18-19.12.2009

Joulu lähestyy...

on pe-la välinen yö, perhe nukkuu.... minä valvon...

Olen viime aikoina valmistellut tulevaa vuotta sekä hoitolan asioita että hengellisiä. Kysellyt Herralta, mitäs nyt sitten???

Nämä vuoden viimeiset päivät joulusta uuteen vuoteen olen aina pyhittänyt Herralle. Tänäkin vuonna olen korvat höröllään, vaikka tämä kaikin puolin onkin ollut erilainen vuosi kuin aiemmat.

Tähän vuoteen on mahtunut paljon iloja ja suruja... Surujen kautta tulleita uudenlaisia ulottuvuuksia sekä ilon aiheita.

Isän ja äidin saattohoitojen aikana ja heidän kuolemansa jälkeen, vähensin tietoisesti palvelemista, vaikka teinkin päivätyötäni studiolla. Ja onneksi Herra piti minua kiireisenä ja lähetti aivan uskomattoman ihania ihmisiä studiolle, joiden kanssa itkettiin ja naurettiin - rukoiltiin ja parannettiin maailmaa. Olen tämän vuoden aikana saanut tutustua aivan mielettömän ihaniin ja lämpimiin ihmisiin, joiden näkemistä oikein odotan.

Mieleni on kiitollinen.... voin täysin rinnoin sanoa rakastavani elämää!

Rakastan Elämää kaikkine vivahteineen... tunteineen, tapahtumineen, olosuhteineen... Nautin siitä, että saan olla elossa ja tuntea monenlaisia tuntemuksia ilosta suruun - vihasta rakkauteen... Ihmisyys ja inhimillisyys Jumalan kädessä on ihan mieletöntä.

Jumalan rakkauden kokeminen ja edes "himpun verran" tunteminen on ollut mieltäni avartavaa...

Olen myös saanut hämmästyä Jumalan sanan Voimasta ja toteutumisesta käytännössä. Hän on opettanut minua, tämän vuoden aikana, luottamaan Häneen jokaisessa tilanteessa. Siinäkin, että elämässäni tapahtuu asioita, joista en pidä tai minun on niitä vaikeaa ymmärtää tai ainakin niiden laajuutta. Herra on opettanut, että minun tulee luottaa Hänen ymmärrykseensä aina, vaikka oma pääni ei riittäisi. Osattava ja uskallettava luottaa, vaikka tilanne tuntuisi mahdottomalta.

Järjen, tahdon ja tunteiden luovuttaminen Jumalalle on vaikeaa... vaikeampaa kuin olin kuvitellut... Mutta siitäkin selviää. Uskon, että meidän ihmisten tulisi uskaltaa enemmän heittäytyä Herran varaan, eikä järkeilymme. Hän kuitenkin tietää ja tuntee asiamme ja elämämme paremmin kuin me itse.

Sain juuri pari päivää sitten soiton eräältä sisarelta, jonka asioiden puolesta olin rukoillut joitakin viikkoja aikaisemmin. Hän soitti ja kertoi mahtavan kiitosaiheen siitä, mitä Herra hänen perheessään oli tehnyt.
Vaikka olenkin kokenut tämän vuoden aikana "pienuutta", uskon, että Jumalan mielenmukainen "ihmisenä olemisen pienuus" miellyttää häntä.

Me voimme touhuta ja puuhastella, olla monessa mukana, ihan burn-outiin asti, mutta Jumalan läheisyyttä ei mitata sellaisella tekemisen mittarilla vaan intimiteetillä...

Voin touhuta perheeni kanssa sitä sun tätä, puolisoni kanssa vielä lisää, mutta jollei todellista kohtaamista tapahdu, tiedänkö oikeasti mitään siitä, mitä he ajattelevat?

Jos en ole Herran kanssa, lue raamattua ja rukoillen kuuntele... miten ihmeessä voin tietää, mitä Herra haluaa tai mitä Hänen sydämellään on? Hiljentymien ja kuunteleminen ei ole helppoa. Ajan ottaminen, kiireisen elämän keskellä ei ole helppoa, mutta se on Elämän kannalta välttämätöntä.

