtenyt kasvuun ja oppi/opetus pelastuksesta on jäänyt hämäräksi tai jopa epäselväksi, eikä ihminen olekaan varma siitä, jatkuuko elämä kuoleman jälkeen tai jos jatkuu, jatkuisiko omakin? Osa taas siksi, että heihin on istutettu elämänsä aikana monenlaisia pelkoja, kivun pelkoa, sairauden pelkoa, hylkäämisen pelkoa, muutoksen pelkoa jne jne.

Osa taas pelkää ikävää... En näe koskaan lapsiani, lapsen lapsiani, puolisoani.
Osa pelkää miten omaisten, puolison, lapsien käy... Osa pelkää muuten vain, eikä osaa antaa pelolleen nimeä.

Puhukaa elämästä ja kuolemasta - etsikää vastauksia...

Raamatussa sanotaan:
Joh. 3:15-16 että jokaisella, joka häneen uskoo, olisi iankaikkinen elämä. 16 Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.

Joh. 5:24 Totisesti, totisesti minä sanon teille: joka kuulee minun sanani ja uskoo häneen, joka on minut lähettänyt, sillä on iankaikkinen elämä, eikä hän joudu tuomittavaksi, vaan on siirtynyt kuolemasta elämään.

Kuolemassa ei ole pelättävää kun asiat Jumalan kanssa on kunnossa. Elämässäkään ei ole mitään pelättävää kun panee asiansa Jumalan ja läheistensä kanssa kuntoon.
Elämän rehellisyys ja omantunnon puhtaus auttavat selviytymään päivittäin, ei tarvitse pelätä mitään. Avoimmuus ja ystävällisyys auttavat myös.

Ei sinun tarvitse pelätä sitä, mitä muut sanovat tai ajattelevat. Ne ovat vain ihmisten mielipiteitä. Tärkein on se, mitä Jumala on sinusta ja tekemisistäsi mieltä.

Jos joku puukottaa sinua selkään, loukkaannut, se on luonnollista... mutta mitäs siitä? Ne, jotka sinut tuntevat, tietävät, että elät aidosti ja rehellisesti. He myös luottavat sinun terveeseen harkintaasi. Kannustavat sinua. Rakastavat sinua. Auttavat sinua.

Luuk. 10:27 Hän vastasi ja sanoi: "Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta voimastasi ja kaikesta mielestäsi, ja lähimmäistäsi niinkuin itseäsi".

Tässä on meille ohjenuora elämälle... Ja tähän on hyvä myös tämä pohdiskelu päättää...

Jeesuksen nimessä!

Muista pyhittää lepopäivä...

Muista pyhittää lepopäivä... 2 Moos 20:8

Olen Thaimaan matkamme jälkeen tehnyt paljon töitä ja pitkää päivää. Pidin matkan jälkeisen maanantain vapaata ja tein töitä seuraavan lauantain, jotta sain kaikki asiakkaani hoidettua "ennen ja jälkeen"...

Ajattelin viime torstaina, että enää perjantai ja sitten on vapaata. Se oli ensimmäinen kerta kun ajattelin niin. Huomasin, että isin ja äidin saattohoito ja kuolema, kaikki hautajaisjärjestelyt ja muut kuolemaan ja perukirjoituksiin yms. liittyvät järjestelyt, remonttimme, työ, huoli lapsista ym. sai minut väsyneeksi. Häämatkallamme/lomallamme nukuin yhdet tai kahdet päikkärit, joten loma tuli ajankohdallisesti erinomaiseen paikkaan.

Olen nauttinut tänä viikonlopuna siitä, että olen saanut tehdä ihan perinteisiä kotihommia, laittaa ruokaa, siivota, pestä pyykkiä jne.

Aikaa on myös kulunut vanhojen valokuvien hävittämiseen ja osan säilyttämiseen. Löysin paljon kuvia lapsuudestani.