Siksi rukoukseni onkin... että jouluna hiljentyisimme miettimään Jeesuksen merkitystä elämässämme ihan uudella tavalla. Kohtaamaan Vapahtajaamme ja nauttimaan Hänen seurastaan yhdessä rakkaimpiemme kanssa.

Ole siunattu, Jeesuksen nimessä!

05.12.2009

Heipä hei lukija.....

Sain reilu vuosi sitten lahjaksi kiinalaista ylistysmusiikkia. Kuuntelen sitä vasta nyt ensimmäistä kertaa.

Sanaakaan en siitä ymmärrä, mutta se, mitä koen nyt... on aivan valtavaa Jumalan Rakkautta. Artistin äänessä on niin voimakas, Jumalalta tullut voitelu, että se sulattaa minua sisältäpäin. En osaa sanoa, mitä se on, mutta tunnen kuinka sulan........... sulan...... Rakkaus virtaa sisääni ja tunnen kuinka sulan...

Kerroin marraskuussa kirjoittamassani blogissa, kuinka olen ylistyksen suhteen ollut tukossa ja kuinka äidin kuoleman jälkeen tuntui, kuinka tulppa olisi otettu pois. PLOP!

Sen jälkeen olen pystynyt ylistämään... Tai kokemaan ylistyksen ihan toisella tasolla. En ole koskaan ajatellut kuinka inhimillinen suru voisi muuttua niin valtavaksi iloksi ja riemuksi. Jos järjellä ajattelee, niin voisi sanoa ääneen: Kuinka kornia... Kuinka kornia on tuntea iloa ja riemua kun vanhemmat on juuri kuolleet...

Mutta onko Jumalan Valtakunnassa mikään kornia?

Jumala ei ajattele ihmisten lailla... Se mikä meistä on kornia, voipi Hänestä olla täysin kornitonta, kun se tapahtuu Jumalan Sanan (lue: raamatun linjassa).

Jeesus kaatoi rahanvaihtajien pöydät temppelissä. Siinä saattoi joku ajatella, että olipas kornia... siis Jeesuksen käytös... Ehkä joku ajatteli, eikö "tuo tuossa" osaa käyttäytyä temppelissä oikein? Eikö hän tiedä, miten siellä pitää olla?

Muistan kerran eräässä seurakunnassa... Siellä oli mies, "hassu mies", joka yhtäkkiä alkoi tanssia ja pyöriä, tanssien ympäriinsä ja profetoiden.

Tuli eräs pastoreista ja alkoi ohjata miestä syrjään ja mitä enemmän pastori ohjasi, mies pyöri ja tanssi ja profetoi...

Kokouksen jälkeen tuli pastori luokseni ja kysyi mitä mieltä olen "missä hengessä" mies profetoi kun hänestä tuntui niin kummalle... Sanoin, että mies profetoi minulle. Hän puhui elämässäni olleeseen tilanteeseen Jumalallisen sanoman.

Sanoin pastorille, että me emme voi kontrolloida sitä tapaa, jolla Pyhä Henki ilmenee tai tahtoo ilmestyä. Me emme voi valita kanavaa, jonka kautta Pyhä Henki vaikuttaa, vaikka "kanava" olisi ihmissilmin järkyttävä/kammottava/mahdoton/epämiellyttävä/kummallinen.

Meidän tulee olla avoin tavalle, millä Jumala ilmestyy - toki koetella kaikki (tiedätkö miten henget koetellaan?)...

Mieti Moosesta.... Oli palava pensas.... Olisitko sinä mennyt sitä katsomaan? Pensasta, joka vaan paloi, mutta ei palanut poroksi? Olisit todennäköisesti soittanut palokunnan sammuttamaan sen, mikäli mukanasi ei olisi ollut sammutuspeitettä... Tai olisit juossut hakemään ämpärillisen vettä sammuttaaksesi tulen. Näin tekee järki...

Mutta Mooses tajusi, että tässä oli nyt jotain muuta "kummallista" meneillään ja uteliaisuudesta menikin lähemmäksi - ilman pelkoa siitä, mitä hän voisi kohdata -(lue: uudesta)...

Mitä siitä seurasi? Pelkkää hyvää sanoisin... Mooseksen epäröinnistä huolimatta.