Perheemme oli hyvin yhtenäinen. Teimme kaikki yhdessä, jopa silloin kun olin jo naimisissa ja perheellinen, olimme paljon tekemisissä vanhempieni kanssa. Isän kanssa soittelimme viikottain. Läheisyys ja avoimmuus oli perheessämme tärkeää.

Isin ja äidin kuoleman jälkeen olen purkanut elämääni ja varsinkin tänään kun istuin olohuoneen lattialla, siivosin ja järkkäilin tavaroita uudelleen paikoilleen ja lajittelin valokuvia (vesivaurion ja sen korjaamisen jälkeen), Herra palautti mieleeni asioita lapsuudestani. Kävin läpi kaikki isin ja äidin valokuvat, joista säästin osan - ne tärkeimmät. Loput laiton Arille poltettavaksi. Muisto äidistä ja isistä on sydämessäni ja vain harvat kokemukset valokuvissa.

Osan valokuvista lajittelin tädeilleni ja serkkupojalleni. Mietiskelin myös, mitä äidin tavaroita äiti haluaisi minun lähettävän sisaruksilleen.

Pyysin Herraa tuomaan mieleeni lisää muistoja, jotta pääsen surun yli. En halua ylläpitää surua vaan päästää siitä irti.

Olen myös nähnyt vanhemmistani unia. Sekä hengellisesti merkittäviä, että minua koskevia "heittäytymisiä". Olen kiitollinen jokaisesta unesta, jonka voin käsitellä ja ymmärtää, saattaakseni surutyön päätökseen.

Mieleeni putkahti kolmas käsky... Muista pyhittää lepopäivä!

Herra on antanut minulle lepopäiviä, jotta saisin käsiteltyä nämä kuolemaan ja suruun liittyvät asiat. Vaikka välillä kaipaankin "Jumalan radalle", on minun odotettava. Kutsu kansakuntiin odottaa...

Nyt on lepopäivä... Nyt pyhitetään se!

Tehdään se, mitä Herra pyytää, vaikka se olisi elämästä, ajatuksista, työstä, kaikkinaisesta puuhastelusta sekä palvelutyöstä lepäämistä!

Jeesuksen nimessä!

Hajatelmia...

Meillä on vielä muutama päivä aikaa nauttia lämpimästä säästä täällä Thaimaassa.

Tänään tapahtui hassu juttu kun menimme illalliselle.

Olemme pyrkineet siihen, että kävisimme joka ilta eri ravintolassa. Meille on kyllä muodostunut jo parikin suosikkia. Yleensä niissä on ollut hyvä ruoka ja aivan ihana vastaanotto. Mutta sitten on jäänyt mieleen erityisesti eileniltainen ruokapaikka.

Olimme saaneet kaupasta 20% alennuskupongin ravintolaan, johon eilen sitten menimme.
Meidät ohjattiin pöytään keskelle ravintolaa. Juuri kun olimme istuutumassa, tuli paikalle toinen tarjoilija, joka alkoi pöytään ohjanneen tarjoilijan kanssa kinaamaan onko pöytä vapaa vai ei. Meidän käskettiin lähteä pöydästä ja juuri kun olimme lähtemässä, sanoi pöytään ohjaaja, että ei kun pöytä on teille, joten jäimmekin sitten pöytään.

Tarjoilijamme oli juuri "se toinen" joka sanoi, ettemme voi siihen jäädä (minä en ymmärtänyt thaikieltä, mutta ymmärsin asian poukkoilusta ja apinaenglannista). Tämä tarjoilija ei hymyillyt kertaakaan koko illan aikana. Hän oli erittäin töykeä ja koppavan oloinen. Piti suuta mutrussa eikä katsonut silmiin. Tempoi tavaroita pöydästä jne.
Mieleeni nousi ajatus, että heillä oli todella hieno ravintola, mutta huono yhteishenki ja jokin hierarkia, joka ei miellyttänyt kaikkia tarjoilijoita. Puitteet olivat upeat, tyylikäs ja trendikäs sisustus, tarjoilijoilla hienot "viimeisen päälle" vaatteet, kaikki kuin samasta "mallityttö-muotista" otettuja pitkine mustine hiuksineen ja tympeine "catwalk-ilmeineen". Meille jäi ravintolasta todella huono maku.