Mooses tajusi pienuutensa, joka meidänkin tulisi tajuta... Mooses tajusi rajoitteisuutensa, joka meidänkin tulisi tajuta... Mooses tajusi heikkoutensa, joka meidänkin tulisi tajuta...

mutta... Herrassa me olemme vahvoja... Jumalan valtakunta ei ole voivottelua - se on voittoja!

Voittoja vihollisesta.... Voittoja Taivasten Valtakuntaan... Koska Jumala ei katso henkilöön...(Room. 2:11).

Herra voi, ja haluaa käyttää ihan ketä vaan, ihan mitä tapaa vaan, saavuttaakseen päämääränsä.

Meidän tulee vain olla auki ja avoimina tunnistamaan Jumalan liikehdintä elämässämme..

Siksi rukoilenkin sitä, että sinun sydämesi (ei järkeilysi) olisi auki sen suhteen, mitä Jeesus tekee eikä sen suhteen, ketä (saarnaajaa, huippusaarnaajaa, extreme-saarnaajaa, pastoria, rukouspalvelujohtajaa, seurakunnan johtajaa, tavista, köyhää, heikkoa, rumaa, lihavaa, laihaa, vammaista, lasta, naista, miestä, ulkomaalaista, eri väristä, eri maalaista, eri sosiaaliluokasta tulevaa tai muuta vastaavaa "totutusta normista poikkeavaa" palvelijaa) Hän mahdollisesti voisi käyttää...

Jeesuksen Nimessä!

03.12.2009

Ilta on kääntynyt jo yöhön... Muu perhe jo nukkuu...

Ajattelen, kirjoitan - siis olen...

Isän ja äidin kuolema on teettänyt valtavan paljon työtä. Ennen kuolemaan tietenkin tutkimukset, diagnoosi, syöpähoidot, sairaalat/lääkärit, saattohoito. Saattohoidosta kuolema ja kuoleman jälkeen perukirjoitukset. Nyt on vuorossa käytännön asioiden hoitaminen.

Olen jo parin päivän ajan (työn lomassa) hoitanut käytännön asioita. Pyytänyt papereita, hakenut papereita, vienyt papereita, lopettanut isän ja äidin kanta-asiakkuuksia, soittanut pankkeihin, vakuutusyhtiöihin, poliisille, kelaan ja eläkeyhtiöihin. Eikä siinä ole vielä kaikki... vaan rumba vielä jatkuu... viranomaiskontaktit...

Viime viikolla kiikuttelin passeja poliisilaitokselle, kävin juristin luona hoitamassa perunkirjoitukset, juoksin pankeissa viemässä perunkirjoituspapereita ja lopettamassa tilejä... Ajattelin, että onpas hurjaa juoksemista ja ylipäätään Elämää...

Hurjaa on se, että ihmisen elämä loppuu kun pankkikortti leikataan kahtia, passit palautetaan poliisilaitokselle, henkkarit hävietetään poliisin toimesta, tilit, vakuutukset ja eläkkeet lopetetaan...

Kuitenkin ihminen, läheinen, äiti, isä on elävänä sinun mielessäsi ja sydämessäsi. He elävät samalla tavalla kuin vielä puoli vuotta sitten. Toukokuussa oli vielä elämää ja marraskuussa kaikki oli jo loppu. Aika tylyä, aika nopeaa!

Mietin jälleen sitä, kuinka joustava ihminen oikeastaan onkaan? Jos me olemme näin joustavia, niin miksi me sitten luovutamme niin helposti?

Jumala on tarkoittanut ihmisen joustavaksi... muokattavaksi... jos ei ole joustava, ei ole muokattava... Jäykkä ja kova ei taivu tai muokkaudu, vaan menee liiasta taittamisesta poikki tai saa muita "vaurioita".

Mietin... jos olen jäykkä, en taivu... jos olen joustamaton... olen jäykkä, enkä siis valmis muutokselle ja muokattavaksi?

Kysymysmerkki siksi, että voiko tämä olla näin yksinkertaista?

Lasten kaltaisten on Jumalan Valtakunta. Lapset ovat yksinkertaistajia ja hyvin suoria. Vasta kasvaminen (lue: elämä) opettaa heitä olemaan hienotunteisia ja monitahoisia "ei niin suoria", jolloin elämästä saattaa tulla hyvinkin monimutkaista kun järki astuu kentälle.

Järki on hengen pahin sammuttaja. Järjellä me sammutamme Jumalan tuntemisen. Jumalan tunteminen onnistuu vain Jumalan Pojan, Jeesuksen ja Pyhän Hengen kautta...
2 Kor 10:5 Me hajotamme maahan järjen päätelmät ja jokaisen varustuksen, joka nostetaan Jumalan tuntemista vastaan, ja vangitsemme jokaisen ajatuksen kuuliaiseksi Kristukselle.

Järjen päätelmä ja jokainen varustus?

Järjen päätelmä ja järjen varustus voi olla nostettu Jumalan tuntemista vastaan....?

Jos ajatus vangitaan kuuliaiseksi Kristukselle, ei siellä ole epäilystä, epätoivoa, murhetta, tai mitään muutakaan luopumista tahi luovuttamista vaan sinnikäs ymmärrys voitosta Kristuksessa, sekä ymmärrys pääsystä valtaistuimen eteen, ilman varjoa tai esirippua. Suoraan valtaistuimen eteen, Jumalan läsnäoloon, kohtaamaan Herraa kasvoista kasvoihin.

Kasvoista Kasvoihin kohtaamista Isän, Kaikkivaltiaan Jumalan kanssa, rukoilen sinulle ja minulle!

Ole siunattu mennessäs ja tullessas!

Jeesuksen nimessä!

23.11.2009

Heipä hei lukija...

Heräsin tänä aamuna jo ennen klo viittä pirteänä kuin peipponen. Jäin sänkyyn makaamaan ja juttelin Herralle kaikista ajatuksistani ja rukoilin. Herra toi mieleeni ihmisiä, joiden puolesta rukoilin ja heitä siunasin. Hän toi myös ihmisiä, jotka ovat satuttaneet minua tavalla tai toisella ja sain rukoilla heidänkin puolestaan. Tutkin samalla omaa sydäntäni ja suhdettani heitä kohtaan.

Ari oli mökillä, joten sain ihan rauhassa olla isän sylissä, jutella ja kuullostella.

Sitten nousin ylös, keitin kahvin ja aloin lukea Hesekielin 40:ttä lukua sekä Hebrealaiskirjeen kolmatta lukua. Lähdin Hesekielin lukuun hieman syvemmälle ja kaivoin selitysteoksen esiin ja katselin, mitä Jerusalemin uudesta temppelistä kerrottiin ja yritin piirtää sitä mieleeni. Sangen mielenkiintoinen raamatunkohta... ja varmasti palaan siihen vielä, tutkimalla ja mietiskelemällä sitä lisää.

Tämä viikko on hajanainen... On vielä paljon juostavaa isän ja äidin kuolemaan liittyvien asioiden takia ja olen ottanut perjantain vapaaksi hoitaakseni niitä.

Tällä viikolla on myös hammaslääkäri. Joutuivat rakentamaan minulle keraamisen paikan, koska hampaani murtui viime viikolla niin pahasti, ettei siihen jäänyt jäljelle tarpeeksi pintaa muovipaikalle. Olin lentää peffalleni kuullessani sen hinnan. Muotti otettiin viime torstaina. Se oli todella ällöttävää. Suuhuni pantiin muotti, jossa oli silikonia ja tuntui, että silikoni leviää kurkkuun ja tulee oksennus. Mutta onneksi en oksenna helposti, joten selvisin siitä vain ällöttävällä tunteella. Muottien teko oli nopeasti ohi ja nyt torstaina saan uuden ehjän hampaan.
Kaikkea sitä voikin sattua...

Jos joku sanoo, että elämä on tylsää... Minun elämäni ei ainakaan ole sitä. Koko ajan tapahtuu kaikenlaista. Sanotaan, ettei vierivä kivi sammaloidu. Niin varmasti onkin... Kun pysyy liikkeessä, ei pääse väljähtymään. Lisäksi hengen hedelmä kasvaa monenmoisten hankaluuksien kautta. Sisu (lue: taistelutahto) nousee eikä lannistumista pääse tulemaan.