No palataan tämäniltaiseen. Menimme rannassa olevaan ravintolaan, joka oli hieman syrjässä "humusta". Ravintola oli melko iso ja annoksien hinnat olivat hyvinkin kohtuulliset. Alkusalaatti ja jälkiruoka (hedelmät) kuuluivat hintaan. Vilkaisin kahteen pyöreään pöytään, jossa oli täysi miehitys ja huomasin suomenkielisiä ruokailijoita. Ainoa asia, jonka selkeästi kuulin, oli eräs lause: "tämä on meidän viimeinen ateriamme", silloin tajusin, että siinä istui pöydällinen uskovaisia.

Mieheni sanoi, että hänestä tuntuu, että tuo eräs mies on tuttu. Ari mietti tovin ja muisti miehen. Sanoin: "mene tervehtimään". Menimme tervehtimään pariskuntaa ja he kutsuivat meidät ensin kotiinsa ja myös huomiseen rukouskokoukseen.
Teimme heti pöydässä päätöksen, että huomenna menemme rukoilemaan heidän kanssaan. Siitä tulee varmasti mukavaa. Meitä on eri ikäisiä ja eri paikkakunnilta ihmisiä koolla, joten varmasti tulee hyvä yhteinen rukous.

On se vaan niin jännää, miten Kristuksen rakkaus vaikuttaa meissä tahtomista ja tekemistä, miten onnistuimmekin menemään tähän ravintolaan. Olimme juuri edellisenä iltana valinneet rantaravintoloiden ja 20% alennuksen välillä juuri 20% alennuksen ja töykeän palvelun, mukavan rantaravintolan sijaan :) Mutta, kas kas, kristityt eivät olisikaan olleet siellä eilen, eikä kohtaamista olisi syntynyt.

Pääsääntöisesti kokemuksemme Thaimaasta on olleet positiivisia, paria ikävää kokemusta lukuunottamatta.

Kerran saimme peräämme suomenkielellä kirosanojen litanian. Huutaja tunsi kaikki suomenkieliset kirosanat ja huusi ne meidän peräämme, koska emme olleet kiinnostuneita, hänen tarjoamistaan, räätälipalveluista. Toinen ikävä kokemus oli se toissailtainen "tympeiden kasvojen" ravintola.

Olen myös huomannut kauppiaita ja kauppiaita sekä taksikuskeja ja taksikuskeja. Osa kauppiaista haluaa sun rahat, ovat töykeitä ja röyhkeitä. Toiset taas palvelevat sinua, he tarjoavat laskukonetta, että tingittäisiin ja kaupankäynnistä tulee hauskaa... vaikka maksaisitkin ylihintaa, teet sen ilomielin vaan sen takia. koska myyjä on vaan niin hyvä tyyppi.

Taksikuskeissa on niitä, jotka haluavat sun rahat sekä heitä, jotka palvelevat. Avaavat ovet, hymyilevät, katsovat silmiin jne.

TukTuk-kuskeilla on kartelli.... alle 200 bahtin ei mikään tuktuk liikahda, mutta sulle tarjotaan vaihtoehto, pakettiauto tai joskus ei sitäkään, he viittaavat kintaalla. Rantaan pääset 100 bahtia ja puolesta välistä rantaa ja hotellia, maksat 200bahtia. Eikö kuulosta järjettömältä? Joten me kävelemme, koska pidämme siitä enemmän kuin tuktuk kuskien ahneudesta. Tuktuk-kuskit ovat varmasti tämän kansan ylensyönneimpiä ihmisiä. He polttavat tupakkaa ja jokaisella on massu, mitä muilla thaimaalaisilla ei juurikaan ole.