Myös ensi vuoden valmisteleminen tuo oman lisänsä päiviin (tai pikemminkin aamupäiviin ja iltoihin)... Niin ja markkinoinnin suunnittelu :)

Äidin ja isän sairastamisen ja saattohoitojen aikana, en pystynyt soittamalla ja laulamalla ylistämään Herraa, mutta pian äidin kuoleman jälkeen, oli kuin tulppa olisi otettu pois. Istuin eräänä päivänä pianon ääreen ja aloin soittaa Herralle. Tuntui, kuin kuohuva koski, voimakas virta olisi mennyt lävitseni. Sisääni olisi virrannut tuore ja puhdas vesi, syrjäyttäen tieltään kaiken tunkkaisen.

Nykyinen työni yrittäjänä on suuri lahja Herralta. Pystyn ihanasti työn lomassa/ohessa rukoilemaan kun asiakas on pedillä ja hiljaa... ja tunnelma on rauhallinen. En edes tajua tekeväni töitä kun sisälläni kuplii ilo Herrassa ja mieli on rauhallinen. Asiakkaatkin monesti sanovat, että mikä ihme tässä ilmapiirissä oikein on kun tänne tulee, niin jotenkin niin rentoutuu, on niin rauhallista. Ja sitten kun lähtee pois on niin virkeä ja onnellinen olo. Uskon ihan oikeasti, että Jumalan rauha on myös studiossa, koska tämä on rukouksen paikka.

Studiossa on rukoiltu asiakkaan niskakrampin puolesta, joka laukesi. Samoin kerran käskin migreeniä lähtemään, eikä sen jälkeen ole kuulemma vaivannut (tämä ihminen on uskova). Kerran rukoilin hiljaa kielillä ja asiakkaassa manifestoitui henkivalta. Hei - tämä on oikeasti kauneusstudio... Tilaa annetaan myös sisäiselle kauneudelle niin ja tietenkin Jumalan kauneudelle ja ihanuudelle.

Eräs ystäväni kysyi, mitenkä kauneusbusiness sopii yhteen uskonelämän kanssa?? Sanoin, että erinomaisesti. Koska kun business tulee Jumalalta ja se tehdään Jumalalle on siinä mukana taivaallinen perspektiivi, sen tähden saan nähdä näitä parantumisia ja muita Jumalan näkyviä manifestaatioita...

Monet asiakkaistani haluavat keskustella hengellisistä asioista ja kyselevät niistä. Joskus ei uskovat yrittäjäkollegani ovat soittaneet ja kyselleet neuvoa liike-asioihin, jolloin olen päässyt neuvomaan Jumalan mielenmukaisesta yrittäjyydestä, sellaisesta, jossa on siunaus mukana. (Tällä meidän alallamme (mukaanlukien myös kampaajat) on paljon pimeää tai ainakin harmaata liiketoimintaa. Kuittia ei aina anneta ja raha pannaan taskuun).

Tässä nykyisessä työssä/ammatissa on niin monia seikkoja, joilla pääsen hengellisesti vaikuttamaan enemmän kuin aikaisemmassa työssäni. Olen todella kiitollinen Herralle siitä, että Hän on järjestänyt ja järjestää elämäni juuri sellaiseksi, mitä Hän haluaa... Minä vaan tottelen... Helppo nakki, vai mitä?

Ole siunattu Jeesuksen nimessä!

21.11.2009

Äidin viimeinen matka

Olet varmaan ihmetellyt kun minusta ei ole kuulunut mitään...

Äitini kuoli viime kuun lopulla ja sen jälkeen on aika kulunut tehokkaasti kaikissa käytännön asioiden hoitamisissa. Kävimme myös Arin kanssa tuulettumassa Tallinnassa kaiken saattohoitamisen jälkeen.

Äiti siunattiin haudan lepoon 19.11 eli viime torstaina. Tilaisuus oli kaunis. Olin niin onnellinen siitä, että tätini tuli Varkaudesta asti saattamaan äitiä meidän kanssamme.

Hautaustoimisto oli onnistunut tilaamaan arkun päälle juuri äitini näköisen kukkalaitteen. Halusin siinä olevan valkoisia neilikoita ja jotakin vaaleanpunaista... Kukkalaite oli kaunis.

Olen ollut hautajaisten jälkeen tyhjä. Tämä on jotenkin niin uusi tilanne. Yhtäkkiä äitiä ja isää ei olekaan.... He olivat kuitenkin olleet siinä aina - lähellä. Asuneet lähellä, muutaman kilometrin päässä, yhteydenpito oli viikottaista, joskus tietenkin tiiviimpää, joskus vähemmän tiivistä. He auttoivat aina kun yksinhuoltajana ollessani tarvitsin pojille hoitajaa ja muutenkin.

Tänään kävin läpi papereita ja lähettelin viimeisiä niistä juristille. Ajattelin, kuinka ihminen lakkaa olemasta. Pankissa isän kortti leikattiin poikki. Poliisi sanoi, että passit ja henkilötodistukset sekä isän ajokortti, tulisi palauttaa heille hävitettäväksi. Kaikkien sopimusten päättäminen, puhelimien katkaisut ja numeroiden poistaminen kännykästä jne.

Kaikki olemassaolon viralliset asiakirjat hävitetään tai palautetaan lähtösijoilleen. Ihminen lakkaa olemasta.... mutta...

Äiti ja isä ei lakkaa olemasta mun sydämessä tai mun ajatuksissa. Mietin heitä molempia joka päivä. Mieleeni tulee asioita lapsuudesta ja yhdessä tekemisistä. Lomista ja arjesta. Äidin sanoja ja sanontoja, lauluja, mitä hän minulle lauloi kun olin pieni. Muistelen miltä heidän äänensä kuulosti. Muistan ne selvästi, enkä tahdokaan unohtaa...

Nyt minun pitää opetella elämään uudessa tilanteessa... Välillä meinaan tarttua puhelimeen ja soittaa isälle ja sitten muistan, etten sitä voikaan tehdä, kun isä on kuollut. Tänään ajattelin tehdä maksakastiketta ja muistin, että äiti tietää parhaimman ohjeen, mutta en voikaan sitä häneltä kysyä, koska äiti on kuollut.

Luulen, että jonkin aikaa menee, ennenkuin opin olemaan minä, ilman äitiä ja isää.

Eelän jälleennäkemisen toivossa ja odotan tapaavani molemmat kirkkaudessa sitten kun minun aikani tulee.

04.11.2009

Ankea marraskuu...

Marraskuu on vuoden ankein kuukausi. Lehdet ovat lähteneet puista, ilma on kylmä ja kellojen siirtäminen vaikuttaa pimeyteen suurempana pimeytenä. Lumi ei ole vielä satanut ja se vielä lisää pimeyttä.

Tämä sää kuvastaa hyvin tämän syksyn rankkuutta perheessämme. Kahden kuukauden sisällä menetin molemmat vanhempani syövälle; isän 2.9.2009 ja äidin 30.10.2009.

Kuoleman kohtaaminen ei ollut kaikki ikävä. Sain sedältäni likavettä niskaan, törkeän ja ikävän emeilin kautta. Tukemisen ja sukuyhteyden sijaan sainkin hylkäämisen kokemuksia.

Ainoana lapsena hylkäämisen kokeminen tuntuu jotenkin vielä niin voimakkaalta kun sukuamme on niin vähän jäljellä. Hän tuumasi, että hän ja hänen perheensä ovat ainoat oikeat suukuumme kuuluvat jäsenet.

Hiljaa mietin, mihin sukuun minä sitten kuulun?

Naurattaa... Kyllä, taivaalliseen sukuun. Olen Jumalan lapseksi, Jeesuksen Kristuksen tuntemisen kautta, syntynyt. Uudestisyntynyt ja synnytetty, Pyhän Hengen kautta, yhteyteen Jumalan kanssa.