Vuokrasimme auton ja kuskin kierrättämään meitä mm. Phuket Towniin. Hän näytti meille, ei vain luksusta, vaan myös heikolla englannillaan yritti vastata kysymyksiini, missä paikalliset asuvat tai missä kaikkein köyhimmät ihmiset ovat/asuvat.

Toivonkin, että seuraavalla kerralla kun tulemme, pääsisimme näkemään todellista elämää, tapaamaan köyhiä ja vaivaisia.

Olen ollut hämmästynyt siitä, kuinka paljon täällä onkaan länsimaisia miehiä, joilla on hyvin nuori thainainen seuralaisenaan. Näitä miehiä, joilla oli sormus sormessa, näkyi kauppakeskuksissa, ravintoloissa, kaduilla - kaikkialla. He ostivat seuralaiselleen kaikkea, ylläpitivät heitä.

Toinen asia, jonka myös huomasin oli nämä poika-tytöt, LadyBoyt. He olivat tytöistä kaikkein parhaimman näköisiä ja huolitelluimpia. Heidät erotti "miesmäisistä" kasvonpiirteistä, isoista käsistä ja jaloista (poikamaisista), vaikka monilla olikin rakennekynnet ja korkokengät.... niin ja aataminomenasta. Osalla heistä oli ihan rinnat, niin ja tietenkin pitkät hiukset. He olivat siis pukeutuneet minihameisiin. Näitä "Ladyboita" löytyi juomaravintoloiden edustoilta penkeiltä tai baaritiskiltä istumassa.

Samoin näin viikonloppu-markkinoita kiertäessämme paljon ihmisiä, joilla oli fyysisiä epämuodostumia. Samoin rannalla toimivilla myyjillä oli niitä.

Näillä saaduilla eväillä palaan Suomeen ja alan rukoilla Herralta mahdollisuutta päästä uudelleen tänne, ei turistimatkalle, vaan lähetysmatkalle. Siihen tarvitaan hyvä valmistautuminen, perustutkimustyö buddhalaisuudesta sekä muista kulttuurillisistakin vaikutuksista, jotta Herra pääsee avaamaan syvällisesti sen, mikä tulee olemaan oikea lähestymistapa ja mihin kohdistetaan kasapanos.

Näillä hajatelmilla tänään...

Jeesuksen nimessä!

Virta vie helposti

Virtauksia.... virtauksia... virtauksia

Olimme viime keskiviikkona rannalla ja kävimme meressä uimassa. Vaikka aallot eivät olleet korkeita, ne olivat voimakkaita.
Seisoin vedessä niin, että vesi ylettyi vyötärööni, aallon huipulla ollessa, ei varpaani koskettanut lainkaan maahan. Virtaus oli todella voimakas ja se vei mukanaan syvempiin vesiin.

Mietiskelin iltasella virtauksia... Mietin, miten virtaukset vaikuttavat elämäämme.

Maailmallinen virtaus... Elämme uskovan elämää, onnellisena, elämme lähellä Jumalaa... Jumalan lähellä eläminen on oikeanlaisten valintojen tekemistä, jotka kuljettavat sinua aina vain lähemmäksi Häntä. Ne ovat Jeesuksen valintoja. Sitten ote herpaantuu... ajattelet, no katson telkkarista Lostia (tai Kauniita ja rohkeita, Emmerdalea, urheilua)... seuraavankin kerran valitset katsoa ja sitäseuraavalla... Pian huomaatkin, kuinka TV:n katsominen, urheilun tai telkkarisarjan katsominen onkin syrjäyttänyt sinun aikaasi Jumalasuhteesi hoitamiselta.... Virta on vienyt sinua mukanaan...

Tämä oli esimerkki TV:stä, mutta TV:n paikalle voit laittaa minkä tahansa muun asian, jolle on, ajan myötä, tullut elämässäsi liian suuri sija, joka on syrjäyttänyt tilaa Herran kanssa vietetyltä ajalta.

Virtauksia....

Meillä on myös menellään erilaisia hengellisiä virtauksia seurakunnissa...

Jotkut keskittyvät sanaan, hyläten kokonaan ylistyksen, rukouksen ja palvonnan. Kolmesta jälkimmäisestä on tehty nopea alku ja loppurukous, pari virttä/haikeaa laulua/hymniä ja muutama "kiitos Jeesus", ylistetty Jeesus-sanonta, jotta tämä palvonta-osuus täyttyy. Näin tehdään, koska raamatussa sanotaan niin. Ja loput jäävät sitten ihmisen oman hengellisen elämän varaan, kotioloihin.

Jotkut seurakunnat keskittyvät ylistykseen... Ovat ylistäviä seurakuntia... Sinänsä ihana asia, mutta ylistys ei saa syrjäyttää raamatun opetusta. Ihminen ei opi Jumalasta, jollei hänellä ole halua oppia. Halu oppimiseen tulee kun sanaa julistetaan/raamattua opetetaan Hengen avaamana, ei IRT:stä tai jostakin hengellisestä kirjasta kopioituna. Profetaalinen sana, eli raamatunpaikka, joka avataan Pyhän Hengen toimesta, yliluonnollisella tavalla, saa ihmisten mielet, asenteen, elämän muuttumaan. Se saat jalat ja kädet kasvamaan, ruumiilliset vaivat poistumaan. Mutta se edellyttää julistajan elävän lähellä Jumalaa, Jumalan mielenmukaista elämää.

Sitten on seurakuntia, joissa vuosi toisensa jälkeen julistetaan samaa sanomaa, evankeliumia ilman Jumalan voiman osoitusta ja ollaan sitä mieltä, että Jumalan voimateot tapahtuivat julistuksen aikana, mutta ne eivät vaan näy missään.... tai ne tapahtuivat niin hienovaraisesti, ihmistä nolaamatta ja muita häiritsemättä, etteivät kukaan niitä huomanneet, eikä niistä todistettu. Kaikki menee samalla, entisellä painollaan... Onko tällaisessa seurakunnassa virtauksia? Ei koska sellainen seurakunta yrittää välttää kaikki virtaukset, sulkemalta niiltä oven. Sellaiset seurakunnat eivät pääse kasvamaan eikä kehittymään, koska he pelkäävät niin paljon saastuttavia virtauksia. Usein tällaiset seurakunnat makaavat "väljähtyneessä vedessä, joka ei kierrä eikä vaihdu".

Virtaukset voivat olla hyviä tai pahoja... riippuen siitä, miten me niissä pystymme olemaan, hallitusti antautumaan, heittäytymään, mutta ei ilman pelastusrengasta...

Kun seisoin meressä, sanoin miehelleni, etten halua mennä syvemmälle, koska, aallon tullessa, jalat ei ylety pohjaan. Ari on minua reilut 20cm pidempi ja hän sanoi, pidä minusta kiinni, niin mennään syvemmälle, sillä minun jalat ylettyvät pohjaan. Niin minä pidin Arin kaulasta kiinni ja hän minusta ja menimme syvemmälle. Sitten hän päästi ja sanoi, ylettääkö... ja välillä yletti ja välillä tarrasin mieheeni kiinni, kun ei ylettäneet.

Mieheni muistutti minua Jeesuksesta.... Kuinka uskallan mennä Jumalan virtauksiin mukaan yhdessä Hänen kanssaan...
Vaikka uusi minua pelottaisikin, mutta Hän on kokoajan saatavilla kun elän Häntä lähellä ja Hänen kanssaan. Saan pitää Hänestä kiinni, tarttua arkuudessa/pelossa Häneen.

Jumala on ihana! Hän puhuu aina tavalla tai toisella..... Haluatko sinä kuulla Herran, sinun Jumalasi äänen?

Jeesuksen nimessä!