Taitaa se suvusta irtisanominen enemmän kuitenkin sattua setääni kuin minuun ja olla suurempi tappio hänelle kuin minulle? Rukoilen kuitenkin hänen puolestaan, että hän sekä hänen vaimonsa, joka häissämme erittäin ikävällä tavalla käyttäytyi haastamalla riitaa, väittelemällä ja kinaamalla uskovien häävieraiden kanssa Jeesuksesta, oppisivat tuntemaan Jumalan armon ja rakkauden.

Eihän me ketään haluta raamatulla päähän lyödä, vaikka joskus inhimillisesti katsoen, sen toteuttaminen tuntuisikin sinänsä melkoisen miellyttävältä ajatuksena, ainakin saamani meilin jälkeen, joka relevantisti koski myös ulkonäköäni.

Mietit varmaan - kyllä - sarkasmi on eräs hyvistä puolistani...

Kirjoitin aikaisemmassa blogissani ystävättärestäni, jolla todettiin kalkkeuma aivoissa. Tämän asian olen lukenut myös yhdeksi vaikeudeksi tämän syksyn aikana. Samoin nämä nimelläni (ja/tai palvelutyöni nimellä) tai pikemminkin nimissäni esiintyminen ja salasanojen vaihtamisen yritykset niihin foorumeihin, joissa ja joihin kirjoitan.

On kummallista, että joku voi ottaa niin hampaisiin, että jatkamalla jatkaa kiusantekoa?

En periaatteestakaan sekoita maallista tuomioistuinta tällaiseen kiusantekoon, vaan luotan siihen, että ne ihmiset, jotka ovat olleet kanssani tekemisissä, tuntevat minut niin hyvin, että tietävät, että olen hyvin suora ja uskossani hyvin yksinkertainen ihminen. Ja jos joskus olen väärin tehnyt, en kestä elää itseni ja Herran kanssa, vaan teen parannusta nopeasti ja pyydän helposti anteeksi.

Toisaalta palvelutyön mustamaalaaminen on Jumalan asia hoitaa kuntoon ja minua ainakin pelottaa kun Jumala alkaa puuttua asioihin, silloin yleensä on jämerämmät voimat liikkeellä.

Kun Jumala liikkuu, niin asioita tapahtuu.

Uskon, että ensi vuonna saamme palvella uusilla Pyhän Hengen toiminnan alueilla ja suuremmassa Jumalallisessa voimassa.

Loppuvuosi rauhoitellaan, rentoudutaan, levätään ja etsitään Herraa... Toivottavasti pääsisimme kauan toivotulle häämatkallemme johonkin lämpimään, vielä ennen ensi vuotta.

Kiitos, että muistat meitä rukouksin...

Jeesuksen nimessä!

01.11.2009

Äitini nukkui pois 29-30.10.2009 välisenä yönä.

Saimme 29.10 puhelinsoiton, illalla klo 19 jälkeen, että jos äidin vielä haluaa hyvästellä, pitäisi tulla heti. Hoitaja epäili, ettei äiti elä enää yön yli.

Lähdimme kiireen vilkkaa sairaalaan ja vietimme äidin kanssa tunteja. Paijasimme ja juttelimme hänelle. Laskimme kätemme hänen ylleen ja siunasimme häntä. Klo 22 jälkeen lähdimme kotia, koska minulla oli aamulla asiakas jo ennen klo 8.00.

Yöllä hieman ennen klo yhtä tuli sairaalasta soitto, että äiti on kuollut.

Kiitos Herralle, että Hän otti äidin hengen kauniilla tavalla ja äiti kuoli rauhallisesti, kipua tuntematta.

Kiitos äiti kaikesta siitä, mitä mulle opetit. Kiitos tiukasta linjastasi siitä, että se tehdään, mitä ollaan sovittu ja luvattu, vaikka se vaatisi itseltä uhrautumista ja väsymistäkin. Kiitos kainalosta ja varpaitten lämmittämisestä ja läheisyydestä. Kiitos, että opetit tyylin saloja, miten pienellä vaivalla ja vähällä rahalla saadaan ihmeitä aikaan pukeutumisessa.

Kiitos kaikesta uhrautumisesta eteeni kun olin pieni ja kun sairastin. Se lienee syynä siihen, että halusin olla kanssasi viimeiseen asti, hoitaen nyt vuorostani sinua. Äiti... Olit ja olet minulle niin rakas!

Tina